Tähän aikaan vuodesta tuntuu aina yhtä mukavalta huomata päivittäin uusia ihania kevään merkkejä. Valo on se kaivattu ilmiö, joka antaa hevosihmisillekin aikaa treenata vihdoin myös iltaisin. Auringonpaiste ja lintujen viserrys tuntuvat käsittämättömän kaivatuilta asioilta pimeän mutta samalla niin valkoisen talven jälkeen. Parin viikon pakkasjakso on siis saatu päätökseen ja nyt räystäiltä tippuu vesi. Kevät on mielestäni ideoiden, ajatusten ja niiden toteuttamisen aikaa. Aikaa, jolloin tuumasta ryhdytään toimeen, sanoista tekoihin ja haaveiden eteen ollaan valmiita tekemään taas töitä.
Vaikka valo, aurinko ja lämpö ovatkin lupauksia lähestyvästä keväästä, niin ihanimmalta kevään merkiltä tuntui eilen lastata lähes kesäkarvassa kiiltävä oriherra Aatu trailerin kyytiin ja kuskata se kevään ensimmäiselle hiitille Kaustiselle. Ai, että minä olinkin jo kaivannut niitä hetkiä, että hevosten kanssa pääsee taas reissuun, olkoot sitten hiitti- tai ravireissuja, kaikki käy!
Viimeiset 3,5 kuukautta Aatu on saanut paljon paljon liikettä metsäteillä, jossa ainakin treenarin mieli lepää ja ehkäpä kilometrit ovat tuoneet pienen järjenhivenen lisää myös hevosen päähän. Talvi on tehnyt herra hevoselle vain hyvää. Ainakin eilen hevonen oli hyvällä huumorilla hiitissä mukana ja kuski oli 4-vuotiaaksi varttuneen nuoren oriin otteisiin tyytyväinen. Aatu oli rento, keskittynyt ja hyvällä ravilla. Miehistynyt, oli kuskin kommentti.
Jotta tähän vaiheeseen ollaan päästy, käytiin molempien hevosten terveydentila tarkistamassa talven treenien jälkeen viime viikolla Tampereen upouudella hevosklinikalla. Torstaiaamuna puoli kuuden aikaan aamulla pilkkopimeässä loimikerroksiin puettuja hevosia kyytiin lastatessa tuntui kyllä, että jälleen kerran sitä hevosmiehen kuuluisaa uskoa tarvittiin. Pakkasta oli nimittäin naurettavat -31! Hieman hirvitti, kuinka hevoset tarkenevat siinä kelissä Tampereelle matkustaa, mutta Teivossa selvisi, ettei niillä ollut mitään hätää ollut. Klinikalla oli hiljaista - koska pakkasen takia monet olivat peruneet tulonsa. Klinikalla hoitaja sanoikin meille, että luottivat kyllä, että pisinmatkalaiset tulevat tänäänkin, kelistä viis. Niin, ehkä se on hieman helpompaa sumplia uudet klinikkakäynnit, jos matkaan ei mene sitä 3,5 tuntia per suunta... Hevoset saivat jälleen kerran perusteellisen hyvät tutkimukset. Molempien jalat tarkastettiin ja suoritettiin taivutuskokeet. Lisäksi Aatun hampaat raspattiin, Salaman kurkku tähystettiin ja kumpikin sai influenssarokotteensa.
Kaiken tutkimisen jälkeen tulos oli se, että Aatu oli jaloistaan edelleen terve, eikä sitä tarvinnut tälläkään kertaa sen suuremmin hoitaa. Kimmon mielestä koko hevonen vaikutti paremman ja terveemmän tuntuiselta kuin kertaakaan viime vuonna suoritetuissa tutkimuksissa. Minusta tuntuu ihmeelliseltä, kuinka hyvin Aatu on toistaiseksi kaiken treenin kestänyt. Tai ehkä vitsi piileekin siinä, että se on saanut puolivuotiaasta varsasta lähtien säännöllisesti liikettä, joten jalat ja koko kroppa ovat kehittyneet kestämään rasitusta. Toivottavasti näin olisi vain jatkossakin...
Salamalla sen sijaan on aina jotain sanomista jossain. Positiivista kuitenkin, että nyt sanomista oli vain kahdessa jalassa. Oikea etupolvi oli kovasti kipeä ja sen johdosta koko oikean lavan lihaksisto oli lukossa. Ja koska vaivat kulkevat aina ristiin, myös vasen takavuohinen oireili taivutuskokeissa joten myös se ja takakinner hoidettiin. Saisihan tuon Salamankin paikat jo hiljalleen alkaa kovettua ja kestämään, mutta toisaalta aika kova treenitalvi tammallakin on nyt takana. Tällä viikolla Salkkari vielä huilaa kävelylenkkien merkeissä mutta hiittilupa saatiin ensi viikosta eteenpäin myös Salamalle.
Meni mainostamisen puolelle tai ei, mutta kyllä Tampereen hevosklinikalla on nyt hienot puitteet! Jos oikeasti haluaa saada rahoilleen vastinette ja hevoselleen parhaan mahdollisen hoidon, on suunta silloin kyllä ehdottomasti otettava Tampereelle. Vaikka jokainen eläinlääkäri tekee arvokasta työtä ja ainakin meidän hevosemme tarvitsevat vuorotellen heidän jokaisen työpanostaan, on hevosiin syventyminen, tutkimisen perusteellisuus ja kokemus ihan omaa luokkaansa tuolla klinikalla!
Hiittikausi on nyt siis Aatun kohdalla virallisesti avattu. Lumisia treeniteitä pystytään vielä kotonakin hyödyntämään, mutta radalla käydään tästä eteenpäin taas kerran viikossa. Jospa moelmmat hevoset löytäisivät starttikuntonsa vielä tässä kevään aikana. Sillä raveihin omien hevosten kanssa on jo kova hinku. Jännitystä on ikävä. Kai se sitten on sitä rakkautta raviurheiluun...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti