Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



22.8.2013

Riemukas Raviviikko

"Kuka voisi kellot seisauttaa
ja ajan pysäyttää
kun ravimaailma lainaa kaikkein kauneintaan
Kuka voisi kellot seisauttaa
ja ajan pysäyttää
kun ravimaailma antaa kaikkein parastaan"
 
 
 
 
Meillä on kolme hevosta. Ylläolevassa kuvassa ne ovat. Kolme nimeä meidän hevoskopin kyljessä. Meidän kaikki kolme hevosta. Kolme niin hienoa hevosta, etten tiedä enää millä sanoin niistä puhuisin. Viime viikko oli sellainen viikko, että todella toivon, että joku voisi pysäyttää kellot edes siksi aikaa, että minä ymmärtäisin tämän kaiken hienouden, kaiken tapahtuneen ja kaiken saavutetun. Tällä hetkellä meidän tallin raviurheilussa menee niin lujaa, että minä en enää pysy ajatuksieni kanssa mukana. On kammottavaa ja kummallista, etten enää mieti, miten hevosia saisi hoidettua tai treenattua paremmiksi, nopeammiksi, kestävämmiksi, terveemmiksi. Nyt suurin päässä jyskyttävä kysymys kuuluu: Miten ihmeessä hevoset saisi pysymään tällaisina jatkossakin?
 
 
Viime viikko oli menetyksekäs. Hevoset olivat vakuuttavia. Me otimme paljon auton kyytiä, kiersimme Suomea, kävimme raveissa, jännitimme startteja ja nautimme tästä kaikesta.
 
Maanantaina Oulu ja Salaisuus Rok. Voitto.
Perjantaina Mikkeli ja R.R. Samu. Voitto.
Lauantaina Joensuu ja Ponnen Aatos. Kolmonen.
 
 
En minä osaa sanoa enää yhtään mitään.
Hevoset ovat hienoja. Raviurheilu on hienoa. Elämä on hienoa.
Kirjoittaminen on hankalaa.
 
 
Valitettavasti Salamasta ei ole Oulun reissulta ravikuvia, kun kamera vilkutti heti kättelyssä akun loppumisen merkkivaloa.
Tämä kuva on Salamasta Kaustisen hiittireissulta, yhdeltä niistä.
 
Oulu. Maanantai 12.8.2013
Salaman kanssa ohjelmassa oli Oulun iltaravit. Viimeinen lähtö. 2100 metrin ryhmäajo ja numero yhdeksän. Takarivi siis.
Kotoa ei tarvinnut Salaman kanssa lähteä kuin neljän aikoihin, koska meidän lähtömme tosiaan oli niin myöhään. Salaman kanssa on niin rentouttavaa, leppoista ja mukavaa olla reissussa. Mistään ei tarvitse panikoida tai mitään ei tarvitse jännittää. Salama osaa tämän homman, ei tee virheliikahdustakaan, toimii kuin ajatus ja startissa tekee parhaansa. Oulu ei tehnyt poikkeusta. Mutta koska hevonen on niin pomminvarma automaatti, tulee sen kanssa mieleen kokeilla joskus jotain uuttakin... Kuten Ufoja. Saatiin vuokrattua Nurmosen Iikalta Äimänrautiolla Salamalle starttiin Ufot perään. Kaikkea pitää todellakin kokeilla ja koska nämä Ufo-jenkkimallin kärryt ovat nyt raviurheilussa "the-juttu", niin olihan niitä päästävä Salamallekin testaamaan. ;) Kärryt olivat tottakai käytössä raveissa useammassakin lähdössä, joten lämmityksessä Salama taivalsi kolme kierrosta rataa ympäri omat tutut Customin Multiflexit perässään. Kaikki hyvin. Lämmityksen jälkeen Salamalta riisuttiin ensimmäistä kertaa sen raviuralla pelkästään etukengät pois ja juuri ennen starttia aseteltiin vielä Ufot perään. Minua harvoin enää jännittää Salaman lähdöt näin paljoa, mitä Oulussa jännitti. Tuntui, että matkassa oli nyt niin paljon uusia muuttuvia tekijöitä, mistä hevonenkin voisi jo mennä sekaisin. Se voisi vaikka laukata tai jotain muuta huolestuttavaa. Entä jos juoksemisesta etukengittä ja ufokärryillä ei vain yksinkertaisesti tulisi mitään?
Mutta Salama ei petä. Tamma on tehnyt koko kesän mainioita juoksuja eikä Oulun varustemuutokset olleet ainakaan negatiivinen asia. Ei todellakaan.
 
Salama jäi lähtökiihdytyksessä ysipaikaltaan aika kauas kärjestä, joka veti keulassa täyttä haipakkaa. Periaatteessa Salaaman juoksupaikka oli kolmas ulkona, mutta monta kymmentä metriä kärkikolmikosta jääneenä. Kärki veti avauspuolikkaan railakkaasti 23,5. Vellu käänteli jo ensimmäisellä takasuoralla Salaman kolmannelle radalle, jossa se paranteli juoksuasemansa toiseen pariin ulos ja lähemmäs kärkeä. Siinä sai hetken hengähtää toisessa parissa ulkona. Kierros 26,0. Kolmas puolikas 28,5. Tuossa vaiheessa kolmatta rata pitkinkin taas jo hyökättiin ja hetken näytti, että Salama jää pussiin toiselle radalla. Kuski luki juoksunkulkua kuitenkin paremmin kuin meikäläinen ja kun kuolemanpaikkahevonen pääsi keulaan viimeisessa kurvissa sai Salama vapaan ladun eteensä ja kiitti keulaan päässyttä Rosaria tylysti vetoavusta ja kiri kuski kallellaan komeasti voittoon. Ajaksi saatiin 27,5ake.


Rinta rinnan. Salama ja Viltsu.
Salama on tehnyt pitkään niin hyviä juoksuja, että oli ihanaa, että se täydellinen nappisuorituskin osui kohdalleen. Kuten Pylkkänen voittajaesittelyn aikana kuuluttikin; taulussa oli ennen Oulua kakkosta, kolmosta ja nelosta ja nyt sitten saatiin tauluun se ykkönenkin.
Sitkeä ja yritteliäs tamma Salama on aina ollut, mutta tänä kesänä se on saanut vähän lisää vauhtia ja terveystilanne on saatu jotakuinkin kontrolliin, joten tuntuu, että kenties tuo hevonen vain paranee vanhetessaan ja kovettuessaan.  
 
Vedot ajettu. Salama ja iskä.
 
 
Mikkeli. Perjantai 16.8.2013 
Päivä, jolloin vuoden 2013 ensimmäinen 3-vuotiaiden suomenhevosten lähtö ajettiin. Päivä, jolloin meidän varsareppanasta ja ikuisuusprojektista tuli starttihevonen, ihkaoikea ravihevonen. Päivä, jolloin Samu jäi monen raviaktiivin mieleen. Päivä, jolloin Samusta tuli voittaja.
 
Samu katoksella odottamassa
Perjantaiaamuna ehdin yövuoron jälkeen nukkua säälittävät mutta sitäkin auttavammat 40 minuuttia ennenkuin alkoi valmistautuminen Samun suureen päivään. Olo oli yhä hyvin epätodellinen, kun  tallin hevosista Samu olikin se, jota sai alkaa varustaa ravireissulle. Tuntui, ettei siitä ollut kuin hetki, kun tuo samainen varsa pelkäsi ihmistä tai opetteli olemaan käytävällä kahta puolta kiinni. Ja nyt, perjantaina vähän kymmenen jälkeen talutin kuljetuskoppiin ravihevosen, joka lähti elämänsä ensimmäistä starttia kohti. Kaustiselta otettiin Vellu kyytiin ja jatkettiin matkaa kohti Mikkeliä. Meiltä on Mikkeliin 360km matka. Se on aika kaukana kotoa lähteä ajamaan 3-vuotiaan, kokemattoman ja rutinoimattoman varsan ensimmäistä starttia. Mutta totuus on, että reissuun on vain lähdettävä, jos kilpaa meinaa ajaa ja tämä hommaa harrastaa. Ja myönnettäköön, että kyllä me tiesimme, että meillä oli mukana hyvä varsa lähdön lopputuloksesta riippumatta.
 
Samu matkusti hyvin, vaikka etukäteen olinkin epäillyt pitkän kuljetusmatkan koettelevan aika lailla varsan kärsivällisyyttä. Etenkin, kun viikko takaperin Kaustisen hiittireissullakin alkoi kopin kyydissä tylsistyttää siinä määrin, että Samu kiipesi pitkästä aikaa etupuomin päälle. Mutta ei, kun heinää oli edessä, ei matkanteossa ollut Samun kanssa hätäpäivää. Ravipaikalle saavuttiin vähän kolmen jälkeen. Siellä sai todeta, että kylläpä Samulle on vain tehnyt hyvää rampata koko kevään ja kesän ajan säännöllisesti Kaustisella. Sillä kun hevosen talutti katokseen, oli se heti kuin kotonaan, katseli rauhallisen lunkisti varikon elämää ja kiskaisi alkutuimaan ämpärillisen vettä naamariin.
 
Koska kyseessä oli Samun ensimmäinen startti, halusimme olla ravipaikalla hyvissä ajoin ja tehdä kaiken ajan kanssa. Samulla ajettiin kaksi lämmitystä. Ensimmäinen todella hiljaa hölkötellen, minkä jälkeen Samu pääsi pesulle ja hetkeksi karsinaan.  Uudestaan aisoihin, toinen lämmitys vähän reippaampaa ja taas hetkeksi katoksen huilaamaan. Samu ei tuntunut lämmityksessä ihan niin letkeältä kuin se joskus parhaimmillaan hiiteillä on tuntunut, mutta miksei pitkä kuljetusmatkakin jossain tuntunut. Ja tällä kertaa ajettiin tällaisella Samulla kilpaa. Ei ne joka päivä kuitenkaan samanlaiselta tunnu, vaikka mikä olisi.
 
Varsan matka ravihevoseksi tuli Mikkelissä ainakin jonkin etapin päähän.
Samu ja Vellu menossa ensimmäisen startin ensimmäiseen lämmitykseen.
 
Minäminäminä ja Mikkeli
Samu ja ensimäiset jäljet raviurheiluun
Samu oli käyttäytynyt koko ravireissun niin mallikelpoisen rauhallisesti, mutta juuri ennen lähtöä kaikki sitten yhtäkkiä muuttuikin. Esittelyn jälkeen olisi ollut mahdollisuus ottaa autolähtöharjotus, johon luonnollisesti kaikki varsat suuntasivat. Siis kaikki muut paitsi Samu, joka päätti takasuoralla olla kääntymättä kilpailusuuntaan. Ratti meni aivan jumiin, eikä hevonen yksinkertaisesti kääntynyt kumpaakaan suuntaan. Se siitä harjoituslähdöstä sitten. Varikkokurvissa Samu paukautti kohti varikkoporttia sillä seurauksella että ratti yhtäkkiä taas löytyi. Välillä tuo hevonen osaa olla kyllä oikea jästipäiden jästipää. Ilmeisesti Samu oli ajatellut, että hänhän on autolähtöä jo Kaustisella harjoitellut, eikä todellakaan suostu moiseen opetteluun enää toista kertaa. Sillä kun oikea startti koitti ja lähtöauto lähti liikkeelle, ei Samun kanssa ollut minkäänlaisia ongelmia. Numerolla kaksi se meni nätisti siivekkeisiin kiiinni saakka ja auton irrotessa näytti tietävän tasan tarkkaan mihin suuntaan lähdettäisiin. Eteenpäin! Samu ampui auton takaa komeasti keulaan ja sen jälkeen homma olikin helponnäköistä. Samu hölkötteli keulassa korvat pyörien eikä vauhti todellakaan näyttänyt niin kovalta kuin mitä kellot näyttivät. Ensimmäinen puolikas 33,0. Toinen 32,5 ja sen jälkeen sitten viimeinen puolikas 28,5. Hevosella ei ollut hätäpäivää, vaan Samu rullasi keulassa alusta loppuun tehtaillen hurjan kolmivuotisajan 30,9aly elämänsä ensimmäiseen starttiin!!! Suomen Ennätyksestä jäätiin vaivaiset 1,3 sekuntia, mutta joka tapauksessa aika on parhaita koskaan 3-vuotiaiden juoksemia tuloksia. Hurjan hieno Samu!
 
Samu Mikkelissä, ensimmäistä lämmitysajoa suorittamassa.
Voilokkiakaan ei saatu vielä tähän hätään, kun oltiin niin ajoissa asialla.
Voittoloimi oli komea Varsat vauhdissa -loimi, mutta startin jälkeen loimitus umpilaput päässä vaikutti olevan Samulle liian jännittävä asia joten voittajaesittelyyn varsa lompsutteli ilman loimea. Vieläkin vähän ärsyttää loimittajan ihmettely; "Eikö tällä ole koskaan ollut loimea päällä?" "Öö, siis no on, mutta ei voittoloimea, kun ei se koskaan aikaisemmin ole juossut kilpaa...."
 
Varikolla oli hienot tunnelmat. Samu lunasti kaikki siihen kohdistuneet odotukset ja vakuutti vauhdin vaivattomuudella taustajoukkojen lisäksi monet muutkin. Oli hienoa huomata myös, että minä en ole ainoa, joka seuraa tarkasti myös meidän hevosten sisarusten suorituksia. Samun lähdön jälkeen sitä nimittäin kävi varikolla katsomassa sen siskojen R.R. Erottaren sekä R.R. Rosmariinin omistajat. Tuntui aika mukavalta!
 
Kotimatkalle päästiin hyvissä ajoin ennen puolta kahdeksaa ja kotona oltiin puoli yhden korvilla. Kotona Salama ja lauantain starttia varten pesty ja puunattu Aatu odottivat tallissa ja ruokittuina kiitos Merjan ja äitin.  
 
Samu.

Samu 3v.

 
Joensuu. Lauantai 17.8.2013
Häävin oli siis edellisestä ravireissusta toivuttu (Samun esityksestä ei oltu toivuttu) kun pukkasi jo uutta ravireissua. Seitsemän aikoihin seuraavana aamuna alkoi valmistautuminen Aatun kanssa Joensuun raviretkeen. Kamppeet olin pakannut jo torstaina valmiiksi ja Merja tosiaan käynyt pesemässä Aatun edellisiltana, joten lauantaiaamuna tarvitsi Aatun kohdalla vain mittailla viimeiset lämmöt, tarkistaa jalat ja kengät, harjata, letittää, loimittaa, rasvata kaviot ynnä muuta manikyyrimaista...
 
Matka Joensuun T75-raveja kohti alkoi aika tarkalleen klo 10.10. Meiltä on Joensuuhun niin pitkä matka, että koskaan aikaisemmin ei ole käynyt edes mielessä ilmoittaa hevosta sinne. Kuninkuusraveissa on toki tullut aikanaan oltua yleisössä, mutta kilpailukutsutkin olen suosiolla hypännyt aina Joensuun sarjatarjonnan yli. Mutta koska 75-lähdöissä on tarjolla isoa rahaa, koska Aatu on huippukunnossa ja koska sillä oli Joensuussa sille täysin sopiva 2600 metrin ryhmäajo, lähdettiin yrittämään, kuinka meidän käy. Loppupelissä oli sitten vähän ihme, että Joensuuhun ei ollut meiltä kuin 380km matka eli vain vaivaiset 20km pitemmästi kuin Mikkeliin! Kummallista. Ja Joensuuhan on melkein Venäjällä. ;) Jokatapauksessa matkassa ei ollut sen ihmeempiä. Aatu on hyvä matkustaja ja valvontakamerasta on helppo seurata sen heinänmutustamista kopissa. Joensuun Linnunlahdella oltiin kolmen kieppeillä, joten ravitkin ehti seurata alusta asti sen mitä nyt hevosen kanssa matkassa ollessa pystyy. Aatulla oli vasta ravien kymmenes lähtö, T75-pelin kuuden kohde, Kohti Kultaa Divisioonakarsinta enintään 50000€ voittaneille ja numero 3.
 
 
Todistetusti, ollaan käyty Joensuussa!
 
Aatu juuri saapuneena Joensuuhun, takana 380km.
 

Tyytyväinen hevonen. Ei paljon reissaaminen ressaa.
 
Tutun kaavan mukaisesti Aatu joi jo ennen starttia hyvin. Se oli varikolla katoksessa oikein rauhallinen, mutta lämmityksessä vähän ylivirtava ja jotenkin ylilatautunut, hieman hermostunutkin. Radallakäynti kuitenkin rauhoitti hevosen mieltä, sillä itse startissa se oli jo paljon rennomman, rauhallisemma ja "normaalimman" Aatun tuntuinen. Lähtökiihdytys sujui hyvin ja Aatu lähti ravia liikkeelle. Se pääsi kolmoskaistaltaan toiseen pariin ulos, mutta kierroksen juoksun jälkeen Piispalan Santeri siirtyi Aatun edestä keulaan jolloin Aatu jäi taivaltamaan loppumatkaksi kuolemanpaikalle.
 
Lauantain ravijuttuja ;) Kolmonen oli päivän luku. :)
Aatu menossa pörheänä poikana lämmitykseen
Matkavauhti oli tasaisen reipasta; Ensimmäinen puolikas 26,5, koko kierros 28,0, välikilometri 26,0. Viimesen kilometrin alkaessa Piispalan Santeri läi keulassa kaasun pohjaan ja aluksi tuntui, että koko muu joukko oli rytminvaihdoksen kanssa hätää kärsimässä. Aatu tavoitti toista rataa rehdisti punnertaen johtohevosen kuitenkin 400-500 metriä ennen maalia ja kolmatta rataa iski väellä ja voimalla hurja Vislakka ja viimeinen kurvi mentiin miljoonaa kolme hienoa hevosta rinnakkain. Loppusuoralla Vislakka karkasi omille teilleen ja jatkoi vakuuttavaan voittoon. Piispalan Santeri ja Aatu kamppailivat seuraavista sijoista lähes tasapäin. Piispalan Santeri piti kakkossijan ja Aatu peri riskin juoksun jälkeen kolmossijan ajalla 26,4akp. Uskomattoman hieno Aatu!
 
Nuo Aatun lähdöt alkavat olla ihan järjettömän kovia ja vastustajat ovat ihan hurjia hevosia. Itsellekin pitää ajoittain muistuttaa, kuinka kovalla tasolla Aatu tällä hetkellä jo kilpailee, sillä esimerkiksi nyt lähdön voittanut Vislakka on tämän vuoden kuningatarkisan kuutonen! Vislakka tuli Joensuussa ulkoratoja pitkin viimeiset 800metriä 19,7 kyytiä, joten kyllä siinä saa olla Aatullakin askelmerkit kohdillaan, kun tuollaista tammaa loppukirissä kirittää. Huhhuijaa.
 
 
 
Kotimatka oli kilometrimäärästä huolimatta lyhyt. Kahden päivän aikana ajettiin Samun ja Aatun kanssa yhteensä lähes 1500km mittaiset ravireissut. Mutta menestys oli kaikkien kilometrien arvoista. Viikon saldona kaksi ykköstä ja yksi seiskaviissarjan kolmonen. Kolmella hevosella. Ei tätä ihmismieli vain tahdo ymmärtää.
 

  
 



 
Ravielämä jatkuu jo ensi lauantaina Jyväskylän T75-kierroksella, kun sekä Aatu että Salama ovat mukana. Aatu kilpailee lähestulkoon samoja hevosia vastaan kuin Joensuussa, kun sarjamääritys ja juostava matka ovat tismalleen samoja kuin viikko sitten. Nyt Aatulla on seitsemäs lähtö, kolmas T75-pelikohde ja numero 5. Salamalla puolestaan on ravien viimeinen eli 12. lähtö, Kyvyt Esiin Divisioonakarsintaa ja tadaa numero YK-SI! Mutta kun kerrankin Salaman kohdalla lähtöratatuurit ovat olleet kohdallaan, tulee matkaan mukaan muita ongelmia. Maanantaina käytiin klinikalla ultraamassa paksuhkoa vasenta etujalkaa, mutta onneksi nesteily johtui edelleenkin vain paksuuntuneesta jännetupesta eikä mistään hajonneesta hankositeestä. Jälleen kerran klinikkakäynnin jälkeen sai itse mielenrauhan ja huokaista syvään helpotuksesta. Viikon sana on siis taas kerran ollut kylmäys. Nyt Salaman jalkatilanne näyttää jo paremmalta mutta vasta loppuviikosta selvinnee lopullisesti starttaako Salama Killerillä.
Samu puolestaan on huilannut Mikkelin valloituksen jälkeen ja viettänyt vain tarhailuelämää, mutta palannee myös loppuviikosta takaisin normaalitreeniin.  

 
Loppuun vielä nöyrimmät kiitokset kaikista niistä onnitteluista, joita viime viikon aikana tänne blogiin sain. Tämän kesän aikana on jossakin määrin taas tullut todettua, että loppupelissä ihmiset ovat äärettömän kateellisia eikä hevosten eteen tehtävän työn määrää voi kukaan muu kuin toinen samanhenkinen käsittää. Siksi tuntuu äärettömän mukavalta lukea teidän kommenttejanne ja todeta, että niitäkin ihmisiä on olemassa, jotka voivat ihan vilpittömästi iloita myös toisten menestyksestä.  Toivon sydämeni pohjasta, että jokainen raviharrastaja ja oman hevosen kanssa töitä tekevä saa joskus kokea samanlaisia onnistumisen tunteita kuin me tänä kesänä olemme saavuttaneet. 

29 kommenttia:

  1. On mahtava päästä seuraamaan blogisi kautta teidän elämää, tänä kesänä teillä on tosiaan pyörä pyörinyt hyvinkin menestyksekkäästi, hevosenne ovat kertakaikkiaan upeita niin hyvinvoivia ja komeita!

    Innolla seuraan hevostesi menestystä sivustakatsojana, ja onpa tämä ratsutyttö oppinut jo seuraamaan toto tv:stä teidän lähtönne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentistasi. Meillä on ollut todella hieno ravikesä, ei tällaisesta voinut talven lumipyryissä hevosten kanssa päästellessä haaveillakaan.

      Hevosten eteen ollaan tehty ja tehdään jatkossakin ihan kaikki mahdollinen. Kilpailu on tänä päivä hurjan kovaa, joten menestyäkseen hevosten täytyy kyllä olla viimeisen päälle hoidettuja.

      Nykyään on todella mukava, että tototv:tä pystyy katselemaan netistä ja fintoton videoarkistosta selattua lähtöä yhä uudelleen ja uudelleen. Raviurheilun seuraamisesta tekee paljon mielenkiintoisempaa toki, kun on joku tuttu/puolituttu tai edes "blogituttu" hevonen, jota seurata.

      Mukavia hetkiä sinulle hevosten parissa!

      Poista
  2. Onnea hurjasti! On teillä tosi upeet hevoset! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Hevoset ovat olleet tänä kesänä ihan liekeissä! :)

      Poista
  3. Onnea, onnea ja vielä kerran onnea :):)

    VastaaPoista
  4. Onnea, onnea, onnea!!!.. ja tätä postausta jo odoteltiinkin vesi kielellä, kun menestys oli niin kertakaikkisen hienoa! (.. mutta ei sitä teidän Samuakaan auttanut pelata, ihan nyt kannustuksen vuoksi piti laittaa pieni panos, mutta mitä tuosta varsasta vielä tulee kun jo aloitti uransa vieskermäisillä voittajakertoimilla?!).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! :) Meillä oli kyllä melkoinen menestysviikko. Tekemistä ja menemistä tahtoo vain olla niin paljon, että blogin päivittely jää. Ja nyt on jotenkin ollut vähän laiskuus koko kirjoittamisesta kohtaan, vaikka asiaa ja ihmeteltävää olisikin paljon.

      Samu kohosi tuossa lähdössään hurjaksi suosikiksi, kun Säihkeen Säpinä jäi pois. Suosikkiasema tuntui kyllä ennakkoonkin hurjalta, sillä kyse oli kuitenkin varsan ensimmäisestä startista. Ja kuten yhtäkkinen toimimattomuus ennen lähtöä paljasti, varsojen käyttäytymisestä kilpailutilanteesta ei voi kyllä sanoa etukäteen mitään varmaa!

      Heh, vertauksesi vieskermäisiin kertoimiin on ainakin kova. ;) Sen hevosen saappaisiin tai saavutuksiin tuskin kukaan enää yltää.

      Poista
  5. Ei me nyt ihan niiiin Venäjällä olla. ;) Olipa hieno nähdä Aatu livenä Joensuussa! Siinä kaikessa hässäkässä en ehtinyt teitä etsiä varikolta, mutta kiva, että viihdyitte ja tulokset puhukoon puolestaan. Mielettömät hevoset!

    Muuten, jotkut sanovat, ettei nuo ufot oikein suomenhevosen tyyliin niin hyvin sopisi, mutta taisi teidän raviaskeleisiin käydä kuitenkin mainiosti. :D Tsemppii jatkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aijaa, ettekö. :D Noh, sanottaisiko sitten että täältä pohjanmaan vinkkelistä katsottuna ootte ainakin aika lähellä Venäjää. ;)

      Kiitos, oli mukava käydä Joensuussa Aatun kanssa. Ja kun siellä nyt kerran ollaan käyty ja todettu ettei reissu nyt aivan maailmanympärysmatka ollut, niin voidaan tulla vaikka ens kesänä uudestaan - jos hevoset sattuu vielä silloinkin johonkin kulkevan. :)

      Juu, kyllä nuo Ufot on varmasti ennenkaikkea lämminverisille suunnitellut kärryt. Apuaisojen puuttuminen on ainakin minun mielestäni se hankalin asia suomenhevosten kannalta, kun nämä juntturat tahtoo aina tukea jommalta kummalta puolelta tarvita. Mutta Salamalle Ufot sopi ihan huippuhyvin ja tamma ravasi ne perässään paljon sulavammin.

      Kiitos tsempeistä, niitä tarvitaan!

      Poista
  6. Vaikka tää on vaan yks onnittelu muiden joukossa niin silti: aivan älyttömän paljon onnea! On ihanaa lukea kuinka osaat nauttia huippuhetkistä ja jaat niitä täällä blogissa. Ota kaikki ilo irti nyt, sulla on hienoja hevosia! Liian usein ihmiset tajuaa olleensa huipulla vasta kun alamäki alkaa. Tsemppiä kans tuleviin koitoksiin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole olemassa yhtä onnittelua muiden joukossa, kaikki ovat tärkeitä ja tuntuvat meikäläisistä niin hienolta! :) Kiitos siis oikein paljon sanoistasi!

      Hevoset ovat tehneet niin hienon kauden, että välillä vähän pelottaa, mitä kaikkea vastoinkäymisiä vielä eteen tulee. Kun eihän tämä nyt ikuisesti näin voi jatkua! Siksi täytyy vain nauttia näistä menestyksen hetkistä. Salaman kanssa meillä alkoikin nyt lievän jännevamman takia sairastauko. Toivotaan, että orien kanssa päästään vielä syksy ajamaan terveillä hevosilla kilpaa.

      Poista
  7. Onnea! Tätä teidän blogia on mahtavaa lukea.

    VastaaPoista
  8. Täältäkin elämää suuremmat onnittelut, on aivan mahtavaa seurata teidän tallin menestyskulkua! Se antaa jotenkin uskoa omaankin puurtamiseen, kun näkee että kyllä sitä pienempäänkin talliin voi onnistumisia osua :) Hassu juttu muuten sekin, että kun olet avannut teidän tallin touhut blogin kautta meidän tuntemattomienkin ulottuville, niin kun teidän hevoset pärjäävät, minäkin olen monta kertaa jo sanonut, "Hei mä tunnen tuon hevosen" sit kun joku kysyy, ai mistä, olen selitellyt, no, tota öö, mä luen sen blogia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen itse ihan samanlainen, kavereille "Hei, tuttu hevonen!" "Aijjaa?" "Ööö, luen blogia... :D"

      Aiheeseen, täältäkin onnittelut, aivan upeat ravireissut olleet teillä, erityisonnittelut sinnikkäälle ja yritteliäälle Salamalle! :)

      Terkuin, Sanni

      Poista
    2. Kiitos teille molemmille! On ihanaa ja jotenkin hämmentävääkin, että näin monet jaksavat ja viitsivät seuata meidän hevosten kilpailuttamista. :) Minä muistan, kun Auraus oli muutama vuosi sitten huipulla, niin Särkelän Mikko sanoi jossain haastattelussaaan, että ei hän osaa neuvoa ketään hevosten valmentamisessa tms, mutta sen hän voi sanoa, että ihan tavallisillekin harrastelijoille voi sattua huippuhevonen! Ja näin se juuri on. Ei meidän hevoset yllä tietenkään mihinkään Aurauksen saavutuksiin, mutta juuri tuo seikka, että se oikein hyvä hevonen voi sattua ihan kenelle tahansa, tekee täsät harrastuksesta ihan kutkuttavan koukuttavan. :)

      Heh, myönnän muuten samaistuneeni samaan, että mietin raveja katsoessa, että kenen hevonen tämä on, kun on niin tuttu?! Ja sitten huomaa, että niin se onkin sellanen blogituttu-hevonen. :D

      Erityiskiitos Sannille sinnikkäältä, yritteliäältä, maailman parhaalta Salamalta. :)

      Poista
  9. "Säälin saa ilmaiseksi, kateus pitää ansaita." Sääliksi käy kateellisia, jäävät paljosta riemusta paitsi!

    ONNEA Jyväskylään! Me jäädään tänne nauramaan Samun ohiajavien autojen bongauksille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu, ehkä tuossa lausahduksessa on puoli totuuttakin... :D

      Kiitos tsempeistä Jyväskylään, hieno reissu oli sekin.

      Mä muuten oikeasti luulin tosi kauan, että Samu ja Aatu tuntee meidän auton ja huutaa kotiin tullessa vain sille... Mutta ehei, ei ne niin fiksuja sitten ollutkaan - vaan huutavat varmuuden vuoksi samalla lailla lähestulkoon kaikille ohiajaville autoille. Voi torvet.

      Poista
  10. Hirmuisesti onnea! Aivan mahtavaa taas! Mahtava Samu, Salama ja Aatu! Aivan ihmeellisen mahtava kolmikko! Teette aivan upeaa työtä hevostenne kanssa ja ootte kaiken tämän ansainneet! Onneaonneaonnea!
    Jykylässä raikaa sitten meikäläisen kannustushuudot raan varrella tännään, älä säiky ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hilla. Oli kyllä mahtava viikko ja hevoset ovat olleet ihan hirmuiskussa. Onhan se toki ihan kummallista ja käsittämätöntä, että nuo kaikki kolme ovat syttyneet yhtä aikaa tällaiseen menestyskuntoon. :) Aatun hyvyys on kyllä aina tiedetty, mutta Salama ja Samu ovat olleet tänä vuonna melkoisia positiivisia yllättäjiä. :)

      Kiitos Killerin kannustuksista! :)

      Poista
  11. Voi vitsi miten hienosti teillä menee! Onnea paljon! On kyllä mukava nähdä ja seurata miten jotkut oikeasti nauttii ja ovat kiinnostuneita hevosista, olen edelleen tyytyväinen ravipuolelle siirtymisestäni, ja huomaan miten paljon eri alat eroaa toisistaan (ratsu - ja ravipuoli).

    Te elätte nyt kyllä selkeästi aivan teidän unelmaa! Jospa vielä joskus nähtäisiinkin, elän siinä toivossa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä muuta sano, hienosti on mennyt ei siitä mihinkään pääse. Kiitos onnitteluista!

      Töitä hevosten eteen on tehty vuosikausia paljon ja oikein ajatuksen kanssa. Siksi on erityisen hienoa, että tänä kesänä siitä kaikesta työstä on saatu parhain mahdollinen kiitos. Tämä todentotta on suurta unelmaa!

      Ravit ovat huippuhieno harrastus. Minäkin aikoinani harrastin rinnakkain vähän molempia, ratsastusta ja raveja, mutta kyllä ravit veivät sitten lopulta mennessään. :) Ihanaa, että sinäkin olet löytänyt tiesi ravipiireihin!

      Kenties nähdään, kun samoissa ympyröissä liikutaan! :) Tuu ottaan hihasta kiinni, jos jossain joskus tunnistat!

      Poista
  12. Onnea :) Kuvia Jyväskylästä Aatusta, ja Salamasta taisi olla yksi kuva :) http://nhvalokuvat.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Aatusta olikin yksi todella hieno kuva. Ufot ja kaikki. :) Laitan sulle sähköpostia kuvista, jahka ehdin.

      Poista
  13. Tuo Samu on kyllä niin juoksijan näköinen, kuin voi olla. Siitä tulee varmasti vielä jotain suurta, onnea! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Johanna. Tämä kommenttisi on jäänyt minulta huomaamatta ja siksi pitkäksi aikaa vastaamattakin. Samu on urheilullinen ravihevosen alku, toivottavasti pystyisi terveenä ja päässäkin kaikki muumit laaksossa... ;)

      Poista