Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



23.2.2016

Helmikuun höpinöitä

Tallin ovelta kuvattu "sininen hetki".

Aika on kulunut vauhdilla. Melkein koko helmikuu on hurahtanut ohi ilman, että olen kerennyt kirjoitella tänne mitään kuulumisia. Mutta ihan hyvää kuuluu. Helmikuun alun lämpöviikko ei onneksi vienyt metsäteiltä kaikkia sinne poljettuja ajopohjia pois ja nyt kun lunta on saatu onneksi taas rutkasti lisää, niin lenkkibaanoja ei voi kyllä yhtään moittia. Oikeastaan hevosten kanssa ei malttaisi tulla lenkiltä ollenkaan pois. Nyt täytyy nauttia tästä lyhyestä hetkestä, että meillä on kotona ihan huikeat treeniolosuhteet. Niistä huolimatta Samun ja Aatun kanssa on kuitenkin käyty kerran viikossa edelleen Kaustisella hiitillä tai vetoja ajamassa. Aatu on palannut oikein iloisena takaisin treeniin ja iloiseksi se saa kyllä omalla hyvällä mielellään aina myös kärryilläistujankin. Aatu on kyllä uskomattoman iloinen treenaaja.

Vilma sai viime viikolla etujalkoihinsa ensimmäiset kengät. Oikein neljällä hokilla, neljällä naulalla ja vieläpä tilsakumeillakin varustettuna. Viimeiseksi mainittu sai kengittäjän vähän silmiään pyörittämään, mutta kiltisti Jyri ne kuitenkin paikoilleen pisti. ;) Vilmalla on ollut aikamoisen pienet kaviot koko meilläolonsa ajan. Ongelmaa korostaa se, että varsa on kova kuopimaan karsinassa. Kumimattokin viritettiin sen karsinanpohjalle, mikä tietenkin hieman helpotti tilannetta. Päädyttiin kuitenkin laittamaan varsalle nyt kengät, jotta kavioiden jatkuva kuluminen pystyttäisiin estämään. Takapääkin laitetaan tässä joskus vielä kenkään, niin johan varsa alkaa muistuttaa hevosta! Vilma on asunut meillä nyt kolmisen kuukautta. Se on luonteeltaan aika hauska tyyppi. Vilma rakastaa hoitamista, harjaamista, rapsuttelua ja huomiota. Sitten Vilmassa on sellainen toinen puoli, kun silmissä valkuaiset vilahtaa ja pikkukomentoora päättää ottaa tilanteen haltuunsa. Se on aika tänttärää-täti, kun se sen pään joskus ottaa. Ihan mikään salaisuusrokki Vilmasta ei kyllä luonteensa puolesta ole tulossa, mutta pitäähän sitä tammalla jokin oma tahto tietenkin ollakin. Ja Salama laittaa kyllä kakaran kuriin sitten kun sillä tarpeeksi menee hermot. ;) Vilmasta löytyy myös hätäisen ja kärsimättämön luonteen merkkejä ja voin kyllä sieluni silmin nähdä kuinka tämä tamma parin vuoden päästä valjastuskatoksilla ryskää... Tai sitten se ei ryskää, mistä näistä nyt vielä mitään osaa sanoa. Vilma on myös hyvä hyppimään pystyyn, mikä on kyllä tammalle vähän outo ominaisuus, mutta meidän tallin asukkaalle se tietenkin on kuin jokin tavaramerkki... Varsan kehityksen seuraaminen on kuitenkin vallan mukavaa, vaikka välillä tuntuukin, etten jaksaisi millään odottaa, että Vilman kanssa pääsisi jo oikeasti tekemään ja kokemaan jotain!
 
Vilma ja Aatu kävelyllä
 
Niin on nätit ekat kengät jaloissa!

Vilma

Salaman kanssa olen jatkanut ratsastustunneilla käymistä ja kertaalleen se kävi Torpan Ratsutallilla Hannan ratsutettavanakin. Oli jotenkin kummallista nähdä joku oikeasti hyvä ratsastaja Salaman selässä. Ja täytyy sanoa, että kun tuon ratsutuksen jälkeen lähdin ekan kerran itse Salaman kanssa ratsastuslenkille, niin johan oli mun puolirammassa ex-ravurissa melkoiset ratsusäädöt kohdillaan. Aika huikea tunne. Ammatti-ihminen on aina ammatti-ihminen. Ravihevosillakin haetaan joskus hiiteillä ammattiohjastajan näppituntumaa ja näkemystä valmennukseen ja näköjään sama efekti on sitten myös ratsastuspuolella. Olen myös ajanut Salamalla aika paljon. Tänään lenkillä jopa mietin, että sivuaisaremmin voisi ehkä karsia jo ajovarustuksesta, niin suora tamma nykyään on. Ihan käsittämätöntä. Vielä syksyllä olisin voinut hitsata kärryihin jonkun rauta-apuaisan oikealle puolelle enkä siltikään olisi saanut hevosta käyttämään voimatonta oikeaa takajalkaansa kunnolla. Salaman kuntoutuminen on ollut minulle itselleni valtavan iso ja tärkeä asia, sillä minä näin sen myös niillä lenkeillä, kun vain toivoin, että kukaan muu ei meidän menoa olisi sattumaltakaan nähnyt. Nyt saa nähdä! Salama liikkuu terveesti ja on valtavan iloinen. On nämä vain sitkeitä otuksia, ei osaa muuta sanoa.

Salaman ja Vilman leikkejä tältä talvelta

Ravirintamalla on vedetty kuukauden päivät henkeä. Nyt ruvetaan hiljalleen virittäytymään taas starttitunnelmiin. Samun kanssa lähdetään sunnuntaina käymään Jyväskylässä juoksukilpailuissa. Hui. Mikään muu ei hirvitä, kuin hevosen toimiminen kilpailutilanteessa, kun ne suruisan kuuluisat derbykarsinnat on kyllä piirtyneet ainakin taustajoukkojen mieleen. Toivoa sopii, että seesteinen Samu-ruuna olisi nyt sitä mieltä, että Killerilläkin voi juosta kilpaa ja toimia kuten normaali ravihevonen, sillä onnistunut kokemus olisi nyt tärkeä sekä hevosen että ihmisten kannalta. Samulle sattui auton takaa numero 11 eli nyt se ei ainakaan pääse hyödyntämään hurjaa lähtönopeuttaan, mutta voihan olla, että takarivin paikka on tässä tapauksessa Killerillä ihan hyväkin asia. Käydään kokeilemassa, sen jälkeen ollaan taas jatkon suhteenkin vähän viisaampia.

Samu