|
Yksi kolmesta. Ylivieskan T75-ravit. Mukana kaikki meidän hevoset! Tässä Samu.
|
Päivitys tulee auttamattomasti myöhässä, mutta tuleepahan
kuitenkin. Selitykseksi voin puolustella, että ilmeisesti ukkonen hajotti
tietokoneestani modeemin viime perjantai-iltana (kun minä rasvasin tallissa
valjaita ja pesin hevosia seuraavan päivän raveja varten). Joten nettiyhteys on ollut viimeisen viikon
puhelimen varassa ja sillä ei paljon blogia kirjoitella... Toisekseen lauantain
jälkeen olo oli kyllä itsellä niin kaikkensa antanut, että pelkästään
nukkuminen oli aika lailla kova sana.
Päivämäärä 7.6.2014 tulee jäämään ikuisesti meidän tallin
historiaan suurten saavutusten ja toiveiden täyttymysten päivänä. Tuollaista päivää ei tulla kokemaan enää
koskaan. Juuri päivän ainutlaatuisen vuoksi sitä osaa arvostaakin todella,
todella korkealle. Me olemme kuitenkin ihan tavallisia raviurheilun
harrastelijoita, meillä on ihan tavalliset harrasteluhevoset, joiden
hyvinvoinnin ja treenaamisen eteen on tehty ja tullaan jatkossakin tekemään
kaikki mahdollinen. Hevosten eteen tehdyn työn määrä on valtava, mutta niin se
on kaikilla muillakin tätä lajia harrastavilla. Lauantaina työlle saatiin
huikea kiitos. Kun meidän kolmen kopla eli koko tallin hevoskalusto
traileriletkana kääntyi lauantaina Ylivieskan raviradan suuntaan oli tunne
kerrassaan ihmeellinen. "Tää on varmaan niinku Pekka Korvella", oli
mun ehkä viimeisin vähänkään järkevä lause iskälle ennen ravipaikalle
saapumista.
Uskon, että jokainen meidän hevosten starttailua seuraava
tietää jo viime lauantain ravitulokset. Samu sijoittui Biofarm-Cupin finaalissa
neljänneksi, Aatu nitisti valtavia nimiä omassa lähdössään sijoittuen
uskomattomasti kolmanneksi ja Salama taapersi ja taisteli sen, minkä 12 radalta
kykeni riittäen lauantaina yhdeksänneksi. Jossakin määrin haluan kuitenkin
vielä palata vähän tarkemmin noihin lauantain ravifiiliksiin.
Ensinnäkin Samu. Ylistyssanat, joita siitä viikon aikana sai
lukea alan lehdistä, netistä, pelivihjeistä ja keskustelupalstoilta olivat
jotain ihan huikean hämmentäviä. Samu oli monissa pelivihjeissä
T75-pelikierroksen varmaehdokas, mutta minä jumituin vihjeissä ja kommenteissa
lähinnä sanoihin: Suurlahjakkuus ja huippulupaus. Hurjia sanoja, joilla on
vielä hurjempi merkitys. Ykkössuosikin asema kauden ensimmäisessä 4-vuotiaiden
suomenhevosten suurkilpailussa oli suuri kunnia mutta samalla äärettömän
kummallinen asia. Viikon parhaassa raviohjelmassa eli Satavarmassa pohdittiin
sitten etelän ravinimien kesken sitä, onko Samu vaihtanut ennen finaalia
oikeasti karsinaakin vai vain valmentajaa paperilla. Niinpä niin. Samu asuu ja
tulee aina asumaankin omassa karsinassaan meidän omassa tallissamme, mutta
Vellun osuus Samun elämässä ja tähän astisissa saavutuksissa on niin suuri,
että nimi valmentajan kohdalla on perusteltu muutenkin kuin kilpailusääntöjen
kiertämisen takia.
Kuluneella viikolla ennen H-hetkeä kaikki hevoset olivat
käyneet tuttuun tyyliinsä juoksemassa viimeistelyjä Kaustisella. Kaikki
vaikutti olevan kunnossa. Viimeiset illat ennen lauantaita sujuivat jos
mahdollista vielä enemmän tallipainoittaisissa merkeissä kuin tavallisesti,
mutta niin vain kaikki voitava saatiin tehtyä ja varusteetkin puunattua
viimeistäkin remmiä myöten. Lauantaiaamuna Jyri tuli tarkastamaan vielä
hevosten kengityksiä ja Salaman vähän kovia kokeneet kaviot saivat jo ennakkoon
lämpöhoitoakin ennenkuin Salama lähti Jyrin trailerin kyydissä kohti Ylivieskaa. Naapureita ja muuten vain raveja seuraavia ihmisiä kävi vielä
aamulla kyselemässä hevosten kuulumia ja viimeisiä treeniotteita. Kaikki olivat
niin mukana. Hämmentävää, mutta niin hienoa. Myös paikan päällä Ylivieskassa
oli niin suuret joukkiot meidän hevosten kannattajia, että kaikki
ei-Aatu-fanipaidalliset olivat lähestulkoon kummajaisia. ;) Tähän väliin kuuluu
siis antaa SUURI KIITOS kaikille raveissa paikan päällä vaikuttaneille
kannustusjoukoille sekä netin kautta hevostemme suorituksia jännittäneille ihanille
ihmisille. Te olette huippuja!
En enää jaksa tähän purkaa sitä kaikkea ärsyyntymistäni,
mikä purkaantui Ylivieskassa, kun hevosten katospaikat selvisivät. Sanottakoon,
että olin soittanutkin raviradalle katostoiveista sen lisäksi, että olin kirjoittanut
toiveet ilmoittautumisen yhteydessä Heppa-järjestelmään ja lähettänyt toiveet
vielä raviradan työntekijän toiveesta tekstiviestillä. Eli yhteensä kolmeen
kertaan. Ilmeisesti sekä kuullun että luetunymmärtämisessä oli sitten yhtäaikaa vikaa, mutta minkäs
teet. Tuossa vaiheessa kuitenkin romuttui äkkiä ne pekkakorpimaiset fiilikset -
heidän katostoiveensa olisi taatusti ainakin kuunneltu. Pääasia kuitenkin, että
oriit ja tamma olivat eri puolilla varikkoa. Se oli hyvä asia. Huono ja paljon
työtä teettävä asia sitten oli se, että oriit oli laitettu maneesin katoksiin -
juuri sinne minne niitä ei oltu toivottu, koska maneesi on niin kaukana
radasta. No siellä ne nyt olivat. Ja maneesissa todellakin tarkeni. Oriit
käyttäytyivät kuitenkin suhteellisen fiksusti ja mikä ihaninta, eivät olleet
yhtään toistensa perään.
|
Samu lämmityksessä Ylivieskassa |
Samu kävi lämmityksessä vähän ylikierroksilla ja sain
monesta tuutista kuulla, että se myös laukkaisi lämmityksessä. Kyllä, myös Samu
osaa laukata. Se on 4-vuotias vähän kilpaillut ja rutinoimaton ori, se voi myös
laukata, oli se kuinka kummallista tahansa. Samu palautui lämmityksestä
huonosti ja puhalsi todella pitkään maneesissa pesusta huolimatta. Asia
mietitytti hieman, mutta sitä kuvitteli kaiken selittyvän helteisellä kelillä.
Biofarm-Cupin 2014 finaalin osallistujat esittäytyivät komeasti ja
juhlallisesti sadan metrin välein. "Kilpailun suurin ennakkosuosikki on
numero 7 R.R Samu". Huh. Olihan se hienoa kuunneltavaa, vaikka tuossa
vaiheessa oltiinkin Merjan kanssa vielä maneesissa täyttä päätä valjastamassa
Aatua omaan lämmitykseensä. Itse startti mentiin kuitenkin katsomaan radan
varteen.
Lähtö pääsi matkaan ensimmäisellä yrityksellä. Samu lähti
kahdestakympistä lujaa saavutaen pian paalun hevoset päästen juoksemaan
loistavassa paikassa toisessa parissa ulkona. Ensimmäinen puolikas 33,0. Koko
kierros 31,0. Tuossa vaiheessa viisi hevosta oli jo erottautunut kauaksi muista
ja väliaikoja kuunnellessa tiesi, että kohta mentäisiin eikä meinattaisi. Samu
näytti hienolta. Niin ankaran hienolta. Kolmas puolikas 25,0. Tuossa vaiheessa
Samu sai käskyn kolmannelle radalle ja perässä eteni varjona lähdön voittanut
Vapperi. Samu syöksyi hetkessä kärkiparin rinnalle, mutta viimeisessä
kaarteessa askeleet sakkasivat ja Samu laukkasi. Kärkisijoitus karkasi siihen.
Viimeinen puolikas tultiin vielä 26-vauhtia. Johtohevosen myös laukattua
maalisuoralla Samu saalisti vielä kuitenkin kunniakkaan nelossijan komealla
komealla nelivuotisvolttinoteerauksella ja tähtiajalla 28,3!!! Super-Samu. Vasta lähdön jälkeen huolestuttiin totisemmin
Samun onnettomasta palautumisesta. Vellu sanoi, että startin aikanakin Samun
hengitys rohisi ja tuntui, että siltä loppuu happi ihan kokonaan. Minä painuin
tuossa vaiheessa jo Salaman valjastuspuuhiin, mutta iskä ja Merja käyttivät Samua
klinikalla raviradalla, jossa eläinlääkäri vahvisti Vellun näkemyksen; tukossa oli. Samu sai kortisonia lihakseen ja
penisilinikuurin kotiinviemisiksi. Olisihan tuo räkätaudin alku voinut johonkin
"parempaankin" saumaan iskeä
kuin ikäluokkakilpailun finaaliin, mutta eipä mitään tällaista ollut etukäteen
havaittavissa. Ja jälkikäteen Samun suoritusta on osannut arvostaa vieläkin
enemmän, sillä tukkoisuudestaan ja taudistaan huolimatta se tuli juoksua
maaliin saakka.
Mutta Aatu sitten. Sillä oli ravien kahdeksas lähtö, viides
75-kohde ja 2600 metrin voltti. Nelosrata paalulta, josta etukäteen ajateltuna
oli lähinnä silkka mahdottomuus päästä ravilla matkaan. Mutta on nämä hauskoja
otuksia. Eikä näiden kanssa mikään mene niin kuin etukäteen ajattelee. Ei ei.
Aatuhan ampaisi voltin neloskaistalta liikkeellä kuin vanhat volttikonkarit.
Aatu taivalsi ensimmäisen kierroksen kuolemanpaikalla kunnes eteen kiertyi
hevonen ja Aatu sai seuraavan kilometrin siitä vetoapua. Viimeisellä
takasuoralla käsky kävi taas kolmoskaistalle ja Aatu kaasutteli johtohevosen
rinnalle. Kuten Samunkin kanssa, yksi sija saatiin "ilmaiseksi"
edellämenevän hevosen laukattua (myönnettäköön kyllä että monesti on roolit
ollut Aatun kanssa toisinkinpäin...) mutta Aatun esityksen hienoutta se ei
laimenna yhtään. Aatu oli maalissa kolmas ajalla 26,6 keskipitkästä voltista.
Taakse jäi niin suuria nimiä kuin Siirin Älli ja Diktaattori.
Ällistyttävää. Aatu sai kuskiltakin
lähdön jälkeen pelkkiä kehuja. Tuntuipa hienolta onnistua sen kanssa noin hienosti noin kovatasoisessa
lähdössä!
|
Tunnelmia maneesista. Samun urakka ohitse ja Aatulla vielä edessä. |
Salama oli sitten tällä erää se meidän tallin heikoin
lenkki. Tamma oli lämmityksessä ihan
hyvä ja Jyri riisui siltä vielä starttiin etukengätkin pois samalla kun
Saariselta vuokratut Ufot aseteltiin perään. Salamalla oli auton takaa numero
12 eikä se koskaan ole kyllä tuolta paikalta pystynyt pärjäämään.
Lähtökiihdytys oli niin epätasainen, etten vielä tänäpäivänäkään ymmärrä, miten
lähtö hyväksyttiin tuollaisena matkaan. Salama eteni aluksi sujuvasti sisärataa
pitkin, mutta takasuoralla Vellu nosti sen toisen radan jonoon kuudenneksi.
Juoksupaikka oli todella kaukana kärjestä. Avauspuolikas kaahattiin
23,5-vauhtia ja sen jälkeen vedettiin kierroksen ajaksi liinat kiinni. Kierros 28,5 ja kolmas puolikas 31,5. Viimeisellä
takasuoralla Salama nousi kolmannen radan letkaan jatkoksi, mutta samassa
kärkikin lisäsi vauhtia niin, että tehtävä oli täysin mahdoton. Kärki lopetti 25,5. Salama taisteli
ulkoratoja pitkin sen mitä jaloistaan pääsi, mutta eihän se toivottomista
lähtökohdista mihinkään riittänyt. Sija yhdeksän ajalla 29,5. Aika onnetonta.
Myöhemmin juoksua videolta katsoessani Salama tekee mielestäni kuitenkin paljon
sijoitustaan paremman juoksun. Kellotin sille viimeiset 400 metriä 25-vauhtia, että kyllä sekin ihan
puolijuoksua maaliin tuli. Tosiasia kuitenkin on, että Salamankin sarjat ovat
jo hurjan kovia eikä se omaa sellaisia kyytejä, joilla takarivin uloimmalta
paikalta kierrettäisiin koko sakki. Kilpailu on hurjan kovaa.
|
Aatu pesulla - heti kaksista miehin. ;) |
Kaikenkaikkiaan ravipäivä kolmen hevosen voimin oli
kuitenkin paitsi ennenkokematon myös äärettömän upea kokemus. Hyvin
suunniteltuna homma luisti. Kaikki hevoset olivat oikeaan aikaan lämmityksissä
ja starteissa. Ja se on jo aika hyvin. Vellun lisäksi Merjalle ja Jyrille
kuuluu päivän onnistumista suurimmat kiitokset. Kun tekijöitä oli tarpeeksi,
onnistui johonkin väliin ujuttaa myös Samun klinikkakäyntikin. ;)
|
Salaman kanssa starttiin menossa. |
Tämän viikon tunnelmat eivät ole olleet niin hienot kuin
viikkoa aikaisemmin. Samu on penisilinipiikkinsä saanut ja se käytettiin
Kaustisen klinikalla keskiviikkoaamuna Olli Kaukon tähystyksessä. Näkymät
olivat jo paljon paremmat, mutta Samu sai vielä sipuliviinat sisuksiinsa ja nyt
sitten hevonen ja koko talli on haissut muutaman päivän vallan järkyttävälle
sipulille... ;) Pahoittelen naapureita hajuhaitoista. :D Tällä hetkellä ollaan
kuitenkin toiveikkaita vielä, että Samu paranee niin, että kykenee
osallistumaan 30. päivä Pikkupelimanniajon karsintoihin. Aatu on meidän kolmen koplasta ainut, joka on
hiitannut tällä viikolla jo normaalisti ja sen kanssa suunnitelmissa on tehdä seuraavaksi juhannusravireissu
Rovaniemelle.
Salaman kohdalla jatkosuunnitelmat ovat eniten auki. Tamman
jännejalka reagoi Ylivieskan startin jälkeen, joten sille on pakko antaa nyt hetkisen
huilia. Toivon ja uskon, että Salaman kanssa päästään vielä tänä kesänä ajamaan
kilpaa, mutta tulevaisuutta ajatellessa on pakko olla realisti. Salama on jo
9-vuotias eikä se enää varmasti tule kehittymään vauhdeiltaan. Sen uraa
varjostaneiden nivelvaivojen kanssa sekä omistaja että hevonen ovat oppineet
elämään, mutta tämän jänneongelman kanssa konstit ovat vähissä. Salama on maailman kultaisin ja parasluonteisin
hevonen. Se on antanut raviurheilussa paljon enemmän kuin siltä ikinä olisi
uskallettu vaatia tai toivoa. Salama on hevonen, joka on opettanut paitsi
minulle myös monelle muulle, mikä merkitys raviurheilussa on hyvällä
juoksupäällä. Salama on todistanut, mitä on se, kun hevonen antaa kaikkensa -
muttei koskaan periksi. Eikä Salama anna periksi nytkään. Sen tulevaisuutta on kuitenkin viimeisen
viikon aikana mietitty kovasti. Tällä hetkellä suunnitelma on, että Salama
tullaan siementämään tänä kesänä, jonka jälkeen tamma saa vielä syksyyn saakka
juosta kilpaa sen minkä jalat antavat myöden. Kilpailu-uran jälkeen Salama tekee toivottavasti
vielä monta varsaa . Jos ne onnistuu jättämään niihin edes ripauksen omaa
ainutlaatuista luonnettaan ja raudanlujaa taistelutahtoaan , niin hyvin on mennyt.
|
Aatu hiittireissulla torstaina. Lämmitys. |
|
Vetoja |
|
Ja hikisiä tunnelmia vetojen jälkeen. |