Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



25.11.2014

Aatun treenejä

 
Näin se elämä vaihtelee ja tilanteet muuttuvat. Kesällä treenattiin kolmen hevosen voimin monta, monta kertaa viikossa Kaustisella. Nyt treenattavia hevosia on käytännössä yksi, joten hiittireissut on jo melkein kuin juhlapäiviä. Pitkästä aikaa kuvasin lauantaina Aatun ja iskän treenejä Kaustisen radan hiittisuoralla. Ohjelmassa oli neljän kilometrin lämmityksen jälkeen kymmenen 600 metrin vetoa. Vauhti huiteli 1.50-2.00 välillä, kuten tavallisesti. Loppuun palauttelut ja kävelytykset. Normitreenille tulee mittaa aika tarkkaan 16 kilometriä.
 
 
Minun kamerani tehot ei taas todistetusti tahdo talven harmaudessa riittää, mutta kuvasinpa kuitenkin. Aatu suoritti treenin iloisesti normaalikaavalla ja tulipahan taas mieleen, että kyllä aikuinen, voimakas, treenattu hevonen vain on hieno näky.
 
 
Lämmitystä.

Lämmitys ajettu, hölköttelyä.

Ainakin treenari on aina niin iloinen, kun pääsee suosikkisuojatillaan lenkille... ;)

Eka veto

Aatu tulossa

Aapeli

"Ootko ihan varma, ettei tarttis mennä kovempaa?"

Ja taas mennään

Puoliterävästi nousee jalka.

Aatu tykkää treenata, sen näkee aina hevosen olemuksesta ja ilmeestäkin

Sivusta

Iloinen ori

Melkein lentokone.

Treenit tehty tältä kerralta. Hiki tuli ja hyvä mieli.


Vuosi lähenee taas kuin huomaamatta loppuaan. Joulukalenterin ensimmäisestä luukusta paljastuu maanantaina toivottavasti ravireissu Kuopioon Aatun kanssa. Lähtö neljä, täyden matkan voltti, kaksikymppiä pakkia, numero viisi ja rata yksi. Kivaa!

17.11.2014

Seikkaperäinen selostus

Aatu kotona.

Lauantai. Kello herätti puoli kahdeksalta. Sai luvan kanssa torkuttaa muutaman kerran, kun oli iskän ruokintavuoro, kuten tavallisestikin. Lämpömittari näytti -2. Just hyvä. Oli ravipäivän aamu, mutta lauantaina tuokaan asia ei kovin hirmuisesti innostanut. Pitäisi lähteä käymään Jyväskylässä Aatun kanssa päivän keikka vailla mitään pärjäämismahdollisuuksia. Aamukahvit naamariin ja talliin. Valjashuoneen lattia pursusi raveihin lähtevää tavaraa, jotka olin pakannut eilisiltana; valjaskassi, loimikassi, kengitysvälineet, juottokamppeet, kylmälaukku jalkojen kylmäyspatjoja varten, heinäpussi, kasa omia vaatteita ja sekalainen seurakunta kaikenlaista muuta rompetta, jota ehkä saattaisi tarvita raveissa... Kärryt oli pestynä ja pakattuina odottamassa pesupaikalla.

Hevoset olivat syöneet aamuruokansa ja heinänsä. Aatu käytävälle. Jaloista Back On Track -patjat pois, jalkojen hipelöinti ja tunnustelu. Ei mitään uutta ja hälyttävää näkyvissä eikä tuntuvissa. Takasten sisäsäärellä oli epämääräistä rupea, jotka taas päätin, että hinkkaan Imaverol-pesun kanssa pois startin jälkeisenä päivänä. Kuumeenmittaus; 37,9 eli Aatun normilämpö kymmennykselleen. Huolellinen harjaus, hännän ja harjan läpikäyminen harjanselvitysaineen kanssa. Ulkoloimi päälle ja tarhaan. Hah, eipäs Aatu-raasu vielä hoksannut, että kohta odotti raveihin lähtö. Samu käytävälle. Sen piti taas pullistella ja höristellä Salamalle kuin suurempikin siitosori. Salama ei jaksanut välittää. Mitäpä turhista. Samun jännejalasta BOT-kääre pois, jalan puristelua ja tunnustelua. Hevosen harjaus, loimi päälle ja pihalle. Viimeiseksi Salama. Sillä ei ollut mihinkään kiire. Salaman jalkakääreitten purkaminen. Sille pukkasi viime viikon rapakoissa vaihteeksi toiseen takaseen imppari, joten siinä oli yön yli ollut Animalitex-kääre. Jalka oli nyt paljon parempi. Jännevammajalan käärin muutenkin joka yöksi. Tamman harjaus, loimitus ja pihalle. Heitin kaikille vastoin suunnitelmiani tarhoihin vähän heiniä, kun näytti, että orien piti heti olla jäistä maata jyrsimässä. Heinät voittivat. Iskäkin saapui talliin. Siivottiin karsinat ja talli muutenkin. Laitoin Salamalle ja Samulle karsinoihin heinät.  Killeriltä oli tullut aamulla iskälle viesti radan kunnosta. Suositeltiin kuulemma hokkeja. Aatulla ne olivat jalassa ja tarvittaessa ne saisi raveissa lämmityksen jälkeen toki poiskin.

Kävin vaihtamassa vaatteet. Takaisin talliin. Puoli yhdeltätoista pyydystin Aatun tarhasta sisälle. Loimi pois ja karsinaan pissalle. Ja sitten starttipuunaukseen käytävälle. Harjausta, letitystä, riimun vaihtoa, kavioiden lakkausta, hokkien läpikäyntiä, korvien tukkimista, jalkojen käärimistä, loimittamista ja hevonen tallusteli starttivalmiina koppiin. Auton lastausta. Kävin syömässä äitin laittamaa ruokaa sillä välin, kun iskä otti kotohevoset talliin myös. Joku nainen kävi lapsensa kanssa katsomassa hevosia. Muita vieraita ei näkynyt, vaikka yleensä niitä ravipäivinä näkyy. Suunnitellusti aikataulussa yhdeltätoista lähdettiin huristelemaan kohti Jyväskylää ja T75-kierrosta. Naapurin Helge tuli autolla vastaan ja näytti peukkua. Tuli taas hyvä mieli.

Kolmen ja puolen tunnin ajomatkan jälkeen oltiin Killerillä. Kello oli puoli kolme, joten ravitkin olivat jo alkaneet. Toinen lähtö oli menossa esittelyyn. Meillä oli kahdeksas lähtö. Hain voilokin ja matkalla törmäsin jo moneen tuttuun, joiden kanssa vaihdettiin pikakuulumisia.
Katoksille palattuani Alakotilan pariskunta oli saapunut iskää puhuttelemaan. He olivat tulleet Helsingistä saakka Aatua katsomaan. Olin ihan äimistynyt, kun he toivat minulle ihan paketin tämän kauden hienosta saavutuksesta. En edes oikein tajunnut, mistä oli kyse. Paketista paljastui ihan hillittömän suuri ruusukimppu ja maljakko, jossa oli laatta kaiverruksen kera: Valion valmentajalle 2014. Ihan mykistävää, kuinka upeita ihmisiä maailmassa vielä onkaan. Olin häkeltynyt ja olen vieläkin. Kiitos.

Salaman valiokukkia. Hämmentävää, en osaa muuta sanoa!

Aatun katos oli jaettu ekan lähdön hevosen kanssa eli kun se vapautui kolmannen lähdön tienoilla, niin otettiin Aatu valjastettavaksi. Sillä oli nytkin vähän lämmin, vaikkei sillä ollut kuin fullneckfleece päällä. Mulla on lievä ongelma sen loimittamisen kanssa, kun omasta mielestäni traileri on ihan jäätävän kylmä paikka matkustaa, mutta ilmeisesti talvikarvainen suomenhevonen kuitenkin ihan tarkenee... Aatulle kilpatamineet päälle ja taas loimia niskaan. Tuttujen puhuttelua ja kuulumien vaihtoa. Iskä kävi jossain vaiheessa Vellun kanssa juttelemassa. Aatun lämmitys oli viidennen lähdön jälkeen ja Vellu lupasi taas tulla hakemaan hevosen katokselta. Aatua ei oikein voi ajaa varikolla, sillä se alkaa kovin kovin helposti kuumua varikolla kaikenlaiseen hyssyttelyyn ja sitten nähdään niitä sen kahdella jalalla kulkemisia tai jos jonkinmoisia U-käännöksiä. Eli turhia riskiä on opittu välttämään. Vellu voitti viidennen lähdön ja seremonioissa meni oma aikansa. Suunnitelmiin tuli siis muutos ja vietiin Aatu kuitenkin varikkoportille kuskia vastaan. Ihan hyvin onnistui, vaikka hevonen puoliterävänä olikin. Muut olivat jo lämmityksensä ajaneet ja seuraava lähtökin tuli hiljalleen jo esittelyyn. Vellu ajoi Aatulla kuitenkin normaalin kolmen kiekan lämmityksen kilpailusuuntaa vastaan. Hevonen oli pörheä ja letkeä. Kuski oli lämmitykseen tyytyväinen. Hokit päätettiin jättää jalkaan. Katoksille takaisin ja taas loimikasa niskaan. Kärryt pois, suojat pois, pintelit pois. Sitten annettiin hevoselle vähän rauhaa, että Aatu sai hetken aikaa "keskittyä".

Lähdön lähestyessä Aatu varustettiin uudelleen kilpatamineisiin. Nyt kuski kerkesi tulla hakemaan hevosen katokselta. Aatu lähti omaa pientä terävää pörhistelyraviaan kohti rataa. Se tekee tuon vain raveissa; laittaa kaulan vähän kaarelle ja polkee melkein paikoillaan. Se on noina hetkinä ihan oikeasti hieno.
Esittelyyn Aatu asteli numero kymmenen voilokissaan. Oli kolmen kilometrin matka ja Aatulla vielä neljäkymppiä pakkia lisäksi. Olihan siinä matkaa. Samalta paalulta lähti sellaiset vaatimattomat kaksisataatuhatta tienannut Diktaattori ja muun muassa tämän vuoden kuningatarkisan kakkonen ja kolmonen. Hiphei. Lähtö uusittiin kahdesti. Ensimmäisellä yrityksellä lähtönauhalta tuli lähinnä vain valmis-komentoja eikä mitään muuta ja toisella yrityksellä joku varasti. Varikkoportilta oli melkein hulppeaa katsella lähtötouhuja, sillä samaan aikaan jostain raviradan takaa kuului ja näkyi ilotulitusta. Joku tiesi, että kaupungilla on joulunavaus. Ajattelin, että kotona Aatu saisi hermoromahduksen sellaisesta paukuttamisesta, mutta nyt se oli niin töissä, ettei edes huomannut koko asiaa. Toinen lähtöyritys onnistui. Aatu lähti niin hyvin, että oikein yllätyin. Oli pitkiä minuutteja. Hevoset kiersivät ja kiersivät rataa. Maali ei tuntunut tulevan koskaan. Aatu juoksi jossain viidennessä ulkoparissa, josta viimeisen takasuoran lopussa Vellu pujotti sen sisäradalle. Latu kuitenkin tukkeutui sielläkin. Tilaa tuli edessä laukkaavan hevosen myötä maalisuoralla. Aatu pääsi etenemään vapaata sisärataa, mutta ulkoa vyöryi myös hevosia leveällä rintamalla. Pitkään Aatu roikkui sijalla neljä, mutta aivan maalin tuntumassa ulkoa meni kaksi hevosta edelle. Sija kuusi. Kärkikaksikko erottui Diktaattorin johdolla edukseen, mutta sen jälkeen rintama oli niin tasainen, että Aatu olisi ihan hyvin voinut olla millä tahansa sijoilla kolmosesta kahdeksaiseen. Kutoseen oltiin kuitenkin ihan supertyytyväisiä, sillä se tarkoitti rahasijaa ja sellaiseen ei kyllä näin huipputasokkaassa lähdössä oikein jaksettu uskoa. Mutta Aatu oli ihan Super. Aika oli marraskuussa hokkikengässä juostuksi kolmen kilometrin taipaleeksi varsin mainio 27,4pi. Mahtavaa!!!!

Lähdön jälkeen Aatu yleensä hetken aikaa rauhoittuu kävelemään. Niin onneksi nytkin. Katoksille palattuaan se ei tunnetusti enää yhtään puhaltanut. Tämä on Aatun kohdalla asia, jota en koskaan lopeta hämmästelemättä: Palautuminen. Se sanoo kerran puh ja sillä selvä. Ei koskaan yhtään enempää. Tämän hevosen hapenottokyky on jotain sellaista, mitä minä en ole koskaan aikaisemmin nähnyt ja tuskin tulen koskaan näkemäänkään.

Hevonen riisuttiin valjaista. Kävin pesemässä sen sillä aikaa kun iskä pakkasi kamppeita takaisin autoon. Pari loimea päälle, jäät jalkoihin, melassivettä ämpärillinen hevoselle ja sitten päästiinkin kotimatkalle. Tulomatkalla pysähdyttiin Hirvaskankaalla syömässä. Kotona oltiin puoli yksitoista eli se oli tällä erää 11,5 tunnin ravireissu. Kotona odotti hevosen hoitaminen, tavaravuoren purkaminen ja kaikkien hevosten ruokinta. Bliistrasin Aatun jalat ja käärin villakääreet päälle. Hoidin Salaman impparijalan. Tuona iltana jännevammajalat saivat olla, päätin paneutua niihin laseroinnin merkeissä taas paremmin sunnuntaina. Äiti oli käynyt aikaisemmin antamassa Samulle ja Salamalle heiniä, mutta nyt kaikki saivat iltapöperönsä. Ja heiniä taas. Samu ei olisi millään jaksanut odottaa, se oli ilmeisesti ihan nälkäkuoleman rajamailla. Ripustin märkiä loimia kuivumaan, heittelin pesuun menevät kamppeet pyykkikoneeseen ja järjestelin tavarat paikoilleen. Iskä siivosi hevoskopin. Aatulla oli jano, se joi automaatista pitkään ja hartaasti. Ja piehtaroi onnellisena omaan karsinaan päästyään. Puolilta öin sammutin tallissa valot, kuuntelin pienen hetken hevosten heinien rouskutusta ja lähdin ruusukimppuni kanssa kotiin. Ulkona oli pimeää ja muutama aste pakkasta.
Elämä tuntui hyvältä taas juuri tällaisena.

12.11.2014

Lunta ja loskaa

Talvi viime viikolla.

Elossa edelleen. Työputki takana ja vapaat edessä, tämä on totaalisesti tämän viikon paras hetki.
Viime viikolla nautittiin hetken aikaan täydellisestä talvesta, mutta tämä viikko toi tullessaan taas vesisateet. Marraskuun märkyys ja pimeys on taas niin läsnä, että siihen ihan uppoaa.
Viime viikolla kuitenkin pitkästä aikaa innostuin ottamaan muutaman kuvan hevosista päivällä tarhoissaan möllötellessään, joten kuulumisten puutteessa on edes joitakin kuvia!

Tallirintamalla arki rullaa entiseen tahtiin. Hevoset tuntuivat myös nauttivan lumesta ja Salaman kanssa viime viikolla tehdyt ratsastuslenkit valkoisella metsätiellä olivat arjen parasta antia. Samu jatkaa jalkansa parantelua. Aatu treenaa. Liikutettavia hevosia on siis kolme mutta treenattavia yksi. Aika helpolla on sinällään tämä syksy päästy, jos väkisin koittaa jotain positiivista Samun jännevammasta löytää. Viime aikoina Samun juoksut ovat pyörineet tiiviisti fintoton videokirjastossa. Ehkä nyt vasta vähän jälkeenpäin meikäläinenkin alkaa tajuta, kuinka hienoja lähtöjä Samu kauden aikana juoksi ja kuinka juoksijahevonen se itse on. Tekee hyvää välillä vähän näköjään pysähtyäkin ja katsoa taakseen. Sillä sitten jaksaa paremmin taas jatkaa eteenpäin.

Salama

 
Salkkari
Salama

Huokaus. Samusta ei saa tarhassa kauempaa otettuja kuvia.
 
 
Aatun viimeinen Kaustisen starttikin on jäänyt tänne raportoimatta, vaikka siitä on aikaa kohta jo kaksi viikkoa. Silloin meinasi kuulkaa mennä hyvinkin, mutta ei se sitten ihan loppuun asti niin sujunutkaan. Vajaa viikkoa aikaisemmin Aatu oli kahlannut ja laukkaillut Seinäjoen kuraraveissa, mutta odotukset olivat Kaustisen starttiin silti aika suuret. Pakkanen oli saapunut, kavioiden alla oli nyt napakka ja hyvä hiekkapintainen talvirata ja porukka paljon 75-tason hevosia kesympi. Kotirata, joka jokaisen mutkan ja kuopan sekä hevonen, että kuski varmasti tuntevat. Kaustisella iskä lämmitti Aatun hiittisuoralla hiittikärryistä ja kilpakärryt perässä hevonen asteli radalle vasta esittelyyn mentäessä. Ohjelmassa oli täyden matkan voltti ja Aatulla kahdenkympin pakki. Startti sujui hyvin. Mikään raketti Aatu ei ole eikä koskaan tule olemaankaan starttihetkellä, mutta mielestäni lähtötouhut alkavat hiljalleen onnistua edes vähän sinnepäin. Ainakaan Aatu ei enää lähtökiihdytyksessä jää ylimääräistä neljääkymmentä metriä lisää, mikä sinällään on sen kohdalla jo melkoinen edistys. Nyt ravi oli ensimmäisen puolikkaan ajan jonkinverran epävarman oloista, mutta Aatu sai rauhassa ottaa pääjoukkoa kiinni päästen ensimmäisellä takasuoralla kolmanteen pariin ulos. Sieltä Vellu käänteli hevosen kolmannelle kiriin 800 metriä ennen maalia. Aatun kiri oli komea. Keulassa Hurja-Aapeli pisti kaasun pohjaan, mutta Aatu saavutti karkulaisen loppusuoralle käännyttäessä ja voittokamppailu oli kahden Aapelin välinen taisto. Suoraan sanottuna Aatu harvoin häviää tällaisia kamppailuja, mutta nyt Hurja-Aapeli piti loppuun saakka yliotetta. Kuulemma Vellu käski Aatua kerran, ihan hiljaa ja nätisti, mutta hevosella meni siitäkin pyynnöstä herne nenään ja se laukkasi juuri ennen maalia. Tuomiona HLO 2 hienolla lokakuun viimeisen päivän volttiajalla 27,9ke. Minkäs teet. Aatu on olemassaan hirvittävän herkkä ja yrittävä hevonen, mutta tällä kaudella se on aavistuksen kovettunut mitä voittokamppailuihin ja loppusuoran tapahtumiin tulee. Joskus sitä nykyään kärsii vähän ajaakin. Mutta sitten on edelleenkin näitä päiviä, joilloin homma leviää käsiin pienimmästäkin muistutuksesta. Aatu antaa ulos kyllä sen, mihin se sillä hetkellä pystyy, mutta ihan näin tarkka itsestään sen ei kyllä tarvitsisi olla. Tuomiosta huolimatta olin melkoisen tyytyväinen hevoseen. Seinäjoen vaisuus oli ollutta ja mennyttä ja nyt Aatu oli taas oma itsensä.

Aatu

Aatu ja rikkinäinen loimi


Aatu.
Aatun kausi jatkuu lauantaina Jyväskylän T75-kierroksella. Siellä kokeillaan ajaa kokonaiset kolme kierrosta kilpaa ja neljänkympin pakki tekee matkasta varsin kunnioitettavan 3180 metriä. Huh. Siinäpä sitä sitten olisikin työmaata kerrakseen. Vastassa on niin kovia nimiä, ettei viitsi edes oikein ajatella. Ei ole helppoja lähtöjä, ei. Koko matkan selvittäminen ravilla olisikin ehkä varteenotettavin tavoite Aatun kohdalla. Käydään kokeilemassa.

Loppuun vielä lisää talvikuvia. Ekat kuvat on Niko ottanut traktorista, kun hän meni jyräämään metsäteitä, että saataisiin lumi tarttumaan pohjaan kiinni ja saataisiin talven treeneihin paremmat pohjat. Noh, uskokaa tai älkää, tästä se metsätie on aikaisemmin mennyt. Nyt oli hieman raskasta lunta, joten puut ja risut olivat totaalisesti tukkineet tien. Traktorista hajosi peilit ja varoituskolmio. Mutta ei auta, hevosten eteen on tehtävä kaikki mahdollinen... ;)

Läpi vain...

Ei se nyt niin ihme ollut, että lumi aiheutti kunnon sähkökatkoksiakin..
 
 
Samana päivänä, samalla tiellä. Salaman kanssa ratsastamassa.
Puut ovat nousseet paljon ylemmäs - ne mitkä eivät menneet poikki.
 
Iloiset korvat. ;),