Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



7.8.2013

Rovaniemen T75-ravit

Tämä ravikesä on jotain hyvin ihmeellistä. Juuri kun kuvittelee saavuttaneensa hevosten kanssa kaiken, mitä tavallinen raviharrastelija yhden kesän aikana pystyy saavuttamaan, hevoset menevät, juoksevat, tekevät, menestyvät ja pudottavat uuden pommin maahan. Aatu ja Salama ovat kohonneet ihan hirmuiskuun ja molemmat lähestulkoon ylisuorittivat viime lauantain starteissa.


Kaukana kotona. Hienoa ravireissua elämässä.

Tänä kesänä hevosten kanssa on tehty niin upeita, mieleenpainuvia ja menestyksekkäitä ravireissuja, etten minä ainakaan enää osa edes vertailla niitä keskenään. Enkä oikein tiedä enää, mitä tänne blogiinkaan kirjoittaisi, kun tuntuu, että melkein kaikki hämmästyksen ja ylistyksen sanat Salamaa ja Aatua kohtaan on käytetty... Jokatapauksessa, yksi todella, todella hieno ja mieleenpainuva ravireissu tehtiin Salaman ja Aatun kanssa viime lauantaina Rovaniemelle. Lopputulos oli ihan napakymppi. Aatu voitti lähtönsä ja Salama oli omassa sarjassaan kolmas. Ja mikä mahtavinta, huippusuorituksien kruununa minusta molemmat hevoset olivat lauantaina ehkä parampia kuin koskaan aikaisemmin.

Lauantaiaamuna kello herätti vähän viiden jälkeen. Edellisaamuna heräsin siihen, kun työpaikalta soitettiin 7.07 varovasti kysyen, että oothan sä tulossa tänään töihin??? No joo, univelkaakin oli vähän kertynyt ja perjantaiaamu tuli sitten nukuttua kunnolla pommiin. Onneksi tämä tapahtui kuitenkin työ- eikä raviaamuna. ;) Lauantaiaamun ohjelma oli hevosten ruokinta, kuumeiden mittaus, jalkakäärepakettien aukominen. Ja helpotuksen huokaus. Kaikki vaikutti olevan kunnossa. Samu pääsi pihalle jatkamaan aamuheinien syöntiä ja sitten alkoi starttihevosten puunaus tärkeää päivää varten. Auto oli pakattu jo edellisiltana, mutta jotain viime hetken tavaroiden keräystä piti vielä aamusella suorittaa. Salama ja Aatu astelivat hevoskopin kyytiin puoli kahdeksan aikaan ja siitä se lauantainen Lapin raviturnee sitten lähti. Kaikki muut tallihommat olin buukannut Nikolle - pikkuveljet on joskus mitä hyödyllisimpiä orjia...

Hevoset matkustivat hyvin. Rovaniemen Mäntyvaaran raviradalla ei ollut montaa hevosautoa meitä aikaisemmin kurvatessamme yhden kieppeillä varikolle. Rovaniemi tarjoili meille hellekelin, mikä tarkoitti, että perille päästyämme alkoi hevosten juottotankkaus tutulla kaavalla; Aatu joi, Salama ei.

Rovaniemi. En tiedä voiko ravirata Suomessa enää hienompi olla.

Tämä kuva voi olla vähän niinku omistettu lipputarkkailija Merjalle. ;) Lippuja oli jos jonkunlaista ja ne heiluivatkin vielä...

Aatulla oli ohjelmassa ravien neljäs lähtö, 2100 metrin ryhmäajo ja numero 12. Salama puolestaan starttasi seitsemännessä lähdössä, kolmannessa T75-kohteessa, Kyvyt Esiin -divisioonakarsinnassa, matkana niinikään 2100 metriä ja numero seitsemän. Valjastuskatoksia oli ilmeisesti aika niukasti, sillä ainakin minusta tuntui, että ne oli jaettu aivan liian lähekkäisten lähtöjen hevosille. Koin helpommaksi aisottaa Salaman kopin perässä niin, että Aatulle olisi koko ajan mahdollisuus olla jomman kumman hevosen katospaikalla. Aatu kävi todella kierroksilla ja pelkästään sen valjaisiin saaminen on hevosen ollessa tuossa mielentilassa melkoinen tuskien taival. Kukaan Aatun varikkoriehumista nähnyt ei kyllä usko, että niinä ravireissuilla, kun Salama ei ole mukana, Aatu saattaa jopa nukkua valjastuskatoksessa ennen starttia. No, nyt ei nukkunut.

Aatu lämmittelyssä. Ei ollut matkaväsymystä.

Rovaniemellä on varikolla hyvät verryuttelymahdollisuudet metsälenkkejen muodossa, joten ennen raveja käytiin molempien hevosten kanssa siellä matsän siimeksessä hölkkäilemässä ja kävelemässä. Tuon jälkeen Aatun mielentila ehkä väliaikaisesti vähän rauhottui, mutta jatkuvaa Salaman kyttäystähän oriin touhu silti yhä oli. Lämmityksessä Aatu oli aika virtvan mutta äärettömän hyväravisen ja letkeän oloinen, mikä viimeistään nosti startin suhteen odotuksia ikävästä lähtöpaikasta huolimatta.

Lämmityksestä edelleen.

Voilokki oli vääränvärinen, mutta minkäs teet. ;)

Startissa Aatu lähti pahalta 12 paikaltaan takarivistä oikein mallikkaasti liikenteeseen. Vellu sai sen suosiolla parijonoon, neljänteen pariin ulos. Ensimmäisen puolikkaan väliajaksi kuulutettin 24,0 ja samassa Vellu nosti Aatun kolmannelle radalle kiertoon. Kuolemanpaikka oli hetken aikaa tavoitteena, mutta kun selvisi, ettei se ollut Aatulle tarjolla, pakitti Vellu Aatun kanssa uudestaan parijonoon, nyt kolmenteen pariin ulos eli vähän lähemmäksi kärkeä. Aatu näytti parijonossa todella hienolta. Vaikka vauhti oli kovaa, kierros 25,0 ja kolmas puolikas 25,5, Aatu näytti vain hölkkäilevän muiden mukana. Maaliin oli matkaa 500 metriä, kun Aatu sai uuden komennuksen kolmennelle radalle. Nyt ei enää kyselty kuolemanpaikkatarjontaa tai mitään muutakaan, vaan loppusuoran alussa Aatu leiskautti joukon ohitse keulaan ja karkasi kevein askelin muilta. Voitto tuli helposti ja hevonen näytti ihan ankaran hienolta. Viimeinen puolikas tultiin 25,0 kyytiä ja Aatun voittoajaksi tuli 25,2ake. Ori on hirmukunnossa ja takoo nyt näköjään jatkuvasti valioajan molemmille puolille matkasta, lähetystavasta tai juoksunkulusta riippumatta. Uskomaton hevonen! Voitto oli Aatulle jo kauden kuudes, joten käsittämättömän hienoa kautta ori tällä hetkellä tehtailee.

Aatun lähtökiihdytys. Takarivin uloin paikka.

Kierros jäljellä. Kaikki hyvin.

Loppusuora. Ja Aatu karkaa.

Aatun voittajaseremoniat tuntuivat kestävän ikuisuuden, sillä minä odotin varikolla Salaman kanssa tamman pääsyä lämmitykseen. Onneksi Vellu kerkesi ajaa silläkin loppujen lopuksi kuitenkin ihan normaalin lämmityksen kiitos pidennetyn verryttelyajan. Varikolla minä lähdin pesemään Aatua ja iskä alkoi naputtelemaan Salamalta kenkiä pois.

Aatu, Vellu ja iskä tulossa voittajaseremonioihin. Ei päästy tällä kertaa muuten kääseillä. ;)

Voittajaseremonioissa

Lopultakin. Sanoi Salama, kun kaiken maailman juhlallisuuksien jälkeen pääsi radalle lämmitykseen... ;)


Jos joku sanoisi, että tässä kuvassa on kuningatarkisan hevonen, niin uskoisin.
Salama on tässä kuvassa poikkeuksellisen hienon, ihan huippukuntoisen näköinen.

Ja tulihan se Salamankin lähdön vuoro. Salama ampui auton takaa seiskaradalta todella lujaa liikkeelle päästen huippuhyvälle paikalle johtavan hevosen perään. Koko kesän ajan on vähän odoteltu Salaman saavan jossakin startissa oikein nappireissu, sillä sellaisen jälkeen loppusuoralla kaikki on Salamankin kohdalla mahdollista! Nyt sellainen oli vihdoin tarjolla! Tai niinhän me hetken aikaa luulimme. Ensimmäinen puolikas 28,0, koko kierros 27,5. Pullat olivat tuossa vaiheessa vielä niin hyvin uunissa. Kierroksen juoksun jälkeen suosikki Räjähdys kiersi ulkokautta keulaan ja Salaman juoksupaikka tipahtti pykälän verran alemmas. No, tuo yksi pykäläkään ei olisi vielä haitannut mitään, mutta viimeisellä takasuoralla Salaman edessä ollut hevonen löi jarrut pohjaan. Salama virui väsyvän hevosen takana aivan liian kauan, menetti aivan liian kalliita metrejä ja joutui lopulta pakittamaan koko joukon viimeiseksi. Kärki karkasi. Se siitä nappijuoksusta sitten. Tympäsi ihan suunnattomasti. Vellu käänteli Salaman vapaille kirikaistoille 500 metriä ennen maalia ja minä kirosin varikkokurvissa, että turha sitä on enää mihinkään kääntää, peli on menetetty ja rahasijat jaettu. Mutta mitä vielä. Koskaan aikaisemmin ei Salamalta ole nähty sellaista loppukiriä, minkä se Rovaniemellä pussituksen ja pakituksen jälkeen kehitti. Olen aina ollut sitä mieltä, että Salama on ihan liian viisas hevonen. Nyt se ymmärsi kyllä itsekin pelinhengen ja tamman olemuksesta näki, kuinka se oikein suuttui. Salama latoi viimeiset viisisataa metriä neljättä rataa pitkin käsittämättömän kovaa ja varsinkin loppusuoralla se sai kuin siivet selkäänsä ja kiisi valtavalla loppuspurtilla kolmanneksi! Juoksu oli kertakaikkiaan uskomaton, eikä Salamaa ole koskaan raveissa nähty parempana kuin nyt Rovaniemellä. Viimeisen puolikkaan Salama tuli kellotusten mukaan 24,1- vauhtia, mutta siitä loppusuoran vielä varmasti reilusti kovempaa. Huh huh.

Ennen starttia. Kengät pois ja menoksi.
 
Rovaniemeltä on pakko ottaa tällaisia maisemakuviakin. Salama lämmittää Mäntyvaaran hulppeissa maisemissa.


Samaa satsia edellisen kuvan kanssa. Äiti on toiminut tällä kertaa valokuvaajana.
Täytyy myöntää, että onnistui yllättävän hyvin... ;)

Salaman lähtö, auton takana, numerolla seitsemän.

Salaman jäähdyttelyn, pesun ja hoitotoimenpiteiden jälkeen päästiin lähtemään paluumatkalle. Kotimatkasujui hymyssä suin kaiksi suurta kultakimpaletta kopin kyydissä. Kotona oltiin kello 23.30 ja vastassa odotti Samu, joka oli kovin iloinen kavereiden kotiinpaluusta. Se oli ottanut päivän aikana tarhassa varmasti enemmän liikettä kuin Salama ja Aatun ravireissulla kärryt perässä yhteensä. Tallihommissa meni nytkin oma aikansa kotiintulon jälkeenkin. Starttihevosten jalkojen hoito. Samun peseminen, hevosten ruokinta, ravitavaravuoren purkaminen valjashuoneeseen, suojien pesemistä, kopin siivoaminen, paikkojen järjestäminen ja sitten hevosille hyvää yötä.

Salaman tyylinäytettä. Ilman kenkiä askel on kevyt.

Tähän loppuunkin pitäisi ehkä osata sanoa jotain järkevää. Mutta enpä taida osata. On tämä niin käsittämätöntä.Raviurheilu tarjoilee meille tällä hetkellä vain kaikkeen parastaan. En tiedä, mikä Aatun ja Salaman on moiseen menoon sytyttänyt, sillä ei niiden kanssa ole mitään taikatempuuja tehty. Ne on vuosikausien ajan treenattu säännöllisen säntillisesti ja hoidettu kaikin mahdollisin keinoin. Yhtään taikasanaa ei ole tämän kauden aikana sanottu, vaain töitä on tehty entiseen malliin ja hoitotoimenpiteitä yritetty entisestään tehostaa. Tulos on ällistyttävä. Aatu ei ole tehnyt kauden aikana tähän mennessä yhtään huonoa starttia. Vaikka sarjat ovat nousseet ja vastus koventunut, minulla on silti sellainen mielikuva, ettei Aatu ole joutunut vielä kertaakaan olemaan edes tosissaan. Aina sen ajatuksenkulku ei keskity pelkästään raviurheiluun tai työntekoon, mutta silloin kun se viitsii vähänkään olla asiassa, tulokset puhuvat puolestaan.
 

Maisemakuva Aatun kerakin.
 
Aatu.

Pohjanmaalla on aakeeta laakeeta, ei me olla tuollaisiin maisemiin totuttu!

Aatu, seppele ja palkintopöytä - josta Aatu putsasi edes osan. ;)

Silti minun silmissäni Salama on meidän tallin suurin yllättäjä. Rehellisesti sanottununa siltä ei odotettu enää tältä kaudelta yhtään mitään. Oli tarkoitus kierrellä vähän kesäratoja ja nauttia raviharrastamisen riemusta, jos tamman terveystilanne ja motivaatio siihen mahdollistaisivat. Sitten yhtäkkiä huomataan, että tamma on paremmassa kunnossa kuin koskaan aikaisemmin ja seuraavalla hetkellä se kilpaileekin 75-tasolla ja nyt vielä pärjäsikin siellä. Ja juuri tällä hetkellä Salaman raviuralle ei vielä loppua näy. Mennään päivä kerrallaan ja nautitaan elämästä. Lähellä oli myös, etteikö päästy Salaman kanssa ensi viikonloppuna Uumajaan raveihin, kun sitä kysyttiin mukaan suomenhevosjoukkueeseen. Lopulta homma peruuntui meidän kohdalla kuitenkin järjestäjän omaan sähläämiseen, kun Salaman Rovaniemen starttia ei oltu huomioitu aluksi mitenkään. Nyt loppupelissä Rovaniemen startin jälkeen Salaman voittosumma kipusi nipinnapin Ruotsin sarjan sarjamäärityksen ylitse, mikä nyt loppuviimein ratkasisi asian. En epäile yhtään, etteikö laivamatka ja Ruotsin ravireissu yleensäkin olisi Salaman kanssa onnistunut, sillä tämän kovahermoisempaa tai parempiluonteisempaa hevosta ei vain taida olla olemassa. Elämys olisi varmasti ollut mieleenpainuva, mutta onpahan nyt ainakin yksi suuri stressinaihe vähemmän, kun ei tarvitse Ruotsiin saakka lähteä kilpailemaan. Kun Ruotsiin ei päästy, niin seuraavaksi mennään sitten maanantaina Salaman kanssa Ouluun. Viimeinen lähtö, täyden matkan ryhmä ja numero yhdeksän. Takarivi siis, mutta sieltä ajetaan nyt ja toivotaan vaikkapa tällä kertaa parempia tuureja juoksunkulun suhteen.

5 kommenttia:

  1. Voi hitsiläinen, jos te olisitte lähteneet Uumajaan ja jos meidän Onni ei olisi telonut jalkaansa, niin oltais oltu samassa startissa ;) Harmittaa vietävästi, vaikka toisaalta tuosta startista tuskin tupsujaloille hirveää menestystä olisi tiedossa, koska Suomesta tienatuilla rahoilla suomenhevosethan lähtee tuonne ihan eri kaliiberin ennätyksillä. Mutta olis se silti ollut kiva olla mukana tuollaisessa tapahtumassa :)

    Ajattelin kommentoida jo ennen tuota Uumaja-kohtaa, että olisi kiva, jos tekisit joskus postauksen siitä, millä kaikin keinoin hoidatte hevosten lihaksistoa, jalkoja ym. starttikaudella ja muuten? Nyt Onnin vammasta muiden kanssa jutelleena on taas kuullut niin monenlaista hoitokeinoa, sekä ennaltaehkäisevää että nyt vamman ajalle, että voisi kerätä lisääkin ideoita tulevaisuuden varalle itsellekin..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oijoi, no menipäs läheltä. :D Vain muutama JOS-sana välissä pilasi meidän yhteisstartin. Sinä tulit kuules mulle heti mieleen, kun Salaman Uumajan startista alettiin puhua. Minä en ole ikinä käynyt Ruotsissa edes katsomassa raveja, saati hevosen kanssa sinne matkustanut ja teille se on jo ihan arkipäivää. Heti tuli mieleen, että nyt pitää laittaa sulle mailia ja kysyä noin sata kysymystä. :D No, matka ei koskaan toteutunut, mutta ihan pikkiriikkisen jäi harmittamaan, sillä tuo olisi ollut varmasti hieno kokemus.

      Kiitos postausehdotuksesta, voin kokeilla toteuttaa sen tässä joskus kun ehdin. Mutta perusidea on selvä; kylmää, kylmää, kylmää. Meillä on kylmälaukussa jäät hiittireissuillakin aina mukana, jotta ne saa käärittyä hevosten jalkoihin kotimatkan ajaksi. Ja paljon käytetään eläinlääkäreiden palvelujakin... :D Minä oon kyllä ehkä vähän liiankin fanaattinen hevosten jalkojenhoidon suhteen, mutta minkäs sitä ihminen pakkomielteelleen mahtaa. ;)

      Poista
    2. No äläpä, ja JOS satuit vilkasemaan tuloksia, niin voi miten hiljaa siellä onkaan menty, hyvällä kesäradalla. Voi jos ja jos.. :) Tai niinkun isä jo totesi "no ei oltas noin hiljaa menty jos minä olisin ollu mukana" :D Harmittaa senkin takia, että olisin itsekin ollut nyt lomalla ja täysin valmis lähtemään reissuun..

      Musta tuntuu, että meilläkin taas kylmälaukku kulkee entistä ahkerammin mukana, kiitos tämän Onnin vamman. Toki juuri starttien ja hiittien jälkeen on kylmätty, mutta juurikin Onnilla lenkki kun lenkki saattaa saada reippaita käänteitä herran omasta halusta, niin saishan tuota kylmää olla mukana harvase kerta.

      Poista
  2. Oikein hurjasti onnea taas! On teillä hienot hevoset! :)

    VastaaPoista