Näyttelyt



Samu ihmisten ilmoilla esiintymässä

 

Kesäloma ei olisi enää paremmissa merkeissä voinut alkaa. Toholammin tamma- ja varsanäyttelyssä sää ainakin suosi! Kieltämättä siellä harjoitusraviradalla metsän siimeksessä tarkeni 30 asteen paahtavassa helteessä ihan kohtuuhyvin... Liekö keli ollut paarmoillekin vähän liikaa, sillä kaikeksi onneksi niitä näkyi yllättävän vähän, mikä sinällään teki kyllä hevosten olosta edes hieman siedettävämmän.

 

Hevosten kanssa vaihdettiin ravirintamalta siis pitkästä aikaa näyttelypuuhiin. Tosiasiassa etukäteen tunnelmat eivät olleet kovin korkealla. Tuntui todella turhauttavalta lähteä niin turhanpäiväiseen tapahtumaan kuin varsanäyttelyt tappelemaan jonkun loistavakäytöksisen Samun kanssa - ja kun arvata saattoi, että koko päivän hikoilemisen seurauksena saisi vain moittivia arvosteluja... Ja oikein innostunut en ollut siitä Salaman kantakirjaamisestakaan vielä tässä vaiheessa, mutta kerta näyttelyt olivat omalla paikkakunnalla, niin pitihän sinne edes velvollisuudesta mennä edustamaan...



Samu-sankarin esiintymisyrityksiä - kaiketi Liinalle...

Ennakkoaavistukset osoittautuivat yllättäin aivan vääriksi. Näköjään Samukin osaa yllättää! Kuljetus sujui onnistuneesti ja näyttelypaikalla varsa esiintyi varsin pörhäkkäänä poikana. Siihen tietenkin kuului pystyynpomppiset vähän väliä ja pörhistely kaikille ihanille tammavarsoille, joista Jonnan Ritaliina tuntui kyllä olevan vertaansa vailla. Ymmärtää Samukin näköjään sentään jotain kauneuden päälle... :D Samu sai tuomareilta paljon kehuja juoksijatyyppisyydestään, keveästä ja kauniista urheiluhevosolemuksestaan. Pisteet olivatkin varsin mykistävät: tyyppi 9, runko 9, jalat 7, kaviot 8, käynti 7, ravi 8. Korkeutta mitattiin 145cm-149cm. Hienot pisteet toivat myös kerrassaan komean II+ palkinnon. Mykistys ja epäuskoisuus jatkuivat jatkumistaan, kun meidän "ruma ankanpoikanen" sai meriittejä meriitin perään: ikäluokan paras varsa, paras suomenhevosvarsa ja lopulta koko näyttelyn paras varsa!!! Huhhuijaa, mitä meidän Samu tekikään!

Tuntui todella todella kummalliselta. Itse en todellakaan ole koskaan pitänyt Samua mitenkään erikoisen hienona varsana. Jotenkin sen mieltään itse yhä sellaiseksi karvaiseksi, rääsyksi, laihaksi ja araksi pihattovarsaksi, mitä se vielä kolme kuukautta sitten meille tullessaan oli. Kun varsan kanssa itse päivittäin värkkää ja touhuaa ei kai sitä muutosta ole oikein tajunnutkaan... Kolmessa kuukaudessa on tapahtunut iso muutos! Juoksijarakennehan Samulla on varmaan koko ajan ollut jossain sen kaiken karvan alla, mutta hyvä ruokinta, riittävä liikunta, jokapäiväinen käsittely ja jatkuva puunaaminen ovat kuitenkin tehneet varsasta terveen ja elinvoimaisen nuoren oriin. Ja vasta näitä Nikon ottamia kuvia katsellessa tajusin itsekin, että kyllähän Samu nykykunnossa näyttää jo ihan kelpovarsalta. Ehkä sitä piti käydä näyttelyissä kuulemassa arvostelut muilta ennenkuin ne itse pystyi todeksi uskomaan. Samu saalisti iskälle kuitenkin niin komean pokaali- ja ruusukesaaliin, että siinä riittää taas pitkäksi aikaa hämmästelemistä.







Eilisen näyttelypäivän jälkeen Salamallakin on nyt jonkinlainen arvo paitsi tähtijuoksijana myös II palkinnon juoksijasuunnan kantakirjatammana. Salamaa uusinkaan titteli tuskin hirveästi hetkauttaa, mutta omistajalle tämäkin on suuri asia. Salamaahan moiset näyttelyt eivät liikuttaneet pätkän vertaa. Itse asiassa oli huvittava huomata, mikä auktoritettti ja turvallisuuden tunne koko hevosesta ilmeisesti huokuu Samulle. Varsahan oli näyttelypaikalla niin lennokas ja orimainen tapaus aina siihen asti, kunnes iskä toi Salaman paikalle. Kun tamma asteli ulos kopista niin pelkkä läsnäolo riitti. Samu rauhoittui silmissä kun hänen äitihahmokin saapui paikalle. On ne varsat vain niin varsoja... Ja pienen tallin haittapuoliahan on todellakin tuo, että hevoset kiintyvät toisiinsa aivan liikaa.



Salama ajokokeessa

Salaman esiintymisessä nyt ei paljoa jännitettävää ollut. Ajokokeissa se toimi kuin ihmisen mieli, mittauspaikalle se seisoi hiljaa hievahtamatta, liikkeet se esitti moitteetta ja rakennearvostelussa seistä tönötti tuomareiden syynissä. Juoksijasuunnan kantakirjauspalkinnothan määräytyvät täysin kilpailunäyttöjen mukaan pieniä poikkeuksia lukuunottamatta, joten jo etukäteen oli tiedossa,  että Salaman kohdalla tähtiaika riittää toiseen palkintoon, mutta varsinainen pisteytyshän toki tapahtuu vasta näyttelyssä. Täytyy sanoa, että vaikken aina kovin palvovasti näyttelylautakunnan ammattitaitoon suhtaudukaan, niin Salaman kohdalla  allekirjoitan jokaisen arvostelukohdan pisteen täysin oikeaksi. Salama sai mielestäni juuri ne pisteet, jotka sille kuuluivatkin. Luonne 10, liikkeet 7, rakenne 8, jalka-asennot 8, jalkojen terveys 7, kaviot 7. Luonteen kymppi on kova sana, mutta Salama jos joku sen todellakin ansaitsee. Onneksi myös tuomarit huomasivat lyhyenkin tuttavuuden jälkeen Salaman täysjärkisyyden, palvelualttiuden ja rehellisyyden. Virallisesti Salama on nyt sitten 154cm korkea ja merkkeihinkin saatiin vihdoin "liinakko"-maininta. Tähän astihan Salama ei ole ollut papereiden mukaan edes liinahtava. ;)



Kantakirjatamma

Hienonhieno näyttelypäivä siis vietettiin perjantaina. Nyt näistä kauneuskilpailuista siirrytään kuitenkin taas raviurheilun ihmeelliseen maailmaan ja koitetaan ajaa molemmilla starttihevosilla kilpaa ensi viikonloppuna. Samu puolestaan päässee pian aloittamaan kesälomansa Halsualla.

Ystäväni Jonnan kuvankaunis 1-v sh-tamma Ritaliina oli
omien hevostemme lisäksi esitettävänäni.
Tuloksena myös upea II+ palkinto



Ja lopuksi Jonnan ottama täydellisen
ihana kuva Salamasta näyttelyssä.