Vilma on ollut minun hevoseni kohta kaksi vuotta. Montaa kuukautta vanhempi se ei ole siitä kahdesta vuodesta itsekään. Vilma on aina ollut helppo hevonen. Se on hevonen, joka ei tee itsestään ikinä mitään numeroa - mutta, joka tekee silti monta asiaa aina oikein. Se on harrastuskaveri, jonka kanssa on helppo tehdä töitä. Vilma on hevonen, jonka varaan unelmat on uskottu silloin, kun kaikki muu on ollut takkuista. Maanantaina tuntui, että kaikki haaveet ovat haaveilemisen arvoisia. Nyt ja aina.
Vilma suoritti Seinäjoella opetuslähdön hyväksytysti ajalla 2.03,8.
Tänä vuonna on pitänyt odottaa syyskuuhun saakka, että ylipäätänsä päästiin oman hevosen kanssa raveihin. Ei kyllä haitannut pätkän vertaa, että kyse oli pelkästä opetuslähdöstä. Silti. Oli hienoa pitkästä aikaa saada letittää hevosen tukkaan onnennauhat, puunata starttivehkeet ja miettiä, mitä kaikkea sitä oikeastaan pitikään raveihin ylipäätänsä ottaa mukaan. Tässähän koko harrastuksessa kuitenkin on kyse; päästä hevosen kanssa raveihin. Vilman kanssa on ollut oikeastaan koko vuoden ajan päivän selvää, että sillä ajetaan jo 2-vuotiaana opetuslähtö. Tykkään nykyään tästä tyylistä, että jo kaksivuotiaat suomenhevoset pääsevät halutessaan käymään raveissa opetuslähdön verran. Starttiin ja oikeaksi kilpahevoseksi on 2-vuotiailla vielä valovuosi matkaa ja tuhansia treenikilometrejä juostavana, mutta jonkinlaisena välietappina sillä tiellä opetuslähtö minun mielestäni on.
Vilma on ollut paljon reissussa. Sen kanssa on harrastettu ja harjoiteltu paljon asioita. Lisäksi se on luonteeltaan sellainen, että "ihan sama, mitä ympärillä tapahtuu". Se on sellainen tamma, josta jopa iskä sanoo tulevan "oikea hevonen". Tiedä sitten. Joka tapauksessa eipä tarvinnut paljon jännittää lähteä Vilman kanssa reissuun. Eikä missään mitään ongelmaa ollutkaan.
Muistan, kun Samu juoksi 2-vuotiaana opetuslähdön. Muistan, kuinka säälittävältä se silloin näytti. Ihan yhtä säälittävältä näytti Vilmakin, kun kylkeen laitettiin voilokki ja Niko istui kilpakärryjen kyytiin. Ei oikein jotenkin passannut yhteen koko yhtälö. Ei näillä lapsihevosilla ole mitään tekemistä raviurheilun kanssa, ovat ne niin onnettomia! Mutta sielläpä Vilma nyt hölkkäili ja mutkitteli rataa ympäri. Hirnui ja huuteli. Hohhoijaa.
Niko taisi ehtiä lönkötellä Vilman kanssa nelisen tai viitisen kierrosta rataa ympäri ennen kuin opetuslähtöhevoset kutsuttiin volttirinkiin. Vilma oli lähdössä ainut 2-vuotias suomenhevonen eikä 3-vuotiaita kilpakavereitakaan ollut kuin yksi. Lämminverisiä oli neljä, mutta nehän katosivat pisteeksi horisonttiin jo siinä aja-komennolla. Vilma löntysti yksinään rataa kaksi kierrosta ympäri ja näytti sivuun laiskalta, löysältä ja lihavalta. Niko ajoi tietenkin kellon kanssa tarkasti eikä Vilma olisi juuri yhtään kovempaa saanut lähdössään löntystääkään, sillä sen piti suoriutua lähdöstään aikahaarukkaan 2.00,0-2.20,0. Nyt se siis kirjautti itselleen ajan 2.03,8. Tyyli on ollut hiiteillä paremmankin näköistä, mutta hiotaan sitä kuntoon sitten vaikka seuraavat kaksi vuotta ennen kuin Vilma kasvaa starttihevosen ikään. Vilman kaltaisen varsan kanssa on kuitenkin erityisen mukava jatkaa treenejä, työntekoa ja haaveilua. Käsittääkseni Vilma oli tämän vuoden osalta ensimmäinen opetuslähdön suorittanut 2-vuotias Suomessa.
Ensimmäiset jäljet raviurheilun pitkällä, mutkaiselle ja kiviselle tielle on nyt jätetty.