Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



31.3.2013

Pääsiäispäivitys


Seliseli heti aluksi. Ei vain ole ehtinyt päivittämään kuulumisia. Kulunut viikko on ollut taas melkoisen kiireinen ja tulipahan tästäkin viikosta vietettyä sellaiset 60h työmaalla. Mutta eilen yövuoron jälkeen alkoi minunkin pääsiäinen - ja ehti vihdoin paneutua enemmän tallihommiinkin. Joten jospa nyt olisi sitten blogin vuoro.

Kaustisen raveista ei ole kuvia, joten fiilistellään vielä Ylivieskaa... ;)

Aloitetaan niinkin tuoreista kuulumisista, kuin Aatun viikon takaisesta Kaustisen startista. Sarjatarjonta on tällä hetkellä ihan koko Suomen maassa Aatun rahaisille ihan toivottoman onnetonta - ja vielä epätoivoisempaa on yrittää löytää edes sinnepäin sopiva sarja jostain parinsadan kilometrin haitarilta. Kaustinen sentään tarjoili aika sopivan voltin viime sunnuntaina ja Aatulle kahtakymppiä pakkia. Sinne siis. Lähtö oli ravien viimeinen, Aatulla numero 9 ja loistava kakkosrata yhdeltä pakilta. Iltaravien viimeinen lähtö tarkoitti myös sitä, että Aatu kävi aamulla jo kotona hölkkäämässä 10km lenkin. Kaikki hyvin. Lenkit tai hölkkäämiset eivät kuitenkaan tuntuneet hevosessa yhtään missään, kun ravipaikalle saakka päästiin. Aatu oli melkoisen virtava ja juuri   silloin(kin) se säheltää kaikkea ylimääräistä aivan liikaa. Jo valjastamisen aikanakin saa laskea niin monta kertaa kymmeneen, että vähemmästikin jo sekoaa laskuissa... Lämmityksessä ori taivalsi kolme kierrosta puolireipasta juoksua. Kaikki edelleen hyvin. Radalla käymisen jälkeen hevonen rauhoittui huomattavasti ja katoksella seisoskelu onnistui niinkuin muiltakin hevosilta.

Ylhäällä Samu, alhaalla Aatu
Lähtö uusittiin kertaalleen, mutta Aatu lähti molemmilla lähtöyrityksillä yllättävän hyvin matkaan. Ravia ja vielä ihan eteenpäinkin. Lähdön ensimmäiset 400 metriä olivat melkoista sekamelskaa. Sanotaan vaikka, että oli suomenhevosvoltti, oli paljon jarruttomia suomenhevosia, oli suomenhevosia, jotka veivät kuskejaan kuin joskus ennen vanhaan.... Eli paljon laukkoja tuli jo ensim
mäiseen kurviin mentäessä, mutta Aatu kulki kiltisi ravia juoksupaikkanaan kolmas pari ulkona. Kärkitrio veti kuitenkin niin vauhdilla, että vasta kierroksen jälkeen jälkijoukko kera Aatun saavutti karkulaiset. Ja sitten vain 800 metriä ennen maalia kolmannelle. Aatu eteni tasaisesti kärkiparin rinnalle vauhtia vaatimaan. Maalisuoran alussa melkein tiesi, että se syö voimillaan kaikki vastustajansa ja niinhän Aatu lipuikin johtoon. Ja juuri samalla hetkellä 100 metriä ennen maalia se tollo itse sekosi laukalle. Ihan omaa typeryyttään. Ei tullut voittoa, ei tullut totosijaa eikä oikein mitään muutakaan. Tuli tuomio HLO 5 30,5.

Laukkoja ja hylkäyksiä on tullut aikaisemminkin ja tulee tulemaan jatkossakin. Mutta tottakai loppusuoran laukka harmitti. Kun väkisin koittaa ajatella positiivisesti, niin eipä HLO-hylkäystä olekaan tullut siten Kriteriumfinaalin - ja silloin harmitti vielä paljon paljon enemmän. Jo joskus aikaisemmin Vellu on voittostarttien jälkeen sanonut, että Aatu heittää vähän turhankin vapaalle loppusuoralla, kun viimeinen vastustaja on ohitettu. Hevonen on kai juuri sillä hetkellä tyytyväinen tekemäänsä työhönsä ja luulee homman olevan ohitse - ja silloin se itse voi parissa askeleessa seota omaan löysäilyynsä. Mutta. Kun tässä lajissa pitää aina osata etsiä vain ne hyvät puolet, niin olihan hevonen lopputuomiosta huolimatta hyvä. Aatu on siinä mielessä ihmeellinen ja ihantellinen ravihevonen, että sen kanssa tietää melkeinpä aina, että se pärjää lähdössä kuin lähdössä JOS se ravaa. Mutta se on sitten hyvin JOS aina lähdöstä maaliin saakka. Aatun kasvattaja Miina sanoi oriista mielestäni aika osuvasti, että "Aatu on kaikki tai ei mitään -hevonen". Ja juuri niinhän se on. Se ei ole koskaan "ihan hyvä" tai tee "ihan hyvää" juoksua. Se kaikessa yksinkertaisuudessaan joko onnistuu tai ei onnistu. Ja se taas on kyllä ihan vain herran omasta korvienvälistä kiinni.


Nyt ollaan taas sitten siinä tilanteessa, ettei todellakaan tiedetä missä ja milloin Aatulla ajetaan seuraavan kerran kilpaa. Kun ei ole sopivia sarjoja, niin ei ole. Neljänkympin pakille ei ole mitään mieltä enää näissä sarjoissa lähteä ja Aatun kohdalla juostava matkakin saisi mielellään olla mailia pitempi. Huhtikuu menee pitkälti varmaan vain hiittaillessa, sillä toukokuussa sentään on sopivia sarjojakin tarjolla. Odotellaan kesäratoja. Ja toivotaan, että hevoset pysyvät terveenä.


Samu käytävällä

 Perhon tamma- ja varsanäyttelyt menivät peruutukseen Hippoksen nettisivujen mukaan virustaudin takia. Huhujen perusteella siellä olisi ihan pääntautiakin liikkeellä, joten jos asia pitää paikkansa, niin peruutus oli ehdottomasti oikea ratkaisu. Nähtäväksi jää tuleeko Samua enää tänä vuonna sitten käytettyä muualla näyttelyssä. Tai tiedän jo, ettei käytetä, jos varsan liikkeitä ei ole mahdollista esittää ajaen. Tuosta muutoksesta on ollut nyt paljon puhetta ja mielestäni tämä uudistus olisi todellakin tervetullut. Viime vuoden esittämistaistelu Samun kanssa Kaustisen näyttelyssä riittää minulle täysin, sillä homma ei ole eläväisen orivarsan kanssa todellakaan mitään herkkua. Mutta kärryt perässä homma olisi ihan toinen, sillä kyllähän 3-vuotiaat ovat jo täysin työntekoon tottuneita, joten liikkeet pystyisi ajaen esittämään sekä paljon paremmin että huomattavasti turvallisemmin.

Olen nyt joitakin kertoja ratsastellut Samulla ja tänään käytiin ratsain ensimmäistä kertaa metsätiellä kunnon 10km lenkki Aatun kaverina. Samu ei ole vaivautunut tekemään ratsastuksesta minkäänlaista ylimääräistä numeroa ja lenkkeily on selästä käsin onnistunut ainakin tähän saakka oikein hyvin. Sekistä en kyllä ihan hetkeen ole luopumassa pään heittelyn takia, mutta se ravihevoselle sallittakoon. ;) Tänään lompsittiin ihan konkreettisesti metsässäkin moottorikelkkojen tekemiä reittejä pitkin ja oli kyllä mukavaa.

Samun kanssa ratsastelua tänään
 
 

Viimeisen parin kuukauden aikana olen onnistunut houkuttemaan myös melkein kaikki mun kynnelle kykenevät kaverit mun kanssa hevosia lenkittämään. Salama on niin luotettava, että sillä pystyy ratsastamaan kyllä ihan kuka tahansa, joten Jenna uskaltautui pitkästä aikaa hevosen selkään ja Jonnan kanssa saatiin toteutettua monta talvea suunnitteilla ollut lenkki hevosten kanssa. Salama on ratsastuttanut myös Sannia ja onnistunut ilmesesti nostattamaan alkavaa hevoshulluutta entisestään... ;) Viime viikonloppuna tehtiin myös historiaa, kun Merja tuli ajamaan Salamalle, niin kaikki kolme hevosta pääsi kärryt perässä samaa aikaa lenkille. Oli ihan suuremmankin ravitallin fiilis, kun oli oikein kunnon ryhmä lenkillä yhtäaikaa. Kyllähän nuita hevosia ajelisi päivän mittaan vaikka kuinka monta, jos niitä pystyisi kerralla kolmekin liikuttamaan. Ja jos aina olisi töistä vapaata. ;) Joinakin päivinä sitten puolestaan tuntuu, että kolme liikutettavaa on ihan liikaa. Vaan onneksi on kevät ja kesäaika. Kyllä aurinko vain auttaa. Sen voimalla taas jaksaa!


Orien kanssa lenkille lähdössä tänään.

12.3.2013

Jee!!!!

Ponnen Aatos ja kuusivuotiskauden avaus
Tulihan se sieltä. Tallin kauden 2013 avausvoitto nimittäin. Aatu avasi 6-vuotiskautensa sunnuntaina Ylivieskassa samaan lopputulokseen kuin 4- ja 5-vuotiskauden avausstarttinsakin, ykkössijaan. Mitäpä sitä hyvää "perinnettä" siis rikkomaan. Ja maistuihan se voitto taas oikein hyvältä.
 
Viime viikonloppu oli muutoinkin oikein mukavan ravipainotteinen. Perjantaina pakattiin päivällä puoli yhden aikaan Salama trailerin kyytiin, otettiin matkaseuraksi hevoselle Colbert Hill ja ihmisille Asko mukaan ja huristeltiin koko konkkaronkka Jyväskylään Killerin iltaraveihin. Turha reissuhan siitä tuli, sillä molemmilla hevosilla ajettiin loppusuoralla laukkaa. Mutta tulipahan käytyä.
 
Salama ja Jussi lämmityksessä

 
 
Aatun ilme kertoo paljon; "tätä minä oon oottanut!!"




Salama oli Killerillä lämmityksessä oikein virtavan oloinen ja itsekin sitä varikolla hölkkyytellessäni ajattelin, ettei tämä hevonen oikeasti ole vuosikausiin tuntunut näin terveeltä. Mutta. Ne ongelmathan ilmenevät toki vasta startissa ja kilpailuvauhdissa. Eikä siitä hokkikengällä juoksemisesta vain tule sitten yhtään mitään. Salama on niin ahdasliikkeinen, että se satsailee kyllä kesäkengässäkin, mutta hokkikengässä se ei tunnu pääsevän vauhtiin sitten ollenkaan. Nytkin se lähti Killerillä todella huonosti kolmoskaistalta matkaan, kun jalat eivät kertakaikkiaan tuumanneet sopia alle. Kun hevonen sitten lopulta löysi juoksurytminsä, Vellu ajoi sen päättäväisesti kolmatta kiertäen keulaan asti ensimmäisellä takasuoralla. Siinä Salama sai vetää aika verkkaisesti kierroksen verran, kunnes viimeisellä takasuoralla kilpakumppani iski kiriin niin kovaa, ettei Salama kykene sellaisiin rytminvaihdoksiin. Maalisuoran alussa tamma oli vielä neljäntenä ja näytti taistelevan rahasijoista, kunnes se satsailu taas alkoi vauhdin kiihtyessä. Tamma koitti urhoollisesti korjata askeliaan, mutta laukka siinä kuitenkin sitten tuli ja peli menettiin lopullisesti. Hylkyyn asti hyppy ei mennyt, vaikka eipä sillä lopputuloksen kannalta niin suurta väliä olisi ollut. Sijoitus yhdeksäs ajalla 32,0ake. Startin jälkeen Salama palautui oikein hyvin. Mutta tulihan tuo nyt sitten lopullisesti todistettua, ettei hokkikenkäkelit oli Salamaa varten, vaikka sen tasavauhtisuuden takia välttämättä halusinkin kokeilla tamman kanssa talvikeleillä starttaamista. Ja nyt on sitten kokeiltu, ettei jää vaivaamaan. Kotona oltiin vähän ennen yhtä yöllä. Kyllä sitä vain aina melkein toista kellonympärystä näillä ravireissuilla tahtoo mennä, vaikka kuinka koitettaisiin ajaa lähimmillä mahdollisilla radoilla kilpaa.

Aatu ja onnenpäivä; minä oon niiiiin raveissa. :D
Lauantain vedettiin raveista vähän henkeä ja minä sain rasvailla ja pakkailla seuraavaksi päiväksi kahden hevosen valjaat sun muut kamppeet valmiiksi. En halunnut jättää Salamaa poiskaan Ylivieskasta, vaikkei mitään odotuksia sen menestymisen suhteen ollutkaan. Mutta olisipahan siitä ainakin Aatulle starttiseuraa, kerta samassa lähdössä juoksivat. Sunnuntaina suunnattiin siis Salaman ja Aatun kanssa Ylivieskan kauden avausraveihin. Meillä oli vasta kymmenes lähtö ja olihan se vähän outoa, kun kotoakin tarvitsi lähteä vasta puoli kahden jälkeen, sillä kerrankin raveihin oli lyhyt (vain 40km) matka. Aatu oli heti ravipaikalle päästyään varsin virtavaa poikaa eikä sen käytöksessä häävin huomannut, että iskä oli kertaalleen ajanut sen jo aamulla... Kauden avausstartti on jokaisen hevosen kohdalla kyllä jotenkin niin extrajännittävä. Ja kyllähän sitä Aatunkin kohdalla piti jännittää, kun edellisestä startista on kuitenkin kolme kuukautta aikaa. Eihän se hevosen hyvyys ole mihinkään tietenkään hävinnyt, mutta tämän hevosen kohdalla sen käyttäytymisestä ei oikein voi olla koskaan varma... Ja tauko on aina tauko. Talven ajan Aatu on ollut kotona ajetuilla lenkeillä niin rento, keskittynyt ja rauhallinen, että on välillä jo oikeasti tuntunut hevosen kokeneen jonkin aikuistumisen tai viisastumisen ilmiön. Ennen Ylivieskaan Aatulla oli ajettu kuitenkin kolme ratahiittiä, eikä se niissä ollut varsinkaan kahteen ensimmäiseen ollenkaan rento, keskittynyt tai rauhallinen. Se oli taas vanha tuttu touhottaja. Eli se siitä viisastumisesta.

Majakka ja perävaunu
Salamaa taas ei olisi ravitouhu vähempi stressata ja se seisoskeli katoksessa kyllä sen oloisena, että vitsit, kun mua kiinnostaa tämä touhu niin kympillä... :D On nuo kopotit vaan ihanan erilaisia. Lämmityksessä meidän hevoset porhalsivat melkoisen lumisella radalla kolme kierrosta perävilkkaa rataa ympäri ja kuulemma olivat keskittyneet lähinnä vain toistensa kanssa seurustelemiseen... Niinpä niin. Kotona niillä ei ole kyllä asiaa toisilleen, mutta ravipaikalla kyllä juttu kuulosti luistavan. Ennen starttia Aatu kerkesi lämmentä varikolla pyörimiseenkin siinä määrin, että aiheutti jo yhden vaaratilanteen varikon puolella keulimisellaan. Toinen tilanne tuli sitten pruuvissa, kun Aatu pyörähti ympäri kunnon vauhdista niin yhtäkkiä, että kuski meinasi tipahtaa kyytiltä. Tämä tilanne oli kuulemma pyörinyt toto-tv:ssä oikein hidastettuna versionakin... Tosiasiassa Aatu ohitti pruuvissa juuri Salaman sisäkautta ja sen jälkeen tulikin toisiin aatoksiin ja heitti yhdessä askeleessa ympäri. On se kieltämättä kyllä vähän vaarallinenkin hevonen, ei voi kieltää. No, vahingoilta kuitenkin onneksi vältyttiin ja Vellu pysyi kyydissä.

Ja tästä se lähtee. Salama ja Aatu ulkoratojen kaksi uloimmaista

Aatu startissa, toinen pari ulkona
Startissa Aatun ajatus pysyi onneksi vähän edes työnteossakin, vaikka kuski olikin sitä mieltä, että ori keskyttyi vain Salaman kyttäämiseen. No mutta, lähtökiihdytyksessä meidän molemmat hevoset jäivät hännille, kun Salama ei saanut oikein rytmistä kiinni ja Aatu nyt hidasteli muuten vain, mutta lähti kuitenkin ravia. Pienessä lähdössä Aatu sai hyvän juoksupaikan toisessa parissa ulkona ja Salama neljännessä sisällä.  Matkavauhti oli aika hiljaista, vaikka eipä tuo ratakaan tainnut oikein nopeassa talvikunnossa olla. Jussi nosti Salaman kolmannelle kiriin viimeisen takasuoran alussa ja Vellu Aatun hetkeä myöhemmin. Aatu kiri maalisuoralla kolmatta pitkin voittoon täysin omista haluistaan. Mitenkään vakuuttava tai ylivoimainen se ei ollut, vaan teki vain tarvittavan, eikä enempää toki ollut tarkoitus kauden avausstarttiin pyytääkään. Aika oli 31,8ake. Ori sai toivomamme nätin ja helpon aloituksen ja paras mahdollinen lopputulos tietenkin kruunasi koko homman.

Salkkari osais tämän homman vaikka ilman kuskiakin... ;)

Salama ei loppujen lopuksi päässyt koskaan ihan vapaasti kirimään, vaikka tuskin sillä valtavasti paukkuja olisi varastossa ollutkaan. Jussi ajoi kuitenkin juuri niinkuin toivoin; ravia koko matkan. Tamma oli maalissa kuudes ajalla 32,6ake. Kuski vahvisti, että hokit todellakin hidastavat tätä hevosta ja tamma on tällä hetkellä aika vauhditon. Onneksi kevät tekee tuloaan eikä enää mene ihan mahdottoman kauaa, että hokkikengät saadaan heivata hetkeksi horisonttiin. Salaman kanssa palataan sorvin ääreen kesäradoilla ja lentokeleillä - ja ilman kenkiä. ;) Vähän minua kieltämättä harmittaa se, että Salama todella tuntuu terveemmältä kuin vuosikausiin, vaikka kukaan ei sitä näiden starttien statistiikan perusteella uskokaan. Jää nähtäväksi, juokseeko Salkkari kesälläkään terveytensä edellyttämällä tavalla, mutta kaikkein tärkeintä toki on, että sillä on nyt itsellä silminnähden hyvä olla.


Startin jälkeisenä päivänä hevosilla oli kaikki hyvin. Salaman ilme tarhassa oli kyllä aika epätoivoinen, kun iskä ajoi trailerin kanssa päivällä tallin pihalle. Salkkari-raasu tieten ajatteli, että ei oo todellista, nyt ne vie mut vielä Ouluunkin... ;) No ei viety, vaan Samu käytettiin Kaustisella hammaslääkärissä taas neljän maitohampaan poistossa. Että kehtaa sitten viikon päästä näyttelyssä edes avata suunsa - jos avaa. ;)

Ylivieskan ravipäivän kuvista kuuluu KIITOS Merjalla sekä Tuulille! Kuvia on paljon, paljon lisääkin, mutta en halua ahtaa niitä kaikkia nyt tähän vaan käyttää niitä sitten seuravienkin tarinoimisien piristyksenä.

7.3.2013

Startteja pukkaa

Hohhoi, ei ole taas ollut oikein aikaa eikä inspiraatiotakaan vääntää tänne mitään tarinaa meidän talliarjesta, mutta jospa sitä nyt mun loman (jee!!) kunniaksi jotain sepustusta raapustaisi. Sairaalamaailmasta vedetään nyt siis vähän henkeä ja uurastetaan enemmälti tallielämän puolella. Ihan valtavasti ei tekemisenpuutetta tuppaa kyllä olemaan. En aio mennä Lappiin laskettelemaan, en aio hiihtää metriäkään, enkä mökkeillä yhtään missään. Ohjelmassa on sen sijaan hevosten kanssa reissut Jyväskylään ja Ylivieskaan. Myönnettäköön, että kauemmaskin olisin nyt ollut valmis lähtemään, sillä Vermossa olisi ollut ensi viikolla sekä Aatulle että Salamalle sopivat sarjat. Aatulle vieläpä kolmen kilometrin Sisusarja, joka ainakin teoriassa sopisi tälle hitaasti lähtevälle, mutta voimillaan jylläävälle jyrälle kuin nenä päähän. Jostain kumman syystä mun loistava idea elämysmatkasta Vermoon (n. 500km per sivu) ei ollenkaan saanut kannatusta. Outoa.

Salama starttaa perjantaina Killerillä. Lähtö ei näytä taaskaan mitenkään helpolta. En tajua, miksei se voisi joskus vielä päästä sellasiin sarjoihin, joissa ei tarvitsisi mennä kuin vaikkapa neljääkymmentä eikä aina ihan täyttä. ;) No joo, mutta Killerillä Salamalla on hyvä kolmosradan paikka ja toivotaan nyt vain, että kaikki lähdön taukohevoset olisivat vielä tässä vaiheessa kovin tukkoisia niin Salamakin voisi pikkurahoille roikkua. Ehkä. Iso ehkä.


6. lähtö klo 19:50 Kylmäveriset ryhmäajo 2100 m Etus. Suom. synt. Ravintola Figaro -lähtö enintään 13 400 e. P. 1200 e.
#Hevonen / OhjastajaMatka:rataAutoennätysTasoitusennätysVoittosumma
1 Fortunatar / Hannu Torvinen 2100: 127,4aly28,5pi12 280 €
2 Aaron Hem / Esa Holopainen 2100: 228,1ake29,1ke7 770 €
3 Salaisuus Rok / Veli-Erkki Paavola 2100: 326,7aly28,4ke10 680 €
4 Varma-Tili / Pekka Vehviläinen 2100: 426,8ake27,3ke10 961 €
5 Gilmor / Kaarlo Ahokas 2100: 526,6aly27,2ke8 090 €
6 Turento / Sami Fredin 2100: 629,9ake28,7ke8 150 €
7 Kaukokiito / Ari Moilanen 2100: 728,1aly29,2ke13 300 €
8 Tähden Leevi / Jarmo Saarela 2100: 828,4aly28,1ke10 410 €
9 Passiton / Risto Tupamäki 2100: 925,9ake27,6ke13 230 €
10 Viksun Tyttö / Markus Dahlström 2100: 1027,8ake27,4ke13 010 €
11 Armaani / Henri Bollström 2100: 1126,0ake26,1ke12 610 €
12 Lintan Pysti / Harri Konttinen 2100: 1228,8ake27,3ke11 720 €


Sunnuntaina Aatu avaa kautensa Ylivieskassa. Aatun kohdalla T75-divisioonauudistus ei olisi voinut huonompaan saumaan osua. Loppusyksystäkin vielä ajattelin, että Aatulla on niin hyvä aloittaa tuolla voittosummallaan kilpailukausi keväällä enintään 20000€ tienanneiden Haastajadivisioonissa. Nyt Hippos sitten onnistuneesti uudisti divisioonarajat niin, että alin T75-sarjamääritys suomenhevosille on enintään 15000e tiennaille ja seuraava enintään 50000€ tiennaille. Voi järjen köyhyys. Aatu ei todellakaan ole ainut hevonen, joka on todellinen väliinputoaja 16000€ voittosummallaan ja onhan asiasta ammattivalmentajatkin suutaan aukaissut - tuloksetta. Seuraavien kuukausien kilpailukutsuja ja sarjamäärityksiä selaillessa onkin siis tullut mieleen vain kysymys: Missä ihmeessä Aatulla ajetaan jatkossa kilpaa? Ilmeisesti jossain näissä pikkuravien ylimmissä sarjoissa silloin tällöin kuin sopiva sarja satutaan järjestämään? Ja sitten vain rauhassa odotellaan että niillä 500€ ykkösillä saadaan kasattua kasaan sellainen nätti 40000€ voittosumma, jolla pystyy ja kehtaa lähteä taas T75-sarjoja ajamaan. Ja todettakoon selvyyden vuoksi, minulla ei todellakaan ole mitään "pikkuraveja" tai ei ehkä edes noita säälittäviä viidensadan ykköspalkintoja vastaan (sillä voitto on aina voitto, olipa lähtö ihan missä ja millainen tahansa) mutta eihän tämä homma nyt todellisuudessa näin voi toimia! Ei sitten mitenkään!

Jokatapauksessa Aatun kausi alkaa sunnuntaina suunnitelmien mukaisesti Ylivieskasta ja seuraavien starttien kohtaloa harmitellaan sitten vasta jatkossa. Meinasi tämänkin sarjan kanssa kuitenkin käydä kalpaten ja jokseenkin surkuhupaisaa oli, että ilmoittamisaamuna puoli yhdeksältä sarjaan oli ilmoitettu vain 6 hevosta. Sillä määrällä ei olisi saatu lähtöä edes kasaan, joten vähän piti pelata tallipeliä ja ilmoittaa Salamakin mukaan. Loppuviimein lähtöön oli onnistuttu haalimaan 9 hevosta mukaan eli lähtö saatiin sentään ajettavaan kuntoon. Saatiin sitten tottakai kuitenkin kaksi lähdön periaatteessa huonointa lähtöpaikkaa; Salamalle seiska ja Aatulle kasi. Periaatteessa sen takia, että kasikaista voi olla Aatulle etenkin kauden avaukseen kuitenkin oikein hyvä asia, kun ei tarvitse toisten hevosten välistä kiihdyttää. Laukkariski on tottakai suuri ja ravillapysyminen vaatii Keskisessä kyllä pitävän ja napakan radan, mutta muutoin Aatun pitäisi olla kunnossa. Salamaan kohdistuvista odotuksista voinee puhua paremmin vasta perjantain startin jälkeen. Raviamenevälle Aatulle Salama ei pärjää.

10. lähtö Kylmäveriset ryhmäajo 2100 m Etus. Suom. synt. enintään 17 000 e. P. 500 e.
#Hevonen / OhjastajaMatka:rataAutoennätysTasoitusennätysVoittosumma
1Muiston Viljo / Timo Mäkäräinen 2100: 126,6aly29,3ke9 840 €
2Evertti / Panu Ahonen 2100: 228,1ake28,3ke13 310 €
3Suleman / Markku Hietanen 2100: 326,8aly27,4ke11 605 €
4Cameli / Tero E Mäenpää 2100: 426,4ake29,0ke10 970 €
5Vara-Siru / Juha-Pekka Kavander 2100: 527,8ake29,0ke14 240 €
6Santalan Aamu / Antti Ala-Rantala 2100: 628,4aly28,8ke13 280 €
7Salaisuus Rok / Juha-Matti Paavola 2100: 726,7aly28,4ke10 680 €
8Ponnen Aatos / Veli-Erkki Paavola 2100: 826,0ake27,1ke16 030 €
9Mian Mari / Heikki Hietanen 2100: 930,1aly28,6ke15 020 €


Kun kaikkia muitakin hevosia on viime päivinä ilmoitettu johonkin karkeloihin mukaan, niin ilmoitinpa sitten maanantaiaamuna samoilla tulilla myös Samun Perhoon 19. päivä olevaan varsanäyttelyyn. Viime vuonna kyllä Kaustisen näyttelyn jälkeen päätin, etten enää ikinä vie Samua minnekään ihmisten ilmoille kahdella jalalla kävelemään. Mutta. Jos nyt vielä yhden kerran. Ja sitäpaitsi olen vedonnut nyt siihen, että Perhossa näyttely pidetään maneesissa eikä Samun irtipääseminen ehkä siellä olisi niin suuri katastrofi. Ehkä. Iso ehkä.

Hevosten tulevien starttien lisäksi suurin minua viime päivinä ilahduttanut asia on, että hevoset sai vihdoin uudet upeat kilparintaremminsä. Tilasin nämä jo pari kuukautta sitten funnyponnytexiltä ja pitkä toimitusaika kieltämättä alkoi jo aikoja sitten suuresti turhauttaa. Mutta näitä jos mitä kannatti odottaa, sillä ovat ihan huippusuperhienot rintaremmit jokaisen hevosen omilla kilpailuväreillä ja omilla nimillä brodeerattuina. Kuvissakin nämä toki näyttää hienoilta, mutta livenä ne ovat vielä upeammat. Näillä somistetut hevoset olisi kyllä kehdannut viedä vaikka Vermoonkin... ;)




Niinno, Salama sai vähän muutakin kuin rintaremmin...