Huoltotauko

Juhannusviikko pyörähti käyntiin! Vähän harmittaa katella juhannusravien lähtölistoja, sillä niin mielellään oltais oltu Salamankin kanssa jossakin niistä mukana. Mutta tuleehan niitä juhannuksia - ja raveja ravataan onneks muulloinkin, kuin vain keskikesällä. Eilen olis myöskin ollut Merin kouluvalmennus Sievissä, mutta tämän kertanen tunti jäi meiltä Salaman kans väliin. Vuoden verran me ollaankin kyllä aktiivisesti osallistuttu valmennuksiin, joten vähän oudolta tuntui nyt katella kentän laidalta toisten menoa.

Salaman kanssa oltiin perjantaina Tampereella klinikalla. Viiden aikaan sai aamulla lähteä Tamperetta kohti ajelemaan. Meillä oli kymmeneltä aika, mutta Ertolan Kristiina onneks otti Salaman vähän aikasemmin vastaan - kun mulla oli vähän taas aikataulutettu päivä, kun piti ehtiä vielä seittemäks yövuoroon... Jälleen kerran sai todeta, että on tuo Tampereen klinikka vain niin omassa kastissaan Suomen klinikoista. Ainakin, mitä jalkavaivojen tutkimiseen tulee. Kolme tuntia eläinlääkäri nytkin hääräs Salaman kimpussa; ajettiin radalla eläinlääkärin päästellessä autolla vieressä ja takana, taivutettiin, juoksutettiin, kuvattiin jalat läpi ja mitähän vielä. Tuolla eläinlääkärit todella syventyy hevoseen ja tutkii tosissaan niin kauan kuin vika on saatu löydettyä. Salamalla oli sanomista jokaisessa jalassa, mutta suurin vika oli takavuohisissa. Ertola epäili, että ne on ollu aika kauankin kipeät ja niitä varoessa myös muita paikkoja on kipeytynyt. Jos tästä jotain positiivista täytyy löytää niin vaikka se, että takajalkojen vuohiset kipeytyvät kuulemma aika usein sellaisilla nuorilla hevosilla, jotka pääsevät äkkiä lujaa. Vaikka kasvurajat olisivatkin kiinni, niin hevosen nivelet ja luusto eivät vain ole vielä aikahevosen vahvuudella. Piikkejä lyötiin siis nyt jokaiseen jalkaan. Silti Ertola painotti, että tilanne ei ole ollenkaan niin huono, miltä se näyttää, kun "päävika" on juuri takavuohisissa ja sieltä vaivat ovat nyt pomppineet vähän sinne sun tänne. Röntgenkuvissa ei näkynyt mitään poikkevaa missään jalassa, joten vaivat onneksi ovat vain nuorille hevosille tyypillisiä rasitusvammoja. "Juoksijahevonen, jota nyt oli aihetta hoitaa" oli Ertolan komentti.

Joten hyvillä mielin sai Tampereelta lähteä ajelemaan kotiin, kun selviä vikoja löytyi ja kaikki niistä olivat hoidettavissa. Mielellään vain tuolla Teivossa kävin joskus kilpaakin ajamassa, eikä vain klinikalla. ;) Kolmen viikon hiittitauko on Salamalla ohjelmassa, kävelyä ja vähän hölkkääkin saa siihen asti ajella. Juhannuksen jälkeen Salama piikitetään uudestaan Oulun klinikalla. Kolmen viikon päästä saa jälleen alkaa hiittailemaan ja katsomaan, millä mallilla hevonen sitten on. Eli siihen saakka minä saan kuvitella, että näillä hoidoilla Salama tiputtaa monta sekuntia ennätyksestään seuraavassa startissa. ;) Voi olla vain karu totuus vielä vastassa...

Perjantaista asti Salama on ollut vapaalla, nauttinut elämästä ja syönyt päivät laitumella. Piikityksen jälkeen se kyllä oli seuraavana päivänä melkosen kipeä, joten elän toivossa, että nyt olis joku piikki osunut oikeaan kohtaan... Myös Aatu on lomaillut, eikä sekään treenannut viime viikolla kuin kerran. Moni 2-vuotias on kuitenkin vielä koko kesän laitumella, joten turhaa Aatuakaan on nyt väkisin näillä surkeilla ajokeleillä rikki ajaa. Kyllä sen saa ajettua vaivaseks sitten ens talvenkin aikana. ;) Kieltämättä on kuitenkin tuntunut kummalliselta, kun hevosia ei ole tarvinnut viime päivinä niin kovasti liikutella. Aikaa jää vaikka millä mitalla kaikkeen muuhunkin. Ei ole minun hermoille kehitelty tällaiset hevosten sairas- ja kesälomat...