Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



22.4.2011

Pääsiäinen

Pääsiäisviikon kunniaksi aurinko on porottanut Keski-Pohjanmaallakin kuin kesällä konsanaan. Alkuviikko on mennyt töissä ikkunasta aurinkoa katsoessa (aina kun on kerennyt), mutta nytpä alkoi minullakin pääsiäsvapaat ja pääsee kunnolla töihin taas harrastusrintamalla. Se on ainakin tullut jo nyt kevään aikana selväksi, että tekemisen puutetta ei ainakaan ole, kun pihassa seisoo kolme hevosta. Kaksi täysipainoisesti treenattavaa ja yksi opetettava versio. Mutta minun mittakaavassani mikään ei ole niin hienoa, kuin värkätä pitkät ja valoisat kevätillat omien kopsujen kanssa lintujen viserrellessä tallin pihalla. Onni on niin yksinkertaisia asioita; arkipäiviä ja hevosenhajua... :)

Pääsiäinen on suurelta osin pyhitetty meillä hevosille, joten tänään aloitettiin pääsiäis"juhlinta" sitten tosissaan Samun opetuksella. Titan avustuksella päästiin viikon tauon jälkeen ajamaan Samulla takaa. Eipä ollut taaskaan suurempia ongelmia, varsa vaikuttaa vain nauttivan kun pääsee töihin. Samu vaikuttaa ajohommissa olevan melkoisen virtava, mutta myös äärimmäisen rohkea. Sen ei tarvitse kyttäillä postilaatikoita, polkupyöriä, roskapönttöjä tai mitään muutakaan turhaa. Ei se kyllä varmaan edes ehdi, kun sen on miljoonaa vain köpöteltävä eteenpäin. Ohjaustakin se tuntuu kummasti jo toisen takaa-ajokerran jälkeen ymmärtävän. Ja kun Samun omistaja on sitten sitä hieman hätäistä sorttia, niin tämän toisen ajo-opetuskerran jälkeenhän iskän mielestä Samu oli valmis ottamaan kärryt peräänsä. No, ei kai siinä muu auttanut, kun tuumasta toimeen ja pikkuvarsalle kärryt perään ja herra-omistaja kyytiin. Pöh, ei mitään jännitystä. Käytiin lenkki kiertämässä Samun kanssa kärryt perässäkin ja sehän vain lompsutteli menemään sen oloisena, että hah, vihdoinkin minäkin pääsen oikein aikuisten hevosten hommiin. :) Kummallista, kuinka fiksusti meidän projektivarsa ajohommiin onkin suhtautunut ja kuinka kovasti se nimenomaan nauttii, kun pääsee "töihin". Ajoharjoittelun jälkeen Samu pääsi pesulle, joka alkaa olla jo noin kymmenennen pesukerran jälkeen aika tuttua puuhaa. Nyt varsinkin, kun tarhat ovat toistaiseksi rapakkoa, on joka ilta Samukin saanut ainakin kallisarvoista jalkojenpesuharjoittelua, vaikkei joka päivä koko hevosta jaksakaan läträtä puhtaaksi. Eihän se varsojen opettaminen ole kuin tavallisten asioiden tekemistä ja hevosen tavoille oppimista. Eikä se taas vaadi ihmisiltä mitään muuta kuin rutkasti aikaa. No, pesun jälkeen Samu pääsi vielä harjoittelemaan traileriin lastausta ja kuljetusta. Salama joutui taas lapsenvahdiksi kopin kyytiin näyttämään Samu-sammakolle kuinka kyydissä oikeasti tulisi käyttäytyä... Tämä touhu ei sujunutkaan aivan niin yksinkertaisesti kuin ajo-opetus tähän saakka on onnistunut. Koppiin varsa kyllä saatiin ruuan avulla houkuteltuna, mutta täytyihän sen sitten kerran pistää kopissa istumaan ja kolmesti kiivetä puomin päälle jo tuossa kilometrin matkustusharjottelun aikanakin... Hohhoijaa. Salama katseli vieressä tyynen rauhallisena varsan riekkumista ja välillä näytti sanovan, että koita nyt tollo olla jo rauhassa. Samun kanssa suurin ongelma onkin juuri tuo sen pystyyn hyppiminen, jota ei kyllä helpota yhtään se, että se vaikuttaa pitkien jalkojensa kanssakin olevan kamalan notkea ja nopealiikkeinen... Kopissa pystyyn ei paljon kärsi hypellä, muuten voi käydä pahimmillaan kyllä todella huonostikin. Mutta eihän se auta kuin harjoitella ahkerasti. Kun lyhemmät kuljetusmatkat alkavat onnistua, niin Samu saa lähteä Kaustiselle harjoittelemaan Aatun hiittireissujen aikana matkustamista. Mutta sitä ennen iskä saa kyllä asentaa jonkin sortin valvontakameran koppiin, ettei mun tartte nyt aivan ruveta vain hevosten kanssa matkustamaan...

Niin mukavaa ja palkitsevaa puuhaa kuin pitkästä aikaa onkin värkätä varsan kanssa, tuntuu arjen treenailut ja hoitotoimenpiteet Salaman ja Aatunkin kanssa nykyään kovin kovin yksinkertaisilta asioilta. Etenkin Salaman pomminvarmuus joka suhteessa on melkoisen " hermoja lepyyttävää"  vastapainoa noille oriiden riekkumisille. Salama on treenaillut ihan normaaliin tahtiin ja meidän hevospääsiäinen huipentuukin sunnuntaihin, kun pääsemme Salaman kanssa raveihin Seinäjoelle. Salkkari starttaa tammasarjassa, lähdössä kahdeksan numerolla kahdeksan. Sunnuntai-iltana tiedetään onko sijalukukin maalissa sama kahdeksan.

Aatulla on kevättä rinnassa ja se todellakin luulee olevansa jonkin sortin kuningas... Ori on treenannut kahdesti viikossa Kaustisella ja alkaa näyttää hiiteissä jo oikeasti hienolta. Tällä hetkellä vaikuttaa, että Aatulle on löydetty oikeat varusteet ja valmennusmetodit. Kilpailukutsujakin on plarailtu, mutta sen pitemmälle ei vielä olla päästy. Huomenissa Aatu hiittailee taas Kaustisella, Salama käy ratsastuslenkillä metsätiellä vähän laukkailemassa ja Samu harjoittelee taas ravihevosen töitä kärryjä vetäen.

Ei käy pitkäksi aika ei, elämä on ihanaa! Kevät on ihanaa! Ja hevosharrastuskin on ihanaa - ainakin toisinaan. :)

16.4.2011

Treenipäivä

eli aika normipäivä.
Salama ja Aatu treenasivat peräkanaa Kaustisella...















...ja pikku-Samu opetteli ajohommien saloja kotona.
Ajo-opetus on nyt sitten oikeasti aloitettu.
Ei olisi kolme viikkoa sitten voinut tällaista uskoa!

10.4.2011

Kauden yllätysavaus

Kevät on maailman parasta aikaa. Siitäkin huolimatta, että hevoset näyttävät karmeilta karvaa pudottaessaan, tarhat näyttävät karmeilta, kun kaiken alleen peittänyt lumi sulaa, hevosten jalat näyttävät karmeilta niiden kahlatessa päivät tarhojen rapakoissa. Ja Samu näyttää karmealta sen piehtaroidessa ulkona aina jossakin rapaputissa... Silti. Kevään valo ja lämpö tuntuvat oikein tervetulleilta asioilta upean lumitalven jälkeen. Ja joutsenetkin ovat palanneet takaisin, se on aina yhtä pysähdyttävä kevään merkki. :)

Kevään ainut huono puoli on, että se huonontaa meidän hevosten treenimahdollisuudet kotona taas ihan minimiin. Mutta viime talven jälkeen sitäkään ei pidä kyllä moittia, sillä lunta ja treeniolosuhteita oli kerrankin niin hyvin, että on omaa huonoutta, jos niitä ei ole päässyt hyödyntämään. Kaustisen radalla on käyty viime aikoina paljon ja se on ollut jo reilun viikon verran ihan hiekkapintainen kesärata. Joten olosuhteita treenaamiseen on kyllä nyt sitten siellä.

Salaman kausi avattiin todella erikoisissa merkeissä viime maanantaina Oulussa. Yllätyksiähän raviurheilu on aina tottunut tarjoamaan, mutta melkoinen yllätys oli kyllä se, että joskus raviurheilu voi yllättää positiivisestikin. Ja Salama. Sanat eivät tällä hetkellä riitä kertomaan, kuinka urhoollinen tamma se jälleen kerran startissa oli. Salama palasi radoille neljän kuukauden tauolta, jona aikana on kierretty metsäteitä satoja kilometrejä ja hoidettu jalkoja kuntoon Tampereen klinikalla. Ja hiitattu muutama kerta hiljaa Kaustisella. Starttiin tultiin olemattomin odotuksin, sillä lähtö näytti taukohevoselle liian hyvätasoiselta ja lisäksi Salkkarilla oli rasitteena 40 metrin takamatkakin. Kyytiin Salama sai sitten opetuslähtönsä Jaaran, joka oli varsin tyytyväinen tamman otteisiin jo lämmityksessä. Startissa toivoimme kuitenkin Salaman saavan vain nätin juoksun ja pysyvän muiden mukana koko matkan ajan. Kuskin mielestä Salama tuntui kuitenkin itse startissakin koko ajan todella hyvältä ja ajo oli sen mukainen. Mitään epäselvää hevosen urhoollisesta juoksupäästä ei toivottavasti kenellekään maanantain jälkeen jäänyt. Salama taivalsi ensimmäisen kierroksen neljännessä parissa ulkona ja viimeiset 1200 metriä se jyräsi väsymättömästi kolmatta rataa pitkin ja nitisti vastustajan toisensa jälkeen. Tamma taisteli niin täysillä, ei kumartanut ketään eikä ainakaan antanut periksi. Loppuun asti kolmatta jyräten kuolainta purren... ja maalissa toinen! Käsittämätön juoksu. Tauko, raparata, raskas juoksu kolmatta rataa kiertäen toivat tulokseksi uskomattoman kakkossijan ja kaikkien aikojen nopeimman Salaman juokseman ajan! Ennätys kirjataan heti 6-vuotiskauden ensimmäisen startin jälkeen lukemiin 31,8!!!!

Salamaa parempiluontoisempaa hevosta tuskin on olemassakaan. Kotona se on maailman kiltein hevonen, jolle käy kaikki. Talven ajan se on kirittänyt parhaansa mukaan Aatua lenkeillä, nyt ennen starttia se on koulinut pikku-Samua hevosen tavoille ja vetänyt varsaa lenkeillä perässään. Ja sitten se tulee itse starttiin kokeilemaan päivän kuntoaan ja tekee elämänsä esityksen. Salama on nöyrä, tunnollinen, rehellinen ja  järkevä. Sillä on kilpahevosen luonne, rautaiset hermot ja taistelijan tahto. Se, että sellainen tamma on sitten minun rakas hevoseni vetää tällä hetkellä vähän hiljaiseksi. Minun Salaisuuteni.

Oulun esityksen jälkeen omistaja on koittanut viikon verran koota omia ajatuksiaan. Salamalla on sentään ollut kaikki hyvin ja sitä on treenattu ihan entiseen malliin. Seuraavaa starttia olen haaveillut Seinäjoelle pääsiäiseksi, jos kaikki menee jatkossakin hyvin. Myös Aatu aloittanee kautensa tässä kuussa. Orille on saatu kesäkengät eteen ja se on sen merkki, että kohta ollaan valmiita starttiinkin.

Tallin pienin Samu-poika on pari viikkoa opetellut hevosen elämää meidän tallissa meidän oppiemme mukaan. Samaksi varsaksi sitä ei enää kyllä uskoisi, sillä varsin ihmisystävällinen ja utelias otus Samusta on kahdessa viikossa kasvanut. Nykyään sitä saa käsitellä lähestulkoon kuin hevosta kuuluukin, mikä nyt entisestään todistaa mielestäni sen, kuinka tärkeää jokapäiväinen käsittely varsoille olisi. Samu on lenkkeillyt pari kertaa viikossa Salaman perähevosena ja päässyt pikkulenkkien jälkeen pesulle kuten aikuisetkin hevoset. Karvaa olen nyhtänyt Samusta irti varmasti kottikärrykuormallisen, mutta toinen kuorma näyttäisi vielä olevan hevosessakin kiinni. Takaa-ajo-opetus olisi tarkoitus myös pian päästä aloittamaan. Kunhan vain ehtisi...

1.4.2011

Viikon edistys


Samu on asunut meidän tallissa viikon. Viime viikon torstaina sillä ei käsittääkseni ollut koskaan ollut edes riimua päässä, mutta eilen Samu kävi jo elämänsä ensimmäisellä lenkillä Salaman perässä hölkäten ja pomppien. Kuvasatoa ohessa todisteeksi, ettei kukaan luule tätä aprillipilaksi! Ei siis ollenkaan ihan huono edistys viikon käsittelyn jälkeen.
Tästä se treenaus nyt alkaa!








Ja lopuksi kuva meidän kolmen koplasta auringon otossa. :)
Sain kuin sainkin kaikki hevoset samaan kuvaan!