 |
| Salkkari tänään Ylivieskassa |
Melkein pelottaa sanoa asia ääneen. Viiden viikon kriisi on ohitse. Viisi pitkää viikkoa, jotka ovat sisältäneet unettomia öitä, kaksi keikkaa Tampereen klinikalle, pään hakkaamista seinään, puheluja eri alojen ammattilaisille, turhautumista, pettymyksen kyyneliä, toivonkipinöitä, jatkuvaa jalan hoitamista. Ja kaikki tuo Aatun oikean takajalan takia, joka jostain edelleen tuntemattomasta syystä heittäytyi viisi viikkoa sitten toimimattomaksi. Vikaa on yritetty paikantaa ja selvittää niin hyvin, kuin se ihmisvoimin on mahdollista. Mutta lopputulos oli aina sama; ei mitään vikaa. Viimeisen klinikkakäynnin jälkeen Aatu määrättiin kipulääkekuurille. Kuurin aloittamisen jälkeen hevosella oli toisinaan ehkä vähän parempia päiviä, tai parempia hetkiä, mutta sitten myös taas niitä aivan onnettomia hölkkäajolenkkejä. Viime tiistai-iltana töistä lähtiessäni räpläsin puhelintani, johon oli tullut äitiltä viesti: "Ilouutinen: Aatu on parantunut." Just, mikähän juttu tämäkin nyt sitten on. Hevonen on ontunut viisi viikkoa ja sitten yksi kaunis päivä se onkin parantunut, näinhän se juuri tosielämässä meneekin... Mutta totta se kaikki oli. Tiistaina Aatu oli lähtenyt tallin pihasta lenkille kuin ennen vanhaa - kaikki neljä jalkaa käytössä. Ja ainakin tähän saakka oikea takajalka on ollut pelissä mukana ja viiden viikon jalanvetämiskriisi on tuntunut päivä päivältä kaukaisemmalta murheelta.
Tämä on ihan hullua. Hevonen alkoi ontua jalkaansa ihan yhtäkkiä ja vaiva poistui vajaa viisi viikkoa myöhemmin samalla tavalla: ihan yhtäkkiä. Minä en ymmärrä enää mistään mitään, mutta ei anneta sen häiritä. Sillä meidän suurin toive on kuultu ja Aatu on parantunut entiselleen. :) Kipulääke on loppunut kolme päivää sitten, enkä jaksa enää uskoa, että se vaikuttaisi asiaan. Ehkä kipulääke kuitenkin laukaisi jotain lihasjännitystä tms ja se väärässä paikassa ollut palanen loksahti takaisin paikoilleen. Voikohan tällaisia ihmeparantumisia oikeasti tapahtua? ;) Oli miten oli, Aatulle on toki keretty varata toukokuulle aikoja ympäri Suomen maata: Hyvinkäälle kiropraktikolle, Kangasalan klinikalle, joka on erikoistunut hevosten pehmytkudos- ja lihasvammojen hoitoon sekä saksalaiselle hevososteopaatille, joka on tulossa käymään Kiuruvedellä. Vielä en ole uskaltanut perua mitään noista ajoista ja vaikka vaiva ei nyt palaisikaan, käytetään Aatu ainakin tuolla Kangasalalla, jotta saadaan varmuus sille, onko hevosen selässä ja lihaksistossa kaikki kunnossa. Eihän sitä tiedä, vaikka Aatun kanssa päästäisiinkin vielä tänä kesänä raveihin!
Aatun ihmeparantuminen on antanut aivan uutta virtaa ja uskoa tulevaisuuteen ainakin omistajalleen. Iskä piristyi jopa siinä määrin, että vireillä olleisiin trailerikauppoihin laitettiin heti seuraavana päivänä vauhtia. Uusi traileri on Ruotista tuotu -09 vuoden Umesläp A35. Tärkeintä oli, että tuo on nyt telitraileri ja takaa hevosille tasaisemman kyydin. Eikä haittaa lainkaan, että koppi on superhyväkuntoinen. Vielä kun Mervi tuunaa sitä vähän teippauksilla, niin kyllä kelpaa. ;) Vanha koppi meni vaihdossa. Melkein harmitti antaa se maailmalle, sillä ollaan pidetty sitä tosi tarkasti ja se oli ainakin 11 vuoden ikäänsä nähden ihan helmi.
Salama järkyttyi uudesta menopelistään kaikista eniten. Vanha hevonen ei todellakaan tunnistanut uutta koppia omakseen ja sen kanssa sai melkein keskustella tänäaamuna kyytiinmenosta. Samulle taas tällaisilla maallisilla asioilla ei ole minkäänsortin virkaa ja sinne se kyytiin tallusteli. Joskus mietin, tajuaako tämä hevonen oikeasti yhtään mitään...
 |
| Samu kiertää ekaa kertaa Ylivieskan rataa |
 |
| Lämmittelyä |
Salaman ja Samun kanssa käytiin siis tänään Ylivieskan radalla. Hiittikaverina oli Merjan Viltsu! Hevoset eivät toisistaan välittäneet tuon taivaallista. Samu järjesti valjastuskatoksilla oman ohjelmanumeronsa heti valjastuksen jälkeen. Se sai jonkin ihmeen vetämiskohtauksen, mikä yleensä aina päättyy siihen, että varsa pomppaa eteenpäin niin paljon kuin ketjut antavat myöten. Niinhän se teki nytkin, mutta sai samassa rytäkässä huitastua etujalkansa ketjun yli ja kaatua rämähti kärryt perässä maahan. Hohhoijaa. Hetki meni ennenkuin saatiin riimu auki, jalat ja remmit oikeisiin väleihin ja sitten kopukka pystyyn. Samu on sitten niin taitava tuossa oystyyn hyppimisessä tai lähinnä siinä, että se saa nostettua etujalkansa ihan luonnottoman korkealle. No, homma jatkui eikä muita kommelluksia tainnutkaan reissun aikana enää sattua. Ylivieskan rata oli eilisten ravien jälkeen tosi hyvä. Ajettiin 3-4km lämmitystä ja sitten 3km hiitti 2.00-2.10 vauhteja, josta Samu oli mukana ekat kaksi kierrosta. Sitten hölkkyyteltiin vielä parin kilometrin loppuverkat. Salama pääsi helpolla, kuten oli tarkoituskin, sillä se hiitataan vappuna vielä reippaammasti Aatun kanssa ja sitten se toivottavasti juoksee ensi lauantaina Oulussa kilpaa. Samu oli ihan kohtuuhyvä. Onhan se vielä tosi tosi varsa ja ihan järjettömän voimaton, mutta loppujen lopuksi sillä on väljä ja eteenpäinvievä ravi, eikä voimaa pysty kehitämään muuta kuin kilometrien myötä. Sain Merjan suostumaan kuvaajaksi, joten saatiin mukavia muistoja tästä päivästä kuvienkin muodossa. Kiitokset!
 |
| Samu 2v |
 |
| Hevosia kuin raveissa konsanaan... Viltsu, Salama ja Samu. |
Salaman ja Samun kanssa käytiin siis tänään Ylivieskan radalla. Hiittikaverina oli Merjan Viltsu! Hevoset eivät toisistaan välittäneet tuon taivaallista. Samu järjesti valjastuskatoksilla oman ohjelmanumeronsa heti valjastuksen jälkeen. Se sai jonkin ihmeen vetämiskohtauksen, mikä yleensä aina päättyy siihen, että varsa pomppaa eteenpäin niin paljon kuin ketjut antavat myöten. Niinhän se teki nytkin, mutta sai samassa rytäkässä huitastua etujalkansa ketjun yli ja kaatua rämähti kärryt perässä maahan. Hohhoijaa. Hetki meni ennenkuin saatiin riimu auki, jalat ja remmit oikeisiin väleihin ja sitten kopukka pystyyn. Samu on sitten niin taitava tuossa oystyyn hyppimisessä tai lähinnä siinä, että se saa nostettua etujalkansa ihan luonnottoman korkealle. No, homma jatkui eikä muita kommelluksia tainnutkaan reissun aikana enää sattua. Ylivieskan rata oli eilisten ravien jälkeen tosi hyvä. Ajettiin 3-4km lämmitystä ja sitten 3km hiitti 2.00-2.10 vauhteja, josta Samu oli mukana ekat kaksi kierrosta. Sitten hölkkyyteltiin vielä parin kilometrin loppuverkat. Salama pääsi helpolla, kuten oli tarkoituskin, sillä se hiitataan vappuna vielä reippaammasti Aatun kanssa ja sitten se toivottavasti juoksee ensi lauantaina Oulussa kilpaa. Samu oli ihan kohtuuhyvä. Onhan se vielä tosi tosi varsa ja ihan järjettömän voimaton, mutta loppujen lopuksi sillä on väljä ja eteenpäinvievä ravi, eikä voimaa pysty kehitämään muuta kuin kilometrien myötä. Sain Merjan suostumaan kuvaajaksi, joten saatiin mukavia muistoja tästä päivästä kuvienkin muodossa. Kiitokset!
Hienoa että Aatun suhteen näyttää paremmalta! Tuli mieleen, että väläyteltiinkö missään vaiheessa sen tutkimuksia luuruhjeen mahdollisuudesta? Tuli jotenkin tästä postauksesta mieleen kun aikoinaan mun ensimmäisen pollen mystistä eepeetä EKK:lla tutkittiin, niin silloin ell mainitsi ohimennen että jos ei nyt ala vastaamaan hoitoon (piikitettiin ties monettako kertaa ties monettako niveltä kun ei oikein muutakaan keksitty, tosin tällä reissulla se vikapaikka lopulta löytyi), niin on olemassa jokin tuommoinen luuruhje joka aiheuttaa mystistä ontumaa ja sen mahdollisuus kannattaisi seuraavaksi sulkea pois. Se on jotain ikäänkuin luun sisäistä turvotusta, vilkastunutta verenkiertoa tms. ja sen diagnosointi on vaikeaa, näkyy ymmärtääkseni vain skintigrafiassa. Tästä ei onneksi tarvinnut ottaa sen enempää selvää, muistelen vaan että juuri noihin aikoihin joku parempi suomenhevonen lopetti uransa ko. vaivan takia, siitä oli HU:ssakin silloin. Tästä on toki sen 10 vuotta aikaa ja voi olla että tääkin vaiva on saanut jo uuden nimen tai siitä on tullut uutta tietoa, mutta näin kuriositeettina vain.
VastaaPoistaToki täällä pidetään peukkuja että Aatun mystinen ontuma olisi vain ollut mystinen ontuma, joka ei enää palaa! :)
Lyhytaikainen paraneminen oli nyt kyseessä, eli edelleen jatketaan vian selvittelyä ja hevosta kuskataan erinäisiin tutkimuksiin lähiviikkoina Suomen maata ristiin rastiin. Luuruhjeesta ei ole klinikalla ollut puhetta ainakaan tuolla nimellä. Eläinlääkäri kyllä on sanonut, että kyseessä voi olla ohimenevä luukipu, joka siksi huonosti vastaa puudutuksiinkin. Ihan nyt en usko tähänkään. Tampereen klinikalla oli myös puhetta, että jos hevonen ei ajan kanssa ala paranemaan, voi sille harkita varjoainetutkimusta, joka siis varmaankin tuo skintigrafiakin ainakin nimestä päätellen on. En haluaisi uskoa, että kyse on mistään valtavan vakavasta ongelmasta. Siitä lähdetään, että vika selvitetään, hoidetaan ja tullaan entistä ehompina radalle. En tiedä kuinka kauan siihen menee aikaa, mutta se on sivuseikka. Periksi ei nyt anneta! (Tämä on sitä kuuluisaa hevosmiehen uskoa....;))
VastaaPoista