Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



5.5.2009

Toukokuun tuumia

Vappu vietetty ja toukokuu on jo hyvässä vauhdissa. Tänään mulla oli odotettu vapaapäivä ja hevosten hiittireissu oltiin tietenkin järjestetty tälle illalle. Melkosen ohjelmoituja tahtoo nämä vapaapäivät vain olla, mutta eipä ole ainakaan tekemisen puute.

Upeiden auringonpaistepäivien jälkeen tänään palattiin sitten vesilinjalle. Aamusta asti tihutti vettä ja sää tuntui tuulenkin vuoksi tosi kylmälle. Jouduin kaivamaan hevosille vuorelliset sadeloimet päälle, vaikka viime viikolla ne jo pesin ja pakkasin kesäsäilöön... Että olipa hyvä, kun hevoset sai sitten tänään laittaa pestyt loimet niskaan ja kahlailla kuratarhoissa. ;) Aamupäivän ohjelmana mulla oli yllättäin tallihommia ja hiittikamojen kasausta.

Iltapäivällä otin hevoset sisälle. Jalkojen pesu, ruokinta ja sitten kuljetuskuntoon varustaminen. Molemmat hevoset siis otettiin tänäänkin mukaan Kaustiselle. Ajoin ite tällä kertaa Aatulla ja iskä Salamalla. Tänään ajettiinkin niin päin, että lämmitys hiittisuoralla ja varsinaisen hiitin iskä meni ajamaan Salamalla radalle. Kolmen kilometrin suht rauhallinen hiitti 1.47 läpi loppua kohti kiihtyvällä temmolla. Hyvin meni. Lämmityksessä Salama tosin oli hyvin hätänen ja ravikin "räpätti", mutta reippaammin ajaessa se rauhottu kunnolla juoksemaan ja keskitty työhönsä. Kai se pikkuhiljaa alkaa tajuta homman idean ja miks siellä radalla ylipäätänsä käydään. Aatun kanssa kierreltiin kans rataa, mutta ei kuitenkaan ihan hiittimielessä. Meidän mahtioriin järkytys oli tänään shetlanninponi, joka myös oli radalla. Kylläpä sitä piti taas tuijottaa ja tuhista. :D Mutta hyvin Aatu kyllä muutoin käyttäyty, katokseen peruuttamiset yms onnistuu kuin vanhalta tekijältä. Kyllä se vain kannattaa, kun viitsii varsoja ottaa pienestä asti reissuun mukaan. :) Kastuttiin vesisateessa kaikki melko kiitettävästi Kaustisella, vaikka lämmityksen jälkeen käytiin hetken aikaa valjastuskatoksessa sateensuojassa. Jospa sitä tämän jälkeen taas muistaisi ottaa sadevarustuksen itelle hiitti- ja ravireissuille mukaan.

Kotona jälleen hevosten pesu ja Salamalle kylmäyssuojat pakastimesta jalkoihin. Oon tilannu nuo suojat aikanaan Hööksiltä ja tykkään kyllä, että ne on kätevät jalkojen jäähdytykseen. Etenkin Salamalla, joka inhoaa kylmää vettä ja siten letkun kanssa läträtessä jalkojen jäähdyttämisestä ei taho tulla mitään. Sekä hevosella että omistajalla menee siinä hommassa hermot. Lämmin vesi on taas aivan asia erikseen, mutta kukapa siitä kylmästä vedestä tykkäiskään. Nuo viilennyssuojat Salama antaa kuitenkin olla jaloissaan - mitä nyt vähän pitää potkia, jos ne sattuis vahingossa kuitenkin irtoamaan. Jalkojen viilennyksen jälkeen linimentit ja villakääreet takajalkoihin. Aatu oli matkan aikana kopissa näköjään päässy vähän parturoimaan Salaman hienoa harjaa, sillä seurauksella, että niskassa on nykyään ratsumallin tukka... Voi ärsytys. Ja minä kun oon aina ollu niin tarkka ees Salaman niskasiilin leikkaamisessa... Ens kerralla vedän kyllä molemmat hevoset niin tiukalle seinään kiinni kuljetuksen ajaksi, etteivät varmana pääse toisiaan haistelemaan. Oriaitakin meillä koppiin kyllä olis, mutta ei sitä oo vielä tarttenu käyttää, sillä ihan sovussa hevoset on tähän saakka keskenään matkustanu.

Tulevaisuuden suunnitelmista tiedän sen verran, että huomenna ratsastan Salaman ennen yövuoroon lähtemistä, torstaina on tammalla vapaa ja perjantaina jatketaan ratsastelua Merin kouluvalmennuksessa. Viikonloppuna taas hiitti ja sitten pitää jo meikäläisen osata päättää, missä Salama seuraavan kerran juoksee kilpaa. Joko Kaustisella tai Kokkolassa, mutta niiden väliltä en sitten oikein osaakaan valita...

Aatun oon suunnitellu käyttäväni kuukauden päästä Halsualla Hippoksen tamma- ja varsanäyttelyssä. Pitäis vissiin ite ehtiä sitä ennen vähä enempi lenkkeillä, että jaksaa Aatun kanssa näyttelyssä juosta. ;) Vai riittääköhän Titta se Helsingin rautatieasemalla juoksentelu?

3 kommenttia:

  1. No riittää!Kyllä me niin kovaa siellä asemalla painettiin,että kyllä sillä vauhdilla jaksaa Aatuaki juoksuttaa:)

    VastaaPoista
  2. Enpäs taaskaan saanu nimeä tuohon kommenttiin, minkäs sille tekee kun on niin tauno!
    Titta

    VastaaPoista
  3. Hei Tauno! ;)
    Sitähän minäkin, että eikös se rautatieasematreeni riitäkin, kun siellä meikäläinen koitti kieli vyön alla pysyä ammattijuoksijan perässä...Tulee katos pian ylikuntoon, jos kovin paljo alkaa tässä lenkkeileen. ;)Yölenkithän on sitten taas ihan asia erikseen...

    VastaaPoista