Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



16.4.2011

Treenipäivä

eli aika normipäivä.
Salama ja Aatu treenasivat peräkanaa Kaustisella...















...ja pikku-Samu opetteli ajohommien saloja kotona.
Ajo-opetus on nyt sitten oikeasti aloitettu.
Ei olisi kolme viikkoa sitten voinut tällaista uskoa!

3 kommenttia:

  1. Hienoa seurata mitä kaikkea ravihevosen treenaus pitää sisällään! Jatka vain blogin kirjoittamista, tätä on todella mielenkiintoista lukea!

    VastaaPoista
  2. Hienolta näyttää =) Vellukin oikein hymyili kuvassa =) Erkille terveiset, että kypärä päähän =))

    VastaaPoista
  3. Kiitos mielenkiinnostasi Anonyymi. Omaksi iloksenihan minä tätä kirjoittelen, mutta on todella mukava, että muutkin viitsivät käydä täällä seuraamassa hevostemme kuulumisia. Siinä olet kyllä niin oikeassa, että ravihevosen tie pikkuvarsasta kilpailukuntoiseksi on kyllä useita vaiheita ja tuhansia työtunteja täynnä. Se kai tästä touhusta niin mielenkiintoista tekeekin.. :)

    Merja: Se on pakko kuule jo alkaa hiljalleen hymyilyttämäänkin. ;) Hiittaaja-herroilla oli kyllä nytkin aivan vireellinen käsitys, että kuvaisin muka heitä. Pöh, jotain rajaa kuitenkin. :D Iskä-vänkäpäähän ei kypärää suostu päähän laittamaan, pipo on tieten jo niin kasvanut päähän kiinni, ettei sitä saa pois. Samun opetuksessa on kyllä oleellisin juttu, että taluttajilla on kypärät, varsa kun tahtoo vähän välillä keulia... ;)

    VastaaPoista