Kuopion Kuninkuusravit

Kuopion Kuninkuusraviareena

Huhhuh.

Hiljaisuus.

Ei oikein löydy sanoja.

Merja lauantaina: "Kato noita lippuja, loppuuko happi?"
Nyt jälkeenpäin alan tosissani uskoa, että Kuopiossa koettiin jonkinlainen hapenpuuteilmiö,
kun mikään ei ole kunkkareiden jälkeen enää tuntunut olevan kuin ennen... ;)
Pää ei toimi, ajatus ei juokse ja kasvoille on jämähtänyt outo virne.

Kuninkuusravit, koko kesän, koko ravivuoden odotetuin, tärkein, hienoin, suurin tapahtuma on ohitse. Päässä ei liiku yhtään järkevää ajatusta enkä takuulla saa tähän kirjoitettua kaikkea sitä, mitä haluaisin. Sanat eivät riitä. Ei vain yksinkertaisesti ole olemassa sellaisia sanoja, jolla voisin ilmaista teille sen tunteen, minkä Kuopion kuninkuusravit minuun jätti. Tuosta viikonlopusta tuli jotain niin suurta, unohtumatonta ja uskomatonta, että se jää ikuisiksi ajoiksi mieleen. Kuopio järjesti hienot ravit, ilma suosi, aurinko porotti koko viikonlopun, upeat hevoset tarjoilivat toinen toistaan hienompia esityksiä. Suomen parasta raviurheilua. Ja sitten olivat ne kaksi hevosta, jotka lopullisesti tekivät Kuopion Kuninkuusraveista ikimuistoisen elämyksen. Salama ja Aatu olivat mukana ravivuoden päätapahtumassa ja tekivät molemmat sellaiset esitykset, ettei niistä meikäläinen tahdo toipua vieläkään. Lauantaina iloittiin, riemuittiin ja fiilisteltiin Salaman nelossijaa ja 1,2 sekunnin volttiennätyksen parannusta. Sunnuntain viimeisen lähdön jälkeen koko maailma repesi. Aatu voitti kuninkuusravien viimeisen lähdön!!!!

 

Kuninkuusraveja edeltävä viikko oli melkoista haipakkaa. Tekemistä oli kieltämättä liikaa sekä töissä että tallissa. Oli paljon työvuoroja, hevosten hiittejä, starttiviimeistelyjä, varusteiden puunausta, hevosten normaaliakin tarkempaa hoitamista. Samalla kun tuntui, että pää hajoaa kaikkien asioiden muistamisesta tai tekemättä olevien asioiden jankuttamisesta, saattoi kuitenkin perjantai-iltana huokaista, että eipähän kyllä ehtinyt viikon aikana paljoa ainakaan jännittää tulevia raveja. Hevoset saivat kuitenkin kuluneella viikolla kaiken mahdollisen hoidon ja huomion. Oli hieromista, laser-hoitoja ja kylmäysletkuissa seisomista. Tein viikon aikana varmaan valehtelematta 50 jääpalapussia, jotka kaikki käärittiin viikon aikana hevosten jalkoihin. Salamalla ajettiin reippaampi viimeistelyhiitti Samun kanssa edellislauantaina ja Aatulla tiistaina. Salama kävi juoksemassa hiljaisia vetoja Kaustisella Viltsun kanssa vielä keskiviikkona ja Aatu Samun kanssa perjantaina. Ja jossakin välissä olin viikon aikana sen 50 tuntia töissäkin...

Aatu. Todistetusti kuninkuusraviyleisön edessä.

Vielä perjantai-iltanakin tuntui, että kaiken kiireen keskellä olisi ikäänkuin unohtanut mihin kemuihin sitä hevosten kanssa oltiin viikonloppuna menossa. Lauantaiaamuna asia kuitenkin alkoi valjeta, kun Salaman viimeisetkin kamppeet pakattiin autoon ja Salama asteli 6.45 tallin pihalla kuljetuskoppiin. Auton nokka kääntyi kohti Kuopiota. Kuopiossa oltiin 255 kilometrin eli reilun kolmen tunnin ajomatkan jälkeen. Viimeistään Kuopiossa sitä yli 27000 hengen ihmismerta katsellessa ravien suuruus valkeni taas jokaiselle. Tuntui melkein, että myös Salama tiesi, mitkä ravit olivat kyseessä. Varikolla se on toki aina kiltti, rauhallinen ja täydellisen toimiva hevonen, mutta radalle lämmitysajoon päästessä Salaman olemus pörhistyi ja se kiersi varsin virtavana kolme kierrosta rataa ympäri. Hevonen näytti ja ilmeisesti tuntuikin lämmityksessä huomattavasti Kaustisen edellisstarttia parammalta. Lämmityksen jälkeen Salama riisuttiin aisoista ja pääsi pesulle. Sen jälkeen voi vain taas todeta, että meidän tiimi toimi. Jyri tuli ottamaan Salamalta starttiin kengät pois ja samalla kavioita taas vähän lämmitettiin. Meillä oli autossa mukana melkein kuin oikea kengityspaja. Sitten vain tamma uudestaan valjaisiin ja kohti starttia.

Salama, kuninkuusravilauantai

Salama, mukana vuoden suurimmissa raveissa

Kuninkuusravit ovat sellaiset karkelot, joissa on yksinkertaisesti vain äärimmäisen hieno olla mukana. Kun Salama asteli kuninkuusravilauantain lähdön kaksi esittelyyn numero 14 selässään, oli kaikki toiveet jo toteutettu. Mitään muuta Salamalta ei odotettu, sillä vain mukanaolo oli äärettömän suuri asia. Pelivihjeissä Salama oli poikkeuksetta rankattu viidenneksitoista eli toiseksi viimeiseksi ja itse omassa päässäni olin kuvitellut tamman kykenevän kaiken onnistuessa sijoille 7-9. Voltissa Salamalla oli kahdenkympin pakilta suljettu lähtörata kymmenen. Lähtökiihdytys meni meidän osalta sujuvasti ja Salama pääsi hankalalta lähtöpaikaltaan minusta hirvittävän hyvään paikkaan kolmanteen pariin ulos. Ensimmäinen puolikas taivallettiin 28,0 ja kierros 29,0 paalulta kellotettuna. Kierroksen täyttyessä kolmas rata veti kilpakumppaneita kirikaistalle, jolloin Salama pääsi juoksemaan viimeiselle takasuoralle saakka toisessa ulkoparissa. Kolmas puolikas viiletettiin valiovauhtia 24,0. Vellu käänteli Salaman myös kolmannelle radalla 500 metriä ennen maalia. Voittaja Mikko Mania karkasi keulasta omille teilleen ja toiseksi kiri ilahduttavasti Samun täyssisko R.R. Erotar. Mutta mitäpä teki Salama? Aivan umpirehdin esityksen ja taisteli loppuun saakka kuolanta purren. Maalissa NELJÄS!!!!!!!!! Koko meidän tiimimme oli tamman esitykseen enemmän kuin tyytyväisiä. Noin hyvä sijoitus tuli täytenä yllätyksenä. Melkein järkytyksenä. Salama paransi volttiennätystään melkoisen huimat 1,2 sekuntia ja tasoitusennätys kirjataan nyt lukemiin 27,2ke. Sisukas, suurenmoinen Salama.

Salama pruuvaa- ilman kenkiä

Loppusuora. Voittajaa ei edes näy kuvassa, mutta Salama tulee kolmatta ja ehtii neljäntenä maaliin!

Startin ja palauttelujen jälkeen Salama pääsi pesulle numero kaksi ja sitten Jyrin kengitettäväksi. Kaviot olivat kestäneet avoin jaloin juoksemisen taas ihmeellisen hyvin. Kengityksen jälkeen käärittiin jäät jalkoihin ja luovutettiin katos - ei enempää eikä vähempää - kuin hallitsevalle ravikuningattarelle Sirun Valpuriinalle.

Minä jäin lauantain ravien jälkeen Kuopioon yöksi, kun iskä ja äiti lähtivät Toholammille hevosenvaihtamishommiin. Sunnuntaina tuntui vähän hölmöltä kököttää yhdeksän aikoihin jo raviradalla toista kuninkuusravipäivää odottamassa ja samaan aikaan iskä oli kotona ajamassa Aatulla - jonka piti olla myös juoksemassa raveissa. ;) Kuten mainittua Aatulla oli ravien viimeinen lähtö, joka ennakkoaikataulujen mukaan juostaisiin vasta kuuden jälkeen illalla. Minä kerkesin siis enemmän kuin hyvin nautiskella raveissa kunkkarisunnuntain hienoista lähdöistä ennenkuin Aatu edes kolmen aikoihin saapui ravipaikalle. Yli 31000 ihmismäärän seasta yleisöalueelta rauhalliselle varikkoalueelle siirtyessä tuntui kuin olisi toiseen maailmaan tipahtanut, sillä varikolla kuninkuusravien väkitungoksesta ei tiennyt yhtikäs mitään.

Tässä kaikille epäilijöille todistusaineistoa siitä
kuinka reippain mielin me oltiin Merjan kanssa jo aikaisin
sunnuntaiaamuna lähdössä raveihin!

 

Aatu oli varikolla suhtkoht rauhallinen. Käytös ei kyllä ollut verrattavissa Kaustisen starttien varikkonukkumiseen, mutta sanottaisiko, että paljon pahempaakin hillumista on joskus nähty. ;) Lämmityksessä Aatu kulki suuren yleisömeren ohitse rennon letkeästi ravaillen kuin suurkilpailujen hevoset ikään. Lämmityksen jälkeen Aatukin pääsi pesulle ja sitten taas uudestaan aisotettavaksi. Kuten normaalisti, lämmitysajon jälkeen Aatu ei enää jaksanut resuta katoksessa vaan alkoi päiväunille. Aatun unien aikana raviurheileva Suomi sai uudet ravikuninkaalliset: Hienot, kestävät, kaiken nähneet ja paljon kokeneet kilpakonkarit Marimin ja Erikasson hallitsevat ravimaailmaa seuraavan vuoden. Lämpimät Onnittelut molempien hevosten taustajoukoille sekä kaikille himmeämpiäkin mitalisijoja saavuttaneille upeille kuninkuus- ja kuningatarkilpailujen hevosille.



Ravikuningatar 2013: Marimin

Ravikuningas 2013: Erikasson

Ja sitten. Vihdoin. Ja viimein. Kuuden vuoden odottamisen ja toivomisen jälkeen tuli se hetki, jolloin Aatu asteli kuninkuusraveissa lähtönsä esittelyyn. Kolmas kerta toden sanoi, sillä nyt todellakin päästiin raveihin saakka. Lämmitykseen asti. Ja vielä starttiinkin! Ilmeisesti Aatukin oli päättänyt, että nyt se näyttäisi kuninkuusravipäättäjille mikä se oikeasti on hevosiaan, sillä oriin esitys oli jäätävä! Aatu lähti voltista ehkä paremmin kuin koskaan aikaisemmin ja pääsi takamatkaltakin oikein hyviin juoksuasemiin kolmanteen pariin ulos. Kierroksen jälkeen alkoi jo oikeasti tuntumaan, että mitä kaikkea tässä voisikaan vielä tapahtua, jos Aatu malttaisi ravata toisenkin kokonaisen kierroksen. Tällä kertaa laukasta ei ollut tietoakaan, sillä niin keskittyneesti Aatu latasi kolmannen radan kautta johtoparin rinnalle Vellun kääntäessä sen 800 metriä ennen maalia hyökkäykseen. Loppusuora. Oikeasti en muista siitä yhtään mitään, mutta nyt jälkeenpäin tiedän, että Aatu jyräsi maalisuoralla komeasti ja hallitusti ulkoratoja pitkin VOITTOON! Ykköseksi, kuninkuusravien päätöslähdössä, Porin ensi vuoden kuninkuusravien nimikkolähdössä! Voittajaksi, sankariksi, kuninkuusraveissa!!! Voittajaseremonioihin päästiin kääsien kyytillä - kuin villeimmissä, suurimmissa unelmissa. Suurin osa kunkkariyleisöstä oli toki tuossa vaiheessa jo lähtenyt, mutta se ei kyllä hillinnyt suunnatonta riemua pätkän vertaa. Katsomosta taputettiin, huudettiin, kannustettiin, iloittiin meidän kanssa. Se oli jotain ihan käsittämätöntä! Tuon ylemmäs ei raviurheilun harrastamisessa meikäläiset yksinkertaisesti voi päästä!

Aatun lähtökiihdytys. Ravia matkaan!

Kierros täyttymässä. Juoksupaikkana kolmas pari ulkona

Loppusuora. Mykistävää.

Aatun voittoaika oli 25,6ke. Tunnelmat varikolla olivat lähdön jälkeenkin ihan huikeat ja sitä ne ovat olleet joka päivä sunnuntaista lähtien. Salaman ja Aatun lähtöä on katseltu viime päivinä varmaan sata kertaa eikä niihin kyllästy ollenkaan.

Tuulin ottama kuva Aatusta. Kolmen viikon starttiväli näkyi ainakin hevosen mahassa...

Aatun isä, ravikuningas A.T. Eko kävi vetämässä esittelyn.

Vaikka tämä kuva onkin kaukaa, niin halusin laittaa sen tähän, koska Aatu näyttää ihan taidetokselta mainosaitaa vasten. ;) Verratkaa ylempään kuvaan; on isässä ja pojassa vain aika lailla samaa näköä!

Aatu pruuvaa ennen lähtöä

Aatu on ihmeellinen. Se on suurenmoinen. Se on niin fantastinen hevonen, ettei oikein tahdo millään käsittää, että se seisoo meidän tallissa. Toki se on ollut viimeiset kuusi vuotta kaikkien unelmien kohde, sillä lahjakkaan oloinen hevonen se on meidän mielestämme aina ollut. Viime päivinä olen ollut entistä onnellisempi siitä tosiasiasta, että Aatun ollessa 2-vuotias me tajusimme, että nyt tästä varsasta ei ole kehittymässä  mikään ihan tavallinen paikallisravihevonen. Aatun lahjakkuus tuntui jopa pelottavalta, ja onneksi silloin on osattu myöntää epävarmuutemme ja kysyä neuvoa ammattilaiselta. Tuosta alkoi yhteistyö Aatun ohjastajan kanssa. Vellun osuus Aatun elämässä ja hyväksi hevoseksi rakentamisessa on ollut todella merkittävä! Aatu oli 2-vuotias varsa, kun Vellu ensimmäistä kertaa istui Kaustisella sen kärryjen kyytille. Kierroksen ajamisen jälkeen hän huikkasi varikkoportilla iskälle, että" nyt sulla taitaa peli olla". Tuo peli nimeltä Ponnen Aatos mykistää, häikäisee, hämmentää ja liikuttaa tänä päivänä yhä enemmän ja enemmän.

Kuopion kuninkuusravit jäivät ikuisiksi ajoiksi historiaan ja muistoihin.

Kiitos Kuopio.

Kiitos kaikki ihanat kaverit ja kannustajat.

Kiitos lukuisista onnitteluista tutut ja tuntemattomat.

Kiitos Salama ja Aatu - ihmeidentekijät!

 

Ennenkokematonta riemua raviurheilussa. Mukana iloitsemassa myös Aatun kasvattaja Miina

 

Sankari. Parhaista paras. Aatu. Ja mikä loimi!