Kaikki hyvin

Jospa sitä vihdoin uskaltaisi huokaista helpotuksesta siitä, että Salaman jalkavamman kanssa selvittiin tällä kertaa onneksi säikähdyksellä. Maanantaista lähtien jalka on ollut kutakuinkin normaalin oloinen - joskin paljon oon edelleen sitä hoitanut, ei voi kieltää.

Maanantaina kävin ajamassa Salamalla jo normaalin 13km:n hölkkälenkin ja tamma oli mukavan pörhäkkä. Tänään Salaman ohjelmassa oli reippaampien vetojen ajaminen Titan ja Terhon kanssa mehtätiellä. Yhteensä Salamalle tuli 15km:n lenkki. Kaikki vaikutti olevan hyvin sunnuntain harkkareita silmällä pitäen. Vihdoin tuntuu, että Salama alkaa hiljalleen ymmärtää kilpailemisenkin päälle, sillä nyt se vetoja ajaessakin oikein painaa ohjille ja vastaa melko rehdisti kaverille. Puoli vuotta sitten ei ollut puhettakaan, että Salama olisi esittänyt minkäänlaista kilpailuviettiä, sille oli aivan sama juoksiko kilpakaverit rinnalla vai sata metriä edellä - Salamalla ei ainakaan ollut mihinkään kiire. Mutta näköjään se kilpailuvietti kuitenkin ajan kanssa Salamallekin jostain löytyy - ainakin näin mehtätiellä. ;)

Aatun elämäänkään ei sen kummempia kuulu. 3-4 kertaa viikossa ori on ollut aisoissa. Viime aikoina se on pysynyt lenkillä jopa tiellä, eikä ole muutenkaan keksinyt mitään typeryyksiä lenkin aikana. Päivät se leikkii tarhassa pallonsa perässä juosten. Pitäisi laittaa tännekin kuvia sen iloittelusta. Aatun leikkimistä voisi seurailla vaikka kuinka kauan. Sen rieuhumista ja pelleilyä katsoessa tulee aina itsekin väistämättä hyvälle tuulelle. On nuo orivarsat vain niin ihanan eläviä olentoja.