Hurjan huikeaa

Aina yhtä upea Mikkeli 1.6.2014.

Kesäkuu. Aurinko. Kesäravit. Suurravit. Vauhtijuhlat. Hienot hevoset. Jännitys. Raviurheilu ja rakkaus tätä mahtavaa lajia kohtaan.
Tähän aikaan vuodesta on helppo taas muistaa, miksi raviurheilu on maailman mahtavin harrastus. Silti. On tämä huikea lajia. Sunnuntainen reissu Aatun kanssa Mikkelin T75-finaalikierroksen vauhtijuhliin oli taas jotenkin erityisen upea. En edelleenkään tahdo millään ymmärtää sitä, että Aatu pääsee kilpailemaan tuollaisissa raveissa, jotka vilisivät huippuhevosia. Varikko on täynnä sellaisia nimiä, joita minä arvostan ja ihailen tässä lajissa niin paljon. Puhumattakaan niistä upeista hyvinhoidetuista huippukuntoisista hevosista, joita täyttävät tällaisten ravien kaikki lähdöt. Minusta on aina ihan yhtä epätodellista olla Aatun kanssa tuossa samassa porukassa.

Mikkeliin startattiin Aatu kyydissä sunnuntaiaamuna vartin yli seitsemän. Perillä Mikkelissä oltiin viisi tuntia ja 360km myöhemmin. Aatu matkusti jälleen hyvin. Se on kyllä äärettömän suuri asia. Perillä se kiskaisi ämpärillisen vettä naamariin ja koitti korvat täynnä pumpulia kuunnella, millaisissa kemuissa sitä tällä kertaa oikein oltiin. Pitkän kuljetuksen takia yritettiin jälleen kerran kävelytellä Aatua hetki varikolla narusta, kun tunnetusti se varikolla kärryt perässä käveleminen ei oikein ole se Aatun juttu. Eipä siitä taluttelustakaan mitään tullut, tälläkään kertaa. Mutta käveltiinpä nyt sen verran, että Aatu osoitti ilmassakävelyllään ettei paikat järin jumissa kopissa seisomisesta ollut. Muuten ori oli Mikkelissä äärimmäisen rauhallinen. Katoksessa seisoskellessa se suoraan sanottuna nukkui niin kuin se oikein hyvinä päivinään raveissa tekeekin. Lämmityksessä ei ollut mitään ihmeellistä. Aatu kiersi rataa kolme kierrosta väärään suuntaan ympäri ja tuli katokseen jatkamaan nukkumistaan.



Kokeiltiin tällä kertaa taas kävelyttää Aatua pitkän kuljetuksen jälkeen narusta varikolla.
 Noh, todettakoon, ettei Aatu vieläkään kävele...ainakaan maata pitkin. ;)

Aatu ja iskä

Starttivalmisteluja ja jännityksen kasvattamista...



Kävelytysyritysten jälkeen Aatu pakattiin vielä traileriin - se on paikka, missä hevonen on ainakin rauhallinen.

Aatulla oli lähtö kuusi, kolmas 75-kohde, 2100 metrin ryhmäajo ja numero kaksi. Aatun kanssa on opittu kyllä luottamaan hevosen kykyihin, mutta samalla ymmärtämään myös se, että tämän hevosen kanssa voi sattua ja tapahtua mitä tahansa. Milloin tahansa. Siksi Aatun menestymismahdollisuuksista ei koskaan osaa sanoa mitään varmaa. Ei edes kymmentä metriä ennen maalilinjaa. Silti en ymmärrä, miksi olin tällä kertaa aivan takuuvarma, että Aatu tulisi pärjäämään. En tiedä tälläkään hetkellä, mistä se tunne tuli, mutta jostain syystä minulla oli nyt valtava luotto hevoseen. Ei ehkä olisi kannattanut. Muutama minuuttia ennen starttia Vellu tuli Aatulla varikolle varusteiden korjaukseen. Oikeanpuoleinen apuaisa oli mennyt keskeltä kahtia kuin kuiva oksa Aatun lonkan käytyä siihen jossain kääntymisessä. Myönnettäköön, että apuaisat saavat Aatun käsittelyssä joskus iskuja ja tätäkin aisaa oli jo joskus aikaisemmin vähän oiottu ja nyt se sitten pienestä hipaisusta katkesi. Meillä on joskus ollut raveissa mukana vara-apuaisa, mutta eipä ollut tällä kertaa. Varikolla metsästettiin tovi apuaisaa, turhaan. Varusteautoja oli komeasti kolme rivissä, mutta missään ei ollut tarjolla customin apuaisoja. Että näin. Tuossa vaiheessa vaihdettiin sitten Vellun päätöksestä kärryjä ja Aatun perään aseteltiin äkkiseltään Royalin jenkkikärryt. Ja eikun menoksi. Jos ei muuta, niin monta minuuttia ruutuaikaa Aatu sai tällä tempauksellaan toto-tv:stä. ;)

Valmiina.

Iloinen Aatu lämmityksessä

Pelättyä lähtölaukkaa ei tullut kiihdytyksessä. Aatu juoksi ensimmäiset 600 metriä kuolemanpaikalla ennen kuin kolmannelta radalta Diporex laskeutui sen eteen. Ensimmäinen puolikas viiletettiin 23,5 kyytiä. Aatu sai juosta hetken aikaa toisessa ulkona ennen kuin Tuikun Poju kiersi johtavan Simeliuksen rinnalle ja Aatun juoksupaikka tipahti pykän verran kauemmas kärjestä. Avauskierros 24,0. Viimeisellä takasuoralla Vellu nosti Aatun kolmannelle radalle kiriin ja se näyttikin etenevän varsin mukavasti kärkitaistoon. Kolmas puolikas 23,5. Viimeisessä kurvissa käsky kävi jo neljännelle radalle, mutta tuossa vaiheessa Aatun askeleet jostain syystä sakkasivat sen verran että se laukkasi lyhyesti ja tipahti tottakai ulos kärkikuvioista. Hevonen tuli loppua vielä kuitenkin ihan puolijuoksua ja ehti viidentenä maaliin. Kärki tuli viimeisen puolikkaan 25,5. Lähdön jälkeen kyllä kieltämättä harmitti. Tai tympäisi suuresti Aatun viimeisen kurvin laukkailu. Mutta tämä on raviurheilua ja varsinkin tämän hevosen kohdalla laukatkin tahtovat kuulua asiaan, vaikka tosiasia tietenkin on, ettei näissä sarjoissa kärsi ottaa enää yhtäkään virheaskelta. Aatun aika oli kuitenkin komea 25,1ake, mikä on sen uran kolmanneksi paras noteeraus. Laukan kanssa siis kovinkin kelpo suoritus. Startin jälkeen hevonen palautui jälleen hetkessä ja lähti kovin virkeänä poikana viiden tunnin kotimatkalle.






Kerta nyt ollaan vauhtiin viimein päästy, niin ajetaan nyt sitten kilpaa! Ensi lauantaina tehdään meidän tallin osalta suurta historiaa ja jotain kerrassaan ennenkokematonta, kun tallin koko kolmikko starttaa Ylivieskan T75-raveissa! Huikeaa! Hurjaa! Käsittämätöntä!

Samu aloittaa urakan lähdössä neljä, joka on T75-pelin ensimmäinen kohde. Samun uran ensimmäinen ikäluokkakilpailu on toivottavasti lauantaina tosiasia. Biofarm-Cup finaali nostattaa jo nyt ihokarvat pystyyn ja tunnelman kattoon. On upea päästä Samun kanssa tuollaiseen lähtöön mukaan. Hämmentävää.
Aatun urakkana on ravien kahdeksas lähtö, viides T75-kohde. Aatun ohjelmassa on 2600 metrin voltti, paalulta numero neljä. Vastassa on hurjia nimiä Siirin Ällin, Diktaattorin ja Rikelmen johdolla. Vastus on niin hurja, että menestymisestä on turha haaveilla, mutta onhan se melkoinen kunnia-asia päästä ajamaan Aatulla tuollaisten suurien suomenhevosnimien kanssa samassa lähdössä kilpaa! Uskomatonta.
Salaman lähtö on rajattu pois 75 pelikohteista ollen ravien yhdestoista lähtö. Salaman lähtöratatuurit ovat palanneet taas ennalleen ja se starttaa lauantaina numerolla 12 auton takaa.



Aatu Mikkelissä

Lauantai tulee olemaan todellinen jännitysnäytelmä, enkä tiedä miten me ihmiset siitä järjissämme selviämme. Mutta jos ei selvitä, niin minun mielestäni tämä jos mikä on hyvä syy seotakin. Koko tallin hevoskalusto starttaa seiskavitosissa!!!!
Viime päivinä korvissa on toistuvasti kaikunut iskän muutama vuosi sitten lausuma toive: "Olisipa joskus sellainen hevonen, jolla pääsisi ajamaan lauantaina kilpaa". Toive on toki viime vuosien aikana onneksi jo toteutunutkin, mutta nyt se kyllä jo ylittyy niin, että roiske kuuluu. Nyt lauantaisiin seiskaviisraveihin saa tyhjentää koko tallin ja lähteä reissuun kolmen hevosen kanssa. Kaikkien kolmen. Superkolmikon kanssa.

Huikeaa. Kummallista. Hämmentävää. Mykistävää. Uskomatonta. Kai sitä on jotain täytynyt joskus oikeinkin tehdä näiden hienojen harrastekavereiden eteen. Sanat eivät riitä.

Aatu oli tällä erää niin rauhallinen hevonen varikolla, että tuumasi aivan nukahtaa...