Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



31.3.2011

Kolmen kopla

Voi valtava, kuinka paljon asiaa minulla olisi tällä hetkellä tänne kirjoitettavaksi, kun vain jostain löytyisi ylimääräistä aikaa!  Täytynee yrittää hyödyntää tulevat pari vapaapäivää niin, että ehtisi tännekin jotain sepustuksia kirjoitella. Tuntuu, että kesäaikaan siirtyminen vei ajankulusta useammankin kuin yhden tunnin yhdeltä vuorokaudelta pois. Siirsinköhän minä kelloja jotenkin väärin, vai  lyhenikö kesäajan myötä vuorokauden tuntimääräkin muutamalla? Noh, kunhan tämä aikataulutus saadaan taas järjetykseen, niin onhan se vain vallan ihanaa, että nyt päivä jatkuu pitkälle iltaan eikä siten enää hevosten treenaus ole enää aivan kellontarkkaa puuhaa. Kunhan koululinja-autojen aikataulut ottaa huomioon, niiden kanssa kun on vähän ikävämpi sattua hevosen kanssa vastakkain.

Mutta. Kuten jokainen on jo kuvista voinut päätellä on meidän tallissa yksi uusi asukas lisää joten kolmen kopla on nyt sitten koossa. Tämän vuoden puolella on tuntunut kovasti siltä, että Salama ja Aatu ovat jo ihan liian aikuisia hevosia ja että niiden lisäksi täytyis saada jokin tulevaisuuden projekti kasvamaan. Ja nyt sitä projektia on sitten kerrakseen. Yksivuotias orivarsa R.R. Samu tuli viime perjantaina täydentämään meidän tallin karsinoita ja järjestämään työtä moneksi vuodeksi eteenpäin. Samu on todellakin projekti, koska sen kanssa kaikki, aivan kaikki, täytyy alkaa alusta asti. Se on täysin käsittelemätön ja täysin opettamaton pihattovarsa. Yritän purra huuleeni ja ilmaista ajatukseni nätisti: Tämän varsan myötä minun mielipiteeni pihattokasvatusta kohtaan on entistä selvempi. Se ei ole hevosen, ei ainakaan varsan paikka elää ja kasvaa. Ei. Liian usein pihatto tarkoittaa samaa kuin laiskaa ja helppoa hevosenpitoa. Riittäkööt tämä tästä aiheesta, sillä uskon, että yhden varsan elämä muuttui nyt elämisen arvoiseksi. Ainakin toivon niin.

Samun kanssa ollaan nyt vajaa viikko tutustuttu toisiimme ja opeteltu hevosen tapoja. Tämän varsan kanssa on harjoitukset lähdetty niinkin arkisista asioista kuin siitä, että se antaa ihmisen koskea itseensä, että hevoset asuvat tallissa ja käyvät vain päivän olemassa tarhassa, että hevosilla on ruoka-ajat, että hevoset syövät muutakin kuin heinää, että hevoset saavat juoda vettä silloin kun niillä on jano. Mutta tällä hetkellä Samun kanssa ollaan lähtötilanteeseen nähden jo aika pitkällä, joka kertoo siitä, että varsa on kyllä kiltti ja jokseenkin fiksu hevosenalku. Nyt iloitsemme kovasti sellaisista asioista, että Samu antaa karsinasta kiinni, että sen voi taluttaa tarhaan, että se antaa tarhassakin ihmisen tulla lähelle ja antaa ottaa itsensä kiinni. Samu on harjoitellut käytävällä kiinni olemista kahdelta puolen, harjattavana olemista, pesemistä, loimittamista, kavioiden nostamista, taluttamista. Niin, siis sitä peruskäsittelyä, joka minun mielestäni varsan kanssa pitäisi aloittaa heti syntymänsä jälkeisenä päivänä, eikä kymmenen kuukauden ikäisenä arkana ja epäluuloisena hevosenalkuna...

Samu on kiltti. Se on hyvin utelias ja kiinnostunut kaikesta uudesta, mutta samalla se on vielä arka ja epäluuloinen. Samun ratkaisu kaikkiin ongelmiin on nousta pystyyn ja ilmassa seistään sitten sitä kauemmin, mitä kovemmin jotain uutta asiaa vastaan täytyy protestoida. Mutta toistaiseksi ainakaan se ei potki eikä pure ja toivoa sopii, että moinen kahdella jalalla seisoskelukin jäisi ajan myötä pois. Jatkossa Samu alkaa opetella ajohommien saloja ensiksi Salaman perähevosena hölkytellen ja sitten kesemmällä toivottavasti myös itse kärryjä vetäen. Mutta siihen on vielä kovin kovin pitkä matka.

Salaman ja Aatun suhtautuminen uuteen kaveriin on ollut ihan positiivinen. On suuren suuri onni, että tallissa asuu sellainen tamma, joka hyväksyy kaikki uudet kaverit, ohjaa ja opastaa varsat oikeille raiteille, mutta samalla pitää molemmat pojankoltiaiset tiukasti kurissa ja nuhteessa. Aatu heräsi oriina henkiin Samun tultua ja kuluneiden päivien aikana Aatun on kovasti täytynyt vannotella paikkaansa tallin kuninkaana ja niiden jokaisen yhden tamman omistajana. Täytyy kyllä myöntää, että omat silmät aukenivat aika lailla Aatunkin kohdalla nyt uuden varsan tultua talliin. Tähän asti Aatu on ollut se keskentekoinen varsakorri, mutta viimeisen viikon aikana siitä onkin kasvanut  oikein aikuinen ori. Ja kyllähän se kieltämättä komealta näyttää. Ja olenhan minä valtavan ylpeä Aatua jo pelkästään katsellessakin...

Tallin ravihevoset alkavat pikkuhiljaa palailla radoille. Hiittiä on päästy nyt kuukauden verran ajamaan, kelirikkoajat ovat käsillä, mutta eiköhän se "oikea" kevätkin sieltä huhtikuun myötä ala ilmestyä. Salama aloittaa kautensa maanantaina Oulussa. Lähtö näyttää kovalta ja kun pitkältä tauolta tullaan on oltava realistinen ja lähdettävä mukaan hakemaan vain ehjää ja nättiä kauden avausstarttia, mikä ei tarkoita minkäänlaista menestymistä. Mutta jostakin tämäkin ravivuosi on nyt vain polkaistava käyntiin joten olkoot paikkana siihen sitten vaikka Äimärautio. Aatu puolestaan tulee starttiin heti kun kelit mahdollistavat kesäkengässä ajamisen. Veli Ponnen Onnin kauden avausstartti sen kun vain nostatti paineita. ;)

Ja lopuksi maininta viimeksi mainostamistani Toholammin raveista. Ravit vietiin kunnialla läpi eikä ainakaan minun korviini ole mitään negatiivista kommenttia kantautunut ravien tiimoilta. Voittajat saivat hienot loimet ja komeat pokaalit, Toholammin yrittäjät olivat hyvin esillä paikan päällä raveissa ja siten samalla tietenkin myös toto-tv:ssa. Ilahduttavan monen auton nokka kääntyi 13.3 Kaustisen suuntaan ja raveissa nähtiinkin paljon sellaisia kasvoja, joita raveista ei aikaisemmin ole löytänyt. Minä olin sekä valtavan tyytyväinen, että hirvittävän helpottunut siitä, että järjestelyissä onnistuttiin ja että kaikki työ on nyt Toholammin ravien eteen tehty. Mutta pienoisesta väsymyksestä/turhautumisesta huolimatta täytyy silti myöntää, että melkein jo mietin, jaksaisiko samanlaisen projektin vetää ensi vuonnakin läpi... Aika näyttää. :)

27.3.2011

R.R. Samu

Ei kahta ilman kolmatta...
Tallin uusin asukki ja seuraavien vuosien ikuisuusprojekti näyttää tältä:




Tarkempi selostus yhdensortin heräteostoksesta tulossa joskus, kun aikaa olisi muuhunkin kuin töissä käymiseen ja tallilla touhuamiseen...

11.3.2011

Yhteistyön tuloksena Toholammin ravit


Kyllä sunnuntain voittajien kelpaa...

Viime maanantaiaamuna ryntäsin tallista tavallista tiuhemmalla askeleella sisälle ja vauhdilla tietokoneelle. Nettiin. Hippoksen sivut. Tulevat ravit. Kaustinen 13.3. Lähtölistat. Ja siellähän ne todellakin olivat! Toholammin ravipäivän lähtölistat nimittäin. Nopea vilkaisu ja helpotuksen huokaus; kaikki sarjat olivat koossa. Toinen vilkaus vähän tarkemmalla silmäyksellä ja sitten alkoi jo hymyilyttämään; hyvätasoisia täysiä lähtöjä ja tuttuja lamppilaisia hevosiakin mukana. Kolmas kerta listojen lukua ja ai että, kuinka ylpeä minä olinkaan. Historian ensimmäiset Toholammin ravit on järjestetty yhteistyössä Kaustisen raviradan, Toholammin yrittäjien ja Toholammin Hevosjalostusyhdistyksen kanssa. Ravit ravataan Kaustisella ensi sunnuntaina klo 14.

Toholammin Hevosjalostusyhdistys on varmasti kaikkien muiden hevosalan järjestöjen tapaan pieni ja tiivis yhdistys. Jäseniä on vähän ja toimijoita vielä vähemmän. Kaiken toiminnan järjestäminen koetaan turhaksi, työlääksi ja tappiolliseksi. Joten toimintaa on vuoden aikana liian vähän. Koska pakollisia menoja on kuitenkin aina esimerkiksi meille niin tärkeän harjoitusraviradan kunnossapitoon liittyen, kääntyy tilikauden tulos liian helposti miinusmerkkiseksi. Toimintaan tarvittaisiin rahaa ja sen saamiseksi tarvittaisiin toimintaa. Jollaisen järjestäminen vaatii talkoohenkeä, yhteistyötä, ponnisteluja, joustamista, ideoita ja paljon avuliaita käsipareja. Ei ole kuulkaa yksinkertaisia asioita 2011-luvun Suomessa!

Raviporukka on sisukasta. Periksi ei olla totuttu antamaan, sillä aina täytyy olla uskoa parempaan. Pieni porukka jakaantuu tarvittaessa moneksi. Loppujen lopuksi ne ovat aina samat naamat, jotka raveissa myyvät makkaraa, jotka osallistuvat yhdistyksen kokouksiin, jotka ovat valmiita raahaamaan jonkinsortin talvitapahtumaan tai varsanäyttelyyn sekä naapurin grillin että  sukulaisten lapset yleisöksi ja oman tallin hevoset esiintymään. Raveissa samat henkilöt ovat hevosen omistajia, valmentajia, ohjastajia, sponsoreita, hoitajia ja toimitsijoita. Yhteisen hyvän eteen on muuntauduttava moneksi ja oltava monessa mukana. Näin se vain menee.

Toisaalta voi tietenkin olla niinkin, että tiiviiksi hitsautuneeseen porukkaan on suhteellisen vaikea päästä "ulkopuolisen" yhtäkkiä sisälle. Mutta kun olisi edes niitä yrittäjiä... Ravit eivät saisi olla niin sisäpiirin nautintoa kuin se todellisuudessa on. Raveihin tarvitaan uutta yleisöä ja sitä kautta uusia ideoita, uutta talkooväkeä, uusia hevosenhoitajia, uusia hevosenomistajia, uusia harrastajia, uusia kasvoja, uusia hevosia, uusia unelmia.

Oli ihailtavaa huomata kuinka positiivinen suhtautuminen Toholammin yrittäjillä oli Toholammin ravipäivää kohtaan. Nykypäivänä talous on itse kullakin takuulla tiukilla eikä markkinointiin ole suuria setelinippija varaa panostaa. Silti pääosin Toholammin yrittäjät lähtivät positiivisella mielellä leikkiin mukaan ja pistivät kortensa kekoon eli ropposensa likoon. Sunnuntaina Kaustisella Toholammin yrittäjät saavat olla tyytyväisiä ja Toholammin Hevosjalostusyhdistys uurastuksestaan ylpeä. Kaustisella ajetaan kaikkien aikojen ensimmäiset Toholampi-ravit eli kaikki ravipäivän lähdöt on nimetty lamppilaisten yritysten mukaan. Toto-tv näyttää ympäri Suomen yli 800 pelipisteessä suoran ravilähetyksen ja lisäksi tietenkin jokaisella on mahdollisuus katsoa ravit kotisohvalta ostamalla eurolla live-kuvan raveista kotitietokoneelle. Raveja on sponsoroimassa sellaisia yrityksiä, sellaisia yrittäjiä, jotka eivät ole aikaisemmin olleet missään tekemisissä hevosten tai raviurheilun kanssa. Uhkarohkeutta tai ei, mutta juuri tätä raviurheilu tarvitsee! Sillä jos kaikki menee nappiin, näistä yrittäjistä saadaan tulevaisuudessa uusia raviurheilun ystäviä.

Minä taas pidän tärkeänä sitä, että ravit jäävät myös hevosten taustajoukoille mieleen. Ainakin voittajille. Siksipä jokaisessa lähdössä voittaja saa komean sponsorin logoin varustetun palkintoloimen ja hevosenomistajalle jää konkreettinen muisto pokaalin muodossa. Sillä kukapa niillä palkintorahoilla kauaa hevoshommissa haukottelee? Loimen ja pokaalin ansiosta muisto säilyy kirjahyllyssä ja hevosen selässä (tai tallin seinällä) ikuisesti.

Ei käy kieltäminen sitä tosiasiaa, että alkuvuoden aikana töitä on saanut tehdä ravien eteen. Välillä on usko omaan tekemiseenkin ollut lujilla ja muutamat vapaapäivät on saanut pyhittää tyystin yhdistyksen toiminnalle. Mutta sehän sitä talkootyötä yhteisen hyvän eteen juuri onkin. Loppu hyvin kaikki hyvin. Kun omien hevosten puolesta ei ihan vielä pääse raveihin jännittämään, niin on upeaa, että ainakin koko Toholammin yrittäjien ja lamppilaisten hevosten puolesta saa nostaa peukut sunnuntaina pystyyn. Ja olla ylpeä siitä, että niin pieneltä paikkakunnalta kuin Toholampi löytyy vielä tarmokkuutta, reiluja yrittäjiä ja yhdistystoimintaa.

Toivottavasti mahdollisimman moni tulee viettämään kevätsunnuntaita meidän kanssamme Kaustiselle. Nähdään raveissa!

4.3.2011

Kevään tuntua

Tähän aikaan vuodesta tuntuu aina yhtä mukavalta huomata päivittäin uusia ihania kevään merkkejä. Valo on se kaivattu ilmiö, joka antaa hevosihmisillekin aikaa treenata vihdoin myös iltaisin. Auringonpaiste ja lintujen viserrys tuntuvat käsittämättömän kaivatuilta asioilta pimeän mutta samalla niin valkoisen talven jälkeen. Parin viikon pakkasjakso on siis saatu päätökseen ja nyt räystäiltä tippuu vesi. Kevät on mielestäni ideoiden, ajatusten ja niiden toteuttamisen aikaa. Aikaa, jolloin tuumasta ryhdytään toimeen, sanoista tekoihin ja haaveiden eteen ollaan valmiita tekemään taas töitä.

Vaikka valo, aurinko ja lämpö ovatkin lupauksia lähestyvästä keväästä, niin ihanimmalta kevään merkiltä tuntui eilen lastata lähes kesäkarvassa kiiltävä oriherra Aatu trailerin kyytiin ja kuskata se kevään ensimmäiselle hiitille Kaustiselle. Ai, että minä olinkin jo kaivannut niitä hetkiä, että hevosten kanssa pääsee taas reissuun, olkoot sitten hiitti- tai ravireissuja, kaikki käy!
Viimeiset 3,5 kuukautta Aatu on saanut paljon paljon liikettä metsäteillä, jossa ainakin treenarin mieli lepää ja ehkäpä kilometrit ovat tuoneet pienen järjenhivenen lisää myös hevosen päähän. Talvi on tehnyt herra hevoselle vain hyvää. Ainakin eilen hevonen oli hyvällä huumorilla hiitissä mukana ja kuski oli 4-vuotiaaksi varttuneen nuoren oriin otteisiin tyytyväinen. Aatu oli rento, keskittynyt ja hyvällä ravilla. Miehistynyt, oli kuskin kommentti.

Jotta tähän  vaiheeseen ollaan päästy, käytiin molempien hevosten terveydentila tarkistamassa talven treenien jälkeen viime viikolla Tampereen upouudella hevosklinikalla. Torstaiaamuna puoli kuuden aikaan aamulla pilkkopimeässä loimikerroksiin puettuja hevosia kyytiin lastatessa tuntui kyllä, että jälleen kerran sitä hevosmiehen kuuluisaa uskoa tarvittiin. Pakkasta oli nimittäin naurettavat -31! Hieman hirvitti, kuinka hevoset tarkenevat siinä kelissä Tampereelle matkustaa, mutta Teivossa selvisi, ettei niillä ollut mitään hätää ollut. Klinikalla oli hiljaista - koska pakkasen takia monet olivat peruneet tulonsa. Klinikalla hoitaja sanoikin meille, että luottivat kyllä, että pisinmatkalaiset tulevat tänäänkin, kelistä viis. Niin, ehkä se on hieman helpompaa sumplia uudet klinikkakäynnit, jos matkaan ei mene sitä 3,5 tuntia per suunta... Hevoset saivat jälleen kerran perusteellisen hyvät tutkimukset. Molempien jalat tarkastettiin ja suoritettiin taivutuskokeet. Lisäksi Aatun hampaat raspattiin, Salaman kurkku tähystettiin ja kumpikin sai influenssarokotteensa.

Kaiken tutkimisen jälkeen tulos oli se, että Aatu oli jaloistaan edelleen terve, eikä sitä tarvinnut tälläkään kertaa sen suuremmin hoitaa. Kimmon mielestä koko hevonen vaikutti paremman ja terveemmän tuntuiselta kuin kertaakaan viime vuonna suoritetuissa tutkimuksissa. Minusta tuntuu ihmeelliseltä, kuinka hyvin Aatu on toistaiseksi kaiken treenin kestänyt. Tai ehkä vitsi piileekin siinä, että se on saanut puolivuotiaasta varsasta lähtien säännöllisesti liikettä, joten jalat ja koko kroppa ovat kehittyneet kestämään rasitusta. Toivottavasti näin olisi vain jatkossakin...

Salamalla sen sijaan on aina jotain sanomista jossain. Positiivista kuitenkin, että nyt sanomista oli vain kahdessa jalassa. Oikea etupolvi oli kovasti kipeä ja sen johdosta koko oikean lavan lihaksisto oli lukossa. Ja koska vaivat kulkevat aina ristiin, myös vasen takavuohinen oireili taivutuskokeissa joten myös se ja takakinner hoidettiin. Saisihan tuon Salamankin paikat jo hiljalleen alkaa kovettua ja kestämään, mutta toisaalta aika kova treenitalvi tammallakin on nyt takana. Tällä viikolla Salkkari vielä huilaa kävelylenkkien merkeissä mutta hiittilupa saatiin ensi viikosta eteenpäin myös Salamalle.

Meni mainostamisen puolelle tai ei, mutta kyllä Tampereen hevosklinikalla on nyt hienot puitteet! Jos oikeasti haluaa saada rahoilleen vastinette ja hevoselleen parhaan mahdollisen hoidon, on suunta silloin kyllä ehdottomasti otettava Tampereelle. Vaikka jokainen eläinlääkäri tekee arvokasta työtä ja ainakin meidän hevosemme tarvitsevat vuorotellen heidän jokaisen työpanostaan, on hevosiin syventyminen, tutkimisen perusteellisuus ja kokemus ihan omaa luokkaansa tuolla klinikalla!

Hiittikausi on nyt siis Aatun kohdalla virallisesti avattu. Lumisia treeniteitä pystytään vielä kotonakin hyödyntämään, mutta radalla käydään tästä eteenpäin taas kerran viikossa. Jospa moelmmat hevoset löytäisivät starttikuntonsa vielä tässä kevään aikana. Sillä raveihin omien hevosten kanssa on jo kova hinku. Jännitystä on ikävä. Kai se sitten on sitä rakkautta raviurheiluun...