Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



31.8.2013

Killerin kaasuttelut

Päivitykset tahtoo nykyään odottaa itseänsä, mutta kyllä tänne starttien jälkeen aina jotain tarinantynkää tulee - eri asia kuinka kauan starttien jälkeen. Noh, viimeisimmästä ravireissusta alkaa olla viikon päivät. Joten palataan Jyväskylään!

Meillä oli jälleen ilo ja kunnia lähteä Killerin T75-kierrokselle kahden hevosen voimin. Salama starttasi Kyvyt Esiin -divisioonassa ja Aatu Kohti Kultaa -divisioonassa. Molemmilla oli hurjan kovat lähdöt, mutta meidänkin kaksikko oli kovassa kunnossa eikä ihan lyötyinä matkaan lähdetty. Killerillä meidän suomipollet juoksivat Ameriikan malliin - tai nykyajan Suomenkin malliin - sillä molempien perään aseteltiin vuokralla olleet tuliterät Ufo-kärryt.
Aatunkin kanssa niitä haluttiin kokeilla, vaikka sen kanssa asia jännitti ennakkoon jonkin verran, sillä Aatu tuppaa starteissa tarvitsemaan apuaisaa. Nyt sivuaisaremmi ajoi kuitenkin apuaisan asian ja paljon epäiltyä onnistuneemmin Ufo-kokeiltu päättyi. Salaman kanssa Ufot oli testattu voittoisasti jo Oulun viime startissa ja jatkossa on päivänselvää, että tällaisilla kärryillä sillä pitäisi päästä ajamaan.

Jyväskylän THE juttu ;)



Kun molemmat hevoset olivat matkassa, tarkoitti homma tietenkin myös sitä, että Aatu kävisi erityisen kovilla kierroksilla. Niin hankala se ei ollut kuin Rovaniemellä, mutta ihan tarpeeksi virtava häslääjä kuitenkin. Lämmityksen jälkeen se ehkä aavistuksen rauhoittui, mutta sanottaisiko vaikka niin, ettei ori nyt kyllä oikein nukuksissakaan katoksella ollut... Salama oli kuitenkin tuossa vaiheessa vielä kopissa odottamassa, mikä osaltaan ehkä hieman helpotti Aatun paimennustyötä, kun tamma oli turvallisesti neljän seinän sisällä. ;)

Tiimipalaveri

Aatu lämmittää ameriikan malliin ;)

Aatulla oli lähtö 7, numero 5, 2600 metrin ryhmäajo. Ja kivenkova vastus. Lähtökiihdytyksessä se ei odotetusti ehtinyt nopeimpien matkaan ja keulassa pisteltiinkin reipasta. Avaus 22,0. Koko ensimmäinen kierros 24,0. Aatun juoksi ensimmäiset puolitoista kilometria toisessa ja kolmannessa parissa ulkona, josta kolmas rata kutsui kiertolaiseksi viimeisen kierroksen alkaessa. Toinen tuhat 26,5 eli hetkeäkään ei vedetty henkeä.  Aatu oli vahva. Se kiersi rehdisti ja väsymättä kolmatta pitkin koko viimeisen kierroksen, mutta näissä lähdöissä se ei enää ole ainut loppuun asti kuolainta purren taisteleva hevonen. Maalissa Aatu oli komeasti neljäs hurjalla keskipitkän matkan tuloksella 25,5akp. Jotakin lähdön tasosta ja kilpailun hurjuudesta kertokoon, että voittaja Vislakka teki tammojen 2600 metrin Suomen Ennätyksen 25,1akp. Huhhuh. Onnea uusi SE-tamma ja taustajoukot!
 
Starttia kohti.
Aatu ufoilee

Lähdön jälkeen varikolla Aatu oli edelleen todella pirtsakka, mutta rehellisesti sanottuna ensimmäistä kertaa koko Aatun uran aikana näin, että tämä hevonen puhalsi startin jälkeen. Aatulla on aivan käsittämättömän hyvä hengenkulku eikä se koskaan startin jälkeen katoksille saapuessa - usein edes voittajaesittelyyn lähtiessä - enää puhalla. Nyt Killerillä sierain kuitenkin värähti, joten pikkuhiljaa Aatukin joutuu näissä lähdöissä juoksemaan ihan tosissaan.
 
Iskä ja Merja pesivät ja huolsivat Aatun, kun minä valjastin Salamaa tamman omaa koitosta varten. Edellisviikolla oltiin kovin epävarmoin miettein edes lähdössä Salaman kanssa Killerille, kun sen vasen etunen päätti alkaa epämääräisesti turvotella. Kun jalasta ei klinikalla löytynyt vikaa ja kun turvotus saatiin viikon aikana häviämään jokseenkin kohtuullisesti, eikä tamma torstain viimeistelyissä arkonut jalkaa yhtään, niin raveihin päätettiin lähteä.  Salama viipotti lämmityksessä kovin virtavan ja terhakkaan näköisenä, joten mielessä kävi, että onneksi otettiin se kuitenkin matkaan mukaan. Starttiin Salamalta riisuttiin etukengät pois.
 
 
Auton takana. Yksitoista hurjan hyvää hevosta. Neloskaistalla Aatu.
 
Aatua naurattaa varikolla lähdön jälkeen

Salamalla oli ravien viimeinen eli 12. lähtö ja se ennakkoon ja paljon iloa tuottanut numero yksi. Salama avasi auton takaa lujaa. Muutama hevonen avasi toki vielä lujempaa, mutta silti minua ilahduttaa suunnattomasti, että tuo ennen niin tasavauhtinen hevonen esittää nykyään ajoittain ihan kunnon pätkänopeuttakin. Avauspuolikas hurjasteltiin 23,0, Salaman ravatessa kolmannessa parissa sisällä. Siellä oli makoisat asetelmat roikkua hurjien kilpakumppaneiden kyydissä sen minkä kykeni. Ja kovaahan tässäkin lähdössä mentiin, näiden lähtöjen tulostaso alkaa jo ihan oikeasti kohta pelottaa. Koko ensimmäinen kierros 26,0 ja toinen tuhat 25,0 läpi. Viimeisen takasuoran aikana ajattelin, että kyyti on Salamalle aivan liian kovaa ja minusta jo näytti, ettei se taida jaksaa pitää vauhtiaan loppuun saakka. Mutta ei tuo tamma anna periksi. Maalisuoran aikana monelle muulle iski vähän väsy, mutta Salama kehitti vielä kunnon loppukirin ja tuli vahvasti maaliin saalistaen niinikään arvokkaan nelossijan!! Sijoitus ilahdutti suunnattomasti, mutta vielä enemmän iloa tuotti Salaman juoksema aika 26,3ake! Uusi ennätys!!!!! Entiset 26,7 ajat on juostu mailin matkoilla Mikkelissä ja Kajaanissa ja nyt Salama täräytti täydeltä matkalta ennätykset uusiksi. Suurenmoinen kilpatamma! Salama sai kuskiltakin startin jälkeen vuolaat kehut, tamman esitykset ovat tänä kesänä yllättäneet kyllä koko taustatiimin!

Salama saapuneena Killerille.
Verryttelyä varikolla.

Jyväskylän reissulta saatiin palata kotiin hyvillä mielin, kaksi T75-lähtöjen nelossijaa, kaksi hurjaa aikaa ja kaksi todellista raviurheiluharrastuksen kultakimpaletta mukana. Tämä ravikesä on ollut jotain niin uskomatonta ja unohtumatonta!
 

Kesäkin kääntyy kuun vaihtumisen myötä väkisin syksyksi. Ravit toki jatkuvat, mutta jonkinlainen hiljaiselo nyt meidän harrastamiseen ainakin joksikin aikaa tulee, sillä on huoltotauon aika. Samu ja Salama käytettiin keskiviikkona Tampereen klinikalla Kimmon syynissä. Samu tarkistettiin ja taivutettiin läpi. Kuvattiin ja etujalkojen jännekanavat ultrattiinkin. Varsa on kestänyt treenin yllättävän hyvin, sillä minusta oli varsin kummallista että Samulta täytyi piikittää taivutuskoelöydösten perusteella vain oikea etupolvi. Salama ei päässyt ihan yhtä puhtain paperein. Tamman vasen etujalka ultrattiin nyt Kimmon toimesta, vaikka se ei Killerin startista ottanutkaan yhtään itseensä, vaikka niin olinkin pelännyt. Silti sisäsäärellä oli vähän nestettä ja jännetuppihan tuossa jalassa on pullottanut koko kesän. Pitkän ja perusteellisen ultraamisen jälkeen Kimmo löysi Salaman jalasta, jännetupen sisällä kulkevan syvästä koukistajajänteestä pienen vauriokohdan. Vamma on kuulemma pienimpiä mahdollisia, mutta todella hankalassa paikassa jännetupen sisällä. Salama joutui nyt kuukauden mittaiselle kävelykuurille ja syyskuun lopussa se pitää käyttää kontrolliultrassa jatkosuunnitelmia varten.
 
Ilmassa on ollut sekä harmituksen että helpotuksen tunteita. Eihän tuollainen vaiva koskaan satu hyvään saumaan, mutta silti harmittaa, että sen piti tulla juuri nyt, kun Salama oli paremmassa kunnossa kuin koskaan aikaisemmin. Silti paljon pahemminkin olisi voinut käydä. Ilmeisesti tuo minijännevaiva oli ilmaantunut siis jo silloin edellisviikolla, kun Salaman jalka turvotteli, vaikkei sitä ultrauksessa saatukaan paikannettua. On pieni tai ehkä aika suurikin ihme, että hevonen sitten teki jalkansa kanssa Killerillä tuollaisen esityksen ennätyksensä kera ilman että jalka hajosi kunnolla.
 

Lämmitykseen menossa.

Salama lämmityksessä
Salama pitää nyt siis epämääräisen ajan syyslomaa kävelytreenissä. Voi olla, ettei se pääse enää tänä vuonna starttiin, sillä vaikka nyt optimistisesti ajattelisikin että tamma saisi hiittiluvan vaikka kahden kuukauden päästä, niin silloin eletään jo lokakuun loppua. Viime talvi viimeistään opetti, että hokkikengässä Salama ei juokse enää kilpaa, joten ei sitä väkisin ole mitään järkeä enää loka-marraskuun aikana radoille tuoda, vaikka jalka näyttäisi miltä. Jatkossa on mentävä päivä kerrallaan ja katsottava mitä eteen tulee. Tällä hetkellä Salama on kuitenkin valtavan iloinen ja liikkuu täysin normaalisti. Jalan laserointi kuuluu seuraavan kuukauden ajan tamman päiväohjelmaan eikä tässä nyt periksi olla antamassa, ei sitten millään.
 

Salama ja Ufot. Tällä kertaa sinisenä versiona.
 
Aatu on ilmoitettu maanantaiksi Ouluun starttiin. Kuviteltiin ajavamme sillä kovien 75-lähtöjen jälkeen jonkin helpomman startin, mutta lähtölistojen ilmestyttyä kävi selväksi ettei sellaista ainakaan Oulusta ole tarjolla. Aatulla on 2100 metrin voltti, kahdenkympin pakki (Oulussa ihan liikaa), numero seitsemän, rata kaksi. Vastassa sellaisia nimiä kuin Mikko Mania, Lassikko, Mokomani, Turon Pilkku jne. Kaiken lisäksi Aatu ei ollut viimeistelyissä järin letkeän oloinen, joten vähän epävarmoin ajatuksin Äimänrautiolla nyt lähdetään, mutta maanantain jälkeen ollaan viisaampia ja suunnitellaan jatko-ohjelmaa sen mukaan.
 
Numero yksi Killerillä. Minun elämäni ykkönen nyt ja aina.


Salama startin aikana. Ihan on tekemisen meininki.

 

22.8.2013

Riemukas Raviviikko

"Kuka voisi kellot seisauttaa
ja ajan pysäyttää
kun ravimaailma lainaa kaikkein kauneintaan
Kuka voisi kellot seisauttaa
ja ajan pysäyttää
kun ravimaailma antaa kaikkein parastaan"
 
 
 
 
Meillä on kolme hevosta. Ylläolevassa kuvassa ne ovat. Kolme nimeä meidän hevoskopin kyljessä. Meidän kaikki kolme hevosta. Kolme niin hienoa hevosta, etten tiedä enää millä sanoin niistä puhuisin. Viime viikko oli sellainen viikko, että todella toivon, että joku voisi pysäyttää kellot edes siksi aikaa, että minä ymmärtäisin tämän kaiken hienouden, kaiken tapahtuneen ja kaiken saavutetun. Tällä hetkellä meidän tallin raviurheilussa menee niin lujaa, että minä en enää pysy ajatuksieni kanssa mukana. On kammottavaa ja kummallista, etten enää mieti, miten hevosia saisi hoidettua tai treenattua paremmiksi, nopeammiksi, kestävämmiksi, terveemmiksi. Nyt suurin päässä jyskyttävä kysymys kuuluu: Miten ihmeessä hevoset saisi pysymään tällaisina jatkossakin?
 
 
Viime viikko oli menetyksekäs. Hevoset olivat vakuuttavia. Me otimme paljon auton kyytiä, kiersimme Suomea, kävimme raveissa, jännitimme startteja ja nautimme tästä kaikesta.
 
Maanantaina Oulu ja Salaisuus Rok. Voitto.
Perjantaina Mikkeli ja R.R. Samu. Voitto.
Lauantaina Joensuu ja Ponnen Aatos. Kolmonen.
 
 
En minä osaa sanoa enää yhtään mitään.
Hevoset ovat hienoja. Raviurheilu on hienoa. Elämä on hienoa.
Kirjoittaminen on hankalaa.
 
 
Valitettavasti Salamasta ei ole Oulun reissulta ravikuvia, kun kamera vilkutti heti kättelyssä akun loppumisen merkkivaloa.
Tämä kuva on Salamasta Kaustisen hiittireissulta, yhdeltä niistä.
 
Oulu. Maanantai 12.8.2013
Salaman kanssa ohjelmassa oli Oulun iltaravit. Viimeinen lähtö. 2100 metrin ryhmäajo ja numero yhdeksän. Takarivi siis.
Kotoa ei tarvinnut Salaman kanssa lähteä kuin neljän aikoihin, koska meidän lähtömme tosiaan oli niin myöhään. Salaman kanssa on niin rentouttavaa, leppoista ja mukavaa olla reissussa. Mistään ei tarvitse panikoida tai mitään ei tarvitse jännittää. Salama osaa tämän homman, ei tee virheliikahdustakaan, toimii kuin ajatus ja startissa tekee parhaansa. Oulu ei tehnyt poikkeusta. Mutta koska hevonen on niin pomminvarma automaatti, tulee sen kanssa mieleen kokeilla joskus jotain uuttakin... Kuten Ufoja. Saatiin vuokrattua Nurmosen Iikalta Äimänrautiolla Salamalle starttiin Ufot perään. Kaikkea pitää todellakin kokeilla ja koska nämä Ufo-jenkkimallin kärryt ovat nyt raviurheilussa "the-juttu", niin olihan niitä päästävä Salamallekin testaamaan. ;) Kärryt olivat tottakai käytössä raveissa useammassakin lähdössä, joten lämmityksessä Salama taivalsi kolme kierrosta rataa ympäri omat tutut Customin Multiflexit perässään. Kaikki hyvin. Lämmityksen jälkeen Salamalta riisuttiin ensimmäistä kertaa sen raviuralla pelkästään etukengät pois ja juuri ennen starttia aseteltiin vielä Ufot perään. Minua harvoin enää jännittää Salaman lähdöt näin paljoa, mitä Oulussa jännitti. Tuntui, että matkassa oli nyt niin paljon uusia muuttuvia tekijöitä, mistä hevonenkin voisi jo mennä sekaisin. Se voisi vaikka laukata tai jotain muuta huolestuttavaa. Entä jos juoksemisesta etukengittä ja ufokärryillä ei vain yksinkertaisesti tulisi mitään?
Mutta Salama ei petä. Tamma on tehnyt koko kesän mainioita juoksuja eikä Oulun varustemuutokset olleet ainakaan negatiivinen asia. Ei todellakaan.
 
Salama jäi lähtökiihdytyksessä ysipaikaltaan aika kauas kärjestä, joka veti keulassa täyttä haipakkaa. Periaatteessa Salaaman juoksupaikka oli kolmas ulkona, mutta monta kymmentä metriä kärkikolmikosta jääneenä. Kärki veti avauspuolikkaan railakkaasti 23,5. Vellu käänteli jo ensimmäisellä takasuoralla Salaman kolmannelle radalle, jossa se paranteli juoksuasemansa toiseen pariin ulos ja lähemmäs kärkeä. Siinä sai hetken hengähtää toisessa parissa ulkona. Kierros 26,0. Kolmas puolikas 28,5. Tuossa vaiheessa kolmatta rata pitkinkin taas jo hyökättiin ja hetken näytti, että Salama jää pussiin toiselle radalla. Kuski luki juoksunkulkua kuitenkin paremmin kuin meikäläinen ja kun kuolemanpaikkahevonen pääsi keulaan viimeisessa kurvissa sai Salama vapaan ladun eteensä ja kiitti keulaan päässyttä Rosaria tylysti vetoavusta ja kiri kuski kallellaan komeasti voittoon. Ajaksi saatiin 27,5ake.


Rinta rinnan. Salama ja Viltsu.
Salama on tehnyt pitkään niin hyviä juoksuja, että oli ihanaa, että se täydellinen nappisuorituskin osui kohdalleen. Kuten Pylkkänen voittajaesittelyn aikana kuuluttikin; taulussa oli ennen Oulua kakkosta, kolmosta ja nelosta ja nyt sitten saatiin tauluun se ykkönenkin.
Sitkeä ja yritteliäs tamma Salama on aina ollut, mutta tänä kesänä se on saanut vähän lisää vauhtia ja terveystilanne on saatu jotakuinkin kontrolliin, joten tuntuu, että kenties tuo hevonen vain paranee vanhetessaan ja kovettuessaan.  
 
Vedot ajettu. Salama ja iskä.
 
 
Mikkeli. Perjantai 16.8.2013 
Päivä, jolloin vuoden 2013 ensimmäinen 3-vuotiaiden suomenhevosten lähtö ajettiin. Päivä, jolloin meidän varsareppanasta ja ikuisuusprojektista tuli starttihevonen, ihkaoikea ravihevonen. Päivä, jolloin Samu jäi monen raviaktiivin mieleen. Päivä, jolloin Samusta tuli voittaja.
 
Samu katoksella odottamassa
Perjantaiaamuna ehdin yövuoron jälkeen nukkua säälittävät mutta sitäkin auttavammat 40 minuuttia ennenkuin alkoi valmistautuminen Samun suureen päivään. Olo oli yhä hyvin epätodellinen, kun  tallin hevosista Samu olikin se, jota sai alkaa varustaa ravireissulle. Tuntui, ettei siitä ollut kuin hetki, kun tuo samainen varsa pelkäsi ihmistä tai opetteli olemaan käytävällä kahta puolta kiinni. Ja nyt, perjantaina vähän kymmenen jälkeen talutin kuljetuskoppiin ravihevosen, joka lähti elämänsä ensimmäistä starttia kohti. Kaustiselta otettiin Vellu kyytiin ja jatkettiin matkaa kohti Mikkeliä. Meiltä on Mikkeliin 360km matka. Se on aika kaukana kotoa lähteä ajamaan 3-vuotiaan, kokemattoman ja rutinoimattoman varsan ensimmäistä starttia. Mutta totuus on, että reissuun on vain lähdettävä, jos kilpaa meinaa ajaa ja tämä hommaa harrastaa. Ja myönnettäköön, että kyllä me tiesimme, että meillä oli mukana hyvä varsa lähdön lopputuloksesta riippumatta.
 
Samu matkusti hyvin, vaikka etukäteen olinkin epäillyt pitkän kuljetusmatkan koettelevan aika lailla varsan kärsivällisyyttä. Etenkin, kun viikko takaperin Kaustisen hiittireissullakin alkoi kopin kyydissä tylsistyttää siinä määrin, että Samu kiipesi pitkästä aikaa etupuomin päälle. Mutta ei, kun heinää oli edessä, ei matkanteossa ollut Samun kanssa hätäpäivää. Ravipaikalle saavuttiin vähän kolmen jälkeen. Siellä sai todeta, että kylläpä Samulle on vain tehnyt hyvää rampata koko kevään ja kesän ajan säännöllisesti Kaustisella. Sillä kun hevosen talutti katokseen, oli se heti kuin kotonaan, katseli rauhallisen lunkisti varikon elämää ja kiskaisi alkutuimaan ämpärillisen vettä naamariin.
 
Koska kyseessä oli Samun ensimmäinen startti, halusimme olla ravipaikalla hyvissä ajoin ja tehdä kaiken ajan kanssa. Samulla ajettiin kaksi lämmitystä. Ensimmäinen todella hiljaa hölkötellen, minkä jälkeen Samu pääsi pesulle ja hetkeksi karsinaan.  Uudestaan aisoihin, toinen lämmitys vähän reippaampaa ja taas hetkeksi katoksen huilaamaan. Samu ei tuntunut lämmityksessä ihan niin letkeältä kuin se joskus parhaimmillaan hiiteillä on tuntunut, mutta miksei pitkä kuljetusmatkakin jossain tuntunut. Ja tällä kertaa ajettiin tällaisella Samulla kilpaa. Ei ne joka päivä kuitenkaan samanlaiselta tunnu, vaikka mikä olisi.
 
Varsan matka ravihevoseksi tuli Mikkelissä ainakin jonkin etapin päähän.
Samu ja Vellu menossa ensimmäisen startin ensimmäiseen lämmitykseen.
 
Minäminäminä ja Mikkeli
Samu ja ensimäiset jäljet raviurheiluun
Samu oli käyttäytynyt koko ravireissun niin mallikelpoisen rauhallisesti, mutta juuri ennen lähtöä kaikki sitten yhtäkkiä muuttuikin. Esittelyn jälkeen olisi ollut mahdollisuus ottaa autolähtöharjotus, johon luonnollisesti kaikki varsat suuntasivat. Siis kaikki muut paitsi Samu, joka päätti takasuoralla olla kääntymättä kilpailusuuntaan. Ratti meni aivan jumiin, eikä hevonen yksinkertaisesti kääntynyt kumpaakaan suuntaan. Se siitä harjoituslähdöstä sitten. Varikkokurvissa Samu paukautti kohti varikkoporttia sillä seurauksella että ratti yhtäkkiä taas löytyi. Välillä tuo hevonen osaa olla kyllä oikea jästipäiden jästipää. Ilmeisesti Samu oli ajatellut, että hänhän on autolähtöä jo Kaustisella harjoitellut, eikä todellakaan suostu moiseen opetteluun enää toista kertaa. Sillä kun oikea startti koitti ja lähtöauto lähti liikkeelle, ei Samun kanssa ollut minkäänlaisia ongelmia. Numerolla kaksi se meni nätisti siivekkeisiin kiiinni saakka ja auton irrotessa näytti tietävän tasan tarkkaan mihin suuntaan lähdettäisiin. Eteenpäin! Samu ampui auton takaa komeasti keulaan ja sen jälkeen homma olikin helponnäköistä. Samu hölkötteli keulassa korvat pyörien eikä vauhti todellakaan näyttänyt niin kovalta kuin mitä kellot näyttivät. Ensimmäinen puolikas 33,0. Toinen 32,5 ja sen jälkeen sitten viimeinen puolikas 28,5. Hevosella ei ollut hätäpäivää, vaan Samu rullasi keulassa alusta loppuun tehtaillen hurjan kolmivuotisajan 30,9aly elämänsä ensimmäiseen starttiin!!! Suomen Ennätyksestä jäätiin vaivaiset 1,3 sekuntia, mutta joka tapauksessa aika on parhaita koskaan 3-vuotiaiden juoksemia tuloksia. Hurjan hieno Samu!
 
Samu Mikkelissä, ensimmäistä lämmitysajoa suorittamassa.
Voilokkiakaan ei saatu vielä tähän hätään, kun oltiin niin ajoissa asialla.
Voittoloimi oli komea Varsat vauhdissa -loimi, mutta startin jälkeen loimitus umpilaput päässä vaikutti olevan Samulle liian jännittävä asia joten voittajaesittelyyn varsa lompsutteli ilman loimea. Vieläkin vähän ärsyttää loimittajan ihmettely; "Eikö tällä ole koskaan ollut loimea päällä?" "Öö, siis no on, mutta ei voittoloimea, kun ei se koskaan aikaisemmin ole juossut kilpaa...."
 
Varikolla oli hienot tunnelmat. Samu lunasti kaikki siihen kohdistuneet odotukset ja vakuutti vauhdin vaivattomuudella taustajoukkojen lisäksi monet muutkin. Oli hienoa huomata myös, että minä en ole ainoa, joka seuraa tarkasti myös meidän hevosten sisarusten suorituksia. Samun lähdön jälkeen sitä nimittäin kävi varikolla katsomassa sen siskojen R.R. Erottaren sekä R.R. Rosmariinin omistajat. Tuntui aika mukavalta!
 
Kotimatkalle päästiin hyvissä ajoin ennen puolta kahdeksaa ja kotona oltiin puoli yhden korvilla. Kotona Salama ja lauantain starttia varten pesty ja puunattu Aatu odottivat tallissa ja ruokittuina kiitos Merjan ja äitin.  
 
Samu.

Samu 3v.

 
Joensuu. Lauantai 17.8.2013
Häävin oli siis edellisestä ravireissusta toivuttu (Samun esityksestä ei oltu toivuttu) kun pukkasi jo uutta ravireissua. Seitsemän aikoihin seuraavana aamuna alkoi valmistautuminen Aatun kanssa Joensuun raviretkeen. Kamppeet olin pakannut jo torstaina valmiiksi ja Merja tosiaan käynyt pesemässä Aatun edellisiltana, joten lauantaiaamuna tarvitsi Aatun kohdalla vain mittailla viimeiset lämmöt, tarkistaa jalat ja kengät, harjata, letittää, loimittaa, rasvata kaviot ynnä muuta manikyyrimaista...
 
Matka Joensuun T75-raveja kohti alkoi aika tarkalleen klo 10.10. Meiltä on Joensuuhun niin pitkä matka, että koskaan aikaisemmin ei ole käynyt edes mielessä ilmoittaa hevosta sinne. Kuninkuusraveissa on toki tullut aikanaan oltua yleisössä, mutta kilpailukutsutkin olen suosiolla hypännyt aina Joensuun sarjatarjonnan yli. Mutta koska 75-lähdöissä on tarjolla isoa rahaa, koska Aatu on huippukunnossa ja koska sillä oli Joensuussa sille täysin sopiva 2600 metrin ryhmäajo, lähdettiin yrittämään, kuinka meidän käy. Loppupelissä oli sitten vähän ihme, että Joensuuhun ei ollut meiltä kuin 380km matka eli vain vaivaiset 20km pitemmästi kuin Mikkeliin! Kummallista. Ja Joensuuhan on melkein Venäjällä. ;) Jokatapauksessa matkassa ei ollut sen ihmeempiä. Aatu on hyvä matkustaja ja valvontakamerasta on helppo seurata sen heinänmutustamista kopissa. Joensuun Linnunlahdella oltiin kolmen kieppeillä, joten ravitkin ehti seurata alusta asti sen mitä nyt hevosen kanssa matkassa ollessa pystyy. Aatulla oli vasta ravien kymmenes lähtö, T75-pelin kuuden kohde, Kohti Kultaa Divisioonakarsinta enintään 50000€ voittaneille ja numero 3.
 
 
Todistetusti, ollaan käyty Joensuussa!
 
Aatu juuri saapuneena Joensuuhun, takana 380km.
 

Tyytyväinen hevonen. Ei paljon reissaaminen ressaa.
 
Tutun kaavan mukaisesti Aatu joi jo ennen starttia hyvin. Se oli varikolla katoksessa oikein rauhallinen, mutta lämmityksessä vähän ylivirtava ja jotenkin ylilatautunut, hieman hermostunutkin. Radallakäynti kuitenkin rauhoitti hevosen mieltä, sillä itse startissa se oli jo paljon rennomman, rauhallisemma ja "normaalimman" Aatun tuntuinen. Lähtökiihdytys sujui hyvin ja Aatu lähti ravia liikkeelle. Se pääsi kolmoskaistaltaan toiseen pariin ulos, mutta kierroksen juoksun jälkeen Piispalan Santeri siirtyi Aatun edestä keulaan jolloin Aatu jäi taivaltamaan loppumatkaksi kuolemanpaikalle.
 
Lauantain ravijuttuja ;) Kolmonen oli päivän luku. :)
Aatu menossa pörheänä poikana lämmitykseen
Matkavauhti oli tasaisen reipasta; Ensimmäinen puolikas 26,5, koko kierros 28,0, välikilometri 26,0. Viimesen kilometrin alkaessa Piispalan Santeri läi keulassa kaasun pohjaan ja aluksi tuntui, että koko muu joukko oli rytminvaihdoksen kanssa hätää kärsimässä. Aatu tavoitti toista rataa rehdisti punnertaen johtohevosen kuitenkin 400-500 metriä ennen maalia ja kolmatta rataa iski väellä ja voimalla hurja Vislakka ja viimeinen kurvi mentiin miljoonaa kolme hienoa hevosta rinnakkain. Loppusuoralla Vislakka karkasi omille teilleen ja jatkoi vakuuttavaan voittoon. Piispalan Santeri ja Aatu kamppailivat seuraavista sijoista lähes tasapäin. Piispalan Santeri piti kakkossijan ja Aatu peri riskin juoksun jälkeen kolmossijan ajalla 26,4akp. Uskomattoman hieno Aatu!
 
Nuo Aatun lähdöt alkavat olla ihan järjettömän kovia ja vastustajat ovat ihan hurjia hevosia. Itsellekin pitää ajoittain muistuttaa, kuinka kovalla tasolla Aatu tällä hetkellä jo kilpailee, sillä esimerkiksi nyt lähdön voittanut Vislakka on tämän vuoden kuningatarkisan kuutonen! Vislakka tuli Joensuussa ulkoratoja pitkin viimeiset 800metriä 19,7 kyytiä, joten kyllä siinä saa olla Aatullakin askelmerkit kohdillaan, kun tuollaista tammaa loppukirissä kirittää. Huhhuijaa.
 
 
 
Kotimatka oli kilometrimäärästä huolimatta lyhyt. Kahden päivän aikana ajettiin Samun ja Aatun kanssa yhteensä lähes 1500km mittaiset ravireissut. Mutta menestys oli kaikkien kilometrien arvoista. Viikon saldona kaksi ykköstä ja yksi seiskaviissarjan kolmonen. Kolmella hevosella. Ei tätä ihmismieli vain tahdo ymmärtää.
 

  
 



 
Ravielämä jatkuu jo ensi lauantaina Jyväskylän T75-kierroksella, kun sekä Aatu että Salama ovat mukana. Aatu kilpailee lähestulkoon samoja hevosia vastaan kuin Joensuussa, kun sarjamääritys ja juostava matka ovat tismalleen samoja kuin viikko sitten. Nyt Aatulla on seitsemäs lähtö, kolmas T75-pelikohde ja numero 5. Salamalla puolestaan on ravien viimeinen eli 12. lähtö, Kyvyt Esiin Divisioonakarsintaa ja tadaa numero YK-SI! Mutta kun kerrankin Salaman kohdalla lähtöratatuurit ovat olleet kohdallaan, tulee matkaan mukaan muita ongelmia. Maanantaina käytiin klinikalla ultraamassa paksuhkoa vasenta etujalkaa, mutta onneksi nesteily johtui edelleenkin vain paksuuntuneesta jännetupesta eikä mistään hajonneesta hankositeestä. Jälleen kerran klinikkakäynnin jälkeen sai itse mielenrauhan ja huokaista syvään helpotuksesta. Viikon sana on siis taas kerran ollut kylmäys. Nyt Salaman jalkatilanne näyttää jo paremmalta mutta vasta loppuviikosta selvinnee lopullisesti starttaako Salama Killerillä.
Samu puolestaan on huilannut Mikkelin valloituksen jälkeen ja viettänyt vain tarhailuelämää, mutta palannee myös loppuviikosta takaisin normaalitreeniin.  

 
Loppuun vielä nöyrimmät kiitokset kaikista niistä onnitteluista, joita viime viikon aikana tänne blogiin sain. Tämän kesän aikana on jossakin määrin taas tullut todettua, että loppupelissä ihmiset ovat äärettömän kateellisia eikä hevosten eteen tehtävän työn määrää voi kukaan muu kuin toinen samanhenkinen käsittää. Siksi tuntuu äärettömän mukavalta lukea teidän kommenttejanne ja todeta, että niitäkin ihmisiä on olemassa, jotka voivat ihan vilpittömästi iloita myös toisten menestyksestä.  Toivon sydämeni pohjasta, että jokainen raviharrastaja ja oman hevosen kanssa töitä tekevä saa joskus kokea samanlaisia onnistumisen tunteita kuin me tänä kesänä olemme saavuttaneet. 

10.8.2013

Samu starttiin!

Samu
Tuntuu, että olen viime aikoina selostanut blogissa vain Salaman ja Aatun raviraportteja tai miettinyt ääneen tulevia startteja. Samu tulee liian monesti sivuutettua helposti ja huomaamatta, kun sille ei koskaan kuulu mitään erikoista. Toki sitä on treenattu, hiitattu ja radalla käytetty koko kevään ja kesän ajan, mutta siinäpä Samun suurimmat kuulumiset aina ovatkin. Nyt on muutakin. Meidän pikkurääsystä, vuosikausien ikuisuusprojektista on kasvanut hevonen. Ravihevonen. Jos kaikki menee suunnitellusti, Samu avaa kilpailu-uransa ensi perjantaina Mikkelissä 3-vuotiaiden Varsat Vauhdissa -lähdössä, mailin matkalla.

Koelähdön ajamisen jälkeen päätettiin, että Samulla kokeillaan ajaa syksymmällä muutama startti, jos varsa vielä silloinkin tuntuu ihan asialliselta peliltä. Tosiasiassa se tuntui ehkä tässä jokin aika sitten vielä paremmalta kuin tällä hetkellä, mutta nuoren hevosen kanssa hyvät ja huonot päivät kuuluvat asiaan. Sitä ei tiedä, millainen päivä ensi perjantaina Samulla on, mutta sen tiedän että taustajoukoille tuo päivä on ainakin todella jännittävä!


Samu ei pelkää talven tulemista. Sillä on hokkikengät jo alla. On ollut koko kesän. Kohta ne ovat starttikengätkin...


Samun riemua

Kolmannen starttihevosen tullessa kuvioihin mukaan, tuntuu jotenkin, että Samu on tullut tai treenattu vähän  huomaamatta kuntoon. Sen kanssa ei ole jaksanut stressata niin paljon kuin Salaman tai Aatun kohdalla, sillä jonkinlainen kokemus meillekin on vuosien saatossa tullut. Näiden kanssa on ja tulee olemaan aina niin paljon huolia ja murheita, että kaikista turhimpia on ihme kyllä ehkä vähän oppinut suodattamaan poiskin. Vaikka Samu on tärkeä ja viimeisenpäälle hoidettu ja huolehdittu hevonen, niin jollain lailla huoleton hevonen se on tähän saakka ollut. Toki sen opettamisessa ja hevosentavoille kouluttamisessa on omat haasteensa ja ongelmansa ollut, mutta itse hevosena Samu on luonteeltaan äärettömän helppo. Sille käy kaikki eikä se välitä mistään mitään. Oriina Samu on herännyt tänä kesänä henkiin ja elää nyt jonkinsortin murrosikää. Ja vain se typerä isottelu on tällä hetkellä Samussa rasittavin ominaisuus. Voi olla, että siitä tulee vanhemmiten aika karjaskin ori, jos se ei murrosikänsä jälkeen rauhoitu olemaan ihan rennosti ori.

Samu on ihan väsymätön pallopelien pelaaja.
Vanha pallo on parhaat päivänsä nähnyt eikä kantokahvaakaan ole enää jäljellä, mutta ei se leikkejä haittaa!
Lapsi on terve kun se leikkii. :D Ja tällä pitäisi sitten ajaa jo kilpaa?
 

Mikkelissä ajetaan vuoden 2013 ensimmäinen suomenhevosten 3-vuotislähtö. Siitä lähtee taas uuden ikäluokan, uusien toivojen ja uusien suurien haaveiden esiinmarssi. On hienoa päästä Samun kanssa mukaan! Lähtöauton takana on Mikkelin ensimmäisen lähdön startatessa seitsemän kovin kovin kokematonta hevosta. Saa nähdä, mihin suuntaan tuo lapsilauma lähtee auton irrotessa, eikä Samunkaan suuntavaistosta radalta kaksi kiihdyttäessä voi kyllä sanoa mitään varmaa. Samun kanssa on kertaalleen hiitillä harjoiteltu lähtöauton takana juoksemista ja lähtökiihdytystä - Salaman avustuksella tottakai. Siihen nähden, kuinka rohkea hevonen Samu muutoin on, oli minusta yllätys, kuinka pelottava tuttavuus lähtöauto kuitenkin oli. Toivottavasti siipihäkkyrästä tulee vuosien saatossa Samullekin silti ihan tuttu kaveri.

Ensi viikolla tehdään melkoista historiaa, kun meidän tallin kaikkien hevosten pitäisi olla jossakin päin Suomea starteissa: Salama maanantaina Oulussa, Samu perjantaina Mikkelissä ja Aatu lauantaina Joensuussa. Oijoi, kuinka hienoa, jännittävää, mielenkiintoista, mahtavaa! Tämä se on elämää. Ja suurta unelmaa!




Mitä lie edessäpäin näkyy...?
 


Samu 3v.

Samu ensimmäistä kertaa lähtöauton takana.

Missä välissä tästäkin varsasta kasvoi ravihevonen? Voi tätä ajankulua!

7.8.2013

Rovaniemen T75-ravit

Tämä ravikesä on jotain hyvin ihmeellistä. Juuri kun kuvittelee saavuttaneensa hevosten kanssa kaiken, mitä tavallinen raviharrastelija yhden kesän aikana pystyy saavuttamaan, hevoset menevät, juoksevat, tekevät, menestyvät ja pudottavat uuden pommin maahan. Aatu ja Salama ovat kohonneet ihan hirmuiskuun ja molemmat lähestulkoon ylisuorittivat viime lauantain starteissa.


Kaukana kotona. Hienoa ravireissua elämässä.

Tänä kesänä hevosten kanssa on tehty niin upeita, mieleenpainuvia ja menestyksekkäitä ravireissuja, etten minä ainakaan enää osa edes vertailla niitä keskenään. Enkä oikein tiedä enää, mitä tänne blogiinkaan kirjoittaisi, kun tuntuu, että melkein kaikki hämmästyksen ja ylistyksen sanat Salamaa ja Aatua kohtaan on käytetty... Jokatapauksessa, yksi todella, todella hieno ja mieleenpainuva ravireissu tehtiin Salaman ja Aatun kanssa viime lauantaina Rovaniemelle. Lopputulos oli ihan napakymppi. Aatu voitti lähtönsä ja Salama oli omassa sarjassaan kolmas. Ja mikä mahtavinta, huippusuorituksien kruununa minusta molemmat hevoset olivat lauantaina ehkä parampia kuin koskaan aikaisemmin.

Lauantaiaamuna kello herätti vähän viiden jälkeen. Edellisaamuna heräsin siihen, kun työpaikalta soitettiin 7.07 varovasti kysyen, että oothan sä tulossa tänään töihin??? No joo, univelkaakin oli vähän kertynyt ja perjantaiaamu tuli sitten nukuttua kunnolla pommiin. Onneksi tämä tapahtui kuitenkin työ- eikä raviaamuna. ;) Lauantaiaamun ohjelma oli hevosten ruokinta, kuumeiden mittaus, jalkakäärepakettien aukominen. Ja helpotuksen huokaus. Kaikki vaikutti olevan kunnossa. Samu pääsi pihalle jatkamaan aamuheinien syöntiä ja sitten alkoi starttihevosten puunaus tärkeää päivää varten. Auto oli pakattu jo edellisiltana, mutta jotain viime hetken tavaroiden keräystä piti vielä aamusella suorittaa. Salama ja Aatu astelivat hevoskopin kyytiin puoli kahdeksan aikaan ja siitä se lauantainen Lapin raviturnee sitten lähti. Kaikki muut tallihommat olin buukannut Nikolle - pikkuveljet on joskus mitä hyödyllisimpiä orjia...

Hevoset matkustivat hyvin. Rovaniemen Mäntyvaaran raviradalla ei ollut montaa hevosautoa meitä aikaisemmin kurvatessamme yhden kieppeillä varikolle. Rovaniemi tarjoili meille hellekelin, mikä tarkoitti, että perille päästyämme alkoi hevosten juottotankkaus tutulla kaavalla; Aatu joi, Salama ei.

Rovaniemi. En tiedä voiko ravirata Suomessa enää hienompi olla.

Tämä kuva voi olla vähän niinku omistettu lipputarkkailija Merjalle. ;) Lippuja oli jos jonkunlaista ja ne heiluivatkin vielä...

Aatulla oli ohjelmassa ravien neljäs lähtö, 2100 metrin ryhmäajo ja numero 12. Salama puolestaan starttasi seitsemännessä lähdössä, kolmannessa T75-kohteessa, Kyvyt Esiin -divisioonakarsinnassa, matkana niinikään 2100 metriä ja numero seitsemän. Valjastuskatoksia oli ilmeisesti aika niukasti, sillä ainakin minusta tuntui, että ne oli jaettu aivan liian lähekkäisten lähtöjen hevosille. Koin helpommaksi aisottaa Salaman kopin perässä niin, että Aatulle olisi koko ajan mahdollisuus olla jomman kumman hevosen katospaikalla. Aatu kävi todella kierroksilla ja pelkästään sen valjaisiin saaminen on hevosen ollessa tuossa mielentilassa melkoinen tuskien taival. Kukaan Aatun varikkoriehumista nähnyt ei kyllä usko, että niinä ravireissuilla, kun Salama ei ole mukana, Aatu saattaa jopa nukkua valjastuskatoksessa ennen starttia. No, nyt ei nukkunut.

Aatu lämmittelyssä. Ei ollut matkaväsymystä.

Rovaniemellä on varikolla hyvät verryuttelymahdollisuudet metsälenkkejen muodossa, joten ennen raveja käytiin molempien hevosten kanssa siellä matsän siimeksessä hölkkäilemässä ja kävelemässä. Tuon jälkeen Aatun mielentila ehkä väliaikaisesti vähän rauhottui, mutta jatkuvaa Salaman kyttäystähän oriin touhu silti yhä oli. Lämmityksessä Aatu oli aika virtvan mutta äärettömän hyväravisen ja letkeän oloinen, mikä viimeistään nosti startin suhteen odotuksia ikävästä lähtöpaikasta huolimatta.

Lämmityksestä edelleen.

Voilokki oli vääränvärinen, mutta minkäs teet. ;)

Startissa Aatu lähti pahalta 12 paikaltaan takarivistä oikein mallikkaasti liikenteeseen. Vellu sai sen suosiolla parijonoon, neljänteen pariin ulos. Ensimmäisen puolikkaan väliajaksi kuulutettin 24,0 ja samassa Vellu nosti Aatun kolmannelle radalle kiertoon. Kuolemanpaikka oli hetken aikaa tavoitteena, mutta kun selvisi, ettei se ollut Aatulle tarjolla, pakitti Vellu Aatun kanssa uudestaan parijonoon, nyt kolmenteen pariin ulos eli vähän lähemmäksi kärkeä. Aatu näytti parijonossa todella hienolta. Vaikka vauhti oli kovaa, kierros 25,0 ja kolmas puolikas 25,5, Aatu näytti vain hölkkäilevän muiden mukana. Maaliin oli matkaa 500 metriä, kun Aatu sai uuden komennuksen kolmennelle radalle. Nyt ei enää kyselty kuolemanpaikkatarjontaa tai mitään muutakaan, vaan loppusuoran alussa Aatu leiskautti joukon ohitse keulaan ja karkasi kevein askelin muilta. Voitto tuli helposti ja hevonen näytti ihan ankaran hienolta. Viimeinen puolikas tultiin 25,0 kyytiä ja Aatun voittoajaksi tuli 25,2ake. Ori on hirmukunnossa ja takoo nyt näköjään jatkuvasti valioajan molemmille puolille matkasta, lähetystavasta tai juoksunkulusta riippumatta. Uskomaton hevonen! Voitto oli Aatulle jo kauden kuudes, joten käsittämättömän hienoa kautta ori tällä hetkellä tehtailee.

Aatun lähtökiihdytys. Takarivin uloin paikka.

Kierros jäljellä. Kaikki hyvin.

Loppusuora. Ja Aatu karkaa.

Aatun voittajaseremoniat tuntuivat kestävän ikuisuuden, sillä minä odotin varikolla Salaman kanssa tamman pääsyä lämmitykseen. Onneksi Vellu kerkesi ajaa silläkin loppujen lopuksi kuitenkin ihan normaalin lämmityksen kiitos pidennetyn verryttelyajan. Varikolla minä lähdin pesemään Aatua ja iskä alkoi naputtelemaan Salamalta kenkiä pois.

Aatu, Vellu ja iskä tulossa voittajaseremonioihin. Ei päästy tällä kertaa muuten kääseillä. ;)

Voittajaseremonioissa

Lopultakin. Sanoi Salama, kun kaiken maailman juhlallisuuksien jälkeen pääsi radalle lämmitykseen... ;)


Jos joku sanoisi, että tässä kuvassa on kuningatarkisan hevonen, niin uskoisin.
Salama on tässä kuvassa poikkeuksellisen hienon, ihan huippukuntoisen näköinen.

Ja tulihan se Salamankin lähdön vuoro. Salama ampui auton takaa seiskaradalta todella lujaa liikkeelle päästen huippuhyvälle paikalle johtavan hevosen perään. Koko kesän ajan on vähän odoteltu Salaman saavan jossakin startissa oikein nappireissu, sillä sellaisen jälkeen loppusuoralla kaikki on Salamankin kohdalla mahdollista! Nyt sellainen oli vihdoin tarjolla! Tai niinhän me hetken aikaa luulimme. Ensimmäinen puolikas 28,0, koko kierros 27,5. Pullat olivat tuossa vaiheessa vielä niin hyvin uunissa. Kierroksen juoksun jälkeen suosikki Räjähdys kiersi ulkokautta keulaan ja Salaman juoksupaikka tipahtti pykälän verran alemmas. No, tuo yksi pykäläkään ei olisi vielä haitannut mitään, mutta viimeisellä takasuoralla Salaman edessä ollut hevonen löi jarrut pohjaan. Salama virui väsyvän hevosen takana aivan liian kauan, menetti aivan liian kalliita metrejä ja joutui lopulta pakittamaan koko joukon viimeiseksi. Kärki karkasi. Se siitä nappijuoksusta sitten. Tympäsi ihan suunnattomasti. Vellu käänteli Salaman vapaille kirikaistoille 500 metriä ennen maalia ja minä kirosin varikkokurvissa, että turha sitä on enää mihinkään kääntää, peli on menetetty ja rahasijat jaettu. Mutta mitä vielä. Koskaan aikaisemmin ei Salamalta ole nähty sellaista loppukiriä, minkä se Rovaniemellä pussituksen ja pakituksen jälkeen kehitti. Olen aina ollut sitä mieltä, että Salama on ihan liian viisas hevonen. Nyt se ymmärsi kyllä itsekin pelinhengen ja tamman olemuksesta näki, kuinka se oikein suuttui. Salama latoi viimeiset viisisataa metriä neljättä rataa pitkin käsittämättömän kovaa ja varsinkin loppusuoralla se sai kuin siivet selkäänsä ja kiisi valtavalla loppuspurtilla kolmanneksi! Juoksu oli kertakaikkiaan uskomaton, eikä Salamaa ole koskaan raveissa nähty parempana kuin nyt Rovaniemellä. Viimeisen puolikkaan Salama tuli kellotusten mukaan 24,1- vauhtia, mutta siitä loppusuoran vielä varmasti reilusti kovempaa. Huh huh.

Ennen starttia. Kengät pois ja menoksi.
 
Rovaniemeltä on pakko ottaa tällaisia maisemakuviakin. Salama lämmittää Mäntyvaaran hulppeissa maisemissa.


Samaa satsia edellisen kuvan kanssa. Äiti on toiminut tällä kertaa valokuvaajana.
Täytyy myöntää, että onnistui yllättävän hyvin... ;)

Salaman lähtö, auton takana, numerolla seitsemän.

Salaman jäähdyttelyn, pesun ja hoitotoimenpiteiden jälkeen päästiin lähtemään paluumatkalle. Kotimatkasujui hymyssä suin kaiksi suurta kultakimpaletta kopin kyydissä. Kotona oltiin kello 23.30 ja vastassa odotti Samu, joka oli kovin iloinen kavereiden kotiinpaluusta. Se oli ottanut päivän aikana tarhassa varmasti enemmän liikettä kuin Salama ja Aatun ravireissulla kärryt perässä yhteensä. Tallihommissa meni nytkin oma aikansa kotiintulon jälkeenkin. Starttihevosten jalkojen hoito. Samun peseminen, hevosten ruokinta, ravitavaravuoren purkaminen valjashuoneeseen, suojien pesemistä, kopin siivoaminen, paikkojen järjestäminen ja sitten hevosille hyvää yötä.

Salaman tyylinäytettä. Ilman kenkiä askel on kevyt.

Tähän loppuunkin pitäisi ehkä osata sanoa jotain järkevää. Mutta enpä taida osata. On tämä niin käsittämätöntä.Raviurheilu tarjoilee meille tällä hetkellä vain kaikkeen parastaan. En tiedä, mikä Aatun ja Salaman on moiseen menoon sytyttänyt, sillä ei niiden kanssa ole mitään taikatempuuja tehty. Ne on vuosikausien ajan treenattu säännöllisen säntillisesti ja hoidettu kaikin mahdollisin keinoin. Yhtään taikasanaa ei ole tämän kauden aikana sanottu, vaain töitä on tehty entiseen malliin ja hoitotoimenpiteitä yritetty entisestään tehostaa. Tulos on ällistyttävä. Aatu ei ole tehnyt kauden aikana tähän mennessä yhtään huonoa starttia. Vaikka sarjat ovat nousseet ja vastus koventunut, minulla on silti sellainen mielikuva, ettei Aatu ole joutunut vielä kertaakaan olemaan edes tosissaan. Aina sen ajatuksenkulku ei keskity pelkästään raviurheiluun tai työntekoon, mutta silloin kun se viitsii vähänkään olla asiassa, tulokset puhuvat puolestaan.
 

Maisemakuva Aatun kerakin.
 
Aatu.

Pohjanmaalla on aakeeta laakeeta, ei me olla tuollaisiin maisemiin totuttu!

Aatu, seppele ja palkintopöytä - josta Aatu putsasi edes osan. ;)

Silti minun silmissäni Salama on meidän tallin suurin yllättäjä. Rehellisesti sanottununa siltä ei odotettu enää tältä kaudelta yhtään mitään. Oli tarkoitus kierrellä vähän kesäratoja ja nauttia raviharrastamisen riemusta, jos tamman terveystilanne ja motivaatio siihen mahdollistaisivat. Sitten yhtäkkiä huomataan, että tamma on paremmassa kunnossa kuin koskaan aikaisemmin ja seuraavalla hetkellä se kilpaileekin 75-tasolla ja nyt vielä pärjäsikin siellä. Ja juuri tällä hetkellä Salaman raviuralle ei vielä loppua näy. Mennään päivä kerrallaan ja nautitaan elämästä. Lähellä oli myös, etteikö päästy Salaman kanssa ensi viikonloppuna Uumajaan raveihin, kun sitä kysyttiin mukaan suomenhevosjoukkueeseen. Lopulta homma peruuntui meidän kohdalla kuitenkin järjestäjän omaan sähläämiseen, kun Salaman Rovaniemen starttia ei oltu huomioitu aluksi mitenkään. Nyt loppupelissä Rovaniemen startin jälkeen Salaman voittosumma kipusi nipinnapin Ruotsin sarjan sarjamäärityksen ylitse, mikä nyt loppuviimein ratkasisi asian. En epäile yhtään, etteikö laivamatka ja Ruotsin ravireissu yleensäkin olisi Salaman kanssa onnistunut, sillä tämän kovahermoisempaa tai parempiluonteisempaa hevosta ei vain taida olla olemassa. Elämys olisi varmasti ollut mieleenpainuva, mutta onpahan nyt ainakin yksi suuri stressinaihe vähemmän, kun ei tarvitse Ruotsiin saakka lähteä kilpailemaan. Kun Ruotsiin ei päästy, niin seuraavaksi mennään sitten maanantaina Salaman kanssa Ouluun. Viimeinen lähtö, täyden matkan ryhmä ja numero yhdeksän. Takarivi siis, mutta sieltä ajetaan nyt ja toivotaan vaikkapa tällä kertaa parempia tuureja juoksunkulun suhteen.