Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



2.4.2012

Harmitus

Hyvin mennyt hevosten talvitreenikausi on saatettu päätökseen. Päätökseen, ihan joka suhteessa; enää ei ole talvi, enää ei ole treenikausi ja enää ei mene ihan hyvinkään - ainakaan Aatun kohdalla.

Viimeinen kuukausi ollaan hiottu hevosia kohti kilpailukautta ja hevosten kauden avausstartit on suunniteltu jo viikkokausia sitten juuri tälle viikolle. Tänään Aatun piti aloittaa 5-vuotiskautensa Oulussa. Ori on saanut talven aikana paljon aikuisen hevosen massaa, treenannut hyvin ja nostattanut taustajoukkojen odotuksia alkavaa kautta kohti. Kunnes se sitten noin viikko sitten alkoi vetää oikeaa takajalkaansa. Vaiva tuli taas kuin salama kirkkaalta taivaalta ja oireilikin varsin mystisesti. Jalassa ei näkynyt eikä näy vieläkään mitään erikoista ulospäin; se ei ole mistään turvoksissa, lämmin, kosketusarka tai muutakaan ihmeellistä. Mutta hevonen vain arkoo jalkaa liikkeessä - ainakin silloin tällöin.

Kun uusia ravikuvia ei saada, niin laitetaan
viimevuotisia. Aatu Ylivieskassa 6.5.2011
Ei siis avattu kilpailukautta, ei, mutta perjantaina käytiin Aatun kanssa taas ottamassa auton kyytiä sellaiset 600km ja "pyörähdettiin" Tampereen klinikalla jalkatutkimuksissa. Eikä käynti nyt ihan pyörähdyskään ollut. Neljän tunnin syynin jälkeen klo 18.45 saatiin lupa pakata ori kotimatkalle ilman, että hevosesta löytyi mitään vikaa - muuta kuin oikean takajalan ontuminen... Aatun juoksemista nähtyään Kimmo epäili jalassa jonkinlaista murtumaa ja kieltämättä meilläkin oli epäilys, että kavioluu voi olla halki. Hankosidevamma tuntui vähän kaukaa haetulta, kun jalka ei kerta ollankaan turvotellut, mutta toki jalka myös ultrattiin. Jänteet ehjät. Jalasta otettiin sitten "muutama" kymmen röntgenkuvaa; kaikki nivelet ja kavio jokaiselta puolelta. Luut ehjät. Jalkaa aloitettiin puuduttamaan kaviosta ylöspäin ja vuohisnivelen/sääriluun alaosan puuduttamisen jälkeen Aatun liikkuminen parantui melkein normaaliin. Hevonen röntgeniin ja taas kuvia kuvien perään. Ei mitään. Juostiin betonialustalla ja hiekkapohjalla, puudutettiin vähän lisää ja taas juostiin. Lisää ultrausta, juoksemista, röntgenkuvia, juoksemista. Eläinlääkärikin oli vähän ihmeissään. Hevonen ontui ilman mitään syytä... Lopulta vuohisnivel ja takapolvi lääkittiin vähän varmuuden vuoksi. Nyt Aatu on kävelykuurilla ja jos ravi ei parane 1,5 viikossa täytyy mennä uusiin kuvauksiin, sillä kuulemma kaikki hiusmurtumat eivät välttämättä näy kuvissa vielä tässä vaiheessa, joskin klinikallakin todettiin, että kyse ei kyllä ole siitä, etteikö niitä kuviakin tuosta jalasta jo ala parin tunnin räpsimisen jälkeen olla!

Hyviä uutisia tietenkin oli, ettei jalasta läytynyt mitään vakavaa vikaa; jänteet ehjät, nivelet ehjät, luut ehjät, takapolven nivelkierukka ehjä, kavio ehjä. Mutta melkoinen mysteerihän tämä taas on. Ja harmittaa. Toisaalta suututtaa, miksi Aatun pitää aina teloa itse itsensä jotenkin ja miksi sen pitää olla niin toivottoman kipuherkkä hevonen (pelkkä influessarokotteen pistäminenkin pilaa sen elämän kolmeksi päiväksi) ja toisaalta harmittaa niin suunnattomasti, miksi aina Aatulle pitää sattua jotain. Miksi tallin parhaan hevosen kohtalo on aina olla sairastauolla milloin minkäkin ihmevian vuoksi? Miksi tämän hevosen ei anneta koskaan onnistua ja näyttää oikeita kykyjään? Miksi raviurheilun pitää olla näin typerä harrastus?

Kysymykset ovat turhia, kun vastauksia ei ole. Tämäkin vastoinkäyminen on nyt kestettävä ja siirretään sitä kauden avausta tarvittaessa vaikka ensi kevääseen. Järjellä ajateltuna voi tietenkin olla mahdollista, että Aatu olisi vain vähän kovemmasti reväyttänyt jalkansa. Seuraava suunnitelma on hoitaa lihaskuntoa hierojan avulla. Aikahan on paras lääke lähes vaivaa kuin vaivaan ja eiköhän se tämänkin vian korjaa. Voi olla, että hevonen on kunnossa viikon päästä, mutta toki jos hiusmurtuman mahdollisuus on edelleen olemassa, voi olla että hevonen on kunnossa syksyllä. Annetaan aikaa ja jatketaan harmittelua.
Hetki, jonne vain Aatun kanssa on ollut mahdollista päästä: Kriteriumfinaalissa.


Salama avaa kautensa pääsiäissunnuntaina Kaustisella. Onpahan edes jotain odottamista ja ilon aiheita, kun päästään pitkästä aikaa hevosen kanssa raveihin. Tähän aikaan vuodesta vekslataan sitten ajetaanko kesä- vai talvikengillä. Radat alkavat olla hiekkapintaisia, mutta kotona olosuhteet eivät vielä ole mitenkään kovin keväiset, ainakin tarhoissa on vielä paljon lunta. Hevonen täytyy kuitenkin kengittää ennen starttia ja kyllä minä sille kävin kesäkengät tänään Saariselta ostamassa... Tähän asti ainakin Salama kun on vain hyötynyt kenkien keventämisestä. Odotuksia ei ole, mutta kokeillaan nyt minkä verran Salkkari tässä vaiheessa kautta pysyy muiden perässä. On kuitenkin lähestulkoon kummallista päästä pitkästä aikaa hevosen kanssa raveihin ja kieltämättä oli hauska lukea lähtölistoja, missä lähes kaikki lähdöt oli myyty oriasemille/siitosoriiden mainostamiseen. Salama palaa lähdössään "synnyinseuduilleen" ja starttaa kasvattajansa Rokki Soi -lähdössä. :) Toivottavasti Salamakin tajuaisi, että tuossa lähdössä olisi nolo olla ihan mätähuono...

4 kommenttia:

  1. Voi saakeli mitä tuuria teillä :( Ja mikähän ihme siinä jalassa loppuviimeks oikein on? O_o

    Onnea silti sunnuntaille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa-a, sitäpä ei tiedä. Mutta ite sai ainakin mielenrauhan klinikkakäynnin jälkeen, kun mitään ankaran ikävää ei löytynyt. Sinällään tuollainen jalan vetäminen ei varmasti harrastekäytössä olevaa hevosta edes haittaisi, mutta pakko klinikkareissu oli Aatun kohdalla heittää, että edes tiedetään, kuinka jatkaa ja ettei vain aiheuteta hevoselle mitään lisäharmia.

      Poista
  2. Voi ei, paranemisia Aatulle ja tsemppiä Salamalle starttiin :) Täälläkin on taas epämääräistä vastatuulta vaihteeksi, mutta sitähän se tuntuu enempi vähempi olevan koko ajan. Olen täsmälleen samaa mieltä, että typerä harrastus, mutta itsepä olen valinnut ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anne. Täytyy sanoa, että vain toinen hevosihminen voi ymmärtää tämän harrastuksen hankaluudet, joita todellakin on niinkuin sanoit enemmän tai vähemmän koko ajan. Tsemppiä teillekin, pakko sen tuulen on jossain vaiheessa myötäiseksikin kääntyä! :)

      Poista