Ihana kesä!

Voi miten tätä lämpöä, auringonpaistetta, valoisuutta ja vihreyttä onkaan kaivannut... Ja nyt se kaikki on taas meidän ilonamme! Kesä näyttää, tuntuu ja tuoksuu ihanalta! Viikonlopun lämpimimmät päivät minä olin tietenkin töissä ja katsoin vain ikkunasta hellettä. ;) Mutta ihan tarpeeksi mukavat ilmat on ollut nyt alkuviikollakin, ei voi valittaa.

Taas tällä viikolla on muistanut, kuinka ihana asia oma talli omassa pihassa onkaan... Eilen illalla keksin yheksän jälkeen, että olispa kiva lähteä ratsastamaan. Ja eikun tuumasta toimeen, Salamalle varusteet niskaan ja menoks. Kierreltiin tunnin verran Simon vuokrapeltoja jokirannassa. Siellä on ihana ratsastella, joki virtaa vieressä ja sorsat ja muut sorsaa muistuttavat vesilinnut uiskentelevat rantavedessä. Kuovit huutaa ja joutsenet lentelee taivaalla. Tuollaisina hetkinä tulee väistämättä mieleen, että mitä ne kaupunkilaiset oikein todellisesta elämästä tietääkään... ;)

Joka tapauksessa Salama tuntui tykkäävän iltaratsastelusta yhtä paljon kuin ratsastajakin. Tamma liikkui hienosti ja oli niin tomerana töissä. Pyörittiin ympyröitä, tehtiin väistöjä ja kaikenlaisia muita taivutuksia ja väistätyksiä sekä tietenkin vain lompsittiin ja nautittiin kesästä. Piti Nikollekin soittaa, että tulis kuvaamaan, kun Salama tuntui niin ratsulta, mutta ei se tietenkään joutanut tulla... Pitäs käyttää nämä kelit hyväksi ja muistaa kuvata mahdollimman paljon. Ajo- ja ratsastuskuvia olis muutenkin kiva saada enemmän, mutta yleensä tahtoo vain se kuvaaja puuttua... ;)

Tänään käytiin molempien hevosten kanssa Lapinkairan radalla ajamassa. Aatulle tuli 9,5km lenkki ja Salamalle vielä kilometri enemmän. Ollaan ruvettu nyt Aatullakin ajamaan "hiittiä" siten, että hevonen joutuu nyt kunnolla keskittymään muutaman kierroksen verran tosissaan työntekoon eikä kuljailuun. Pitää oripojankin pikkuhiljaa opetella "isojen" hevosten tavoille. Ajettiin tänään rinnakkain kaks kahen kilometrin hiittiä Aatun vauhtien mukaan. Kyllä se ravaa hienosti ja ottaa vauhtia vähän turhankin reippaasti... Ja hyvin jaksoi kaks "hiittiä" painella, hieno varsa! Salamakin tuntui oikein pörhäkältä ja ei tuollasissa 1.50-2.10 vauhdeissa sen ravissa huomaa mitään vikaa. Mutta ongelmat alkaakin vasta sitten kun pitää mennä tosissaan lujaa eli raveissa. Ongelmia mennäänkin selvittelemään Salaman kanssa ens viikon perjantaina Tampereen klinikalle. Pidän sitä ite Suomen parhaana klinikkana, jossa hevonen todellakin tutkitaan rauhassa ja huolella. Ainut huono puoli on, että sinne tuppaa olla niin pitkät jonot, mutta yllättävän pian saatiin kuitenkin nyt Salamalle aika. Jospa sieltä jotain selvyyttä saatais. Siihen saakka Salamaa saa ja pitääkin treenailla ihan normaaliin malliin.

Aatun kanssa ollaan muutamana aamuna harjoteltu näyttelyä varten. Välillä sujuu paremmin ja välillä huonommin... Suurin ongelma ei yllättäin kyllä ole paikallaan seisominen vaan käveleminen. Se kun on Aatun mielestä aivan liian turhauttava askellaji. Epäilen suuresti kuinka saan sen vieraassa paikassa kävelemään rennosti useamman kuin kahden askeleen pätkiä... Mutta vastaavasti ravin esittämisessä ei pitäis olla muuta ongelmaa, kuin se kuinka esittäjä pysyy hevosen perässä... Mutta perjantainapa se nähdään. 2-vuotiaita suomenhevosvarsoja ei ollut ilmoittautunut kuin kolme - ja tietenkin oreja kaikki. Tyypillistä mun tuuria. ;) Toivottavasti perjantaina ei satais, vaikka säätiedotukset onkin vesipisaroiden kuvia pohjanmaan kohdalle lätkinyt. Menee tuollaiset ulkotapahtumat aina pilalle, jos sinne pitää kastumaan mennä. Joten tilaan poutakeliä perjantaiksi, kiitos.