Salamalle kakkossija Ylivieskasta!

Loppuihan se jännittäminen vihdoin ja viimein. ;) Hieman epävarmoin miettein lähdettiin Ylivieskaan tänään, sillä ensinnäkin Salama ei ollut esiintynyt toissapäivänä iskän ajamalla viimeistelylenkillä kovinkaan edukseen. Oli kuulemma ollut liikaa oikealla ohjalla ja laukannutkin kertaalleen. Toisekseen eilen alkoi kuulua, että Ylivieskan rata on niin kivikova (onpas yllättävää, kun pakkasta on joka yö ollut sellaset -20!) , että on harkittava, pystyykö siellä edes ajamaan kilpaa... Ravifiilikset eivät siten olleetkaan starttiaamuna niin korkealla, kun loppujen lopuksi ei oltu oikein varmoja, starttaako Salkkari tänään ollenkaan. Päivällä Arin kanssa sovittiin, että käydään nyt ainakin katsastamassa, miltä raviradan pohja näyttää ja tehdään sitten vasta paikan päällä päätös, ajetaanko kilpaa vai ei. Joten hieman outo lähtötilanne oli - ja minä kun olin niin odottanut tätä starttia.

Aamulla oli viedä puoli yhdeksän aikoihinkin -17 pakkasta, kun laitoin hevoset ulos. Salaman kanssa kävin eka pienellä talutuslenkillä, vaikka aluks olinkin suunnitellut ratsastavani sen aamulla, mutta lenkkeilin sitten itekin. Päivän tuusasin tallissa, rasvasin Salaman starttikamppeet, laitoin kamppeet valmiiks jne. Puoli kolmelta sitten tamma sisälle päiväruokia syömään ja valmistautumaan -ehkä illalla olevaan- starttiin.

Rata oli saatu Ylivieskassa kaikista ennakkoluuloista huolimatta hyvään kuntoon, joten heti sen nähtyämme oli selvä, että kyllä tänne on tultu kilpaa ajamaan. Lämmityksessä Salama ei näyttäny mun silmään oikein hyvältä. Sillä ajettiin rauhallinen lämmitys, mutta mun mielestä ravi ei käynyt ihan siihen malliin kuin olisi pitänyt. Ohjastajakin vahvisti mun ajatukset ja kehotti laittamaan vasempaan takaseen vielä putsin. Siis kuvitelkaa, yksi putsi ja sen johdosta hevonen ravasi pruuvissakin jo aivan eri tavalla!

Eka lähtö onneksi uusittiin, sillä siinä Salama lähti laukalla... Toisella yrittämällä tamma ei erehtynyt vaan taivalsi johtavan Elturon rinnalle. Ja voi kuinka Salama taisteli! Ravi näytti hienolta ja hevonen kilpaili niin tosissaan. Se matkasi kuolemanpaikalla koko matkan, eikä antanut tuumaakaan periksi. Loppusuoralla tamma hankki johtavasta yliotteen ja lasketteli johdossa maalisuoralle - kunnes laukkasi!!! Siinä vaiheessa kyllä meikäläisen sydän oli takuulla lähempänä kurkkua kuin rintakehää, niin kovasti säikäytti. Kuin ihmeen kaupalla Salama antoi laukan heti alas ja tuli kolmen hevosen rintamassa vielä voitosta taistellen maaliin. Voitto meni haparointiin, mutta kakkossija saatiin, eli pelättyä hylkäystä loppusuoran laukasta ei tullut. Salama oli niin hieno! Ennätys kirjataan nyt lukemiin 40,8 ja viimeisen puolikkaankin tamma pisteli 33,5-vauhtia! Ehkä munkin pitää hiljalleen todella alkaa uskoa, että Salama jonnekin pääseekin. Siitä vain ei ikinä kotiolojen perusteella uskoisi, kuinka tosissaan se raveissa kilpailee ja millaset vauhdit sisältä oikein löytyykään. On ihana tunne, kun nyt Salamasta näkee, että jotain on sen kanssa tehty talven aikana oikein. Näin hyvää suoritusta ei osattu eikä uskallettu odottaa, mutta kyllä kakkonen kovastikin kelpaa. :)

Kiitos kaikille kavereille ja tutuille onnitteluista! On ihana, että jaksatte elää mukana! :) Huomenna täytyy suunnata Kaustiselle, kun siellä on V75-ravit ja kautensa avaa Salaman isukkikin. Salaman tulevaisuutta silmällä pitäen täytynee myös selailla kilpailukutsuja, kunhan tästä kauden avauksestakaan nyt aluks ajatukset selviää ja näkee, miten tamma startista palautuu. Ohessa muutama Nikon ottama kuva tämän päivän taistelusta.