Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



29.5.2009

Vaasasta rahat klinikkareissuun







Torstai-iltana käytiin Salaman kanssa Vaasassa kilpailemassa 4-vuotiaille rajatussa Nuorten sarjassa, joka 2400 euron ykköspalkinnollaan oli ehdottomasti sekä minun että hevosen raviuran tähän asti tärkein lähtö. Minun varovaiset haaveet rahasijasta ja ennätyksen parannuksesta toteutuivat, sillä Salama uusi viime kertaisen Vaasassa ravatun kuudennen sijansa ajalla 36,5. Paljon enemmänkin oli kuitenkin tarjolla, mutta Salama ei ollut nyt kuskin mielestä lainkaan edellisstarttien vertainen, joten viimeinen rahasija oli tällä kertaa aivan maksimisijoitus. Kahteen otteeseen tuli jälleen muutaman askeleen laukka, mutta ei Salama nyt muutoin minusta niin huonolta näyttänyt... Veli-Erkki sanoi startin jälkeen kuitenkin heti, että taitaa olla seuraavaksi klinikkareissun paikka. Kuskin mielestä Salamalla on nyt sanomista ainakin takapolvissa, jotka startin jälkeen tärisivätkin kyllä ihan reippaasti. Jalkoihin tulee nyt lyöntejä ja niistä johtunee nuo laukat, eikä Veli-Erkin mukaan Salamaa nyt kärsinyt lainkaan päästää sillä laukka oli koko ajan lähellä. Siinä mielessä sijoitus ja aika todellakin tyydyttävät, mutta jossain sisimmässään me varmasti jokainen kuskista lähtien odotimme Salaman pystyvän Vaasassa vielä paljon enempäänkin.

Nyt siis varaillaan klinikka-aikaa Tampereelta tai Laukaasta, riippuen vähän siitä kummalle klinikalle on lyhemmät jonot. Näillä lähiklinikoilla kun on ihan turha jalkavikoja käydä pohtimassa, se nyt on anakin tässä vuosien varrella näetty ja koettu. Kilpaa ei tammalla ajeta ennekuin se on hoidettu ja saatu taas hiottua sellaiseksi kuin heosen kuuluukin olla. Sinällään ihmetyttää kyllä, että Salaman jalat on päällepäin kuivemmat ja terveemmän näköset kuin koskaan, mutta eipä sitä toisaalta minnekään takapolvien sisälle kukaan näekään... Ja olemukseltaankin hevonen on hirvittävän valpas ja iloinen. Lämmityksessäkin se näytti minun mielestäni Vaasassa paremmalta kuin ikinä ennen. Joten siinä mielessä arvostan kyllä suunnattomasti Veli-Erkin rehellisyyttä ja kokemusta. Nyt kun hän vielä tuntee Salaman paremmin, niin ilmeisesti ammattimies näkee viat ja muutokset heti kättelyssä. Jos itse nyt jossittelee ja miettii, niin lenkeillä oon viime aikoina kiinnittäny huomiota Salaman "kompasteluun" takajaloilla, mutta enpä ole kuitenkaan asiaan sen enempää murehtinyt. Tänään se ei kotia päästyämme ja jalkoja hoitaessani ollenkaan antanut koskea takapolviinsa, joten eiköhän niissä ainakin ole sanomista. Urheilija ei tervettä päivää näe.

Vauhdit on nykyään niin hurjia, että hevoset joutuvat kyllä jokaisessa startissa kulkemaan aivan äärirajoillaan. Vaasan Nuorten sarjan voittaja oli starttaamaton Pokahovi, joka lensi elämänsä ensimmäisessä startissa uskomattoman ajan 30,7. Takamatkalta lähtenyt tamma Passin Liina on Pihlajan Aaronin jälkeen kauden toinen 4-vuotias tähtijuoksija. Sanokaa minun sanoneen, mutta tämän syksyn ikäluokkalähdöissä mennään vielä kovaa, niin hurjan kova ikäluokka on nyt kyseessä. Ja tietenkin minun hevosen on pitänyt syntyä juuri vuonna 2005! ;)
Katsellaan nyt rauhassa, kuinka pitkä huoltotauko Salamalle tulee. Keskitytään seuraavaksi vaikkapa Aatun näyttelyyn, joihin pitäis oriin kanssa jo kovasti ehtiä harjoittelemaan... Ja nyt saa ainakin hyvällä omalla tunnolla päästää Salamankin laitumelle syömään tuoretta, kun raveja ei ole sen kohdlla näköpiirissäkään. Ohessa yksi aurikoinen ilta otettuja kuvia hevosista, jotka ottavat kaiken mahdollisen ilon (lue: ruuan) irti, kun pääsevät kuivista tarhoista hieman vihrempiin tarhoihin...

24.5.2009

Nuorten Sarjaan ja näyttelyyn!

Jopas on ollut taas kiireen tuntua tällä viikolla. Töitä, hevosten hoitoa, hiittireissuja, raveja yms. Mutta tänään on sentään melkein sellanen vapaapäivä, jota ei oo tuupattu täyteen ohjelmaa. Torstaina pääsin pitkästä aikaa päästelemään montea Kokkolan raveissa Mountain Rainilla. Ei pärjätty kylläkään, mutta olipas mukava olla taas "viivalla" ja kokea kunnolla vauhdin ja kilpailun hurmaa. :) Lämpösillä pääsee kyllä kovaa... ;)

Omilla hevosilla on kaikki ollut hyvin. Kaustisen startin jälkeen jättämästä harmituksesta on sisuunnuttu ja kilpailukutsuja selailtu työvuorolistan kanssa taas ahkerasti vierekkäin... Salama juoksee torstaina Vaasassa nuorten sarjassa. Lähtö on kivikova, enkä niin innokas olisi ollut siihen sarjaan tammaa edes ilmottamaan, mutta kuski oli sitä mieltä, että ei Salamaa mihinkään nollasarjaan ilmoteta vaan heti vain nuorten sarjaan... Ja siellä Salama nyt keikkuu lähtölistoilla numerolla yksi. Takamatkalta lähtee kovia nimiä Hentan Haasteen ja Hiskin Muiston johdolla, jotka siis ovat tämän kauden 4-vuotisikäluokan kärkivarsoja. Tässä lähdössä Salaman kyvyt ja vauhdit varmasti punnitaan toden teolla joten hyvin nöyrin mielin me mukaan lähdetään. Pienenpieni haave olisi uudesta ennätyksestä ja oikein hyvällä tuurilla Salkkari voisi roikkua viimeisille rahoille, jotka nekin kelpais nuorten sarjasta mulle enemmän kuin hyvin... Yksi unelma kuitenkin toteutunee torstaina, sillä tähän asti on saanut vain ihaillen aidan vierestä katsoa nuoren sarjalaisten hevosten kilvanajoa, mutta nyt saakin jännittää oman hevosen juoksua! Ehkä jännittämisen sijaan olisikin syytä vain fiilistellä sitä, kuinka hienoa on, että Salamalla ylipäätänsä pystyy Nuorten Sarjassa mukana olemaan - lopputuloksesta huolimatta.

Eilen Salama kävi Kaustisella takakavioiden kengityksessä ja samalla hiitillä. Iskä ajoi tällä kertaa vetoja hiittisuoralla, kuudesti 600m. Kommentti oli taas hirvittävän valaiseva "aivan hyvä". Salama nyt tuskin iskältä koskaan parempaa kommenttia saakaan - se kun ei ole kuitenkaan Aatun veronen. ;)

Ja kun Salamaa vain ilmotellaan joka paikkaan niin tasapuolisuuden vuoksi on nyt Aatukin ilmotettu! Nimittäin 5.6. Halsualla pidettäviin tamma- ja varsanäyttelyihin. Pääsee meidän pikkukingikin kerrankin esiintymään oikein luvan kanssa. ;) Torstaina Aatu oli Lapinkairassa Salaman lenkkikaverina. Voi hurja, kuinka paljon virtaa varsalla nyt oli, kun vähemmän on ajomahdollisuuksien puutteen takia jouduttu ajamaan. Keskiviikkona Aatu pääsee kuitenkin jälleen radalle mukaan kun Salamalla käydään ajamassa muutama viimeistelyveto.

Hiemanko tänään säikäytti, kun naapurin Armi soitti, että oli lenkille mennessään huomannut kuinka kyykäärme luikerteli meidän talliin! Siinähän se musta, pitkä, sähisevä käärme paistatteli päivää tallin ovensuussa hätiin mennessämme, mutta se kyllä jäikin tuon käärmeen viimeiseksi auringonottokerraksi... Eipä ole aikasemmin tallin ympäristössä käärmeitä näkynyt, vaikka se on kyllä niin lämmin paikka, että varmasti käärmeetkin viihtyy! Kurja, jos pitää noiden olioiden takia ruveta pitämään päivisinkin tallin ovia kiinni. Ja pihalla oli nytkin kanit, Leevi-kissa ja hevoset... Ei kiva! Ehkä pitänee itekin tarkistaa kyypakkauksen päiväys...

18.5.2009

Hylkyyn meni - hyvä mieli jäi

Kaustiselta palattiin eilen "vanhoilla rahoilla", sillä nyt Salaman ensimmäinen hylkäysstarttikin näki päivänvalon. Mikä tahansa muu hylkäysmuoto maistuisi kyllä paremmalta kuin hylkäys loppusuoran laukasta - etenkin kun siihen paloi kärkipään sijoitus ja uusi ennätys... Mutta tämä on raviurheilua!

Hevonen oli kuitenkin loistava! Salama sai kerrankin suojajuoksun johtavan Pelarin Tähden peesissä. Tamman meno näytti hyvältä ja kuskin mukaan tuntuikin paremmalta kuin ikinä ennen. Ravissa oli nyt uudenlaista rentoutta ja aivan johtavan puserossa kiinni Salama taivalsikin loppukurviin saakka. Lentävää hiekkaa Salama kyllä vähän vieroksuu, viime kauden ainokaisessa startissa pidinkin sillä pääverkkoa, mutta tämän kauden startteihin sitä vain ei ole tullut päähän laitettua... Loppusuoran alussa Veli-Erkki pääsi nostelemaan Salamaa kiriin ja neljä hevosta erkani muista totokamppailuun. Salama taisteli tiukasti kolmosrahoista, kunnes laukka tuli ehkä 50m ennen maalia... Eihän tämä pitkästi koskaan laukkaa, mutta loppusuoralla ei kärsi laukata kahta askelta enempää ja niinpä meidän oli tyytyminen hylkäystuomioon loppusuoran laukasta sijalta neljä. Kuskin mukaan tamma olisi ilman laukkaa ehtinyt totoon, mutta ne on niitä turhia jossitteluja. Vähän Salama joutui väistämään edessä hiljentänyttä hevosta, mutta en tiedä olisko se kuitenkaan loppujen lopuksi syy laukkaan. Turhapa niitä tilanteita on jälkikäteen spekuloida, säännöt on kaikille samat: loppusuoran laukasta hylätään.

Kaikesta huolimatta pettymys ei tuntunut niin pahalta, koska Salama ylitti jälleen kerran itsensä ja juoksi kuin ravihevoset ikään. ;) Viimeisen kierroksen Salkkari tuli 32-vauhtia, joten siinä mielessä täytyy tyytyväinen olla. Ihmeellisiä parin askeleen laukkoja on nyt kyllä tullut tämän kauden jokaiseen starttiin, että ehkä mun täytyy kohta alkaa uskomaan, että Salamakin todella osaa mennä sitäkin askellajia... Kuskin kommentit olivat tämän päivän esityksestä lopputuloksesta huolimatta pelkästään positiivisia. Veli-Erkki tuumaili, että tamma kehittyy ja parantaa koko ajan ja tuntui todellakin tänään paremmalta kuin kertaakaan aiemmin. Ja iskän suoraan kysymykseen; "joko tämä pitäs laittaa teuraaks" tuli myös suora vastaus, ei. ;)

Tänään Salamalla on ollut kaikki hyvin. Jalat vaikuttaa päällepäin nyt oikein hyviltä ja hevosen mieli on erittäin iloinen. Aamulla tamma pääsi vähän syömään vihreää ja kyllä sitä sitten tympäs mennä kuivaan tarhaansa kököttämään, kun kahdessa tarhassa kasvais kuitenkin ruoho... On se urheilijan elämä vain kurinalaista. ;) Meidän toinen urheilija taas omaa sen verran suuren mahan, ettei Aatunkaan tarttis millekään laitumelle päästä. Mutta kesä on kuitenkin kesä. Ja siihen taas kuuluu, että hepat pääse laitumelle. Joten kyllä Salama ja Aatu pääsevät jossakin vaiheessa ulkoilemaan myös meidän "vihreisiin tarhoihin".

Tänään suunnitelmissa on ratsastaa Salamalla illalla kunnon taivuttelujumpat. Iskä on lanannut hevosten "talvitarhat" ja nyt niissä on sen verran tasainen ja hyvä pohja, että ne käy ihan kentästä. :) Kilpailukutsuja pitänee myös jälleen lueskella iltalukemisina.

Huomenna tulee vuosi Salaman opetuslähdön juoksemisesta. Niin se aika vain kuluu ja nyt mulla on jo ihan oikea ravihevonen. :) Toivottavsti vuoden päästä Aatunkin kanssa on päästy jo opetuslähtöön asti.

Nyt nauttikaahan kaikki upeasta auringosta - toistaiseksi ilman paarmoja ja muita pörriäisiä. :)

14.5.2009

Kaustista kohti

Salama starttaa sunnuntai-iltana Kaustisella, ravien viimeinen lähtö, mutta lähtöpaikka on sentään oikein mukava kakkonen. Tällä viikolla onkin kaikki yritetty tehdä vain ja ainoastaan Kaustisen starttia silmällä pitäen.

Maanatai ja tiistai oli hevosilla vain tarhapäiviä, mutta keskiviikkona pakattiin taas molemmat kopotit kopin kyytiin ja suunnattiin Kaustiselle. Siellä Paavolan Juha-Matti kengitti eka Veli-Erkin "käskystä" Salamalle eteen fläppikengät. Myös Aatu sai jälleen irti polkeneen etujalan kenkänsä takasin. Enpäs ollutkaan ennen käyny tuolla Kaustisen raviradan kengityspajassa, vaikka muuten radalla joka viikko hypätäänkin. Voi valtava kuinka hienot paikat kengityspajalla oli! Kyllä siellä saa varmasti hevoset kenkään. :)

Kengityksen jälkeen Veli-Erkki hiittas ite Salaman. Lämmityksen sain sentään minä ajaa. Vellu päästeli Salamalla kaks mailin hiittiä, toisen kilpailusuuntaan ja toisen väärinpäin. Mun silmään ravi ei ollut oikein puhdasta hiljasemmassa vauhdissa, mutta näytti Salama kyllä vauhtia ottavan ihan kiitettävästi! Viidensadan metrin palan kuski painoi piiskaa lautaselle ja tamma lensi 34-vauhtia. Sillon se vasta rupeaa kunnolla juoksemaan! Ei ollu kuskilla moitteen sanaa, kehui Salaman juoksupäätä, rehellisyyttä ja ravivarmuutta. Meinas, että tamma omaa ihan oikean hevosen merkit ja nyt ollaan kengityksen puolestakin kuulemma lähellä, ettei mennä kohta kovaa. Saapa nähä, minä en oo noihin fläppikenkiin koskaan oikein päässy tykästymään, joten toivottavasti Salama nyt tekis poikkeuksen ja ensinnäkin juoksis fläpeillä kunnolla ja kovaa ja toisekseen jalat pysyis ehjänä... Toisaalta kokeiltavahan se on kaikenlaista ja ketä minä sitten uskoisin, ellen ammattitreenaria... Mutta silti, jos sunnuntain startti menee pilalle, niin syy on oltava vain ja ainoastaan uusissa kengissä. Onhan?

Aatu hölkkäili Kaustisella myöskin 10 km lenkin. Iskä kierteli sillä hetken rataa ja sitten varikolla, hiittisuoralla ja missä lie. Ja iskähän ilmotti Veli.Erkille heti kättelyssä että "en minä anna sun Aatua vielä ajaa, mutta tuota tammaa voit hiitata". Jep jep, ja Veli-Erkkiä varmaan ihan kamalasti harmitti tämä hevosjako. ;) Voi luoja...

Tänään Salamalla oli ohjelmassa 1,5 tunnin kävelylenkki ratsastaen. Oli hieno ilma ratsastella ja hevosella vaikutti kaikki olevan ihan ok. Postissa Salamalle saapui tänään lähetys Back On Track -suojia. Niin kauan oon jahkannu ja miettiny, että kannattaiskohan niitä kokeilla, oliskohan niistä apua jne, niin nyt on tammalla sitten kinnersuojat ja kaks kappaletta "tavallisia" jalkasuojia. Tiedä sitten onko noista mitään apua, mutta kovasti niitä on ainakin kehuttu, joten kokeiltavahan se minunkin ainakin on!

Minä vietän pari seuraavaa yötä töissä, joten palaillaanpas kuulumisien pariin sitten startin jälkitunnelmissa.

10.5.2009

Kouluvalmennus ja hiittailua

Ihanan rentouttava viikonloppu takana, kun kerrankin oli vapaata töistä ja kunnolla aikaa hevosille. :)

Perjantai-iltana käytiin Salaman kanssa Sievissä Merin kouluvalmennuksessa. Oltiin Jokitalolla niin hyvissä ajoin, että kerkesin muutaman kerran kiertää Salaman kanssa radankin Santtua kirittäen. Päästeltiin muutama kierros suht reippaasti ravaten ja sitten siirryttiin kentälle ratsun hommiin. ;) Salama olikin varsin mukava. Nyt se oli heti alusta asti kunnolla töissä, keskittynyt ja kuuliainen. Tosin tällä kertaa olin iteki saanu aikaseks ratsastaa sillä keskiviikkona "kunnolla" joten huomas kyllä, että nyt Salama oli heti ihan eri meiningillä harjotuksissa mukana. Harjoteltiin tunnilla avoja ja aivan uutena asiana sekä minulle että hevoselle sulkutaivutuksia. Mielessäni ajattelin aluks, että nyt on kyllä mun ravurinraakileelle vähä turhan vaativia harjotuksia, mutta Salama ylitti jälleen kerran itsensä ja yritti niin niin tosissaan. Se on kyllä aivan äärettömän rehellinen tamma! Merikin jälleen ihasteli sen yrittelijyyttä ja oppimiskykyä! :) Harjotukset oli tosi kivoja; tehtiin pohkeenväistöjä, avoja ja sitten noita sulkuja sekä käynnissä että ravissa. Avot ja väistöt on Salamalle jo melko helppoja, varsinkin noista avotaivutuksista se ihan selkeesti tykkää itekin. Sulut tuotti aluks päänvaivaa, mutta kyllä nekin alkoivat sitten etenkin käynnissä onnistua. Ideasta päästiin molemmat kärryille, eikä se niin vaikeeta sitten loppujen lopuksi ollutkaan. Nyt vain treenaillaan kotonakin näitä kaiken maailman väistöjä ja taivutuksia (kunhan vain pellot kuivuu ekaks ratsastuskuntoon) niin kyllä me syksyllä jo jotain osataan. ;) Nyt pitkästä aikaa olin tunnin alusta loppuun Salamaan valtavan tyytyväinen, tamma liikkui hyvin ja oli ihanan rento ja notkea.

Mutta eihän me nyt kauaa jakseta ratsuhommissakaan olla - joten heti seuraavana päivänä Salama ja Aatu taas trailerin kyytiin ja radalle! Suunnattiin tällä kertaa Lampin omalle harjotusraviradalle Lapinkairaan, kun nyt ei ollu tarkotus kuitenkaan Salamallakaan ihan hullun lailla ajella. Iskä ajeli Aatulla yhteensä 7,5 km ja minä Salamalla varmaan kilometrin enemmän. Salkkarilla päästelin kahden kilometrin hiitin ja jälleen kerran voin todeta, ettei tamma mun ajamana mihinkään mene! Korvat vain pyörii päässä, eikä Salama ota hommaa lainkaan tosissaan! No joo, ei sitä mun kans ehkä niin tarvikaan, mutta on se silti aika ovela tapaus. Ei menty varmaan kuin vähän alta kahden minuutin vauhteja - kun hevonen ei yksinkertasesti mun ajamana liiku kovempaa. Jopa Aatu pysy ekan kierroksen meidän perässä, sitten iskä käänsi oriinsa pois, kun kuulemma säikähti, että ajaa muuten Salaman eellekin ja aiheuttaa mulle harmia. ;) Niinpä niin. Positiivista oli Salaman kohdalla kuitenkin ravi, joka kävi nyt todella hyvin. Salama ei ollu hiitin jälkeen ees kunnolla hengästyny, mikä nyt viimestään kertoo, että ihan kaikki ei ollu pelissä... Kävelyteltiin hepat jälleen vesisateessa (nyt mulla sentään oli vahingosta viisastuneena sadevarustus! ;)) ja sitten katoksissa valjaat pois ja kuljetustamineet päälle. Kotona normaalit pesut ja jalkojen hoidot.

Tänään kävin ratsastamassa Salamalla kävelylenkin. Oli järkyttävän kova tuuli, mutta ei se tammaa haitannu. Ei tehty tänään kuin 45 minuutin lenkki, onhan tässä taas muutamana päivänä urheilutukin enemmälti.

Tulin starttienkin suhteen nyt siihen tulokseen, että huomenna ilmotan Salaman Kaustiselle, jossa ravataan viikon päästä sunnuntaina. Vähän mieli tekis ajaa heti helatorstaina perään Kokkolassakin, mutta funtsataan sitä nyt vähän vielä. Viime perjantai-iltana 4-vuotisikäluokan kärkivarsat kilpailivat Jyväskylässä Tapiola-Cupin finaalissa. Hurjia kyytejä menivät kaikki, etenkin voittaja Pihlajan Aaroni 27,7 ajallaan... Harvinaisen kovalta vaikuttaa tämän vuoden 4-vuotisikäluokka ainakin vielä tähän aikaan vuodesta. Nyt täytyy itellä pitää vain järki päässä, eikä lähteä Salaman kanssa hulluttelemaan moisia varsalupauksia vastaan. Salaman kohdalla kun tähtäin on vasta viiden vuoden päässä kuningatarkilpailussa. ;)

9.5.2009

Nopsan kuolemasta 2 vuotta




On kulunut kaksi vuotta minun elämäni kamalimmasta päivästä. Päivästä, jolloin minä menetin elämäni tärkeimmän asian ja uskollisimman ystävän.

Tuulen Nopsa syntyi 14.6.1999. Minä olin tuolloin 13-vuotias. Vuosien aikana me kasvoimme yhdessä; minusta tuli hevosenomistaja ja Nopsasta suuri ja sympaattinen suomenhevostamma. Nopsan kanssa koin lähes kaiken, minkä hevosen kanssa kokea voi. Nopsasta tuli minun elämäni keskipiste ja parhain mahdollinen ystävä. Me kävimme hiiteillä, ratsastustunneilla, meressä ratsastamassa, talutuslenkeillä, klinikoilla, raveissa, rasastuskilpailuissa jne. Meidän välillemme kasvoi ainutlaatuinen luottamus ja yhteys. Nopsa tervehti talliin tullessani aina hörinällä, jopa raveissa se muisti höristä katokselta aina, kun olin ollut hetken poissa näkyvistä.

Luonteeltaan Nopsa oli hyvin kiltti,omalla tavallaan herkkä, mutta toisaalta kova tamma. Arka se oli ja hirmuinen jännittäjä, mutta toisaalta äärimmäisen sisukas taistelija. Lenkillä oli sen kanssa aina mukava käydä, sillä Nopsa oli aina iloinen ja innokas. Toisaalta se oli kuitenkin niin kovasuinen ja kilpailuhenkinen, että useimmilla lenkeillä minä sain määrättyä vain suunnan ja Nopsa vauhdin. Nopsa antoi aina kaikkensa. Raveissa se oli jossakin määrin vaikea hevonen. Se stressasi kuljetuksesta ja raveissa se riehui niin, että valjastaminenkin oli välillä taitolaji. Muistan aina, kun eräs mies käveli Oulun raveissa Nopsan katoksen ohi (meillä oli meneillään pieni sessio nimeltä takajalkojen säärisuojien laitto...) ja tokaisi, että "noh, hulluistahan ne huiput tulee". Olen edelleenkin sitä mieltä, että Nopsa olisi ollut kova kilpahevonen, jos sillä olisi ollut paremmat etujalat. Tai jos vika jalkojen kipeytymiseen olisi löytynyt aiemmin. Nopsan molemmat etujalat leikattiin Tampereen klinikalla vaivan selviydyttyä ja hevosesta tuli kuin uudestisyntynyt. Hevosella oli vuosien tuskan jälkeen vihdoin hyvä olla.

Raveissa Nopsa ei antanut koskaan periksi. Se juoksi pikkuvaivaisenakin ja vastasi aina ohjastajan käskyihin - jos ei ravilla, niin sitten laukalla... Ratsastaa Nopsa oli helppo. Toisin kuin ajaessa, selästä käsin se harvoin painoi hirvittävästi ohjille. Nopsa olikin niin näyttävä hevonen, että siitä olisi voinut saada jonkinmoisen kouluratsunkin, jos aikaa olisi riittänyt. Ja montelähdön ratsastaminen omalla hevosellani oli aina minun unelma. Unelma, joka jäi Nopsan kanssa kokematta. Samoin kuin niin moni muukin asia tämän elämäni hevosen kanssa.

Syksyllä 2006 Nopsa kantakirjattiin J-suunnalle III palkinnolla ja hienolla pisterivillä. Tällöin se oli jo kantavana Totemi Rokista. Elämä ei valitettavasti kuitenkaan mene aina niinkuin toivoisi. Nopsa laukkasi pienen, viittä viikkoa vaille syntymisikäisen varsansa kanssa taivaslaitumille 8.5.2007. Nopsa kuoli Hyvinkään hevossairaalaan - siitäkin huolimatta, että kaikki mahdollinen sen pelastamiseksi tehtiin. Simo haki tamman vielä kotiin ja se on haudattuna kasvattajansa maille. Tänäänkin kynttilöitä haudalle viedessäni, en voinut olla ajattelematta, että nyt Nopsalla ja varsalla olisi oma talli meillä kotona... Nopsan jälkeen tuskin annan itseni kiintyä enää mihinkään hevosen samalla tavalla. Nykyään pyrin pitämään hevoset hevosina, mutta Nopsa oli kuitenkin ennen kaikkea ystäväni. Ikävä tuskin väistyy kokonaan koskaan, mutta muistoja ei kukaan voi viedä minulta pois. Tiedän olevani onnekas, kun olen saanut omistaa niin uskomattoman upean hevosen kuin Tuulen Nopsa.

5.5.2009

Toukokuun tuumia

Vappu vietetty ja toukokuu on jo hyvässä vauhdissa. Tänään mulla oli odotettu vapaapäivä ja hevosten hiittireissu oltiin tietenkin järjestetty tälle illalle. Melkosen ohjelmoituja tahtoo nämä vapaapäivät vain olla, mutta eipä ole ainakaan tekemisen puute.

Upeiden auringonpaistepäivien jälkeen tänään palattiin sitten vesilinjalle. Aamusta asti tihutti vettä ja sää tuntui tuulenkin vuoksi tosi kylmälle. Jouduin kaivamaan hevosille vuorelliset sadeloimet päälle, vaikka viime viikolla ne jo pesin ja pakkasin kesäsäilöön... Että olipa hyvä, kun hevoset sai sitten tänään laittaa pestyt loimet niskaan ja kahlailla kuratarhoissa. ;) Aamupäivän ohjelmana mulla oli yllättäin tallihommia ja hiittikamojen kasausta.

Iltapäivällä otin hevoset sisälle. Jalkojen pesu, ruokinta ja sitten kuljetuskuntoon varustaminen. Molemmat hevoset siis otettiin tänäänkin mukaan Kaustiselle. Ajoin ite tällä kertaa Aatulla ja iskä Salamalla. Tänään ajettiinkin niin päin, että lämmitys hiittisuoralla ja varsinaisen hiitin iskä meni ajamaan Salamalla radalle. Kolmen kilometrin suht rauhallinen hiitti 1.47 läpi loppua kohti kiihtyvällä temmolla. Hyvin meni. Lämmityksessä Salama tosin oli hyvin hätänen ja ravikin "räpätti", mutta reippaammin ajaessa se rauhottu kunnolla juoksemaan ja keskitty työhönsä. Kai se pikkuhiljaa alkaa tajuta homman idean ja miks siellä radalla ylipäätänsä käydään. Aatun kanssa kierreltiin kans rataa, mutta ei kuitenkaan ihan hiittimielessä. Meidän mahtioriin järkytys oli tänään shetlanninponi, joka myös oli radalla. Kylläpä sitä piti taas tuijottaa ja tuhista. :D Mutta hyvin Aatu kyllä muutoin käyttäyty, katokseen peruuttamiset yms onnistuu kuin vanhalta tekijältä. Kyllä se vain kannattaa, kun viitsii varsoja ottaa pienestä asti reissuun mukaan. :) Kastuttiin vesisateessa kaikki melko kiitettävästi Kaustisella, vaikka lämmityksen jälkeen käytiin hetken aikaa valjastuskatoksessa sateensuojassa. Jospa sitä tämän jälkeen taas muistaisi ottaa sadevarustuksen itelle hiitti- ja ravireissuille mukaan.

Kotona jälleen hevosten pesu ja Salamalle kylmäyssuojat pakastimesta jalkoihin. Oon tilannu nuo suojat aikanaan Hööksiltä ja tykkään kyllä, että ne on kätevät jalkojen jäähdytykseen. Etenkin Salamalla, joka inhoaa kylmää vettä ja siten letkun kanssa läträtessä jalkojen jäähdyttämisestä ei taho tulla mitään. Sekä hevosella että omistajalla menee siinä hommassa hermot. Lämmin vesi on taas aivan asia erikseen, mutta kukapa siitä kylmästä vedestä tykkäiskään. Nuo viilennyssuojat Salama antaa kuitenkin olla jaloissaan - mitä nyt vähän pitää potkia, jos ne sattuis vahingossa kuitenkin irtoamaan. Jalkojen viilennyksen jälkeen linimentit ja villakääreet takajalkoihin. Aatu oli matkan aikana kopissa näköjään päässy vähän parturoimaan Salaman hienoa harjaa, sillä seurauksella, että niskassa on nykyään ratsumallin tukka... Voi ärsytys. Ja minä kun oon aina ollu niin tarkka ees Salaman niskasiilin leikkaamisessa... Ens kerralla vedän kyllä molemmat hevoset niin tiukalle seinään kiinni kuljetuksen ajaksi, etteivät varmana pääse toisiaan haistelemaan. Oriaitakin meillä koppiin kyllä olis, mutta ei sitä oo vielä tarttenu käyttää, sillä ihan sovussa hevoset on tähän saakka keskenään matkustanu.

Tulevaisuuden suunnitelmista tiedän sen verran, että huomenna ratsastan Salaman ennen yövuoroon lähtemistä, torstaina on tammalla vapaa ja perjantaina jatketaan ratsastelua Merin kouluvalmennuksessa. Viikonloppuna taas hiitti ja sitten pitää jo meikäläisen osata päättää, missä Salama seuraavan kerran juoksee kilpaa. Joko Kaustisella tai Kokkolassa, mutta niiden väliltä en sitten oikein osaakaan valita...

Aatun oon suunnitellu käyttäväni kuukauden päästä Halsualla Hippoksen tamma- ja varsanäyttelyssä. Pitäis vissiin ite ehtiä sitä ennen vähä enempi lenkkeillä, että jaksaa Aatun kanssa näyttelyssä juosta. ;) Vai riittääköhän Titta se Helsingin rautatieasemalla juoksentelu?