Viimeinen kuukausi ollaan hiottu hevosia kohti kilpailukautta ja hevosten kauden avausstartit on suunniteltu jo viikkokausia sitten juuri tälle viikolle. Tänään Aatun piti aloittaa 5-vuotiskautensa Oulussa. Ori on saanut talven aikana paljon aikuisen hevosen massaa, treenannut hyvin ja nostattanut taustajoukkojen odotuksia alkavaa kautta kohti. Kunnes se sitten noin viikko sitten alkoi vetää oikeaa takajalkaansa. Vaiva tuli taas kuin salama kirkkaalta taivaalta ja oireilikin varsin mystisesti. Jalassa ei näkynyt eikä näy vieläkään mitään erikoista ulospäin; se ei ole mistään turvoksissa, lämmin, kosketusarka tai muutakaan ihmeellistä. Mutta hevonen vain arkoo jalkaa liikkeessä - ainakin silloin tällöin.
Kun uusia ravikuvia ei saada, niin laitetaan viimevuotisia. Aatu Ylivieskassa 6.5.2011 |
Hyviä uutisia tietenkin oli, ettei jalasta läytynyt mitään vakavaa vikaa; jänteet ehjät, nivelet ehjät, luut ehjät, takapolven nivelkierukka ehjä, kavio ehjä. Mutta melkoinen mysteerihän tämä taas on. Ja harmittaa. Toisaalta suututtaa, miksi Aatun pitää aina teloa itse itsensä jotenkin ja miksi sen pitää olla niin toivottoman kipuherkkä hevonen (pelkkä influessarokotteen pistäminenkin pilaa sen elämän kolmeksi päiväksi) ja toisaalta harmittaa niin suunnattomasti, miksi aina Aatulle pitää sattua jotain. Miksi tallin parhaan hevosen kohtalo on aina olla sairastauolla milloin minkäkin ihmevian vuoksi? Miksi tämän hevosen ei anneta koskaan onnistua ja näyttää oikeita kykyjään? Miksi raviurheilun pitää olla näin typerä harrastus?
Kysymykset ovat turhia, kun vastauksia ei ole. Tämäkin vastoinkäyminen on nyt kestettävä ja siirretään sitä kauden avausta tarvittaessa vaikka ensi kevääseen. Järjellä ajateltuna voi tietenkin olla mahdollista, että Aatu olisi vain vähän kovemmasti reväyttänyt jalkansa. Seuraava suunnitelma on hoitaa lihaskuntoa hierojan avulla. Aikahan on paras lääke lähes vaivaa kuin vaivaan ja eiköhän se tämänkin vian korjaa. Voi olla, että hevonen on kunnossa viikon päästä, mutta toki jos hiusmurtuman mahdollisuus on edelleen olemassa, voi olla että hevonen on kunnossa syksyllä. Annetaan aikaa ja jatketaan harmittelua.
Hetki, jonne vain Aatun kanssa on ollut mahdollista päästä: Kriteriumfinaalissa. |
Salama avaa kautensa pääsiäissunnuntaina Kaustisella. Onpahan edes jotain odottamista ja ilon aiheita, kun päästään pitkästä aikaa hevosen kanssa raveihin. Tähän aikaan vuodesta vekslataan sitten ajetaanko kesä- vai talvikengillä. Radat alkavat olla hiekkapintaisia, mutta kotona olosuhteet eivät vielä ole mitenkään kovin keväiset, ainakin tarhoissa on vielä paljon lunta. Hevonen täytyy kuitenkin kengittää ennen starttia ja kyllä minä sille kävin kesäkengät tänään Saariselta ostamassa... Tähän asti ainakin Salama kun on vain hyötynyt kenkien keventämisestä. Odotuksia ei ole, mutta kokeillaan nyt minkä verran Salkkari tässä vaiheessa kautta pysyy muiden perässä. On kuitenkin lähestulkoon kummallista päästä pitkästä aikaa hevosen kanssa raveihin ja kieltämättä oli hauska lukea lähtölistoja, missä lähes kaikki lähdöt oli myyty oriasemille/siitosoriiden mainostamiseen. Salama palaa lähdössään "synnyinseuduilleen" ja starttaa kasvattajansa Rokki Soi -lähdössä. :) Toivottavasti Salamakin tajuaisi, että tuossa lähdössä olisi nolo olla ihan mätähuono...
Voi saakeli mitä tuuria teillä :( Ja mikähän ihme siinä jalassa loppuviimeks oikein on? O_o
VastaaPoistaOnnea silti sunnuntaille!
Jaa-a, sitäpä ei tiedä. Mutta ite sai ainakin mielenrauhan klinikkakäynnin jälkeen, kun mitään ankaran ikävää ei löytynyt. Sinällään tuollainen jalan vetäminen ei varmasti harrastekäytössä olevaa hevosta edes haittaisi, mutta pakko klinikkareissu oli Aatun kohdalla heittää, että edes tiedetään, kuinka jatkaa ja ettei vain aiheuteta hevoselle mitään lisäharmia.
PoistaVoi ei, paranemisia Aatulle ja tsemppiä Salamalle starttiin :) Täälläkin on taas epämääräistä vastatuulta vaihteeksi, mutta sitähän se tuntuu enempi vähempi olevan koko ajan. Olen täsmälleen samaa mieltä, että typerä harrastus, mutta itsepä olen valinnut ;)
VastaaPoistaKiitos Anne. Täytyy sanoa, että vain toinen hevosihminen voi ymmärtää tämän harrastuksen hankaluudet, joita todellakin on niinkuin sanoit enemmän tai vähemmän koko ajan. Tsemppiä teillekin, pakko sen tuulen on jossain vaiheessa myötäiseksikin kääntyä! :)
Poista