Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



6.3.2009

Mitäs minä sanoin...

...siitä, että kun mainitsee täällä, että Salamalle saa ruveta kattoon startteja, niin varmasti se kinkkaa pian kolmella jalalla. Eikä tähän ees menny kauan! Heti tänäaamuna oli tammalla molemmat takaset turvoksissa, varsinkin oikea. Ihme homma, kun hiitin jälkeisenä päivänä ei ollut mitään näkyvissä ja tänään sitten eilisen vapaapäivän jälkeen jalat oli tuollaset tukit... :/ Pidin Salamaa sitten lumiaitauksessa eli sellasessa tarhassa, missä ei hevoset ole tänä talvena käynytkään. Hiemanko siellä olikin lunta, Salamaa polviin asti, joissakin kohdissa ylikin! Siellä tamma kahlaili päivän, tuli ainakin hyvät jalkojen viilennykset samalla. Iltapäivällä oli tarkotus käydä ajamassa rauhallisesti molemmilla hevosilla, mutta mitä vielä. Salaman vasen takanen oli sulanut ja täysin normaali, mutta oikea oli vuohisen kohdilta edelleen reippaasti turvoksissa ja lämmin. Hittolainen. Ei sitten lähettykään tamman kans lenkille vaan sain jäädä hoitamaan sen jalkoja... Eipä sitä osaa oikein muuta tehdä kuin kylmätä välillä ja sitten taas pitää villakääreitä. Mitään haavaa/reikää tms ei jalassa näy, että enpä sitten tiedä, mikä jalasta on oikeesti posahtanu. Tosin ei Salama jalkaansa mitenkään liikkuessa varo, koskea siihen ei kylläkään tamman mielestä saisi. Plääh, tää on niin tätä. Jokatapauksessa Salama on ilmotettu Piippolan harkkareihin ens sunnuntaiksi. Voipi olla, että niiden tilalta mennäänkin klinikalle, mutta katotaan nyt...

Aatu kuitenki kävi tänään testailemassa eilen jalkoihin saamiaan uusia kenkiä. Vauhtia oli taas ollut ihan riittämiin, melkonen touhottaja se tahtoo yksin lenkillä olleessaan olla, kävely on ihan tuntematon askellaji. Mutta ravi käy... Lenkin jälkeen ori pääsi pesulle ja sitten melassiveden ja heinien kanssa karsinaan. Illalla Jenna kävi hevosia tervehtimässä, kiva oli pitkästä aikaa nähdä! :)

3 kommenttia:

  1. Surkeaa tuuria se on teilläkin!:( Eli ei taideta lenkkeillä yhdessä tänäkään vkl:na. Katsotaan siis.. Kirjoittelehan ahkerasti miten etenee. Tämä ei tuu kato niin kalliiksi ku mitä puhelimessä puhuminen.;)

    VastaaPoista
  2. Älä muuta sano. Mä jo niin ootin, että oltais päästy yhessä lenkkeilemään! Tuleehan noita kevätpäiviä vielä, jos vain kerrankin molempien hevoset sattuis joskus olemaan samaan aikaan kunnossa. Pakko sen tuurin on joskus meidän molempien kohdalla kääntyäkin, eli sitä odottellessa...

    VastaaPoista
  3. Voi surku :S
    Peukutuksia, että jalassa ei ole mitään pahempaa.

    VastaaPoista