Tehtyä ja tapahtunutta

Kevät on virallisesti tullut. Sen tietää upottavista, rapalilluisista tarhoista ja hevosten jaloissa kulkeutuvan kuran määrästä. Ja sitä on. Ihana, rapainen tuulinen kevät, kyllä sinua jo odotettiinkin. Kevät toi mukanaan paitsi rapaa, hevosten jalkojen pesemistä ja haavojen hoitamista myös ainakin yhden impparin. Toivottavasti tämä yksi riittää.

Imppari iski Salaman oikeaan takajalkaan. Tiedän, että se teki tuloaan jo viimeisen viikon ajan ja pesemisestä, käärimisistä ja ennaltaehkäisemisestä huolimatta jalka saavutti tukkipaksuutensa viime lauantaina. Jalka turposi päivän aikana ihan silmissä ja iltapäivällä Salama häävin enää käveli koko jalalla. Taas kerran tuli ainakin todistettua, että tässä lajissa tavoitteet ja toiveet vaihtuvat kyllä ihan hetkessä. Perjantaina hyvin sujuneen hiitin jälkeen odotin jo kovasti pääseväni Salaman kanssa Haapajärven Vappuraveihin. Vuorokautta myöhemmin taluttaessani kolmella jalalla kinkkaavaa tammaa tarhasta talliin, ei tulevalla startilla ollut enää mitään väliä.  Oli vain yksi ainoa toive eli saada hevonen kuntoon. Salamalla oli tuossa vaiheessa kuumetta jo 39,2 joten ihan kunnon tulehduksen se oli kinttuunsa saanut viriteltyä. Penisilinikuurille ja poisjäänti Haapajärveltä. Kerranhan se kirpaisi, mutta eipä tässä tilanteessa enää vaihtoehtoja ollut. Penisilliini teki tehtävänsä ja jo seuraavana aamuna kuume oli poissa ja Salama varasi taas myös impparijalalle. Mutta olihan se jalka ihan järkyttävä näky. Olin taas ehkä jo vähän unohtanut, miltä oikein kunnon impparijalka näyttää: Kun jalassa ei yhtäkkiä ole kavio- ja vuohisniveltä tai säärtä. On vain pelkkää paksua pölkkyä. Ja sellainen koipi meillä oli sitten seuraavat kolme päivää. Ihan tyytyväinen en jalkaan ole vieläkään, vaikka tänään se onkin näyttänyt taas pitkästä aikaa ihan hevosen jalalta eikä tukkipuulta. Että ne oli Salaman kohdalla sitten sellaiset Vappuravit. Mutta tuleehan noita, uusia raveja ja uusia vappuja. :) Mutta uutta Salaman jalkaa ei olisi saanut mistään, joten kaikkein tärkeintä on toki, että tamma tulee taas kuntoon.

Sukupostista pöllitty kuva, Aatu maanantai-iltana Jyväskylässä

Ne olivat ne huonot uutiset. Hyviäkin onneksi on, kiitos Aatun. Aatun kanssa on viimeinen kuukausi harmiteltu todellista sarjojen puutetta. Kerran se jo ilmoitettiin ihan järjettömään tasoitusajoon Seinäjoelle, mutta sarja oli ollut järjetön myös monen muunkin mielestä, sillä lähtöön ilmoitettiin loppujen lopuksi vain kolme hevosta ja ajamattahan se sitten tietenkin koko sarja jäi. Viime maanantaiksi Aatu sitten ilmoitettiin Jyväskylään, ihan ylisarjaan sinnekin, mutta jossakin on pikkuhiljaa jo pakko päästä starttaamaan. Sarjamääritys oli ryhmäajo enintään 29400€ tienanneille ja sielläpä Aatu sitten listoilla keikkui lähdön vähärahaisimpana 16530€ voittosummallaan. Aatu on ollut hiiteillä niin hyvänoloinen, että kyllä siihen jonkinlainen luotto taustajoukoilla oli ylisarjasta huolimatta.

Killerillä oli maanantai-iltana hieno keli. Kolmen tunnin automatka oli sujunut hyvin. Aatu oli katoksilla taas varsin rauhaton versio valjastaa, mutta rauhoittui sitten kun pääsi lämmityksessä kiertämään kolme rinkiä rataa ympäri ja toteamaan omin silmin, että tutuilla ovaaleillahan sitä taas liikuttiin. ;) Mutta. Jottei mikään olisi tylsää tai yksinkertaista, niin ennen starttia Aatu jälleen kerran järjesti oman teatteriesityksensä, jolla se varmisti ainakin pääsyn toto-tv:n hidastuksiin... Lähtöauton taakse kokoontuessa Aatun pään sisäinen navigaattori ilmeisesti sanoi: "Tee U-käännös, palaa heti mahdollisuuden tullen takaisin". Ja Aatuhan totteli. Se hyppäsi pystyyn ja heitti uukkarin. Lähtökiihdytys ei oikein ollut edes alkanut, kun Aatu siis jo aiheutti lähdönuusinnan ja kokoontuminen lähtöön piti ottaa uudemman kerran. Tuossa vaiheessa varikolla meinasi kyllä jo vähän, eikä niin vähänkään, hermostuttaa. Mutta jälleen kerran on todettava, että Aatu on niin yhden ihmisen ajettava hevonen. Vellu tietää sen jokaisen tempun eikä kuskin ilme kärryillä tainnut värähtääkään koko tilanteesta.

Killerillä, lämmitystä odottamassa

Toisella lähtöyrityksellä Aatun pään sisäinen navigaattori oli jälleen toimintakunnossa eikä lähtökiihdytyksessä ollut enää mitään ongelmia. Aatulla oli auton takaa numero kolme, josta se lähti hienosti ravia. Kovaahan sillä ei pääse lähtemään, mutta ylipäätänsä tuo ravialähteminen on tälle hevoselle aika kova juttu. Aatun juoksupaikaksi muodostui kolmas pari ulkona. Lähdössä pidettiin kovaa tempoa (24,0-26,0-26,5-26,0) mutta Aatu näytti parijonossa koko ajan oikein hyvältä. Kun maaliin oli matkaan 700 metriä Vellu nosti Aatun kolmannelle radalle ja ori tempaisi komeasti kärkiparin rinnalle. Maalisuora oli ihan kamala. R.R. Veera, Lentopiki ja Aatu kamppailivat tasapäin voitosta. Jälkeenpäin kuski sanoi, että oli varma että Aatu hoitaa homman kotiin eikä hänen tarvinnut muuta kuin istua kyydissä. Sen viime startin HLO-tuomion jälkeen minä en kyllä olisi ollut asiasta niinkään varma. ;) Mutta Aatu näytti taas, ettei ne aikaisemmat 11 voittoakaan ihan sattumaa ole olleet ja lipui kuin lipuikin voittoon komealla ajalla 26,5ake.

Kyllä tuntui hienolta! Kaikesta alun säheltämisestä huolimatta, Aatu oli nyt koko startin ajan todella keskittynyt ja hyvänoloinen. Se, että hevonen kykeni voittamaan noin ylisarjan kertoo kyllä paljon sen todellisista kyvyistä. Kunpa Aatu vain pysyisi terveenä, niin ehkä oriista tänä kesänä alkaisi irrota niitä vauhteja, mitä sen sisällä on aina tiedetty olevan. Killerin startti oli ehdottomasti yksi Aatun tähän astisen uran parhaista. Kotimatka oli voiton jälkeen lyhyt ja mukava ajella takaisin.

Sukupostista tämäkin, toinen kopiointirikos heti perään... Aatu pruuvaa.

Ja sitten Samun kuulumisiin. Sen kanssa käytiin viikko sitten vielä Kaustisen kevään viimeisissä harjoitusraveissa. 3-vuotislähdössä oli nytkin mukana viisi varsaa ja Samulla jälleen ykkösnumero. Voltista se kiihdytti keulaan, mutta Vellu antoi keulat pois heti ensimmäiseen kurviin mentäessä, sillä tarkoitus oli nyt ajaa Samulla selkäjuoksu. Aluksi näytti, ettei Samu ollenkaan tyydy paikkaansa johtavan takana ja olikin ihan uusi ilmiö tältä hevoselta, että näytti jo melkein, että Samu kiipeää keulahevosen yli. Mutta niin se vain tyytyi sitten kohtaloonsa ja juoksi loppumatkan rennon ja hyvänoloisesti toisessa parissa sisällä ja ulkona. Rata oli rapainen ja kuraa lensi silmille, mikä oli tulevaisuutta ajatellen Samullekin loistavaa harjoitusta. Varsalauma pysyi koossa maaliin saakka. Samun sijoitus oli 3. ja aika 49,5. Viimeisen puolikkaan varsat latoivat komeasti 36-vauhdilla.

Viime lauantaina Kimmo Tampereen klinikalta oli Kaustisella hoitamassa hevosia ja samalla Samukin käytiin tarkistuttamassa tutun eläinlääkärin toimesta läpi. Vähän koko alkuvuoden on ollut sellainen olo, että Samukin pitäisi Tampereen klinikalla kunnon syynissä käyttää, mutta ei ole kuitenkaan saatu niin paljon aikaiseksi. Minun ajatusmaailmassani hevoset pitää tarkistuttaa säännöllisesti läpi, että vikapaikat huomattaisiin ajoissa, että ongelmiin pystyttäisiin ajoissa puuttumaan ja että hevoset saisivat treenata ja kehittyä mahdollisimman terveinä. Salaman ja Aatun kanssa niin on toimittu ja systeemi on hyväksi todettu. Ilman eläinlääkäreitä ei kyllä tänä päivänä ole ravihevosiakaan, se nyt vain on kylmä tosiasia. Nyt ainakin itselle tuli valtavan hyvä mieli, kun Kimmo taivutti ja tutki Samun läpi. Samukin on talven ajan ollut kovasti lenkillä ja treeni tahtoo aina jälkensä jättää. Taivutuskokeissa oli reagointia molemmissa etupolvissa ja takapolvet ovat muuten vain vielä kovin voimattomat. Etupolvet ja takapolvien kiinnikkeet lääkittiin ja nyt saa Samun kanssa hyvillä mielin jatkaa treenejä koelähtöä kohti.