Kylmäystä ja lämmitystä

...sitä tämä viikonloppu on ainakin pitänyt sisällään Salaman jalan osalta. Eilen aamulla tilanne ei näyttänyt ollenkaan hyvältä, sillä lämpökääreistä huolimatta takavuohinen oli selvästi turvoksissa ja lämmin. Osaltaan myös jänteen kohta oli turvonnut. Sitä ihmeteltiin päivällä monen ihmisen voimin ja minä olin jo rajannut diagnooseiksi vain ne kaikkein pahimmat eli joko hankoside on reagoinut, vuohisniven murtunut tai nuljuluu katkennut. Ja koko 4-vuotiskausi olisi pilalla ennen kuin se alkoikaan. Iskä suunnitteli jo varsavuoden pitämistä jalan paranemista odotellessa - toiveena sillä tietenkin oli vain saada A.T. Ekolainen varsa...

Päivällä Salama oli jälleen jalkoja jäähdyttämässä lumiaitauksessa ja yllätys oli melkoinen kun jalan turvotus oli hävinnyt lumessa kahlatessa kokonaan! Päätin käydä sitten ajamassa Salamalla kävelylenkin, kun pitäs sen jokatapauksessa vähän saada liikettä ja ilmakin oli niin hieno, että pakko oli lenkille päästävä. Iskä lähti Aatun kanssa mukaan. Tehtiin 9km:n kävelylenkki, 1,5 tuntia meni. Aatu juoksenteli välistä edelle menemään, kun eihän sen hermot kestä koko matkaa kävellä. Salama oli reipas, juostakin olis tietenkin tänään just kovasti halunnut. Jalkaakin se käytti sivusta ja takaakatsottuna ihan normaalisti, että ei se hirveen kipeä pystyny olemaan. Tulomatkalla Aatu paineli taas edellä juosten menemään, kun sitä vastaan tuli pieni, musta, täyttä kurkkua räkyttävä koira. Sehän oli meidän mahtioriille niin järkyttävä tapaus, että Aatu hyppäs pystyyn ja käänty ilmassa 90 astetta ja rämähti sitten suoraa päätä ojan pohjalle... Että näin. Sieltä lumisesta ojasta varsa kipus pellolle ja iskä joutu ajeleen siellä hetken aikaa, että päästiin Salaman kanssa paikalle. Salama-sotahevonenhan ei koiralle korvaansa lotkauttanu ja Aatukin rohkeni sitten tulla toisen perässä tuon kammottavan koiran ohi. ;) On nuo hevoset vain välillä niin hölmöjä... Onneksi taas ei käyny sen kummemmin. Lenkin jälkeen Salaman jalka vaikutti hyvältä. Taas kylmäkääre puoleksi tunniksi ja sitten vaihdoin sen villakääreeseen...

Tänä aamuna jalka oli jälleen hieman lämmin ja vuohisesta turvoksissa, mutta parempi kuitenkin kuin aikaisimpina aamuina. Positiivista on nyt, että turvotus kuitenkin laskee tarhassa kävellessä eikä hevonen jalkaansa aro. Päivän oon taas vaihellu jalkaan vuorotellen jäätä ja lämpöpinteleitä. Yöks laitoin nyt kylmäsavea. Liekö Salama kuitenkin vain potkassa karsinassa jalkansa seinään, ettei siinä välttämättä olisikaan mitään jännevammaa tai tyyliin murtumaa... Ainakin tällä hetkellä näyttää, että jalka vois jopa parantuakin - ehkä. Katotaan nyt vielä huomiseen, että tilaanko sille klinikka-aikaa vai en.

Piippolan harkkareihin tuli hirmumäärä osallistujia, 12 lähtöä ja 120 hevosta! Salamankin lähdössä olis peräti 13 hevosta. Mukava olis mukana olla, joten siihen malliin jalkaa saa ens viikon hoidella... Titalla on ruunansa kans vähän samoja ongelmia kuin mulla Salaman kanssa ja iskä sanokin, että kyllä me viikon päästä laitetaan molemmat paksujalat kyytiin ja lähetään raveihin. Paksut jalathan on lujat. :) Toivossa on hyvä elää...