Piippolasta pokaali!

Odotettu harjoitusraviaamu valkeni sumuisen sateisena. Puoli kaheksalta menin laittaan hevoset pihalle ja siivosin tallin. Loimet, valjaat, heinät ja muut romppeet olin ehtinyt onneks laittaa valmiiks jo eilen illalla. Kaheksan jälkeen Titta ja Terho tulivat, kun ne lähtivät meidän kyydissä Piippolaan. Otin Salaman sisälle. Viimeistelyharjaus, loimet selkään (ai että oli hieno uus kuljetusloimi, Salaman väreillä ja nimellä varustettuna), kuljetussuojat jalkoihin ja häntään suoja myöskin ja eikun hepat koppiin. Aatu jäi ulos heiniä mutustamaan. Kovasti se vain tahtois olla aina myös mukaan lähössä, kun hevoskoppi vain tulee pihaan. Hassu.

Matkaan meni 1,5 tuntia, mutta perillä oltiin ihan hyvissä ajoin. Salamaa ei paljon varikon hevosvilinä häiritse, pää maassa se nuokkui nytkin kopin perässä niin, että välillä sen uneliaisuus ihan hävettääkin. Mutta tämä tamma ei ainakaan stressaa mistään! Jo lämmitys herätti vähän toiveita, sillä Salama otti siinä tosi hyvin vauhtia, ja myös ohjastaja Ari Niskanen oli tamman otteisiin erittäin tyytyväinen. Esittelyyn saapuessa tuli kyllä toisaalta melkonen toivottomuuden tunne. Näytti, että kaikki muut lähdön hevoset kulkivat niin hienosti, ryhdikkäästi, iloisesti ja ylväästi - kun taas Salama pisteli pää maassa menemään sen näkösenä, että homma ei vois vähempää kiinnostaa. Työhevosta sen tyyli muistuttaa enemmän kuin ravihevosta... Mutta onneks ulkonäkö ei kerro kaikkea. Vasta kolmannella yrittämällä päästiin hyväksytysti matkaan, mutta Salama ampas joka kerta keulaan. Se veti kierroksen keulassa, kunnes Viivin Lento prässäsi itelleen keulapaikan ja Salama jatkoi matkaa sen perässä. Viimeisessä kurvissa Ari pääsi vielä kääntämään Salaman ohituskaistalle ja rehellisesti tamma tulikin voittajan rinnalle, muttei päässyt ohitse. Mutta kakkossija ja hieno pokaali saatiin! Ja millä ajalla! Salama paineli yli 7 sekuntia ennätystään kovemman ajan 41,8! Uskomaton hevonen!

Ohjastaja oli hevoseen vähintään yhtä tyytyväinen kuin minäkin. Ari vakuutteli, että Salamalla on sisällään vielä niin paljon vauhtia, että siitä tulee oikeasti hyvä kilpahevonen. Tykkäs myös siitä, että Salama ei anna itestään yhtään ylimäärästä ulos, mutta joka kerta kun käskee, niin häntä heilahtaa ja vauhtia tulee lisää. Ari oli sitä mieltä, että just niin pitää kilpahevosen tehäkin. Ja minä kun oon ollu sitä mieltä, että se on vain patalaiskuuden merkki. ;) Tykkäsin, että Ari ajo Salamaa äärettömän hyvin, piti tamman koko ajan hereillä, muttei mitenkään hullun lailla ruvennu nuorta hevosta ahdistamaan. Tuollasia kun kaikki kuskit olisivatkin!

Kotona oltiin puoli kuuden maissa, joten kyllä siinä taas päivä mukavasti vierähti hevoshommissa... Pesin Salaman, hoidin jalat, otin Aatun sisälle, ruokin, ripustin loimia kuivumaan, purin valjaita ja siivoilin puoli seittemään asti. Ysiltä kävin vaihtaan Salamalle yöks kuivan loimen ja annoin hevosille iltaruuat.

Ihanaa, että kerrankin Salkkari meni yli odotusten. Kilpailurutiinia ja starttejahan tuo vain kaipaa, ja niitä me lähetään seuraavan kerran Ylivieskasta hakemaan 27. päivä JOS hevonen ja sen kaikki neljä jalkaa ovat vielä silloinkin kunnossa. Mutta näiden onnistumisten takia sitä jaksaa taas vaikka kymmenen epäonnistumistakin. :)