Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



15.5.2017

Haaveesta totta

Rakkaus

Salaman varsa on nyt viisi päivää vanha. Yritän kirjoittaa tähän nyt jonkinmoista kertomusta varsan syntymästä ja ensimmäisistä päivistä, jotta ne säilyisivät täällä muistoissa paremmin kuin omassa päässäni. Ihan ensiksi kuitenkin kauniit kiitokset kaikille teille, jotka olette jännittäneet varsan syntymistä meidän kanssamme. Varsa on ollut meille hirvittävän suuri asia, mutta olen yllättynyt, kuinka moni muukin on elänyt ja iloinnut varsan syntymää meidän kanssamme. Tallilla on käynyt jo lähes nelisenkymmentä varsan katselijaa, facebookin ja puhelimen kautta yhteydenottoja on ollut myös monia kymmeniä. Se on tuntunut niin upealta, että olen ihan häkeltynytkin. Kiitos. Toivottavasti tästä varsasta riittää iloa jaettavaksi tulevaisuudessa meidän lisäksi myös teille kaikille muillekin hengessä mukana olleille.

Varsa syntyi viime keskiviikkoiltana. Kuten kuulemma lähes kaikki tammat tänä jäätävän kylmänä keväänä ovat tehneet, Salamakin kantoi hieman yli viikon yliaikaa. Tiistai-iltana Salaman utareet alkoivat olla aika täynnä ja maito muuttui lähes valkoisen väriseksi litkuksi. Muutaman kerran herättiin tiistai-keskiviikko-välisenä yönäkin Salamaa kamerasta katsomaan, mutta täytyy sanoa, että yhtään "ylimääräistä" yötä en kyllä varsomisen takia valvonut. Keskiviikkona seurailin ehkä aiempaakin tarkemmin Salaman oleskelua tarhassa. Se oli jonkin verran ärtyneen oloinen, potkiskeli mahansa alle ja äkäili Vilmalle ihan syyttä suotta. Otin Salaman vähän aiemmin illalla talliinkin. Olin aika varma, että Salama varsoisi tuolloin keskiviikko-torstai-välisenä yönä. Itse asiassa illalla ajattelin, kun lähdettiin vielä Samun ja Vilman kanssa käymään lenkillä, että sitä ei tiedä, vaikka Salama varsoisi sillä välin. No, ei sentään, mutta vahatipat olivat meidän lenkimme aikana ilmestyneet Salaman nisien päihin. Eikä mennyt kuin tunnin verran, niin maitoa aivan valui nisistä. Vähän ennen yhdeksää illalla ruokittiin hevoset normaalisti. Salama söi hyvällä ruokahalulla kuten tavallisestikin, mutta huitoi välillä äkäisesti hännällään ja potki mahan alle. Heti syömisensä jälkeen se laittoi kertaalleen maate. Lähdettiin tallista sisälle seuraamaan tapahtumia kameran kautta.

Kun kaikki on kunnossa, niin näköjään hevosen synnytys sitten voi olla helppo ja nopea tapahtuma. Salama varsoi jo vähän ennen puolta kymmentä. Kaikki sujui nyt hyvin. Luonto on ihmeellinen. Salama tiesi tismalleen, mitä sen kuului tehdä ja varsa ponnisteli heti tomerasti pystyyn ennen kuin oli edes koko pussista kokonaan ulkona. Se seisoi omin jaloin puolisen tuntia syntymän jälkeen ja oli tissillä imemässä ehkäpä noin puoli tuntia sen jälkeen. Itse asiassa varsa oli hyvin tomera ja laittoi ensimmäisen kerran makuulle vasta neljän tunnin kuluttua. Luulin tietenkin jo tässäkin välissä varsalla olevan jonkin vian. Se ei varmaan tyyliin saa niveliään koukkuun ja pääse makuulle. Mutta pääsi se heti kun vain malttoi laittaa maate. Jälkeiset tulivat nopeasti ja pikipaskakin parissa tunnissa, kuten kuuluukin.



Noloin juttu on se, että ensimmäisen vuorokauden ajan varsaa pidettiin tammana. Vasta torstai-iltana nähtiin varsan pissaavan ensimmäisen kerran. Säikähdettiin totaalisesti, kun havaittiin pissan tulevankin mahan alta ja tottakai epäiltiin pissan tulevan navasta, joka tietäisi sitten varsan loppua. Yllättäen mahan alta sitten kuitenkin löytyi reikä josta pissa tuli, mutta mitään pippeliä siellä ei ollut näkösällä. Jaahas, tämä olikin sitten tällainen nykypäivän sateenkaarivarsa. Onneksi Seinäjoen klinikan eläinlääkäri vastasi vielä illallakin puhelimeen, että saimme tilittää varsan sukupuolituskamme hänelle. Hän sanoi, ettei ole mitenkään tavatonta, että orivarsan pippeli on aluksi piilossa. Sen pitäisi laskeutua näkösälle viikon aikana. Mitään huolta ei kuulemma ole, jos pissaa tulee vain normaalisti. Jotenkin siinä samalla varsan hännän alla olleista kahdesta "reiästä" toinen osoittautuikin umpinaiseksi. :D Että siinäpä tammavarsa muuttui sitten orivarsaksi. Jokseenkin hävetti, mutta yllättävän moni on sitten jälkeenpäin kertonut samanlaisia sukupuolenvaihdostarinoita. Meille ei tietenkään ollut mitään väliä, kumpaa sukupuolta varsa oli. Nimikin sopi mielestäni molemmille. Tuo nimi jäi mieleen jo kahden vuoden takaa, kun Salaman ensimmäiselle varsalle mietittiin jo ennen sen syntymää nimivaihtoehtoja. Salamyhke oli ainut joka jäi jo sieltä asti mieleen. Nyt tuo Salamyhke sai identiteetin. Lempinimi on edelleen vähän hakusessa, ehdotuksia otetaan vastaan. :)

Muutama ensimmäinen päivä varsan kanssa meni hyvin. Se syö ja nukkui. Ja kasvoi melkein silmissä. Oli iloinen ja virkeä, leikkisä ja terve kuten kuuluikin. Kylmistä keleistä johtuen, Salamaa ja varsaa on vain käytetty ulkona olemassa tarhassa noin 10-15 minuutin pätkiä.




Tänään huolestuin taas. Minun pitäisi kai päästä jo töihin, etten jatkuvasti olisi kyttäämässä varsan (ja muidenkin hevosten) mahdollisia ongelmia. Varsa kyyristeli pitkin päivää useaan otteeseen pissausasennossa ja lirutti aina muutaman tipan pissaa. Sitten se taas söi ja kyyristeli. Ja makoili aiempaa enemmän. Iltapäivällä varsalla oli lämpöä 39,2. Eläinlääkäri tuli vielä illalla Kaustisen klinikalta varsaa katsomaan. Varsa kiepsautettiin makuulle, jotta eläinlääkärin oli helpompi tutkia sitä. Piilossa ollut pippeli kaivettiin esiin, mutta se ei vaikuttanut mitenkään tulehtuneelta. Ongelma on kai, että pissa valuu nyt "sisältä", kun pippeli ei ole vielä ulkona. Tämä aiheuttaa kirvelyä ja esinahan mahdollisen tulehtumisen. Myös napa oli punoittava, ilmeisesti tuosta pissan valumisesta johtuen. Eläinlääkäri kuunteli sydämen ja suoliäänet. Napaa ja "pippelireikää" hoidetaan nyt paikallisesti Betadinella ja lisäksi varsa sai sulfakuurin. Illalla lämpö oli kuitenkin yhä noussut ollen 39,8. Jos varsan tilanne huononee, niin se nesteytetään huomenna, mutta toistaiseksi se on kuitenkin jaksanut käydä reippaasti imemässä.

 
 
 



 
Että ei tässä ilman huolia ja murheita selvitty, vaikka itse varsominen sujuikin hyvin. Huoh. Tuntuu välillä niin turhauttavalta, kun varsaa ja tammaa on kyllä seurattu ja syynätty niin tarkasti kuin vain ikinä voi, ja silti tulee tällaista takapakkia. Hevosten kanssa kaikki on niin pienestä kiinni - ja pienten varsojen kanssa vielä pienemmistä. Niistä tulee niin äkkiä heikkoja ja vaisuja. 
Hoito ja seuranta jatkuu ja täytyy nyt vain  toivoa, että tästä nyt selvittäisiin. Mutta kysynpähän vain, että miten ihmeessä ne ihmiset säilyttävät mielenterveytensä, joilla varsoo joka kesä useampi tamma? Ihan hullua huolehtimista...

Salama voi ainakin toistaiseksi oikein hyvin. Viime kertainen varsominen oli sille niin kova kokemus, että tuntui melkein kummalliselta, kuinka terve ja hyvinvoiva se oli heti urakan jälkeen. Ja kuten tiesinkin, paras mahdollinen emä Salama ainakin osaa olla. Ylihuomenna tulee kuluneeksi tasan kymmenen vuotta siitä, kun Salamasta tuli minun hevoseni. Se oli tuolloin 2-vuotias. Tuolloin sen hakureissulla Salaman kasvattaja sanoi meille, että "siinä on teille ihanteellinen emätamma". Tuo sanonta on jäänyt mieleen, kun se oli jotenkin ristiriidassa siihen, että me kuitenkin etsittiin ravurivarsaa... Saimme onneksi kuitenkin kaiken. Ihanteellisen harrasteravihevosen, valiojuoksijan, viisaan ystävän ja sitten vielä ihanteellisen emätammankin. Joskus voi näköjään saada paljon enemmänkin kuin toivoisi.



16 kommenttia:

  1. Salamyhke on aivan ihana nimi. Teitä seuranneena ehdottaisin pojan lempinimeksi Sisua, Toivoa, Aarretta, Voittoa, Urhoa. Kaikki kun tuntuisi kuvastavan teidän työtänne hevosten eteen ja etenkin mitä olette tehneet saadaksenne tuon pienen hevosen alun <3 Toivottavasti pojan pissaongelmat menee ohi nopeasti ja aurinko ja ruoho alkaisi tehdä tehtäväänsä. Terkkuja veljenpojalle. t:Onni&Jenni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että edes jollain sytyttää lempinimien suhteen. Mun pää on ollut niin tyhjä, että luulin jo lempinimeksi jäävän ikuisiksi ajoiksi vain "varsa". :D Sinulla oli loistavia nimiehdotuksia pilvin pimein. Ehkä tuosta varsasta tulee sitten Toivo. Sitä toivoa on tarvittu tähän saakkakin ja tarvitaan jatkossakin - ihan kaikkien hevosten suhteen. Minusta myös tuo Aarre olisi ollut ihana, kun varsa oli tämmöinen sateenkaaritapaus syntyessään, mutta sateenkaaren päässähän on kuitenkin aina Aarre. :)

      Pissaongelmat onneksi hävisivät muutamassa päivässä ja sulfakuurilla ja kun asiaankuuluvat elimet saatiin näkösälle. :D

      Paljon terkkuja teille kaikille! Aurinkoista, rentouttavaa, hevosentuoksuista kesää!

      P.S. Joko Onni on tammansa tälle kesää löytänyt?

      Poista
  2. Kaunis varsa <3 Onnea!

    Onneksi olitte skarppeina ja huomasitte pissailuyritykset! Toivotaan, että ongelma menee nopeasti ohi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Varsat ja kaikki eläinlapset ovat aina suloisia. :)

      Varsan ongelmat onneksi menivät ohitse lääkkeillä ja hoidoilla ja tällä hetkellä kaikki on hyvin.

      Poista
  3. Todella kaunis varsa teillä. Toivottavasti lämpö on laskenut eikä mitään suurempia murheita pääse tulemaan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :)
      Lämpöilyä ei onneksi kestänyt kuin päivän verran ja varsa piristyi kuumeen laskettua niin, ettei sitä tarvinnut nesteyttääkään. Uusia ongelmia odotellessa... ;)

      Poista
  4. Meidän yhdellä varsalla tulehtui napa ollen punoittava ja hiukan turvoksissa, niin että hädintuskin huomasi. Kuume nousi myös ja Teivon klinikalla oltiinkin hoidettavana jo alle viikon ikäisenä. Napatulehdus etenee hurjan nopeasti pienellä ja voi levitä sepsikseksi hetkessä. Meillä varsa laitettiin sulfalle samantien (silläkin riskillä että suolisto aina kärsii lääkityksestä, sitä tukemaan tietty oli omat valmisteensa) ja pikkuhiljaa oireet hävisivät. Tsemppiä teille, ja varsa lääkekuurille mieluummin ennemmin kuin myöhemmin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (Niinkuin olitte siis jo tehneetkin.)

      Poista
    2. Minäkin sanoin Kaustisen klinikalta meille tulleelle eläinlääkärille, että minun mielestäni pärjättiin tällä kertaa aika hyvin, kun varsa oli jo viisi päivää vanha ennen kuin se tarvitsi eläinlääkäriä. :D Äkkiä nuo pikkuvarsat kyllä menee huonoon kuntoon ja siksi on todellakin tärkeää olla vähän edellä kuin jäljessä hoidoissa ja lääkityksissä.

      Töissäkin kyllä sanoin (mun työpaikka on teholla), että toisten varsoilla voi olla varmaan ihan pissatulehduksia tai napatulehduksia, mutta mun varsalla on tietenkin urosepsis tai navan kautta levinnyt peritoniitti. Kenties endokardiittikin. :D Tieto lisää tuskaa... Onneksi sulfa teki tehtävänsä ja varsa voi taas hyvin. Kiitos tsempeistä.

      Poista
  5. Ihanaa että varsalla on kaikki hyvin! Itse olen kasvattanut kolme hevosta, ja joka kerta itse varsominen on sujunut hyvin, mutta joko varsan tai emän kanssa on tullut jotain ongelmaa jälkikäteen Viimeksi jouduttiin kutsumaan päivystäjä, kun jälkeiset ei irronneet.

    Kohta sun pitää jo keksiä blogille uusi nimi, kun alkaa noita nimiä olla jo niin pitkä rimpsu. :D

    Ihanaa kesän alkua teille kaikille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kaikki on nyt hyvin, vaikka varsan ensimmäisen elinviikon aikana sekä varsa että emä tarvitsivat kertaalleen eläinlääkärin apua. Mietinkin, että ymmärrän kyllä, miksi varsamaksu peritään 20 päivän ikäisestä varsasta - sillä jos kaikista ongelmista selviää sen ensimmäiset kymmenen päivää, niin on suuri mahdollisuus, että varsa todellakin jää henkiin. ;)

      Totta, mietin tuota blogin nimeä jo silloin kun Vilma tuli mukaan kuvioihin, mutta se sitten kuitenkin jäi noin. Nyt pitäisi miettiä uudestaan, kun Toivon nimi tuohon otsikkoon ei kyllä enää mahdu. :D

      Kiitos. Lämmintä ja leppoisaa kesää sinulle, perheellesi ja hevosillesi!

      Poista
  6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  7. Vastaukset
    1. Varsalle kuuluu hyvää, vähän muita kiireitä vain ollut. Nyt on vähän uudempiakin kuulumisia - ja ainakin paljon kuvia. :)

      Poista
  8. Ihanaa <3 <3 <3 Olen kyllä ollut niin hengessä mukana, ja pitänyt peukut pystyssä varsalle, ja siinä se nyt on, paljon onnea, ja terkut reippaalle tuoreelle äidille Salamalle! :)

    Myös meillä unelmat toteutui, ja viime sunnuntaina syntyi ihana orivarsa Salamasta, josta olen jo pari vuotta haaveillut. :)
    (Täysveli Zeukselle)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista. Salama on kyllä niin elementissään nyt äitinä. :)

      Ja samaan syssyyn suuret onnittelut teillekin uudesta varsasta! On kyllä huima suku tuolla sinun pikku-oriilla! Ihanaa, että kaikki meni hyvin ja sait vielä parhaan mahdollisen muiston Saran Salamasta. <3
      Öö, mitenkäs se nyt menee, 2022 Derbyssä jännitetään yhdessä aidan vieressä. ;)

      Poista