Seikkaperäinen selostus

Aatu kotona.

Lauantai. Kello herätti puoli kahdeksalta. Sai luvan kanssa torkuttaa muutaman kerran, kun oli iskän ruokintavuoro, kuten tavallisestikin. Lämpömittari näytti -2. Just hyvä. Oli ravipäivän aamu, mutta lauantaina tuokaan asia ei kovin hirmuisesti innostanut. Pitäisi lähteä käymään Jyväskylässä Aatun kanssa päivän keikka vailla mitään pärjäämismahdollisuuksia. Aamukahvit naamariin ja talliin. Valjashuoneen lattia pursusi raveihin lähtevää tavaraa, jotka olin pakannut eilisiltana; valjaskassi, loimikassi, kengitysvälineet, juottokamppeet, kylmälaukku jalkojen kylmäyspatjoja varten, heinäpussi, kasa omia vaatteita ja sekalainen seurakunta kaikenlaista muuta rompetta, jota ehkä saattaisi tarvita raveissa... Kärryt oli pestynä ja pakattuina odottamassa pesupaikalla.

Hevoset olivat syöneet aamuruokansa ja heinänsä. Aatu käytävälle. Jaloista Back On Track -patjat pois, jalkojen hipelöinti ja tunnustelu. Ei mitään uutta ja hälyttävää näkyvissä eikä tuntuvissa. Takasten sisäsäärellä oli epämääräistä rupea, jotka taas päätin, että hinkkaan Imaverol-pesun kanssa pois startin jälkeisenä päivänä. Kuumeenmittaus; 37,9 eli Aatun normilämpö kymmennykselleen. Huolellinen harjaus, hännän ja harjan läpikäyminen harjanselvitysaineen kanssa. Ulkoloimi päälle ja tarhaan. Hah, eipäs Aatu-raasu vielä hoksannut, että kohta odotti raveihin lähtö. Samu käytävälle. Sen piti taas pullistella ja höristellä Salamalle kuin suurempikin siitosori. Salama ei jaksanut välittää. Mitäpä turhista. Samun jännejalasta BOT-kääre pois, jalan puristelua ja tunnustelua. Hevosen harjaus, loimi päälle ja pihalle. Viimeiseksi Salama. Sillä ei ollut mihinkään kiire. Salaman jalkakääreitten purkaminen. Sille pukkasi viime viikon rapakoissa vaihteeksi toiseen takaseen imppari, joten siinä oli yön yli ollut Animalitex-kääre. Jalka oli nyt paljon parempi. Jännevammajalan käärin muutenkin joka yöksi. Tamman harjaus, loimitus ja pihalle. Heitin kaikille vastoin suunnitelmiani tarhoihin vähän heiniä, kun näytti, että orien piti heti olla jäistä maata jyrsimässä. Heinät voittivat. Iskäkin saapui talliin. Siivottiin karsinat ja talli muutenkin. Laitoin Salamalle ja Samulle karsinoihin heinät.  Killeriltä oli tullut aamulla iskälle viesti radan kunnosta. Suositeltiin kuulemma hokkeja. Aatulla ne olivat jalassa ja tarvittaessa ne saisi raveissa lämmityksen jälkeen toki poiskin.

Kävin vaihtamassa vaatteet. Takaisin talliin. Puoli yhdeltätoista pyydystin Aatun tarhasta sisälle. Loimi pois ja karsinaan pissalle. Ja sitten starttipuunaukseen käytävälle. Harjausta, letitystä, riimun vaihtoa, kavioiden lakkausta, hokkien läpikäyntiä, korvien tukkimista, jalkojen käärimistä, loimittamista ja hevonen tallusteli starttivalmiina koppiin. Auton lastausta. Kävin syömässä äitin laittamaa ruokaa sillä välin, kun iskä otti kotohevoset talliin myös. Joku nainen kävi lapsensa kanssa katsomassa hevosia. Muita vieraita ei näkynyt, vaikka yleensä niitä ravipäivinä näkyy. Suunnitellusti aikataulussa yhdeltätoista lähdettiin huristelemaan kohti Jyväskylää ja T75-kierrosta. Naapurin Helge tuli autolla vastaan ja näytti peukkua. Tuli taas hyvä mieli.

Kolmen ja puolen tunnin ajomatkan jälkeen oltiin Killerillä. Kello oli puoli kolme, joten ravitkin olivat jo alkaneet. Toinen lähtö oli menossa esittelyyn. Meillä oli kahdeksas lähtö. Hain voilokin ja matkalla törmäsin jo moneen tuttuun, joiden kanssa vaihdettiin pikakuulumisia.
Katoksille palattuani Alakotilan pariskunta oli saapunut iskää puhuttelemaan. He olivat tulleet Helsingistä saakka Aatua katsomaan. Olin ihan äimistynyt, kun he toivat minulle ihan paketin tämän kauden hienosta saavutuksesta. En edes oikein tajunnut, mistä oli kyse. Paketista paljastui ihan hillittömän suuri ruusukimppu ja maljakko, jossa oli laatta kaiverruksen kera: Valion valmentajalle 2014. Ihan mykistävää, kuinka upeita ihmisiä maailmassa vielä onkaan. Olin häkeltynyt ja olen vieläkin. Kiitos.

Salaman valiokukkia. Hämmentävää, en osaa muuta sanoa!

Aatun katos oli jaettu ekan lähdön hevosen kanssa eli kun se vapautui kolmannen lähdön tienoilla, niin otettiin Aatu valjastettavaksi. Sillä oli nytkin vähän lämmin, vaikkei sillä ollut kuin fullneckfleece päällä. Mulla on lievä ongelma sen loimittamisen kanssa, kun omasta mielestäni traileri on ihan jäätävän kylmä paikka matkustaa, mutta ilmeisesti talvikarvainen suomenhevonen kuitenkin ihan tarkenee... Aatulle kilpatamineet päälle ja taas loimia niskaan. Tuttujen puhuttelua ja kuulumien vaihtoa. Iskä kävi jossain vaiheessa Vellun kanssa juttelemassa. Aatun lämmitys oli viidennen lähdön jälkeen ja Vellu lupasi taas tulla hakemaan hevosen katokselta. Aatua ei oikein voi ajaa varikolla, sillä se alkaa kovin kovin helposti kuumua varikolla kaikenlaiseen hyssyttelyyn ja sitten nähdään niitä sen kahdella jalalla kulkemisia tai jos jonkinmoisia U-käännöksiä. Eli turhia riskiä on opittu välttämään. Vellu voitti viidennen lähdön ja seremonioissa meni oma aikansa. Suunnitelmiin tuli siis muutos ja vietiin Aatu kuitenkin varikkoportille kuskia vastaan. Ihan hyvin onnistui, vaikka hevonen puoliterävänä olikin. Muut olivat jo lämmityksensä ajaneet ja seuraava lähtökin tuli hiljalleen jo esittelyyn. Vellu ajoi Aatulla kuitenkin normaalin kolmen kiekan lämmityksen kilpailusuuntaa vastaan. Hevonen oli pörheä ja letkeä. Kuski oli lämmitykseen tyytyväinen. Hokit päätettiin jättää jalkaan. Katoksille takaisin ja taas loimikasa niskaan. Kärryt pois, suojat pois, pintelit pois. Sitten annettiin hevoselle vähän rauhaa, että Aatu sai hetken aikaa "keskittyä".

Lähdön lähestyessä Aatu varustettiin uudelleen kilpatamineisiin. Nyt kuski kerkesi tulla hakemaan hevosen katokselta. Aatu lähti omaa pientä terävää pörhistelyraviaan kohti rataa. Se tekee tuon vain raveissa; laittaa kaulan vähän kaarelle ja polkee melkein paikoillaan. Se on noina hetkinä ihan oikeasti hieno.
Esittelyyn Aatu asteli numero kymmenen voilokissaan. Oli kolmen kilometrin matka ja Aatulla vielä neljäkymppiä pakkia lisäksi. Olihan siinä matkaa. Samalta paalulta lähti sellaiset vaatimattomat kaksisataatuhatta tienannut Diktaattori ja muun muassa tämän vuoden kuningatarkisan kakkonen ja kolmonen. Hiphei. Lähtö uusittiin kahdesti. Ensimmäisellä yrityksellä lähtönauhalta tuli lähinnä vain valmis-komentoja eikä mitään muuta ja toisella yrityksellä joku varasti. Varikkoportilta oli melkein hulppeaa katsella lähtötouhuja, sillä samaan aikaan jostain raviradan takaa kuului ja näkyi ilotulitusta. Joku tiesi, että kaupungilla on joulunavaus. Ajattelin, että kotona Aatu saisi hermoromahduksen sellaisesta paukuttamisesta, mutta nyt se oli niin töissä, ettei edes huomannut koko asiaa. Toinen lähtöyritys onnistui. Aatu lähti niin hyvin, että oikein yllätyin. Oli pitkiä minuutteja. Hevoset kiersivät ja kiersivät rataa. Maali ei tuntunut tulevan koskaan. Aatu juoksi jossain viidennessä ulkoparissa, josta viimeisen takasuoran lopussa Vellu pujotti sen sisäradalle. Latu kuitenkin tukkeutui sielläkin. Tilaa tuli edessä laukkaavan hevosen myötä maalisuoralla. Aatu pääsi etenemään vapaata sisärataa, mutta ulkoa vyöryi myös hevosia leveällä rintamalla. Pitkään Aatu roikkui sijalla neljä, mutta aivan maalin tuntumassa ulkoa meni kaksi hevosta edelle. Sija kuusi. Kärkikaksikko erottui Diktaattorin johdolla edukseen, mutta sen jälkeen rintama oli niin tasainen, että Aatu olisi ihan hyvin voinut olla millä tahansa sijoilla kolmosesta kahdeksaiseen. Kutoseen oltiin kuitenkin ihan supertyytyväisiä, sillä se tarkoitti rahasijaa ja sellaiseen ei kyllä näin huipputasokkaassa lähdössä oikein jaksettu uskoa. Mutta Aatu oli ihan Super. Aika oli marraskuussa hokkikengässä juostuksi kolmen kilometrin taipaleeksi varsin mainio 27,4pi. Mahtavaa!!!!

Lähdön jälkeen Aatu yleensä hetken aikaa rauhoittuu kävelemään. Niin onneksi nytkin. Katoksille palattuaan se ei tunnetusti enää yhtään puhaltanut. Tämä on Aatun kohdalla asia, jota en koskaan lopeta hämmästelemättä: Palautuminen. Se sanoo kerran puh ja sillä selvä. Ei koskaan yhtään enempää. Tämän hevosen hapenottokyky on jotain sellaista, mitä minä en ole koskaan aikaisemmin nähnyt ja tuskin tulen koskaan näkemäänkään.

Hevonen riisuttiin valjaista. Kävin pesemässä sen sillä aikaa kun iskä pakkasi kamppeita takaisin autoon. Pari loimea päälle, jäät jalkoihin, melassivettä ämpärillinen hevoselle ja sitten päästiinkin kotimatkalle. Tulomatkalla pysähdyttiin Hirvaskankaalla syömässä. Kotona oltiin puoli yksitoista eli se oli tällä erää 11,5 tunnin ravireissu. Kotona odotti hevosen hoitaminen, tavaravuoren purkaminen ja kaikkien hevosten ruokinta. Bliistrasin Aatun jalat ja käärin villakääreet päälle. Hoidin Salaman impparijalan. Tuona iltana jännevammajalat saivat olla, päätin paneutua niihin laseroinnin merkeissä taas paremmin sunnuntaina. Äiti oli käynyt aikaisemmin antamassa Samulle ja Salamalle heiniä, mutta nyt kaikki saivat iltapöperönsä. Ja heiniä taas. Samu ei olisi millään jaksanut odottaa, se oli ilmeisesti ihan nälkäkuoleman rajamailla. Ripustin märkiä loimia kuivumaan, heittelin pesuun menevät kamppeet pyykkikoneeseen ja järjestelin tavarat paikoilleen. Iskä siivosi hevoskopin. Aatulla oli jano, se joi automaatista pitkään ja hartaasti. Ja piehtaroi onnellisena omaan karsinaan päästyään. Puolilta öin sammutin tallissa valot, kuuntelin pienen hetken hevosten heinien rouskutusta ja lähdin ruusukimppuni kanssa kotiin. Ulkona oli pimeää ja muutama aste pakkasta.
Elämä tuntui hyvältä taas juuri tällaisena.