Savon terveiset

Kaksi viikkoa kesälomaa takana. On ollut niin paljon ohjelmaa, että onneksi vielä puolet lomasta on edessäpäin. Jotenkin sitä todella tuntee elävänsä, kun loma täyttyy hevosista ja ystävistä.

Aatu Kuopiossa 7.6.2016

Tiistaina pakattiin molemmat starttihevoset kopin kyytiin ja lähdettiin yhden maissa huristelemaan kohti Kuopiota. Viime vuonna surkuttelin blogissakin starttihevosten puutetta erinäisistä ongelmista johtuen, joten tallissa tällä hetkellä vallitsevaa tilannetta osaa todellakin arvostaa. Sekä Samun että Aatun ongelmat on saatu korjattua ja kuntoutettua siihen malliin, että molemmat pääsevät juoksemaan kilpaa. Tiistaina tilanne oli vielä niinkin erikoinen, että molemmat hevoset olivat lähtöjensä ennakkosuosikkeja. Käsittämätöntä. Kieltämättä meilläkin oli starteista jonkinmoisia odotuksia. Aatun Seinäjoen voittoa on makusteltu nyt jo aika kauan, hevonen on treenannut hyvin ja Kuopion tarjoilemaa sarjaa oli kytätty Aatulle jo pitempään. Samulla oli tarkoitus ajaa päänhoitostartti numero kaksi, eli antaa ruunalle mahdollisimman nätti hyvänmielenstartti. Silti jo ennakkoon tiesi, että jos Samu saisi sopivan suojajuoksun ja jos sille aukenisi juuri sopivasti maalisuoralla kiritilaa, niin tuleehan se pätkän aika haipakkaa. Mutta ensisijaisen tärkeää oli siis vain saada Samulle sen mielentilaa nyt vain rentouttava helppo selkäjuoksu ja tulla sitten vaikka maaliin saakka pussissa.

Samu, Titta ja Aatu

Hevoset matkustivat kahdestaan hyvin ja perillä Kuopiossa oltiin puoli viiden aikoihin. Jotenkin kaikki tuurit olivat etukäteen ollut niin kohdillaan, että hevosten lähdötkin olivat "oikeinpäin" eli Samu pääsi juoksemaan heti ravien alussa kolmannessa lähdössä ja Aatu sitten kuudennessa. Samua hirvitti ja jännitti taas katoksessa niin kovasti, kun se tajusi missä karkeloissa taas oltiin. Paljon seesteisempi se kyllä oli käytökseltään kuin Kajaanissa, mutta jännitti täristen kuitenkin. Kaikeksi onneksi jännitys laukeaa sitten, kun se on päässyt kerran käymään radalla. Sinällään tuollainen hevonen voisi ehkä olla viisasta lämmittää kahteenkin kertaan radalla ennen starttia. Nyt Vellu ajoi sillä lämmityksessä viisi kierrosta rataa väärinpäin niin hiljaa kuin hevosella vain saattoi ravia päästä. Tuollainen lämmitys toimii nyt Samun kohdalla ihan täydellisesti, koska nytkin ruunan koko olemus rentoutui rauhallisen lämmityksen jälkeen niin, että se unohti koko kilpailujännityksensä. Tähän starttiin kokeiltiin vaihtaa Samulle kuolaimiakin. Tuo hevonen on kotona ja hiiteillä ihan äärettömän hyväajoinen ja sen kanssa on tähän asti startitkin ajettu suoralla omenakuolaimella. Että sellainen suuton suikunerolainen. Mutta starteissa Samu jännittyessään painaa välillä aika railakkaasti naruille joten kokeiltiin nyt sille puoltajankuolainta. Ihan hyvä maku jäi ainakin näin ensikokeilun perusteella, joskin on hankala sanoa, oliko hevonen vain nyt rauhallisempi vai saiko Vellu sen näillä kuolaimilla pysymään rauhallisempana.

Jokatapauksessa startti meni hyvin. Jotain pientä erimielisyyttä oli Samulla ja kuskilla ollut aluksi taas kääntymisessä, mutta yhteinen sävel kuitenkin löytyi ja hevonen volttasi kahdenkympin pakilla nelospaikalla ihan kuin toimivatkin ravihevoset. Samu on tunnetusti ensiaskelilla äärettömän nopea ja nytkin kiihdytys osui sen verran nappiin, että takamatkastaan huolimatta Samu kaasutteli jo ensimmäisessä kurvissa kärjen rinnalla kolmatta rataa pitkin ja siirtyi takasuoran auetessa jo keulaan. Tuossa vaiheessa saattoi muutama ärräpää lennellä. Homman kun piti nimenomaan olla suojaisa selkäjuoksu. Avauspuolikas oli kuitenkin meidän onneksemme vain 32-vauhtinen ja sen täyttyessä Vellu päästi lähdön kakkossuosikin Samun eteen. Siinä vaiheessa tilanne parani ihan täydelliseksi. Samu sai juosta johtavan perässä. Ensimmäinen kierros täyttyi 31-aikaan ja siitä vauhti kiihtyi sitten valiovauhtiseksi toisen kierroksen ajaksi. Samu tuli helponnäköisesti johtohevonen perässä ja tuntuikin ilmeisesti siinä määrin hyvältä, että Vellu käänteli sen viimeisessä kurvissa vapaille laduille neljännelle radalle. Kuski sanoi jälkikäteen, että Samu tuntui siltä, että kirii heittämällä koko kärkiporukasta maalisuoralla ohi, mutta nykyään Samu vähän tahtoo jäädä jarruttelemaan toisten rinnalle ja vetää ohitustilanteissa kyllä vähän omaa käsijarrua päälle. Kirihän se kovaa kuitenkin ja ehti upeasti kolmantena maaliin. Itseasiassa maaliintulo oli niin tiukka, että Samu hävisi kakkossijasta ehkä turvanmitan ja voitosta puoli hevosenmittaa. Mutta ihan supertyytyväisiä me tietenkin olimme. Samun ajaksi tuli hienot lukemat 27,3ke.

Samu lämmityksen jälkeen katoksessa.

Tämä on nyt sitä Samua, mitä me olemme halunneet nähdäkin ja nämä ovat sellaisia juoksuja, joilla tuota hevosta on mahdollista rakentaa tulevaisuutta varten. Olen niin äärettömän onnellinen näistä pienistä Samun kanssa koetuista edistysaskelista. Jotenkin sen kanssa on takunnut niin paljon, että on välillä ollut niin turhauttavaa ajatella minkälaisilla lahjoilla varustetusta hevosessa Samussa on oikeasti kyse. Mutta koska tämä on raviurheilua, niin pelkillä lahjoillakaan ei pitkällä pötkitä. Hevosen rakentaminen on kyllä vähintään tuhannen pienen palan palapeli. Olen iloinen, että nyt edes muutama palanen siitä pelistä on löytänyt paikkansa, vaikka ne ovat olleet välillä niin levällään ja hukassa, että ei ole tiennyt, kuinka rakentamista jatkaisi eteenpäin.

Aatu oli ollut omassa lämmityksessään ihan normaali iloinen itsensä. Katoksessa se nukkui päiväuniaan eikä jaksanut kyllä ollut kiinnostunut kenenkään muun ravikaverin tekemisistä. Jotenkin on kummalista, kuinka erilaisia nämä hevoset voivatkaan olla. Aatu on kotona yhden sortin ADHD-häiriöinen, iloinen ja ilkikurinen veijari. Mutta raveissa se ei stressaa kyllä pätkän vertaa! Ja Samu taas on kotona vähän veltto ja vetämätönkin, mutta raveissa sitten kuppi kiehuu välillä ihan yli laidankin. Kummallisia kavereita.

Aatu

Aatun lähtö meni monessakin mielessä penkin alle. Se lähti voltista taas omien koreografioidensa mukaisesti muutamalla ylöspäin suuntautuvilla laukka-askelilla ja jäi tietenkin siinä äkkiä kymmenen metriä lisää kahdenkympin takamatkan lisäksi. Kun askeleet olivat löytyneet, Vellu käänteli Aatun heti takajoukoista kolmannelle radalle kiriin. Ratkaisu oli tietenkin perusteltua, sillä vauhdin ollessa tuossa vaiheessa hiljaista, olisi Aatu ollut hyvä kierrättää kuolemanpaikalle ja päästä siitä kontrolloimaan lähdön tapahtumia. Mutta Aatu ei koskaan päässyt kuolemanpaikalle asti vaan jäi roikkumaan kolmannelle radalle. Siinä se sitten taivalsi kaikki kaksi kierrosta. Takasuoralla sitten vielä polvisuoja tipahti vuohiseen (oli mun laittama! ;)) ja haittaisi tietenkin ymmärrettävästi juoksemista. Pieni haparointi tulikin viimeisellä takasuoralla jonka myötä Aatu tipahti taas ihan joukon perälle. Juoksusta tuli siis äärettömän hankala ja varusteongelmat kruunasivat epäonnistumisen. Mutta. Normaalihevosen pitäisi tietenkin väsyä kolmannella radalla kiertämiseen. Aatu ei väsy. Ei. Se oli niin urhea, etten oikein voi vieläkään käsittää, kuinka riski hevonen se kuitenkin on. Aatu kehitti maalisuoralla vielä polvisuoja kavionrajassa lepattaen ihan oikean kirin ja oli maalissa viides ajalla 25,1ke. Niin. Koko matkan kolmatta kiertäen ja meni tuloksen kaksikymmentäviisiyksi. Hurjaa. Sairastauosta huolimatta melkein tekisi mieli sanoa, että onkohan tuo hevonen koskaan ollut paremmassa kunnossa kuin nyt? Startin jälkeen Aatu tuli iloisin mielin katokselle, sanoi kerran puh, hörppäsi pari ämpärillistä melassivettä ja lähti mun kanssa pesupaikalle suihkuun. Ja se siitä. Meitä ihmisiä tietenkin harmitti. Sijoitus oli huonompi kuin olimme toivoneet, varusterikkoja ei pitäisi päästä tapahtumaan ja menihän juoksu vaikeaksi. Mutta hevonen oli loistava ja se on tietenkin pääasia.

Koska hevosilla on ollut starttien jälkeenkin kaikki kunnossa, niin eipä tässä auta muu, kuin laittaa uutta matoa koukkuun. Samun kanssa lähdetään jo tiistaina käymään taas Kajaanissa. Homma jatkuu Samun kanssa samaa rataa ja nyt koitetaan ajaa ruunalla lähtö neljänkympin pakilta. Ei näytä ihan helponnäköiseltä tehtävältä, mutta selässä ajettu hyvänmielenstartti onkin vain tavoitteena. Samun kyytiin kipuaa Kajaanissa Pakkasen Tuomas. Saattaa olla niitä harvoja kavereita, jotka Samulla Vellun ja Jussin lisäksi uskaltavat ajaa, vaikka hevonen heittäytysikin voltissa toimimattomaksi... Jos ei muuta, niin nyt kuskin ajovärit ovat ainakin Samun varustukseen oikeat. ;) Aatun seuraava etappi on ensi sunnuntaina Rovaniemellä juostava Kirppuajo. Keskipitkällämatkalla juostava suurkilpailu on ollut siitä lähtien Aatun koko kesän päätähtäin, kun meillekin selvisi, missä kunnossa Aatu tauolta palasi. Kaikki muu kilpailuohjelma on yritetty sovittaa vain Kirppuajon mukaan. Viime vuonna Aatu oli Kirppuajossa upeasti viides ja hajotti samassa startissa hankositeensä. Ihan kaikkea siis ei tarvitsisi toivottavasti viime vuodesta uusia...

Aatu Veera Jonnisen kuvaamana. Kiitos.