Hiittejä, hoitoja ja startti!

Samu hiitillä

Varsin aikataulutettuja tahtoo tällä hetkellä päivät olla töiden ja hevosten treenien osalta. Vapaapäivät vietetään lähinnä Kaustisella hevosten kanssa, sillä sinne on jokainen hevonen kuskattu kaksi kertaa viikossa. Ja kun kolme ei mahdu yhteen kuormaan, niin Kaustisen keikkoja tulee neljä per viikko. Mutta itsepä sitä on harrastuksensa valinnut, joten tällä hetkellä tähän harrastukseen kuuluu se, että otetaan myös aika paljon autonkyytiä. Toisaalta kotona on nyt helppoa, kun hevosten kanssa ei tarvitse hiittien välipäivinä muuta kuin lähinnä käveleskellä.

Viime sunnuntain hiittiporukkaa

Aatu on ollut Killerin voittostartin jälkeen treeneissä hyvänoloinen ja se jatkaa suunnitellusti kauttaan ensi lauantaina Kuopiossa. Ravit saadaan katsoa Sorsasalossa loppuun saakka, sillä Aatulla on vasta 12. lähtö, mutta lähtöpaikka on kerrankin kaikkein paras mahdollinen ysi. Toisten takaa kiihdyttäessä lähtölaukan vaaran ei pitäisi olla niin suuri kuin eturivin paikalta, mutta toki tuo hevonen osaa laukata paikasta ja tilanteesta riippumattakin. Kovannäköisiähän nuo lähdöt tahtoo nykyään aina olla, mutta jollain lailla Aatuun on kyllä oppinut jo luottamaan. Hyvänä päivänään se klaaraa millaisen lähdön ja millaisen porukan tahansa ja huonona päivänä hommasta ei tule yhtään mitään kilpakumppaneista riippumatta. Hevonen on varmaankin paremmassa kunnossa kuin ikinä aikaisemmin ja minun mielestäni Aatu pystyy vaikka jo Kuopiossa tekemään uuden ennätyksensä JOS hevosella vain on se hyvä päivänsä.

Salaman impparijalka vaati penisilinikuurin jatkeeksi vielä sulfakuurinkin, mutta nykyään jalka on taas terveiden kirjoissa ja tammaa on päästy pari viikkoa hiittaamaan suunnitelmien mukaisesti. Ehkä sen voisi kohta jo jonnekin ilmoittaa starttiin ja sitten jäädä odottamaan, minkä vaivan Salama ilmoittautumisen jälkeen onnistuu itselleen kehittämään. Joskus minusta tuntuu, että Salama on yksinkertaisesti liian viisas ravihevoseksi...

Hoksasin myös, että olen aivan tyystin unohtanut esitellä täällä minun uusinta hankintaani... Ja nyt siihen tulee aluksi alustus. ;) Minä olen ihan fanaattisen tarkka hevosten jalkojen hoitamisesta. Minusta niihin ei voi kiinnittää liikaa huomiota, eikä hoitaa tarpeeksi. Ne ovat ravihevosen tärkein työkalu ja kaiken perusta. Vaikka meidän hevosten jalkoja jäähdytetään, venytellään, kääritään, rasvataan, bliistrataan ja tottakai tarvittaessa piikitetään, niin silti minulla on ollut jo kauan haave omasta laserhoitolaitteesta hevosten jalkojen hoitamisen apuna. Olen lukenut ja kuullut laserhoidon hyödyistä pelkkiä positiivisia kommentteja ja samalla huokaillut vekottimien tuhansienkin eurojen hintalappuja. Joskus luin sitten MediVendon sivulta HandyCure -laserista, jota pystytään käyttämään myös eläinten hoidossa, vaikka se ihmisille tarkoitettu laite onkin. Ja yllätys yllätys, hinta ei ollut lainkaan sellainen kuin hevosmarkkinoilla olevilla laserhoitolaitteilla. Toki tämä HandyCure ei varmastikaan ole teholtaan verrattavissa kalliimpiin eläintenhoitolasereihin, mutta ainakin se on turvallinen ja erittäin kätevä kapistus laserhoidon opetteluun.

"HandyCure -hoitava laserlaite antaa matalatehoita laserhoitoa. Hoito on biostimuloivaa, jossa solut uusiutuvat ja edistävät näin kudoksen paranemista. Hoito parantaa paikallista mikroverenkiertoa, vähentää turvotusta, lievittää kipuja ja stimuloi elimistön omia paranemis- ja kivunlievitysmekanismeja. Vammojen paranemisaika jopa puolittuu. Hoitava laser sopii sekä akuutin että kroonisen kivun hoitoon."

Laserhoito ei ainakaan ihmisillä tunnu miltään, mutta uskoisin eläinten aistivan siitä kuitenkin jonkinlaisen lämmön "tai jonkin muun tunteen", sillä niin usein hevoset rentoutuvat laseroinnin aikana olemaan ihan rauhassa (joskus jopa Aatukin!!!). Juuri tämän "näkymättömyyden" ja "tuntumattomuuden " vuoksi laserhoito voi olla pitkälti uskon asia. Minusta ainakin tuntuu, että saan välillä osakseni vähän pitkiä ja epäileviä katseita, kun istun tallin käytävällä ämpärin päällä hevosen jaloissa antamassa laserhoitoa, jonka ainut näkyvä asia on vilkkuva punainen valo... Mutta samapa tuo. Ihmisillä laserhoito on vammojen kuntouttamisessa jo lähes arkipäivää, joten mielestäni sen täytyy tuoda tulevaisuudessa apu myös eläinten hoitamiseen. Näin minä ainakin uskon.

Alun perin haaveilin laseria tietenkin Salaman jalkojen hoitamiseen ja nyt olen päässyt sitä kuukauden verran säännöllisesti käyttämään. Lisäksi laserilla on hoidettu Aatun rivivuohisia ja muita niveliä. Myös Samun takapolviin laserhoitoa on annettu muutamaan otteeseen.

Samun jaloissa

Salaman jatkuvasti kipeytyvät takavuohiset ovat olleet tamman murheen kryyni jo vuosikausia. Joskus eläinlääkärit ovat sanoneet minulle, että vaiva helpottaa iän myötä, mutta vuosien saatossa olen tullut siihen tulokseen, ettei se mihinkään ole helpottamassa. Vaikka hevonen on mennyt viime vuosina starteissa hyvin, se on ollut jatkuvasti vaivanen jaloistaan. Nyt Salama on terveempi kuin vuosikausiin. En olisi ikinä uskonut, että sen saaminen näin terveeksi olisi vielä ylipäätänsä mahdollista. Salaman nivelvaivat ovat vaatineet jo vuosia näännöllistä hoitamista. Viime talvi mentiin vähän eri kaavalla, kun marraskuussa Salama sai takavuohisiin irab-hoidon. Lisäksi Salama käytettiin Kaustisen klinikalla kiropraktisessa hoidossa useita kertoja. Alkuvuodesta myös etupolvet piikitettiin irabilla. Ja nyt hevonen on sitten saanut säännöllisesti laserhoitoa. Ja ehkäpä se aikakin kuitenkin auttaa. Jokatapauksessa kaikki nämä hoidot ovat auttaneet Salamaa ihan valtavasti. Tamma on nyt täksi hevoseksi harvinaisen terve, eikä se ole kipeytynyt talven treeneistä, kevään hiiteistä tai niistä muutamasta startista, mitkä sillä on päästy ajamaan. Salama on ravihevosena antanut minulle jo kaiken, mitä siltä on uskallettu toivoa. Tottakai olisi upeaa, että Salama kykenisi juoksemaan kilpaakin vielä terveempänä kuin koskaan. Mutta. Kaikista tärkeintä on, että hevosella on nyt niin hyvä olla. Sitä ei kerro ravitulokset tai palkintorahamäärä. Sen kertoo Salama itse ihan jokaisena päivänä. Ja siitä minä tulen tällä hetkellä ihan valtavan onnelliseksi.