Jääkaudelta kevättä kohti

Elämä on hiljalleen taas asettunut uomiinsa ja täytyy sanoa, että kyllä tavallinen arki tuntuu maailman ihanimmalta asialta kaiken surun ja murheen jälkeen. Tulipalopakkaset ovat jälleen saapuneet Pohjanmaalle paukkumaan, joskin aurinko on myös paistanut viime päivinä niin komeasti, että ulkoilukelit olisivat kyllä mitä parhaimmat - kunhan tarkenisi muutakin kuin ikkunasta katsella auringon paistetta ja hohtavia helmiäishankia. Hevoset ovat kuitenkin tarenneet treenata ja treenaritkin ovat tarenneet istuskella kärryillä, kunhan vain kerrastokerroksia on tarpeeksi monet päällä... Mutta ei metsäteilläkään kyllä ruuhkaksi asti ole liikennettä, kun eilenkin -23 asteen pakkasessa viiletettiin hevosten kanssa menemään. Eikä kärpäset häirinneet hevostenkaan matkantekoa. Tänään oli kyllä sitten niin ennätyskylmää, kun pakkasmittari seilasi päivän -25 ja -33 välillä, että hevoset saivat pyhittää suunnitellun vapaapäivän ja tarhailleet vain toppavarusteissaan.

Pikkuhiljaa hevosten kanssa ollaan kyllä väistämättä tulossa myös siihen hetkeen, että talven treenit alkavat olla suurelta osin treenattu. Talvi on ollut upea, viime talven tapaan kylmä ja luminen vanhanajan talvi, joten olosuhteita ei ainakaan parane moittia tämän talven treenimahdollisuuksista. Olosuhteita on ollut! Ja kyllä niitä on pyritty hyväksi käyttämäänkin. Hevosia on päästy ajamaan juuri niinkuin oli toivottukin. Toivotaan, ja vielä tässä vaiheessa uskotaankin, että talven treenikilometrit ja vuodatetut hikikarpalot (aika lievästi ja nätisti ilmaistu...) näkyvät ensi kesänä/syksynä raveissa vahvoina suorituksina, nopeina aikoina ja onnistuneina juoksuina.

Talvi toki jatkuu yhä, mutta tässä vaiheessa me siirrymme hiljalleen peruskuntokaudesta seuraavalle valmennuslehdelle, jotta keväällä olisi ylipäätänsä mahdollista päästä ajamaan kilpaakin. Hiittikausi aloitetaan maaliskuussa, mutta ennen sitä molemmat hevoset käyvät totaaliterveystarkastuksessa Kimmon luona Tampereen upouudella hevosklinikalla. Talven aikana syntyneet vaivat ja vammat pyritään hoitamaan pois ennenkuin kilpakärryt monen kuukauden tauon jälkeen asetellaan meidän kopukkaduon perään hiittikauden merkiksi. Olosuhteet jatkuvat toivottavasti vielä kotonakin pitkään loistavina, joten jonkin aikaa päästään hiittien lomassa myös kotona ajamaan kunnon lenkkejä. Toiveissa on tässä vaiheessa vielä, että jos kaikki menisi suunnitelmien mukaan (ja nehän niin usein tuppaakin hevoshommissa menemään...) niin molemmat hevoset aloittaisivat ravikautensa huhtikuussa. Toivottavasti vieläpä tämän vuoden huhtikuussa...

Yksi asia, minkä vuoksi tulevaa kevättä odotetaan tässä tallissa jo kovasti on sähkö. Se kun ei sitten millään tahdo näin talvisaikaan aitauksissa kiertää, vaikka paimen napsuttaisi rehuladon seinällä kuinka komeasti tahansa. Ja hevoset ovat kyllä mestareita huomaamaan sähköttömyyden ja osaavat kyllä hyödyntää moisen puutoksen... On niin rasittavaa jo pelkästään katsoa, kun hevoset nojaavat aitoja vasten - saati sitten että ne pystyvät nyt puremaan aitalautoja ja vielä se, että Aatun aitauksessa on joka päivä jostakin kohti lauta irti tai sähkölanka poikki. Kyllähän ne aitauksissaan ovat toistaiseksi  pysyneet, mutta totaalisen tarpeeksi ovat ihmiset sähköttömyydestä tänä talvena saaneet. Keväällä/kesällä odottaa siis ainakin jonkinsortin aitausremontti ja maalausurakka. Voihan sähkö ja jääkausi...