Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



17.2.2009

Blogin avaus

Tässä tämä nyt vihdoin on, moneen kertaan mietitty ja kavereille luvattukin: Blogi meidän hevosten kuulumia varten. Saa nähdä, tuleeko tätä käytettyä, mutta kokeillaan nyt ainakin. Ja eihän sitä tiedä, josko hevoset saisivat vielä joku kaunis päivä omat kotisivutkin, jos nyt aluksi jään koukkuun edes tähän blogiin...

Mulla alkoi eilen kahen viikon loma ennen uuteen työpaikkaan siirtymistä. Nyt on kunnolla aikaa hevosille ja tallihommille. Kylläpäs onkin ollut mukava touhuta tallissa aamusta saakka ihan rauhassa. Tällä viikolla onkin ollut mielettömän upeita, aurinkoisia kelejä. Kylmä tosin vain, sillä tänäänkin oli pakkasta -23! Hevosille on siis saanut kaivaa taas toppaloimet päälle. Päivällä kyllä aurinko lämmittää jo ihan selvästi ja hevosetkin nuokkuu tarhoissaan tyytyväisinä. Ihana kevät!

Tänään kävin Salamalla ratsastamassa 1h 15min kävelylenkin mehtätiellä. Nyt treenikelit alkaa kyllä meillä päin olla mitä parhaimmat. On lunta ja tiet mahtavassa kunnossa. Kelien takia Aatukin on saanut enemmän liikettä. Viime viikolla varsa oli viidesti valjaissa 7-8km lenkkejä tehden. Kummasti sekin alkaa jo jaksamaan - ja ravi käy niin, että Salamakin saa välillä panna jo ihan tosissaan töppöstä toisen eteen varsan perässä pysyäkseen. Mahdollisimman paljon ollaankin koitettu ajaa molempia hevosia samaan aikaan, sillä Aatu on kaverin kanssa huomattavasti rauhallisempi ja fiksumpikäytöksisempi. Autoista ja traktoreista ei tartte välittää mitään, kunhan Salama on tukijoukoissa.

Salama kävi viime lauantaina Kaustisen harjoitusraveissa. Mun piti ajaa tammaa ite, mutta olin kolmatta päivää kuumeessa ja olo oli kuin jyrän alle jääneellä. Niinpä Salama koki ohjastajan vahvistuksen, kun Östmanin Mikael lupautu tammaa ajamaan. Melko sairas mun kyllä täytyikin olla, sillä hirveen paljon ei ees harmittanut kotia jääminen - ja se jos joku on huolestuttavaa. Salama oli tehnyt tasasen juoksun ja köpötteli lähdössään viidenneks uudella "harkkariennätyksellään" 47,3. Kuski oli ollut Salamaan tyytyväinen. Oli meinannut, että tamma menee vielä joku päivä kovaa. Tiedä sitten, sitä päiväähän tässä on odoteltukin jo. ;) Positiivista kuitenkin oli, että Salama polki kuskin mukaan viimeisen puolikkaan 36-vauhteja, joten ehkä siitä vielä ravihevonen kehittyy, kun joutuu. Siihen asti ei auta kuin treenata, hiittailla ja hikoilla. Niin ja mun täytynee vain kulkea bliisteripullo & -harja kädessä... ;)

1 kommentti:

  1. Mahtavaa!! Vihdoin ja viimein sait tehtyä tän! Kyllä on kiva lukea teidänki kuulumisia.:)

    VastaaPoista