Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



18.5.2009

Hylkyyn meni - hyvä mieli jäi

Kaustiselta palattiin eilen "vanhoilla rahoilla", sillä nyt Salaman ensimmäinen hylkäysstarttikin näki päivänvalon. Mikä tahansa muu hylkäysmuoto maistuisi kyllä paremmalta kuin hylkäys loppusuoran laukasta - etenkin kun siihen paloi kärkipään sijoitus ja uusi ennätys... Mutta tämä on raviurheilua!

Hevonen oli kuitenkin loistava! Salama sai kerrankin suojajuoksun johtavan Pelarin Tähden peesissä. Tamman meno näytti hyvältä ja kuskin mukaan tuntuikin paremmalta kuin ikinä ennen. Ravissa oli nyt uudenlaista rentoutta ja aivan johtavan puserossa kiinni Salama taivalsikin loppukurviin saakka. Lentävää hiekkaa Salama kyllä vähän vieroksuu, viime kauden ainokaisessa startissa pidinkin sillä pääverkkoa, mutta tämän kauden startteihin sitä vain ei ole tullut päähän laitettua... Loppusuoran alussa Veli-Erkki pääsi nostelemaan Salamaa kiriin ja neljä hevosta erkani muista totokamppailuun. Salama taisteli tiukasti kolmosrahoista, kunnes laukka tuli ehkä 50m ennen maalia... Eihän tämä pitkästi koskaan laukkaa, mutta loppusuoralla ei kärsi laukata kahta askelta enempää ja niinpä meidän oli tyytyminen hylkäystuomioon loppusuoran laukasta sijalta neljä. Kuskin mukaan tamma olisi ilman laukkaa ehtinyt totoon, mutta ne on niitä turhia jossitteluja. Vähän Salama joutui väistämään edessä hiljentänyttä hevosta, mutta en tiedä olisko se kuitenkaan loppujen lopuksi syy laukkaan. Turhapa niitä tilanteita on jälkikäteen spekuloida, säännöt on kaikille samat: loppusuoran laukasta hylätään.

Kaikesta huolimatta pettymys ei tuntunut niin pahalta, koska Salama ylitti jälleen kerran itsensä ja juoksi kuin ravihevoset ikään. ;) Viimeisen kierroksen Salkkari tuli 32-vauhtia, joten siinä mielessä täytyy tyytyväinen olla. Ihmeellisiä parin askeleen laukkoja on nyt kyllä tullut tämän kauden jokaiseen starttiin, että ehkä mun täytyy kohta alkaa uskomaan, että Salamakin todella osaa mennä sitäkin askellajia... Kuskin kommentit olivat tämän päivän esityksestä lopputuloksesta huolimatta pelkästään positiivisia. Veli-Erkki tuumaili, että tamma kehittyy ja parantaa koko ajan ja tuntui todellakin tänään paremmalta kuin kertaakaan aiemmin. Ja iskän suoraan kysymykseen; "joko tämä pitäs laittaa teuraaks" tuli myös suora vastaus, ei. ;)

Tänään Salamalla on ollut kaikki hyvin. Jalat vaikuttaa päällepäin nyt oikein hyviltä ja hevosen mieli on erittäin iloinen. Aamulla tamma pääsi vähän syömään vihreää ja kyllä sitä sitten tympäs mennä kuivaan tarhaansa kököttämään, kun kahdessa tarhassa kasvais kuitenkin ruoho... On se urheilijan elämä vain kurinalaista. ;) Meidän toinen urheilija taas omaa sen verran suuren mahan, ettei Aatunkaan tarttis millekään laitumelle päästä. Mutta kesä on kuitenkin kesä. Ja siihen taas kuuluu, että hepat pääse laitumelle. Joten kyllä Salama ja Aatu pääsevät jossakin vaiheessa ulkoilemaan myös meidän "vihreisiin tarhoihin".

Tänään suunnitelmissa on ratsastaa Salamalla illalla kunnon taivuttelujumpat. Iskä on lanannut hevosten "talvitarhat" ja nyt niissä on sen verran tasainen ja hyvä pohja, että ne käy ihan kentästä. :) Kilpailukutsuja pitänee myös jälleen lueskella iltalukemisina.

Huomenna tulee vuosi Salaman opetuslähdön juoksemisesta. Niin se aika vain kuluu ja nyt mulla on jo ihan oikea ravihevonen. :) Toivottavsti vuoden päästä Aatunkin kanssa on päästy jo opetuslähtöön asti.

Nyt nauttikaahan kaikki upeasta auringosta - toistaiseksi ilman paarmoja ja muita pörriäisiä. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti