Lunta ja loskaa

Talvi viime viikolla.

Elossa edelleen. Työputki takana ja vapaat edessä, tämä on totaalisesti tämän viikon paras hetki.
Viime viikolla nautittiin hetken aikaan täydellisestä talvesta, mutta tämä viikko toi tullessaan taas vesisateet. Marraskuun märkyys ja pimeys on taas niin läsnä, että siihen ihan uppoaa.
Viime viikolla kuitenkin pitkästä aikaa innostuin ottamaan muutaman kuvan hevosista päivällä tarhoissaan möllötellessään, joten kuulumisten puutteessa on edes joitakin kuvia!

Tallirintamalla arki rullaa entiseen tahtiin. Hevoset tuntuivat myös nauttivan lumesta ja Salaman kanssa viime viikolla tehdyt ratsastuslenkit valkoisella metsätiellä olivat arjen parasta antia. Samu jatkaa jalkansa parantelua. Aatu treenaa. Liikutettavia hevosia on siis kolme mutta treenattavia yksi. Aika helpolla on sinällään tämä syksy päästy, jos väkisin koittaa jotain positiivista Samun jännevammasta löytää. Viime aikoina Samun juoksut ovat pyörineet tiiviisti fintoton videokirjastossa. Ehkä nyt vasta vähän jälkeenpäin meikäläinenkin alkaa tajuta, kuinka hienoja lähtöjä Samu kauden aikana juoksi ja kuinka juoksijahevonen se itse on. Tekee hyvää välillä vähän näköjään pysähtyäkin ja katsoa taakseen. Sillä sitten jaksaa paremmin taas jatkaa eteenpäin.

Salama

 

Salkkari

Salama

Huokaus. Samusta ei saa tarhassa kauempaa otettuja kuvia.

 

 

Aatun viimeinen Kaustisen starttikin on jäänyt tänne raportoimatta, vaikka siitä on aikaa kohta jo kaksi viikkoa. Silloin meinasi kuulkaa mennä hyvinkin, mutta ei se sitten ihan loppuun asti niin sujunutkaan. Vajaa viikkoa aikaisemmin Aatu oli kahlannut ja laukkaillut Seinäjoen kuraraveissa, mutta odotukset olivat Kaustisen starttiin silti aika suuret. Pakkanen oli saapunut, kavioiden alla oli nyt napakka ja hyvä hiekkapintainen talvirata ja porukka paljon 75-tason hevosia kesympi. Kotirata, joka jokaisen mutkan ja kuopan sekä hevonen, että kuski varmasti tuntevat. Kaustisella iskä lämmitti Aatun hiittisuoralla hiittikärryistä ja kilpakärryt perässä hevonen asteli radalle vasta esittelyyn mentäessä. Ohjelmassa oli täyden matkan voltti ja Aatulla kahdenkympin pakki. Startti sujui hyvin. Mikään raketti Aatu ei ole eikä koskaan tule olemaankaan starttihetkellä, mutta mielestäni lähtötouhut alkavat hiljalleen onnistua edes vähän sinnepäin. Ainakaan Aatu ei enää lähtökiihdytyksessä jää ylimääräistä neljääkymmentä metriä lisää, mikä sinällään on sen kohdalla jo melkoinen edistys. Nyt ravi oli ensimmäisen puolikkaan ajan jonkinverran epävarman oloista, mutta Aatu sai rauhassa ottaa pääjoukkoa kiinni päästen ensimmäisellä takasuoralla kolmanteen pariin ulos. Sieltä Vellu käänteli hevosen kolmannelle kiriin 800 metriä ennen maalia. Aatun kiri oli komea. Keulassa Hurja-Aapeli pisti kaasun pohjaan, mutta Aatu saavutti karkulaisen loppusuoralle käännyttäessä ja voittokamppailu oli kahden Aapelin välinen taisto. Suoraan sanottuna Aatu harvoin häviää tällaisia kamppailuja, mutta nyt Hurja-Aapeli piti loppuun saakka yliotetta. Kuulemma Vellu käski Aatua kerran, ihan hiljaa ja nätisti, mutta hevosella meni siitäkin pyynnöstä herne nenään ja se laukkasi juuri ennen maalia. Tuomiona HLO 2 hienolla lokakuun viimeisen päivän volttiajalla 27,9ke. Minkäs teet. Aatu on olemassaan hirvittävän herkkä ja yrittävä hevonen, mutta tällä kaudella se on aavistuksen kovettunut mitä voittokamppailuihin ja loppusuoran tapahtumiin tulee. Joskus sitä nykyään kärsii vähän ajaakin. Mutta sitten on edelleenkin näitä päiviä, joilloin homma leviää käsiin pienimmästäkin muistutuksesta. Aatu antaa ulos kyllä sen, mihin se sillä hetkellä pystyy, mutta ihan näin tarkka itsestään sen ei kyllä tarvitsisi olla. Tuomiosta huolimatta olin melkoisen tyytyväinen hevoseen. Seinäjoen vaisuus oli ollutta ja mennyttä ja nyt Aatu oli taas oma itsensä.

Aatu

Aatu ja rikkinäinen loimi

Aatu.

Aatun kausi jatkuu lauantaina Jyväskylän T75-kierroksella. Siellä kokeillaan ajaa kokonaiset kolme kierrosta kilpaa ja neljänkympin pakki tekee matkasta varsin kunnioitettavan 3180 metriä. Huh. Siinäpä sitä sitten olisikin työmaata kerrakseen. Vastassa on niin kovia nimiä, ettei viitsi edes oikein ajatella. Ei ole helppoja lähtöjä, ei. Koko matkan selvittäminen ravilla olisikin ehkä varteenotettavin tavoite Aatun kohdalla. Käydään kokeilemassa.

Loppuun vielä lisää talvikuvia. Ekat kuvat on Niko ottanut traktorista, kun hän meni jyräämään metsäteitä, että saataisiin lumi tarttumaan pohjaan kiinni ja saataisiin talven treeneihin paremmat pohjat. Noh, uskokaa tai älkää, tästä se metsätie on aikaisemmin mennyt. Nyt oli hieman raskasta lunta, joten puut ja risut olivat totaalisesti tukkineet tien. Traktorista hajosi peilit ja varoituskolmio. Mutta ei auta, hevosten eteen on tehtävä kaikki mahdollinen... ;)

Läpi vain...

Ei se nyt niin ihme ollut, että lumi aiheutti kunnon sähkökatkoksiakin..

 

 

Samana päivänä, samalla tiellä. Salaman kanssa ratsastamassa.
Puut ovat nousseet paljon ylemmäs - ne mitkä eivät menneet poikki.

 

Iloiset korvat. ;),