Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



13.3.2009

Perjantain puuhia

Mulla oli tänään vapaapäivä, tällä viikolla onkin tullut töissä käytyä lähinnä vain yöaikaan. Tänään iskä oli ruokkinut aamulla hepat töihin lähtiessään, joten mä sain nukkua vähän pidempään. Puoli yheksältä sitten talliin. Hevosten harjaus, loimitus ja eikun pollet tarhaan jatkamaan heinien syömistä. Kyllä tuo hevosten elämä pyöriikin vain ja ainoastaan syömisen ympärillä... Siivoilin tallissa pari tuntia, kun kerrankin oli aikaa.

Puoli kolmelta otin hevoset sisälle, kun tarkotus oli käydä lenkillä molempien kanssa. Lähin Salamalla ratsastaen ja Aatu sai jarrukärryt peräänsä. Mehtätielle asti mentiin yhtä matkaa, sitten iskä lähti Aatulla menemään omia menojaan, kun Salamalla oli tänään kuitenkin vain kävely/hölkkälenkki eilisen revittelyn jälkeen. Voi elämä, kun se taas huusi Aatulle... Kova kiire olis ollu kaverin perään, kerrankin Salama ainakin käveli reippaasti! :) Kun Aatu tuli vastaan, käännyttiin mekin kotiapäin ja käveltiin loppumatka yhessä. Aatulle tuli taas 9km ja Salamalle ehkä 6km lenkit.

Tallissa sitten hevosten hoito, loimet niskaan ja karsinaan melassivesien ja ruokien kanssa. Illalla suunnitelmissa oli lähteä Ylivieskaan raveihin, mutta se sitten jäi ja katoinkin ravit vain olohuoneen sohvalta... Illalla sain jopa itestäni sen verran irti, että kävin itekin lenkillä ja samalla reissulla kävin puoli kymmeneltä ottaan hevosilta loimet pois ja ruokkimassa -jälleen hyvin nälkäiset- kopotit.

Huominen päivä menee hautajaisissa ja illalla täytynee sitten rasvailla valjaita ja kattoo muutenkin kamppeita valmiiks sunnuntain harkkareihin. Toivottavasti Salama nyt oikeesti kulkis harkkareissa johonkin, kun se kotona on kuitenkin ollut nyt niin terävänä, vaikkakin jalan turvottelu aiheuttikin mulle ainakin 100 uutta harmaata hiusta... Ei se mikään voittajatyyppi ole, mutta kunhan nyt tekis ehjän juoksun ja tekis täyttä totta kaikki kaksi kierrosta. Me on tykätty käydä Piippolassa harkkareissa ja paikallisraveissa, koska siellä oikeesti on ihan mielettömän hyvät järjestelyt -ja tietysti palkinnot! Voittajat on saanu loimen ja pokaalin lisäksi maalikamerakuvat ihan oikeiden totoravien tapaan ja selostajakin on ollut ihan "oikea" raviselostaja, mikä tekee jo paljon! Ollaan oltu Piippolassa Nopsan ja Saran kanssa, mutta on ne tavallaan Salamallekin jo "perinne", sillä viime syksynä käytiin Salamalla Piippolassa 3-vuotislähdössä. Silloin ajoin tammaa ite ja se oli toinen. Nyt rattaille istuu Ari Niskanen, joten luulis, ettei se nyt paljon mua huonommin aja. ;) Noh, ehkä lähtökin on vähän eri tasoa nyt. Pitäkää peukkuja. ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti