Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



5.1.2014

Uuteen Vuoteen

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

On taas se aika vuodesta, kun joutuu vähän voivotella hevosten vanhenemista ja ajankulua... Enää ei ole meidänkään tallissa varsoja, ei edes välttämättä niin nuoriakaan hevosia; Salama kääntyi jo 9-vuotiaaksi, Aatu 7-vuotiaaksi ja Samu 4-vuotiaaksi. Hui. Onneksi suomenhevoset kuitenkin kehittyvät ja kovettuvat aika vanhoiksi. Mutta eihän siitä mihinkään pääse, että nyt aletaan liikkua jo sellaisilla ikävuosilla, että haaveet on haaveiltu ja hevosten olisi aika alkaa itse kehua itsensä. Sen, jos minkä, tässä lajissa on kuitenkin oppinut, että mitään tavoitteita hevosten kanssa on turha etukäteen suunnitella. Tottakai jotain päämääriä voi asettaa, mikä motivoi ennenkaikkea itseä hevosten treenaamisessa. Mutta raviurheilu on niin herkkä ja hieno laji, että suuria suunnittelemalla tulee yleensä koettua vain isoja pettymyksiä. Loppupelissä kaikki on hevosten terveydestä kiinni. Tässä vaiheessa vuotta voi vain toivoa, että hevoset pysyisivät ehjinä ja saisivat treenata ja kilpailla tulevan kauden terveinä. Se olisi kaikkein tärkeintä.

Keski-Pohjanmaallakin tuskaillaan lumettomuuden kanssa. Turhauttaa, kun hevosia ei ole päässyt tänä talvena vielä treenaamaan lainkaan niin kuin olisi haluttu. Loppuvuodesta meillä oli parhaillaan varmaan 20cm lunta - ja silloin oriit sairastivat. Nyt kun ne olisivat kunnossa, ei sitten ole kunnon talvisia olosuhteita treenaamiselle. Harmittaa, sillä varsinkin Samulle tämä talvi olisi ollut valmentamisen kannalta todella tärkeä. Toki hevosia on liikutettu usein, mutta ei valitettavasti niin pitkiä, kovia, reippaita tai rankkoja lenkkejä kuin olisi haluttu. Mutta nyt mennään näin. Jos se jotain lohduttaa, niin eipä niitä lumisia treeniolosuhteita ole tainnut olla tänä talvena monella muullakaan.

Alkuvuoden iloisin asia on se, että Salama sai viime vuoden toisiksi viimeisenä päivänä Tampereen klinikalta hölkkäluvan. Halleluja!!! Tuleva kevät toivottavasti näyttää kestääkö jalka vielä kilpailukäyttöä, mutta onpahan ollut luksusta päästä 4,5 kuukauden kävelyttämisen jälkeen ajamaan tammalla taas juoksua.

Juoksuluvan kunniaksi voisi tässä vaiheessa vaikka muistella menneitä. Youtubessa on video Piippolan harjoitusraveista syksyltä 2008, jossa ollaan Salaman kanssa mukana 3-vuotislähdössä. Jotenkin minulle tulee aina tätä videota katsellessa suuri kunnioitus omaa hevostani kohtaan. Salama oli tuolloin vasta 3-vuotias, mutta jo niin täydellisen toimiva ja rehellinen ravihevosenalku, jolla tällainen tonttukin pystyi kilvanajoa harjoittelemaan. Toisaalta videon katsominen hämmentää, kun tajuaa kuinka mahdottoman paljon varsan pitää ravihevosena kasvaa ja kehittyä. Esimerkiksi viime vuonna raviratoja kiersi onneksi vähän erilaisilla vauhdeilla ja "raivolla" varustettu Salama kuin tuolloin 5,5 vuotta sitten... On myös hauska, että lähdön voittaneen hevosen kanssa Salama on kilpaillut samoissa lähdöissä kaikki nämä vuodet. Viimeksi viime kesänä Kajaanin maililta tuloksena oli sama kaksari kuin tuolloin 3-vuotissyksynä Piippolan harkkareista.


En tiedä kuka videon on kuvannut, mutta kiitos hänelle. :)

2 kommenttia:

  1. Onneksi joku on kuvannut tuon lähdön. Mukava muisto Miian ja Salaman "nuoruus"vuosista ;)

    Ja tonttu vois pukea ajopuvun vaikka ens kesänä päälle niin mä lupaan ottaa videokuvaa ;)

    P.S. sun montehevonen täytti jo 6! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, on ihan kiva muisto tämäkin - tosin se on melkein meidän lapsuusvuosilta. ;) Me voidaan Salaman kanssa esiintyä sitten eläkepäiville vielä jossain samanlaisissa tapahtumissa. :D

      Minä laitan ajotakin päälle heti kun mun montehevonen vaan ilmotetaan starttiin. Musta muuten nykyään tuntuu, että suomenhevosmontelähtöjä on tosi vähän tarjolla, tai täälläpäin niitä ei ainakaan ajeta kuin ehkä kerran vuodessa. Aika tylsää.

      Ja jo sun suorittama valokuvaus raveissa on joskus aika "riskialtista" puuhaa (kuvia purkaessa löytyy kyllä josjonkinlaisia otoksia....) joten tuo videokuvaaminen vasta epäilyttävältä kuulostaakin. ;) Vaikka senkin voi varmaan suorittaa älypuhelimella -kuten ihan kaiken muunkin. ;)

      Poista