Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



26.7.2012

Mikkelin Kuninkuusravit

Mikkelissä nähtiin Salamoja radalla ja taivaalla. Kiitos kuvasta Käpsylle!


Kuva: trav.pictures.fi

Kesän kohokohta, ravivuoden suuri juhla on jälleen ohitse. Mikkelin kuninkuusravit olivat omalla kohdallani jo kuudennettoista (ja yhtään ei itse kuitenkaan ole vanhentunut...) mutta tällä kertaa kunkkareissa tehtiin historiaa. Ensimmäistä kertaa sain lähteä Suomen hienoimpiin ja suurimpiin raveihin oman hevoseni kanssa.

Lauantaiaamuna kello herätti vähän ennen viittä. Hevosten ruokinnan jälkeen oriit pääsi pihalle ja Salama puunattavaksi tärkeää päivää varten. Kieltämättä hieman hirvitti avata yöksi käärittyä jalkoja ja mitata vielä kerran kuumetta. Kunhan vain kaikki olisi kunnossa - ja olihan ne. Kuuden kieppeillä tamma marssi koppiin ja hurautettiin Halsualle, jossa matka jatkui Henryn ja Ullan kanssa samalla kyydillä ja Salama pääsi Play Like Devilin matkaseuralaiseksi. Mikkelissä perillä oltiin puoli kahdentoista aikoihin. Tuntui vieläkin uskomattomalta katsella ihmismerta, linja-autojen loppumatonta rivistöä ja sitä kuninkuusravien tunnelmaa - ja samalla huristella hevosen kanssa varikon puolelle...

Salama ei tajua, miksi pitäisi olla innoissaan...
Varikolla oli rauhallista eikä siellä tiennyt kuninkuusraveista mitään - joskin se vilisi huippuhevosia. Jokainen sai kuitenkin keskittyä rauhassa omaan tärkeään suoritukseensa.  Salamaa ei olisi voinut kuninkuusravihössötys vähempää kiinnostaa. Pää maassa se nuokkui katoksessa laiskan ja väsyneen näköisenä. Varikolla oli hyvä verryttelylenkki ja siellä ajellessani hevonen tuntui ihan ookoolta. Kengät kilisivät vain melkoisesti ja vähän epäilytti pysyvätkö ne edes lämmityksen ajan jaloissa... Heti ravien aluksi saatiin melkoinen ukkoskuuro niskaan, mutta siitä selvittiin ehkä 10 minuuttia kestäneellä sateella ja sen jälkeen loppuravit saatiinkin viedä läpi aurinkoisessa kelissä. Lämmityksessä saatiin liattua kaikki viimeisen päälle puunatut varusteet ja rikottua rintaremmikin... Tamma näytti omasta mielestäni lämmityksessä kuitenkin ihan hyvältä eikä kuskikaan ainakaan moittinut sitä. Kengät riisuttiin suunnitelman mukaisesti starttiin.



Odotuksia ei todellakaan ollut. Toivoin, että Salama vain pysyisi muiden mukana eikä häviäisi ainakaan sataa metriä enempää. Ja vaikka olisi hävinnytkin, niin silti minä olisin ollut vain ja ainostaan tyytyväinen hevosen mukanaolosta! Kuninkuusravilauantain lähtö viisi. Numero seitsemän. Mailin pyrähdys. Salaman ravi näytti ilman kenkiä minusta täksi hevoseksi hienolta ja kun se asteli lähtöautoon perään tuntui melkein, että hitto, tuo hevonenhan kuuluu näihin karkeloihin! Auton irrottua kuski löi Salamalla pakkia silmään ulkoradoilta ja sai kuin saikin Salaman viimeiseksi sisäradan jonoon. Kärki veti kuitenkin niin vauhdilla (ensimmäiset 500m 22,0) että Salama oli parikymmentä metriä pääjoukosta jääneenä ja vähän jo näytti, että saavuttaakohan se muita koko matkan aikana. Saavutti se. Vaikka koko ensimmäinen kierros mentiin valiovauhdilla 24,5 Salama sai porukan kiinni ja siitä Vellu alkoi luovimaan hevosta ulkoratoja kohti. Ensiksi toiselle ja sitten komennen radan letkaan perään. Salama jyskytti ehkä viimeiset 400 metriä kolmatta raidetta ja tuli todella sitkeästi. Se ei jäänytkään viimeiseksi! Se saa rahaa! Voi herranjumala se on neljäs!!!!!! Nel-jäs kuninkuusraveissa, kovassa sakissa, huonolta lähtöpaikalta. Mun oma Salkkari! Minä olin takuulla kunkkarilauantain onnellisin hevosenomistaja Mikkelin varikolla. Olin niin onnellinen Salama huikean hienosta esityksestä.

Käppäilyä varikolla

Ennätysbaanaa
Myös se, mitä periaatteessa Mikkeliin tultiin vähän hakemaankin saatiin. Eli uusi ennätys ja 27-rajan alitus. Salaman ennätys kirjataan nyt upeisiin lukemiin 26,7aly. Tuota 27-alitusta olen vähän ehtinyt tälle vuodelle toivoakin ja nyt se saatiin. Tuon ajan myötä Salaman kilpailunäytöt käsittääkseni nostavat sen kantakirjauspalkinnonkin automaattisesti kakkosesta ykköseen.

Salama oli startin jälkeen todella pirteä. Jalat kylmäsin jäillä, tamma pääsi pesulle ja kiskaisi 1,5 ämpärillistä melassivettä. Sitten se odotteli heiniä mutustellen autossa matkatoverinsa Leilan (joka sijoittui hienosti kolmanneksi!) viimeistä lähtöä ennen kotimatkaan. Hevonen palasi porukoiden kanssa kotiin lauantai-sunnuntai-välisenä yönä kahden maissa ja omistaja sitten vuorokautta myöhemmin...

Ravivaltakunnassa on uudet hallitsijat Erikasson ja Sirun Valpuriina. On upeaa, että Erikasson sai sille kuuluvan kuninkaankruununsa hienon uran ja lukuisten vaikeuksien jälkeen. Erikassonin voitto antoi uskoa takuuvarmasti myös monelle muulle vaivojen kanssa taisteleville hevosenomistajille. Nyt se on lopullisesti todistettu, että periksi ei saa antaa ja että hyvä hevonen tulee aina takaisin. Onnea Erikasson, Sirun Valpuriina ja molempien taustajoukot! :) Kuningatarkilpailuun osallistui kisan kuopuksena Samun 7-vuotias sisko R.R. Ruskariina, joka sai paljon hyvää kokemusta tuleville vuosille ja kirjautti uusiksi ennätysluvuikseen hurjat 23,0aly. Voi kunpa veljelläkin vauhdit olisi joskus edes tuonnepäin...

Ja sitten. Nämä mun maailman mainioimmat kaverit. Kun oma pokka ei ihan kaikkeen riitä, niin kaverit ainakin pitää Aatunkin puolia ja Mervi oli tehnyt näin upean "protestibanderollin"! Tytöt esiintyivät tämän kanssa Pikkukunkun aikana sunnuntaina ja pääsivät telkkariinkin sekä tototv:n että kakkosen ravisuoran kautta. Tavoitteet siis taidettin täyttää! :)

Harvoin kunkkareissa liputetaan kotona oleville hevosille... Siitäs saitte Mikkeli! ;)

Uusi kuningas valtaan astuneena. Erikasson!

Kuninkuusravien jälkeen ilmassa on aina tiettyä haikeutta. Onneksi ravit kuitenkin jatkuvat myös kunkkareiden jälkeen. Hevosten kanssa on palattu normaaliin päiväjärjestykseen. Eilen Salama kävi jo Aatun kanssa Kaustisella hiitillä. Aatu starttaa lauantaina Teivossa. Lähtönumero on ravien suurin ja Aatun numero lähdön toiseksi suurin. Vastus kovenee ja matka pitenee. Nyt kokeillaan ajaa 2600 metrin volttia, jonka pitäisi ennakkokäsitysten mukaan sopia Aatulle, joka jaksaa pitää vauhtinsa vaikka kuinka kauan kunhan vain pääsee aluksi kunnialla matkaan. Silti vastassa on todella hyviä hevosia, mutta ihan huono ei tämä meidänkään ole. Teivon reissun jälkeen Aatu toivottavasti jatkaa kauttaan jo seuraavana torstaina Kokkolassa, jossa päästään ajamaan sarjamäärityksenä täydellisen sopiva ryhmälähtö ja samalla Aatu pääsee muistelemaan auton takaa lähtemistä ennen derbykarsintoja. Ja kesälomasta on onneksi vielä puolet jäljellä...

19.7.2012

Kaksi yötä...

etusivu

Enää kaksi yötä ja sitten se käsinkosketeltava jännitys on taas totta! Vuoden päätapahtuma, huikea ravijuhla, mahtavat hevoset, rakkaat kaverit, uskomaton tunnelma... Sitä kaikkea odotetaan aina vuosi etukäteen ja pian yhden vuoden odotus taas palkitaan.

Olkootkin, että Mikkeli menetti makunsa viime perjantaina jo kertaalleen, kun Aatu jätettiin Pikkukunkusta rannalle täysin epäoikeudenmukaisesti ja mitä ihmellisimmin selityksin. Asialle ei enää mahda mitään, vaikka se tuleekin ikuisesti hevosen taustajoukkoja harmittamaan. Aatun kohdalla toista Pikkukunkkua ei tule enää koskaan. Ja vaikka asia kuinka kirveleekin, on vain suunnattava katseet eteenpäin ja uusia koitoksia kohti.

Aatun karsiutuminen on harmittanut kuitenkin niin valtavasti, että melkein on unohtanut iloita siitä, että Salama kuitenkin lähtee lauantaina ravivuoden päätapahtumaan mukaan. Ja se on todellinen unelmien täyttymys! Kuninkuusraveissa kaikki lähdöt ovat täynnä upeita hevosia. Sinne jokainen raviharrastaja haluaa oman hevosensa kanssa. Sinällään lähdöllä tai lopputuloksella ei ole monellekaan mitään merkitystä. Tärkeintä on vain saada olla mukana. Ja siitä kunniasta me olemme Salaman kanssa tänä vuonna valtavan onnellisia.

Takana on reilut viisi vuotta yhteiseloa Salaman kanssa. Viisi vuotta säännöllistä valmentamista, hoitamista ja huolehtimista. Salama ei ole mikään juoksijalahjakkuus, vaan sen kanssa tähän pisteeseen ollaan päästy vain ja ainoastaan töitä tekemällä. Tottakai minulla on ollut unelma, että Salama joskus olisi sillä tasolla, että se voisi osallistua kuninkuusraveissa johonkin lähtöön. Ja kun kuninkuusravilauantain lähtölistat viime torstai-iltapäivä tulivat nettiin, meinasi itku päästä. Siellä kaikkien loistavien hevosten nimien joukossa oli myös minun Salaisuuteni.

Me lähdemme Salaman kanssa Mikkeliin vain ja ainoastaan nauttimaan. Salama ei ole varmasti koskaan juossut tätä kovatasoisemmassa lähdössä. En tiedä, kuinka hurjaa kyytiä lähdössä tullaan painelemaan tai sitä pysyykö Salama edes muiden perässä. Mutta tiedän, että maailman rehellisimmän juoksupäänsä ansiosta tammani ainakin yrittää. Loppuun asti. Mitään muuta siltä ei voi lauantaina odottaa eikä vaatia.

Tällä viikolla Salamalla on ajettu tiistaina Kaustisella suht rauhallisia vetoja ja tänään kävin ratsastamassa sillä vain sellaisen "hyvän tuulen" -lenkin. Hevonen on viime päivät seissyt letkuissa, jalkoihin on kääritty pakastearkullinen jäitä, on hierottu ja hellitty. Meidän molempien varmasti ainutlaatuisin ravimatka starttaa lauantaiaamuna kuuden kieppeillä Toholammilta. Me mennään Mikkeliin!!!! :)

13.7.2012

Starttiraporttia

Huh, vähän myöhässä tulee ehkä tämäkin starttiraportti viime viikon starteista, mutta tuleepahan kuitenkin. Ei vain ole muka taas ehtinyt raapustella tänne mitään. Mutta. Enää huominen päivä töitä ja sitten unohdan koko sairaalamaailman seuraaksi neljäksi viikoksi. :D Ja teen ne miljoona muuta rästihommaa... ;)

Hevoset ovat menneet hyvin. Viimeisen viiden viikon aikana hevoset ovat juosseet kahdeksan starttia, joista viisi voittoa. Itse asiassa kaikkien noiden starttien sijoittukset ovat olleet neljän joukossa lukuunottamatta Aatun Vieremän hylkäystä. Voitoista neljä on Aatun käsialaa, mutta myös Salama on kilpaillut hyvällä menestyksellä. Viime viikon ravisaldoon kuului siis Aatun Kajaanin voitto, Salaman Kaustisen nelossija ja Aatun Oulun voitto, joista tässä nyt vähän tarkemmin.

Kajaani 3.7.
Aatun kanssa lähdettiin hyvillä mielin käymään kolmannen kerran oriin uran aikana Kajaanissa. Ensimmäiset kaksi yritystä olivat olleet täysosumia ja kolmaskin kerta toden sanoi ja voittoputki jatkui. Vieremän hypyistä viisastuneena sekkiä ja häntäremmiä kiristettiin ja mielestäni Aatu ravasi nyt jo lämmityksessä paljon varmemman näköisesti kuin Vieremällä. Ja kieltämättä mahanpohjassa saakka tuntui, kun kuuluttaja mainitsi Aatun tullessa lämmitykseen, että "radalla on lämmitysajossa viidennen lähdön suosikki, 5-vuotislahjakkuus nimeltä Ponnen Aatos". Huh huijaa, sehän on vain meidän tavallinen Aatu!

Hevosen käytöstavat vain olivat jääneet tällä erää jonnekin välille ja hevonen oli yksinkertaisesti todella vaikea. Katoksessa se seisoskeli vielä ihan rauhallisena, mutta varikolla ajamisesta ei tahtonut tulla yhtikäs mitään. Hevonen riehui, hyppi pystyyn ja esitti kaikki omat temppunsa ja pelkästään sen radalle saaminen sekä lämmitykseen että itse starttiin oli jokseenkin haasteellista. Hevonen kävi niin kierroksilla, että on ihme, että sekä valjaat, kärryt ja ennenkaikkea ihmiset säilyivät kaikki ehjinä. Nyt olisi oudompi ohjastaja voinut kieltäytyä koko hevosella ajamisesta, mutta Vellu tuntee Aatun onneksi täydellisen hyvin. Uskon kuitenkin, että jonkinlainen helpotuksen huokaus pääsi kuskiltakin, kun hevonen oli kaiken sähläämisen jälkeen kuitenkin maalissa ylivoimaisena voittajana. Itse startissa Aatu ei enää joutanut sählätä omiaan. Voltin kolmasrata aiheutti vain lievää kuumentumista, mutta Vellu sai kuin saikin Aatun lähtemään ravilla matkaan. Kriittisten ensimmäisten askelten jälkeen sujuttua oikealla askellajilla, kuski käänsi oriin kolmannelle kiertoon ja Aatu eteni jo ensimmäisen takasuoran auetessa keulaan. Sen jälkeen Aatu piti yllä kireää tempoa eikä kukaan vastustajista käynyt missään vaiheessa edes rinnalla. Aatu tuli viimeisen kierroksen 26-vauhtia ja oli murskaavan hyvä. Voittoaika oli 27,4ke ja kotiintuomisina taas komea kukkakimppu ja valkoinen palkintoloimi.

Samu on treenannut kotona ja käynyt välillä Kannuksen radalla hölkkimässä.

Kaustinen 6.7.
Meidän kotiradan ravikesän pääkilpailuviikonloppu monine hienoine suurkilpailuineen. Vuosi sitten Aatu juoksi (ja laukkaili) Pikkupelimannifinaalissa ja Salama juoksi tammasarjassa. Nyt oli hienoa saada olla Salaman kanssa mukana. Tamma oli viikolla tuntunut vetoja ajettaessa oikein mainiolta ja takarivin lähtöpaikasta huolimatta odottelin sen pystyvän olemaan totohevosia. Hyvin sujuneista viimestelyistä huolimatta Salama ei Vellun mielestä tuntunut lämmityksessä niin hyvältä kuin esimerkiksi Rovaniemellä. Lämmitys ajettiin suhteelllisen hiljaa, mutta jokseenkin jäykältä hevonen kyllä näyttikin. Startissa Salama pääsi lähtökiihdytyksessä kolmanteen pariin ulos, josta kuski nosti sen heti ensimmäisen takasuoran auetessa kolmannelle radalle kiertoon ja siitä toisen radan veturiksi. Tamma taisteli siitä ihan tasaisesti koko matkan läpi. Lopussa ei nähty minkäänsortin kirivaihdetta, mutta oman vauhtinsa hevonen piti kuitenkin maaliin asti tasaisesti ollen maalissa neljäs. Ajaksi tuli 28,0ake. Lähdön jälkeen Salama puhalsi aika paljon, mutta tuolloin oli ehkä se kesän lämpimin päivä, mikä osaltaan hidasti palautumista.
Työn raskaan raataja, Samu

Oulu 9.7.
Starttivuorossa Aatu. Meillä oli ravien viimeinen lähtö, joten kotoakin tarvitsi lähteä vasta puoli viiden aikoihin. Meillä oli satanut koko päivän vettä, mutta Oulussa oli illalla onneksi varsin hyvä ilma tuulella tietenkin silti höystettynä. Kajaanin varikkosäheltämisen takia Aatu lenkkeilytettiin kertaalleen jo aamulla kotona. Varikolla sitä ei edes kokeiltu verrytellä, vaan Vellu haki sen suoraan katokselta ja toi lämmityksen jälkeen suoraan katokselle. Eikä tällä kertaa hommassa ollut mitään ongelmia, ei kerta kaikkiaan mitään. Aatulla oli kahdenkympin pakilta rata kolme. Jotain kehitystä on starttaamisen myötä hevosessa ehkä kuitenkin tapahtunut, sillä nyt Aatu avasi voltista aivan kuin ravihevosen kuuluu; eteen- eikä ylöspäin. Lähtö oli varmasti Aatun uran paras ja se sai heti kättelyssä paalun hevoset kiinni ja Vellu käänsi oriin välittömästi kolmannelle radalle ohituskaistalle. Aatu polki keulaan ensimmäisellä takasuoralla ja kaikki oli sen jälkeen helponnäköistä. Hevosella ei ollut hätäpäivää, kuski istui kyydissä välillä taakseen vilkuillen ja Aatu karkasi maisemiin. Viimeinen kierros oli kellotettu Aatulle 25,9 vauhtiseksi. Voittoajaksi tuli 27,7ke. Startti oli ehkä oriin uran tähän saakka paras, sillä jotenkin hevonen oli Oulussa niin keskittynyt pelkkään omaan tekemiseensä, mitä se ei minun mielestäni vielä koskaan aikaisemmin ole ollut. Jokatapauksessa Aatun kausi on ollut tähän saakka täysin mykistävä. Viisi starttia joista neljä voittoa. Taulu on kerrassaan komeaa katseltavaa!

Salama, jonka oikea etujalka näyttää ihan vääristyneeltä...


Koko kompanja mun pihalta kuvattuna

Tulevaisuus
Ravikausi jatkuu ja kesän päätapahtuma Mikkelissä on enää viikon päässä. Mikkeli on herättänyt viime päivinä suuria tunteita ja kuninkuusravipäivien lähtölistoja on jännitetty viime päivät ihan urakalla. Odotus tuotti yhden pettymyksen ja yhden ilonaiheen. Salama pääsi mukaan kunkkarilauantaina ravattavaan mailin ryhmään! Jo mukaanpääsy oli ihme, sillä lähtöön oli ilmoitettu 25 hevosta. Oman hevosen pääseminen mukaan kuninkuusraveihin herättää suurensuuria tunteita. Kuninkuusraveissa on mukana vain hyviä hevosia lähdöstä riippumatta. Jotenkin on hyvin hyvin kummallista, että niiden hevosten seassa on minun Salamanikin! Lähtö on Salaman uran kovin koitos, vastustajat ovat hurjia ja Salamalla taas ikävä seiskapaikka auton takaa. Mutta lopputuloksella ei ole mitään merkitystä. Tiedän, että Salama tekee taas kerran parhaansa ja se riittää. Tammalta tullaan riisumaan ensimmäistä kertaa tälle vuodelle starttiin kaikki kengät pois ja tietenkin toivotaan, että se roikkuisi maililla muiden perässä omaan ennätysaikaansa.

Ja se pettymys sitten. Aatu ilmoitettiin suurin toivein ja ennenkaikkea ennakkoluulottomin urheilumielin kunkkarisunnuntain 5-vuotislähtöön Pikkukunkkuun. Tiesin, että Suomessa on tällä hetkellä ihan valtavan kovia viisivuotiaita ja että lähdöstä tulee hirmuinen. Silti en ihan kuitenkaan odottanut, että Aatu löytyisi karsittujen listalta... Mutta siellä sen nimi nyt kuitenkin on. Ja myönnetään, että jokseenkin ihmetystä asia on kyllä herättänyt muuallakin kuin tämän hevosen taustajoukoissa (keskustelua epäoikeudenmukaisista Pikkukunkku-valinnoista näytti olevan mm. ravia-palstalla). Hevosen pisteet olisivat kyllä riittäneen mukaanpääsemiseksi, mutta koska kyseessä on suurkilpailu, saavat päättäjä-herrat valita lähtöön käytännössä kai sitten ne hevoset, mitkä itse tykkäävät. Ilmeisesti Aatun nimi oli Etelän tyypeille liian outo. Tai se oli juossut liian pienillä radoilla, liian tavallisia lähtöjä tai tulee liian tavalliselta tallilta. En tiedä. Mutta sen tiedän, että kenelläkään lähtöön valitulla hevosella ei ollut neljää ykköstä taulussaan eikä moni ollut tehtaillut sellaisia volttiaikoja kuin Aatu... Silti Aatu jäi rannalle kahden muun karsitun kanssa. Asia on harmittanut kovasti, vaikkei me sille mitään mahdetakaan. Jotenkin meistä vain tuntuu, että Aatukin olisi paikkansa Pikkukunkussa ansainnut. Viime vuonna se jouduttiin jättämään Pikkuprinssistä sairastumisen takia pois ja nyt se ei edes päässyt lähtölistoille asti. Huoh. Mutta. Joskus se tulee vielä tämänkin hevosen aika. Sen on pakko tulla. Derbykarsintoihin on kuukausi aikaa ja silloin meillä on arvoisat vastustajat ja idiootit Hippoksen/Mikkelin herrat aika paljon hampaankolossa!

Ja jottei kenelläkään jäisi huono mieli, niin loppuun Harmin kuvia. Harmi löytyi 1,5 viikkoa sitten tallin risteyksen lähettyviltä huonossa kunnossa. Ohikulkijat toivat sen meille, koska luulivat sitä meidän tallikissaksi... Pentu oli niin apaattinen, että nukkui ensimmäiset kaksi päivää, mutta on sittemmin kyllä matokuurin ja ruokatarjoilun jälkeen virkistynyt kovasti. Eiköhän siitä minun kissani tule. Ja onhan se suloinen Harmi. :)






2.7.2012

Startteja tiedossa!

Samu, joka vasta haaveilee starteista!
Tallin kaikki kaksi starttihevosta voi bongata seuraavan viikon aikana Kajaanista, Kaustiselta ja Oulusta. Viikon starttiturnee pyörähtää huomenna käyntiin Kajaanista ja sinne otetaan Aatu mukaan. Lähtö viisi, paalulta numero kolme. Lähtöpaikka on Aatu-hätähousulle haasteellinen, mutta siitä kokeillaan kiihdyttää jollain askellajilla. Aatu ei ole vielä koskaan hävinnyt Kajaanissa, joten nähtäväksi jää, onko se ensimmäinen kerta sitten huomenna. Lähdössä on muutama oikein hyvä havonen vastassa, mutta silti Aatu tahtoo minun mielestäni itse olla se itsensä pahin vastustaja.

Perjantaina ja lauantaina ravikansa juhlii Kaustisella Nikulan kesän päätapahtumaa. On Pikkupelimannifinaalia, Festivaaliajoa, Isla-ajoa ja 75-lähtöjä. Ja Salama. Se starttaa perjantaina seiskalähdössä ja auton takaa takarivistä numerolla kymmenen. Sarjamääritys istuu täydellisesti, mutta lähtöpaikka olisi Salamalle tietenkin saanut olla ennemmin eturivissä. No, on kai kymppikin parempi kuin kasi. Tai kaksitoista. Tai yksitoista. Kymppi on siis hyvä numero. Hevonen on nyt paremmanoloinen kuin koskaan aikaisemmin. Joten kilpaa aiotaan ajaa!

Maanantaina lähdetään sitten taas Pohjoista kohti, mutta Rovaniemen reissun jälkeen Ouluhan on melkein naapuripitäjä. Sinne siis. Kyytiin Aatu. Raveissa ollaan loppuun asti, sillä Aatulla on viimeinen lähtö, numero kahdeksan, yhden takamatkan voltin kolmoskaista (taas kolmonen...). Jos Kajaanissa on aiemmin siis pärjätty, niin Oulussa ei ole. Tai siis voitettu. Pärjätty on, sillä Aatu oli viime vuoden Oulu Express nelonen. Nytkin olisi mukava pärjätä. Niin Aatu!

Siinä tulevaisuudensuunnitelmat. Sitä paitsi, mikäs se on reissuun nyt lähteä, kun Mervi kävi eilen tuunaamassa meidän hevoskopin uuteen uskoon ja koko komeus on minusta nyt varsin upea.





Kesälomaan on enää kaksi viikkoa. Onneksi. Mulla olisi miljoona tehtävää asiaa lomalle. Tuleekohan siitä lomastressi? ;) Tarhojen maalausurakka on nyt sentään onnellisesti ohitse. Yksi vapaapäivä vietettiin viime viikolla metsätielläkin. Siis siellä parin kilometrin pätkällä, missä hevosilla pystyy ajamaan kesälläkin vähän reippaammin. Sinne on pari vuotta sitten ajettu viimeksi hiekkaa. Nyt tie lanattiin ja päivä noukittiin lanauksen pintaan nostamia kiviä syrjään. Ja tapettiin ainakin yhtä monta hyttystä! Tällä viikolla tielle ajetaan uutta pintaa, jotta hevosten olisi jatkossakin mukava siellä päästellä.

Samun kanssa käytiin perjantai-iltana Kannuksen raviradalla. Merjan Viltsu oli hiittiseuralaisena, sillä kaverin kanssa lenkkeilykin tunnetusti sujuu kuin itsestään. Ja kilpaakaan ei tässä lajissa pysty yksin juoksemaan, siksi nämä hiittireissut kaverin kanssa ovat kyllä niin korvaamattoman hyvää harjoitusta! Pari viikkoa sitten suoritettu hampaidenhoitaminen auttoi Samua kyllä paljon, sillä nyt se on oikein hyväajoinen. Muutenkin varsa on mennyt viime kuukausina harppauksia eteenpäin. Monta harppausta joutuu jatkossakin vielä ottamaan, mutta tällä hetkellä varsaan ollaan tyytyväisiä. Ehkä siitä vielä ravihevonen tulee! Alla olevat kuvat Samusta olen ottanut Kannuksesta tuolloin perjantaina.