Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



29.6.2009

Huh hellettä




Viime aikoina ollaan vihdoin ja viimein saatu nauttia oikeasta kesästä! Sellaisesta, joka kärventää ihon, tekee öisin nukkumisesta tuskallista, tuo paarmat hevosten kimppuun ja saa hien virtaamaan... Hellettä on piisannut kohta viikon päivät, joten tämä pitänee sitten muistaa, kun talvella maristaan, että viime kesänäkään ei ollut yhtään lämmintä päivää... ;)

Hevosten kannalta helle ei aina ole ehkä se kaikista toivotuin sää. Melko tuskallista niilläkin on päivisin pihalla kaikista ötökkämyrkyistä, kärpäsotsapannoista tuuheista hännistä ja jokapäiväisistä suihkuista huolimatta. Meillä hevoset on viettänyt ihan kaikista kuumimmat päivät sisällä vilpoisassa tallissa ja päässyt sitten helteen hieman hellitettyä pihalle. Yhden yönkin ne kaikista minun "tottumuksista" huolimatta vietti ulkona, mutta se jäi väin siihen yhteen yöhön. Ensinnäkin hevoset seistä tönöttivät puoleen yöhön portilla hieman hämillään, että mikähän juttu tämäkin nyt on ja toisekseen meillä hevosten riesana olivat hyttyset ja muut mönkijäiset yöaikanakin... Joten minusta on parempi, että hevoset pääsevät yöksi nukkumaan talliin, jossa todellakin on vilpoisaa ja toisekseen kärpäsetöntä, kun iskä on hyvin murhanhimoinen kärpästenmyrkyttäjä...

Lenkkeilleet hevoset on näilläkin ilmoilla ihan normaalisti. Salama on kävellyt ratsastaen ja kävellyt jarrukärryä kiskoen 7-9 km:n kävelylenkkejä peltoja kierrellen. Ainakin minulla tuota kä-ve-ly-ä alkaa tulla jo korvistakin ulos, mutta Salama on aika hyvin tyytynyt kohtaloonsa. ;) Kävelymääräys on voimassa enää perjantaihin, joten sitten saadaan hiljalleen palata normaalielämään liikutuksen suhteen. Jalat on piikitetty nyt toiseenkin kertaan Oulun klinikalla, joten kaiken järjen mukaan jotain pitäis nyt olla paremmin. Silti mua hirvittää seuraavat hiitit, jotka on ohjelmassa jo ensi viikolla. Mitä jos hevonen ei olekaan hyvä? Tai mistä minä tiedän, milloin se on hyvä, kun en ole tätäkään ennen ravista suurta vikaa läytänyt? Onko takavuohiset varmasti parantuneet, jos hevonen lepuuttaa takasiaan herkästi? Onko etusessa vieläkin sanomista, jos kävellessä hevonen on kaksi milliä kiero vasemmalle? Niin, hulluksi sitä vielä tulee... Se on tämä helle, joka haittaa. ;)

Sillä aikaa kun Salama on kävellyt, Aatu on sekä huilannut että juoksennellut normilenkkejään. Sen ravissa tai jaloissa ei ainakaan ole vikaa - vielä. Viime viikolla Jyri kävi kengittämässä molemmat hevoset, joten huoltotoimenpiteitäkin on tehty.

Minä olen kerennyt harrastamaan viime aikoina myös muiden hevosten liikuttamista. Parina päivänä kävin "kesälomalla" Halsulla Ala-Korven Henryn ja Ullan hevosfarmilla. Siellä on päivät uitettu, ajettu ja monte-ratsasteltu hevosia sekä ihailtu tämänkesän varsoja. Todellista hermojen leputusta. :) Pääsin myös ajamaan niin kovan ennätyksen omaavalla hevosella, etten varmasti ihan heti vastaavanlaisen kyytiin pääse - jos koskaan pääsen - sillä Spotless Pride omaa melkein lyhyen voltin SE-lukemat 13,7 ly. Erilaista hermojen leputusta oli myös perjantai-illan kalareissu joenrantaan Titan ja Nikon kanssa. Tulos: 11 kalaa ja miljoonayksitoista hyttysen paukamaa. ;) Säästän iteni Titan kommenteilta ja laitan tähän tylsästi vain yhden maisemakuvan rekvisiitaksi. Kesä on kaunista.


15.6.2009

Huoltotauko

Juhannusviikko pyörähti käyntiin! Vähän harmittaa katella juhannusravien lähtölistoja, sillä niin mielellään oltais oltu Salamankin kanssa jossakin niistä mukana. Mutta tuleehan niitä juhannuksia - ja raveja ravataan onneks muulloinkin, kuin vain keskikesällä. Eilen olis myöskin ollut Merin kouluvalmennus Sievissä, mutta tämän kertanen tunti jäi meiltä Salaman kans väliin. Vuoden verran me ollaankin kyllä aktiivisesti osallistuttu valmennuksiin, joten vähän oudolta tuntui nyt katella kentän laidalta toisten menoa.

Salaman kanssa oltiin perjantaina Tampereella klinikalla. Viiden aikaan sai aamulla lähteä Tamperetta kohti ajelemaan. Meillä oli kymmeneltä aika, mutta Ertolan Kristiina onneks otti Salaman vähän aikasemmin vastaan - kun mulla oli vähän taas aikataulutettu päivä, kun piti ehtiä vielä seittemäks yövuoroon... Jälleen kerran sai todeta, että on tuo Tampereen klinikka vain niin omassa kastissaan Suomen klinikoista. Ainakin, mitä jalkavaivojen tutkimiseen tulee. Kolme tuntia eläinlääkäri nytkin hääräs Salaman kimpussa; ajettiin radalla eläinlääkärin päästellessä autolla vieressä ja takana, taivutettiin, juoksutettiin, kuvattiin jalat läpi ja mitähän vielä. Tuolla eläinlääkärit todella syventyy hevoseen ja tutkii tosissaan niin kauan kuin vika on saatu löydettyä. Salamalla oli sanomista jokaisessa jalassa, mutta suurin vika oli takavuohisissa. Ertola epäili, että ne on ollu aika kauankin kipeät ja niitä varoessa myös muita paikkoja on kipeytynyt. Jos tästä jotain positiivista täytyy löytää niin vaikka se, että takajalkojen vuohiset kipeytyvät kuulemma aika usein sellaisilla nuorilla hevosilla, jotka pääsevät äkkiä lujaa. Vaikka kasvurajat olisivatkin kiinni, niin hevosen nivelet ja luusto eivät vain ole vielä aikahevosen vahvuudella. Piikkejä lyötiin siis nyt jokaiseen jalkaan. Silti Ertola painotti, että tilanne ei ole ollenkaan niin huono, miltä se näyttää, kun "päävika" on juuri takavuohisissa ja sieltä vaivat ovat nyt pomppineet vähän sinne sun tänne. Röntgenkuvissa ei näkynyt mitään poikkevaa missään jalassa, joten vaivat onneksi ovat vain nuorille hevosille tyypillisiä rasitusvammoja. "Juoksijahevonen, jota nyt oli aihetta hoitaa" oli Ertolan komentti.

Joten hyvillä mielin sai Tampereelta lähteä ajelemaan kotiin, kun selviä vikoja löytyi ja kaikki niistä olivat hoidettavissa. Mielellään vain tuolla Teivossa kävin joskus kilpaakin ajamassa, eikä vain klinikalla. ;) Kolmen viikon hiittitauko on Salamalla ohjelmassa, kävelyä ja vähän hölkkääkin saa siihen asti ajella. Juhannuksen jälkeen Salama piikitetään uudestaan Oulun klinikalla. Kolmen viikon päästä saa jälleen alkaa hiittailemaan ja katsomaan, millä mallilla hevonen sitten on. Eli siihen saakka minä saan kuvitella, että näillä hoidoilla Salama tiputtaa monta sekuntia ennätyksestään seuraavassa startissa. ;) Voi olla vain karu totuus vielä vastassa...

Perjantaista asti Salama on ollut vapaalla, nauttinut elämästä ja syönyt päivät laitumella. Piikityksen jälkeen se kyllä oli seuraavana päivänä melkosen kipeä, joten elän toivossa, että nyt olis joku piikki osunut oikeaan kohtaan... Myös Aatu on lomaillut, eikä sekään treenannut viime viikolla kuin kerran. Moni 2-vuotias on kuitenkin vielä koko kesän laitumella, joten turhaa Aatuakaan on nyt väkisin näillä surkeilla ajokeleillä rikki ajaa. Kyllä sen saa ajettua vaivaseks sitten ens talvenkin aikana. ;) Kieltämättä on kuitenkin tuntunut kummalliselta, kun hevosia ei ole tarvinnut viime päivinä niin kovasti liikutella. Aikaa jää vaikka millä mitalla kaikkeen muuhunkin. Ei ole minun hermoille kehitelty tällaiset hevosten sairas- ja kesälomat...

10.6.2009

Ratsastelua ja kuvailua








Viikonlopun jääkauden jälkeen kesä on tullut taas uudella yrityksellä. Viikonloppu meni mun osalta aika tarkasti raveissa ollessa sekä omia hevosia liikutellessa. Lauantaina oltiin Titan kans Ylivieskassa V75-raveja kattomassa - ja paleltumassa. Helätin-ajo meni odotetusti ravikuningatar Velin Vinkelle, on siinä vain upea tamma! Sunnuntai-ilta menikin sitten Kaustisella ravien merkeissä. Mountain Rain tuumas montessa taas kierroksen keulassa juostuaan, että kiitti, mulle riitti.

Kaiken maailman menoista huolimatta myös omat hevoset on saanu viime aikoina kovasti liikettä. Ja merkittävin tapahtuma lienee se, että myös Aatun ratsunura on nyt alkanut! Tai no alkanut ja alkanut, mutta ainakin ensimmäinen ratsastuskerta on nyt onnellisesti takana. Vuoden päivät saa Aatu vielä kasvaa ennen kuin sillä voi kunnolla ruveta ratsastamaan, mutta silloin tällöin voi varmasti selässä käydä istuskelemassa. Eikä voi kyllä taas olla taivastelematta sitä, kuinka helppoja ravihevoset on ratsastukselle opettaa! Kun niillä on ollut valjaat jo sata kertaa selässä niin eipä ne yleensä satulastakaan mitään sano. Aatun kohdalla silti kuitenkin epäilin, kuinka se mua selässä pelkää ja kuinka riemukkaasti pukkeja lentelee, mutta turha pelko sekin oli. Käytävällä selkään kiivetessäni se muutaman askeleen teputteli, mutta se oli siinä sitten. Heti lähettiin tarhaan käppäilemään Titan ja iskän taluttamana. Iskä tuumas vain, että onhan sulla siellä teholla paikka, sama kai se on, onko siellä töissä vai potilaana. ;) Suurin piirtein kymmenen minuutin ajan talsittiin tarhoja ympäri ja toisen taluttajankin sai äkkiä jättää pois. Aatu yllätti mut kyllä totaalisesti käyttäytymällä niin hienosti! Kyllä minä saan siitä vuoden päästä tällä menolla toisen ratsuprojektin itelleni ja iskäkin näki jo oriinsa montessa ylivoimaisena voittajana... Että kyllähän mun pitää kohta ruveta Aatullekin jo ratsusuitsia ja satulaa kattomaan. ;)

Lauantaina ratsasteltiin Titan kanssa Aatun lisäksi Salamallakin. Vihdoinkin sain niitä ratsastuskuvia, kun Titta urhoollisesti jaksoi tulla meitä kuvaamaan! Kiitos! Laitan tähän mukaan kuvituksiksi joitakin otoksia mun ravihevosesta ratsun töissä.

Sunnuntaina käytiin molempien hevosten kanssa Lapinkairan radalla. Paikalla oli myös kaksi muuta suomenhevosta; Taika-Ainu ja Taika-Riina, joiden kanssa päästiin yhdessä ajamaan. Aatu juoksenteli radalla 7,7 km:n lenkin ja Salama mun laskujen mukaan 9 km. Aatu oli normaali iloinen ja touhukas itsensä, mutta Salamalla alkoi hiitin aikana ravi ekaa kertaa mun havaitsemana heiketä. Onneks klinikkareissu on jo ylihuomenna tiedossa, niin saa Teivon lekurit syynätä kunnolla Salkkarin ravia. Jalat on kyllä edelleen päällepäin vallan terveen näköiset... Mystistä hommaa!

Maanantaina hevoset pääsivät sitten taas kameran eteen, kun huippukuvaaja Jonna tuli käymään! Ja hiemanko tulikin Salamasta ja Aatusta UPEITA kuvia!!! Aatukin poseerasi kuin siitosoriit ikään ja siitä tulikin niin edustavia kuvia, että taidan laittaa ne jo ens kevään jalostuskuvastoon Aatun ori-ilmoitukseen. ;) Voihan siihen laittaa tekstin, että "varattavissa kaudelle 2013." No joo, mutta pointtina nyt oli, että huippuhienoja kuvia Jonna sai jälleen kerran otettua. Ehkäpä niitä saadaan joskus tännekin esille.

5.6.2009

Aatu näyttelyssä

Just viimeksi kirjottaessani pääsin ylistämään kesän ihanuutta, mutta tänään siitä kesästä ei ainakaan ollut tietoakaan. Hirmuisen kylmä keli oli, päivälläkin parhaillaan huimat 6 astetta lämmintä ja lisäks tuuli siihen päälle... Kyllä paleli.

Tänään oli sitten Aatun näyttelypäivä. Menin vähä ennen seittemää talliin; hepoille ruuat, Salaman harjaus ja tamma pihalle. Siivoilin tallin sillä aikaa, kun Aatu vielä munttas aamuheiniään. Sitten ori käsittelyyn. Iskä oli eilen käynyt Aatulla ajamassa ja pessy sen sen jälkeen. Tänään siis riitti vain perusteellinen harjaus, kavioiden lakkaus ja eikun kuljetustamineet päälle ja varsa koppiin. Salama katteli tarhasta ihan hölmistyneenä, että eikö mun tarttekaan lähteä mihinkään??!

Halsualla oltiin jo puoli yheksän maissa. Jonkin aikaa sai siis ihan rauhassa värjötellä, kun Aatu esiintyi vasta seitsemäntenä varsana. Näyttelyssä oli myös Salaman 1-vuotias sisko Almera Rok! Eipä näyttänyt kyllä pätkän vertaa Salamalta, takakintereitä lukuunottamatta... Almera oli isänsä Totemi Rokin värinen ja paljon Alpertta-Rokin muita varsoja kevytrakenteisempi. Valpas, hieno tammavarsa oli! Aatuhan oli tietenkin aluks ihan lennossa, mutta äkkiä se kuitenkin siitä rauhoittui. Vähän piti huutaa ja pörhistellä, mutta sehän nyt kuuluu asiaan. :) Liikkeiden esittäminen osoittautui taas hirvittävän hankalaksi Aatun kohdalla. Kävellä se ei olis millään malttanu ja ravissa taas ei taluttaja pysy perässä, kun sen pitää rynnätä niin hirmusta kyytiä... Muuten varsa esiintyi ihan mallikkaasti. Aatu palkittiin puhtaalla toisella palkinnolla ja ihan mukavalla pisterivillä: 8-8-8-7-7-8. Kavioista ja käynnistä siis tuli nuo seiskat ja tyyppi, runko, jalat ja ravi oli kaseja. Korkeudeksi mitattiin 154cm sekä säältä että lautasilta. Ihan hevosen kokoinen rupeaa varsa jo nyt olemaan, eli ihan pieneks ei kyllä jää... 2-vuotiaiden luokan voitti upea ja loistavasukuinen Tutun Jussi, joka palkittiin 2+ palkinnolla. Ilmeisesti Tutun Jussi voitti koko näyttelyn ja ihan ansaitustikin, oli niin näyttävä ja aikahevosen näköinen varsa! Tyytyväsiä oltiin kovasti Aatunkin arvosteluihin ja palkintoon! Vähän mua tietenkin aina jää kaivelemaan nuo liikepisteet, kun ite oon kovasti sitä mieltä, että Aatulla on parempi kuin kasin arvonen ravi... Minä kannattaisin niin sitä Ruotsin varsanäyttelymallia, missä varsoillakin ajetaan ja liikkeet katsotaan siinä. Sellainen tyyli palvelisi juuri tuollasia Aatun kaltasia hätähousujakin, jotka liikkuu kärryjen edessä kovemmassa vauhdissa ihan eri tyylillä kuin taluttaessa.

Illalla käytiin vielä ajamassakin molemmat hevoset pellolla. Kyllä kuulkaa tuntu kesäiseltä, kun sai kiskoa toppahaalarit päälle, hanskat käteen ja pipon päähän että tarkeni kesäkuussa ajaa... Mutta sillä varustuksella tarkeni. Salama oli ihan superpörhäkkä. Ajelin sillä reilun 10km lenkin ja tamma painoi menemään oikein sydämensä kyllyydestä. Kyllä vuodet vain tekee tehtävänsä ja kovasti Salama on kyllä viimeisen vuoden aikana voimistunu. Viime kesänä pitkä heinikko vastusti menoa vielä melkosesti, mutta nyt ei huomaa mitään eroa ajaako tasasella radalla vai pitkässä heinikossa pellolla. Oli kyllä tänään ainakin ihan hirvittävän riskin tuntusta menoa. Hyvä niin. Minä en edelleenkään usko, että Salamasta voi löytyä suurta vikaa ens viikolla Tampereella, mutta toisaalta kuitenkin toivon, että siitä nyt jotain pientä sanomista löytyisi, mikä selittäisi nuo starttien ihmeelliset laukat... Viikon päästä ollaan toivottavasti viisaampia. Aatulla ei iskä ajellu kuin 5 km lenkin - ei tarennu kauempaa, kun pukeutu niinkuin kesällä konsanaan. ;) Kotona hevosille loimet niskaan ja melassivesien kera karsinaan.

2.6.2009

Ihana kesä!




Voi miten tätä lämpöä, auringonpaistetta, valoisuutta ja vihreyttä onkaan kaivannut... Ja nyt se kaikki on taas meidän ilonamme! Kesä näyttää, tuntuu ja tuoksuu ihanalta! Viikonlopun lämpimimmät päivät minä olin tietenkin töissä ja katsoin vain ikkunasta hellettä. ;) Mutta ihan tarpeeksi mukavat ilmat on ollut nyt alkuviikollakin, ei voi valittaa.

Taas tällä viikolla on muistanut, kuinka ihana asia oma talli omassa pihassa onkaan... Eilen illalla keksin yheksän jälkeen, että olispa kiva lähteä ratsastamaan. Ja eikun tuumasta toimeen, Salamalle varusteet niskaan ja menoks. Kierreltiin tunnin verran Simon vuokrapeltoja jokirannassa. Siellä on ihana ratsastella, joki virtaa vieressä ja sorsat ja muut sorsaa muistuttavat vesilinnut uiskentelevat rantavedessä. Kuovit huutaa ja joutsenet lentelee taivaalla. Tuollaisina hetkinä tulee väistämättä mieleen, että mitä ne kaupunkilaiset oikein todellisesta elämästä tietääkään... ;)
Joka tapauksessa Salama tuntui tykkäävän iltaratsastelusta yhtä paljon kuin ratsastajakin. Tamma liikkui hienosti ja oli niin tomerana töissä. Pyörittiin ympyröitä, tehtiin väistöjä ja kaikenlaisia muita taivutuksia ja väistätyksiä sekä tietenkin vain lompsittiin ja nautittiin kesästä. Piti Nikollekin soittaa, että tulis kuvaamaan, kun Salama tuntui niin ratsulta, mutta ei se tietenkään joutanut tulla... Pitäs käyttää nämä kelit hyväksi ja muistaa kuvata mahdollimman paljon. Ajo- ja ratsastuskuvia olis muutenkin kiva saada enemmän, mutta yleensä tahtoo vain se kuvaaja puuttua... ;)

Tänään käytiin molempien hevosten kanssa Lapinkairan radalla ajamassa. Aatulle tuli 9,5km lenkki ja Salamalle vielä kilometri enemmän. Ollaan ruvettu nyt Aatullakin ajamaan "hiittiä" siten, että hevonen joutuu nyt kunnolla keskittymään muutaman kierroksen verran tosissaan työntekoon eikä kuljailuun. Pitää oripojankin pikkuhiljaa opetella "isojen" hevosten tavoille. Ajettiin tänään rinnakkain kaks kahen kilometrin hiittiä Aatun vauhtien mukaan. Kyllä se ravaa hienosti ja ottaa vauhtia vähän turhankin reippaasti... Ja hyvin jaksoi kaks "hiittiä" painella, hieno varsa! Salamakin tuntui oikein pörhäkältä ja ei tuollasissa 1.50-2.10 vauhdeissa sen ravissa huomaa mitään vikaa. Mutta ongelmat alkaakin vasta sitten kun pitää mennä tosissaan lujaa eli raveissa. Ongelmia mennäänkin selvittelemään Salaman kanssa ens viikon perjantaina Tampereen klinikalle. Pidän sitä ite Suomen parhaana klinikkana, jossa hevonen todellakin tutkitaan rauhassa ja huolella. Ainut huono puoli on, että sinne tuppaa olla niin pitkät jonot, mutta yllättävän pian saatiin kuitenkin nyt Salamalle aika. Jospa sieltä jotain selvyyttä saatais. Siihen saakka Salamaa saa ja pitääkin treenailla ihan normaaliin malliin.
Aatun kanssa ollaan muutamana aamuna harjoteltu näyttelyä varten. Välillä sujuu paremmin ja välillä huonommin... Suurin ongelma ei yllättäin kyllä ole paikallaan seisominen vaan käveleminen. Se kun on Aatun mielestä aivan liian turhauttava askellaji. Epäilen suuresti kuinka saan sen vieraassa paikassa kävelemään rennosti useamman kuin kahden askeleen pätkiä... Mutta vastaavasti ravin esittämisessä ei pitäis olla muuta ongelmaa, kuin se kuinka esittäjä pysyy hevosen perässä... Mutta perjantainapa se nähdään. 2-vuotiaita suomenhevosvarsoja ei ollut ilmoittautunut kuin kolme - ja tietenkin oreja kaikki. Tyypillistä mun tuuria. ;) Toivottavasti perjantaina ei satais, vaikka säätiedotukset onkin vesipisaroiden kuvia pohjanmaan kohdalle lätkinyt. Menee tuollaiset ulkotapahtumat aina pilalle, jos sinne pitää kastumaan mennä. Joten tilaan poutakeliä perjantaiksi, kiitos.