Jee!!!!

Ponnen Aatos ja kuusivuotiskauden avaus

Tulihan se sieltä. Tallin kauden 2013 avausvoitto nimittäin. Aatu avasi 6-vuotiskautensa sunnuntaina Ylivieskassa samaan lopputulokseen kuin 4- ja 5-vuotiskauden avausstarttinsakin, ykkössijaan. Mitäpä sitä hyvää "perinnettä" siis rikkomaan. Ja maistuihan se voitto taas oikein hyvältä.

 

Viime viikonloppu oli muutoinkin oikein mukavan ravipainotteinen. Perjantaina pakattiin päivällä puoli yhden aikaan Salama trailerin kyytiin, otettiin matkaseuraksi hevoselle Colbert Hill ja ihmisille Asko mukaan ja huristeltiin koko konkkaronkka Jyväskylään Killerin iltaraveihin. Turha reissuhan siitä tuli, sillä molemmilla hevosilla ajettiin loppusuoralla laukkaa. Mutta tulipahan käytyä.

 

Salama ja Jussi lämmityksessä

 
 

Aatun ilme kertoo paljon; "tätä minä oon oottanut!!"

Salama oli Killerillä lämmityksessä oikein virtavan oloinen ja itsekin sitä varikolla hölkkyytellessäni ajattelin, ettei tämä hevonen oikeasti ole vuosikausiin tuntunut näin terveeltä. Mutta. Ne ongelmathan ilmenevät toki vasta startissa ja kilpailuvauhdissa. Eikä siitä hokkikengällä juoksemisesta vain tule sitten yhtään mitään. Salama on niin ahdasliikkeinen, että se satsailee kyllä kesäkengässäkin, mutta hokkikengässä se ei tunnu pääsevän vauhtiin sitten ollenkaan. Nytkin se lähti Killerillä todella huonosti kolmoskaistalta matkaan, kun jalat eivät kertakaikkiaan tuumanneet sopia alle. Kun hevonen sitten lopulta löysi juoksurytminsä, Vellu ajoi sen päättäväisesti kolmatta kiertäen keulaan asti ensimmäisellä takasuoralla. Siinä Salama sai vetää aika verkkaisesti kierroksen verran, kunnes viimeisellä takasuoralla kilpakumppani iski kiriin niin kovaa, ettei Salama kykene sellaisiin rytminvaihdoksiin. Maalisuoran alussa tamma oli vielä neljäntenä ja näytti taistelevan rahasijoista, kunnes se satsailu taas alkoi vauhdin kiihtyessä. Tamma koitti urhoollisesti korjata askeliaan, mutta laukka siinä kuitenkin sitten tuli ja peli menettiin lopullisesti. Hylkyyn asti hyppy ei mennyt, vaikka eipä sillä lopputuloksen kannalta niin suurta väliä olisi ollut. Sijoitus yhdeksäs ajalla 32,0ake. Startin jälkeen Salama palautui oikein hyvin. Mutta tulihan tuo nyt sitten lopullisesti todistettua, ettei hokkikenkäkelit oli Salamaa varten, vaikka sen tasavauhtisuuden takia välttämättä halusinkin kokeilla tamman kanssa talvikeleillä starttaamista. Ja nyt on sitten kokeiltu, ettei jää vaivaamaan. Kotona oltiin vähän ennen yhtä yöllä. Kyllä sitä vain aina melkein toista kellonympärystä näillä ravireissuilla tahtoo mennä, vaikka kuinka koitettaisiin ajaa lähimmillä mahdollisilla radoilla kilpaa.

Aatu ja onnenpäivä; minä oon niiiiin raveissa. :D

Lauantain vedettiin raveista vähän henkeä ja minä sain rasvailla ja pakkailla seuraavaksi päiväksi kahden hevosen valjaat sun muut kamppeet valmiiksi. En halunnut jättää Salamaa poiskaan Ylivieskasta, vaikkei mitään odotuksia sen menestymisen suhteen ollutkaan. Mutta olisipahan siitä ainakin Aatulle starttiseuraa, kerta samassa lähdössä juoksivat. Sunnuntaina suunnattiin siis Salaman ja Aatun kanssa Ylivieskan kauden avausraveihin. Meillä oli vasta kymmenes lähtö ja olihan se vähän outoa, kun kotoakin tarvitsi lähteä vasta puoli kahden jälkeen, sillä kerrankin raveihin oli lyhyt (vain 40km) matka. Aatu oli heti ravipaikalle päästyään varsin virtavaa poikaa eikä sen käytöksessä häävin huomannut, että iskä oli kertaalleen ajanut sen jo aamulla... Kauden avausstartti on jokaisen hevosen kohdalla kyllä jotenkin niin extrajännittävä. Ja kyllähän sitä Aatunkin kohdalla piti jännittää, kun edellisestä startista on kuitenkin kolme kuukautta aikaa. Eihän se hevosen hyvyys ole mihinkään tietenkään hävinnyt, mutta tämän hevosen kohdalla sen käyttäytymisestä ei oikein voi olla koskaan varma... Ja tauko on aina tauko. Talven ajan Aatu on ollut kotona ajetuilla lenkeillä niin rento, keskittynyt ja rauhallinen, että on välillä jo oikeasti tuntunut hevosen kokeneen jonkin aikuistumisen tai viisastumisen ilmiön. Ennen Ylivieskaan Aatulla oli ajettu kuitenkin kolme ratahiittiä, eikä se niissä ollut varsinkaan kahteen ensimmäiseen ollenkaan rento, keskittynyt tai rauhallinen. Se oli taas vanha tuttu touhottaja. Eli se siitä viisastumisesta.

Majakka ja perävaunu

Salamaa taas ei olisi ravitouhu vähempi stressata ja se seisoskeli katoksessa kyllä sen oloisena, että vitsit, kun mua kiinnostaa tämä touhu niin kympillä... :D On nuo kopotit vaan ihanan erilaisia. Lämmityksessä meidän hevoset porhalsivat melkoisen lumisella radalla kolme kierrosta perävilkkaa rataa ympäri ja kuulemma olivat keskittyneet lähinnä vain toistensa kanssa seurustelemiseen... Niinpä niin. Kotona niillä ei ole kyllä asiaa toisilleen, mutta ravipaikalla kyllä juttu kuulosti luistavan. Ennen starttia Aatu kerkesi lämmentä varikolla pyörimiseenkin siinä määrin, että aiheutti jo yhden vaaratilanteen varikon puolella keulimisellaan. Toinen tilanne tuli sitten pruuvissa, kun Aatu pyörähti ympäri kunnon vauhdista niin yhtäkkiä, että kuski meinasi tipahtaa kyytiltä. Tämä tilanne oli kuulemma pyörinyt toto-tv:ssä oikein hidastettuna versionakin... Tosiasiassa Aatu ohitti pruuvissa juuri Salaman sisäkautta ja sen jälkeen tulikin toisiin aatoksiin ja heitti yhdessä askeleessa ympäri. On se kieltämättä kyllä vähän vaarallinenkin hevonen, ei voi kieltää. No, vahingoilta kuitenkin onneksi vältyttiin ja Vellu pysyi kyydissä.


Ja tästä se lähtee. Salama ja Aatu ulkoratojen kaksi uloimmaista

Aatu startissa, toinen pari ulkona

Startissa Aatun ajatus pysyi onneksi vähän edes työnteossakin, vaikka kuski olikin sitä mieltä, että ori keskyttyi vain Salaman kyttäämiseen. No mutta, lähtökiihdytyksessä meidän molemmat hevoset jäivät hännille, kun Salama ei saanut oikein rytmistä kiinni ja Aatu nyt hidasteli muuten vain, mutta lähti kuitenkin ravia. Pienessä lähdössä Aatu sai hyvän juoksupaikan toisessa parissa ulkona ja Salama neljännessä sisällä.  Matkavauhti oli aika hiljaista, vaikka eipä tuo ratakaan tainnut oikein nopeassa talvikunnossa olla. Jussi nosti Salaman kolmannelle kiriin viimeisen takasuoran alussa ja Vellu Aatun hetkeä myöhemmin. Aatu kiri maalisuoralla kolmatta pitkin voittoon täysin omista haluistaan. Mitenkään vakuuttava tai ylivoimainen se ei ollut, vaan teki vain tarvittavan, eikä enempää toki ollut tarkoitus kauden avausstarttiin pyytääkään. Aika oli 31,8ake. Ori sai toivomamme nätin ja helpon aloituksen ja paras mahdollinen lopputulos tietenkin kruunasi koko homman.

Salkkari osais tämän homman vaikka ilman kuskiakin... ;)

Salama ei loppujen lopuksi päässyt koskaan ihan vapaasti kirimään, vaikka tuskin sillä valtavasti paukkuja olisi varastossa ollutkaan. Jussi ajoi kuitenkin juuri niinkuin toivoin; ravia koko matkan. Tamma oli maalissa kuudes ajalla 32,6ake. Kuski vahvisti, että hokit todellakin hidastavat tätä hevosta ja tamma on tällä hetkellä aika vauhditon. Onneksi kevät tekee tuloaan eikä enää mene ihan mahdottoman kauaa, että hokkikengät saadaan heivata hetkeksi horisonttiin. Salaman kanssa palataan sorvin ääreen kesäradoilla ja lentokeleillä - ja ilman kenkiä. ;) Vähän minua kieltämättä harmittaa se, että Salama todella tuntuu terveemmältä kuin vuosikausiin, vaikka kukaan ei sitä näiden starttien statistiikan perusteella uskokaan. Jää nähtäväksi, juokseeko Salkkari kesälläkään terveytensä edellyttämällä tavalla, mutta kaikkein tärkeintä toki on, että sillä on nyt itsellä silminnähden hyvä olla.

Startin jälkeisenä päivänä hevosilla oli kaikki hyvin. Salaman ilme tarhassa oli kyllä aika epätoivoinen, kun iskä ajoi trailerin kanssa päivällä tallin pihalle. Salkkari-raasu tieten ajatteli, että ei oo todellista, nyt ne vie mut vielä Ouluunkin... ;) No ei viety, vaan Samu käytettiin Kaustisella hammaslääkärissä taas neljän maitohampaan poistossa. Että kehtaa sitten viikon päästä näyttelyssä edes avata suunsa - jos avaa. ;)

Ylivieskan ravipäivän kuvista kuuluu KIITOS Merjalla sekä Tuulille! Kuvia on paljon, paljon lisääkin, mutta en halua ahtaa niitä kaikkia nyt tähän vaan käyttää niitä sitten seuravienkin tarinoimisien piristyksenä.