Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



11.8.2015

Samun paluu

Elokuu on tuonut tullessaan kaivattua lisäpiristystä ja uskoa raviurheiluun. Kuninkuusravit olivat taas koko vuoden odottamisen arvoinen asia. Joensuu järjesti upeat ravit. Kaikkien lähtöjen hevoset ovat noissa karkeloissa huippu-urheilijoita, mutta olivathan tämän vuoden uudet ravikuninkaalliset ihan käsittämättömän hyviä. Ravimaailma on taas pelastettu, niin hienot uudet hallitsijat elokuun ensimmäisenä viikonloppuna saatiin Jokivarren Kunkun ja Saaga S:n myötä. Parhaista ei jäänyt mitään epäselvyyttä. Kuninkuusravikansa sai olla Joensuussa todistamassa jotain hyvin suurta ja historiallista.

Onneksi on kuninkuusravit. Edes kerran vuodessa ihminen voi ammentaa itselleen uskoa ja toivoa menestyksestä. Omaan harrastamiseen tuo kaksipäiväinen ravijuhla tuo niin paljon uutta motivaatiota. Kaikkien pettymysten ja epäonnistumisten jälkeenkään periksi ei saa antaa. Tämä ei ole luovuttajien laji.

Elokuun paras asia koettiin kuitenkin vasta kuninkuusravien jälkeen. Viikko sitten käytiin kuin käytiinkin Samun kanssa avaamassa oriin 5-vuotiskausi Tampereella ja tyytyväisin mielin palattiin Teivosta kolmen aikoihin yöllä kotiin. Yksitoista kuukautta on hirvittävän pitkä aika olla poissa raviradoilta. Ilmassa oli niin monta kysymysmerkkiä. Tuntui melkein kuin oltaisiin Samun kanssa ensimmäistä kertaa raveissa ja jonkinlainen uusi alku tämä startti tietenkin olikin.

Samun kanssa oli niin jännää raveissa, että jäi ihan valokuvaamattakin... Tässä siis jotain hiittikuvia.

Samun ravikäyttäytymisessä mikään ei ollut muuttunut. Lämmityksessä se ampui kertaalleen radalta pois. Toki se radalle uudestaan saatiin ja homma jatkui. Esittelyn jälkeen Samu päätti olla kääntymättä pruuviin. Ratti oli taas täysin lukossa ja suunta oli vain taivasta kohti. Vellu kierteli rataa sitten väärinpäin, kunnes Samun ajatusmaailma taas tasaantui ja hyvin tilannetta lukeneet Torvisen veljekset tulivat kertaalleen vielä Samun kanssa kääntymisharjoituksiin volttauspaikalle. Ratti löytyi! Itse volttauksessa ja lähdössä ei sitten ollutkaan mitään ongelmia ja startissahan Samu on toistaiseksi aina keskittynyt työntekoon. Samu lähti voltista kohtuullisesti, vaikka ensimmäiset metrit kiihdytyksessä ovat sille vähän vaikeita peitsihakuisuuden takia. Juoksupaikaksi muodostui lopulta viides pari ulkona, mutta aika hirmuisen kaukana kärjestä. Lisäksi matkan aikana vastustaja seilasi edessä niin montaa rataa, että häiritsi kyllä jo selkeästi Samua. Samu sai kirimerkin kolmannelle radalle noin puoli kierrosta ennen maalia ja se eteni hyvin kärkikuvioihin mukaan. Loppukaarteessa se kuitenkin yllättäen laukkasi, heitti kovasta vauhdista lennossa laukan alas, mutta menetti tietenkin vähän omaa rytmiään kyseisessä tilanteessa. Samu tuli loppuun asti juosten ja ylitti maalilinjan kuudentena.  Voi helpotus. Hyvä Samu ja ennen kaikkea tervetuloa takaisin!

Samu ja Vellu - yhteisymmärryksessä...

Lähes vuoden tauolta Samu kirjautti itselleen laukan kera uuden volttiennätyksen 27,3ke. Hevonen ravasi tasapainoisesti ja jaksoi tulla viimeisen kierroksen 25-kyytejä ulkoratojakin pitkin. Käytös ei ollut kiitettävää, mutta jälleen kerran on todettava, että on helppoa, kun kuski tuntee Samun. Vellun hermoilla Samun keksimät tenkkapoo-tilanteet saadaan rauhoitettua ja kun kukaan ei tilanteessa menetä hermojaan, niin lopulta hevonen palaa omaksi hyväajoiseksi itsekseen.

Tällä viikollakin käydään kertaalleen Teivossa, nyt tutummissa ympyröissä eli klinikan puolella kontrolliultraamassa Aatun vasenta takajalkaa.

Kesäloma lähenee loppuaan ja työelämä kutsuu ensi viikolla. Loppujen lopuksi tavallinen arki on kuitenkin hyvin mukava ja turvallinen asia. Kesäloman aikana on tullut tehtyä yksi ostoskin. Tulevaisuuden ajan- ja rahankulusta tulee Salaman, Aatun ja Samun lisäksi vastaamaan tämännäköinen uusi, ihastuttava kaveri:


Hän on Maagikko. Vieskeriläinen tulevaisuuden taikuri. Varsa omaa mielestäni hienon emälinjan, sillä vielä tänä päivänäkin viisi peräkkäistä tähtiemää on harvinaislaatuista. Ja onhan se niin suloinen. Enää ei tarvitsi muuta kuin olla juoksija, mutta sitä ei tiedä tässä vaiheessa vielä kukaan.

Maagikko ja Viplinda

Kaupantekopäivä... Ihan hullua hommaa, mutta näyttihän varsa tuona päivänä selvältä ravikuninkaalta! ;)

Maagikko 2kk.

6 kommenttia:

  1. Voih, ootte ostaneet meidän Mysteerion veljen! Onpas kiva, kun saa täältä sitten seurata sen elämää! :) Niin ja tsemppiä Samulle, kovan ajan teki heti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, Mysteeriön hieno menestys painoi kaupoissa omalta osaltaan myös paljon! Ja kaikille olenkin esitellyt uutta ostostani nimenomaan Mysteeriön pikkuveljenä. :)

      Poista
  2. Hyvän startin teki Samu pitkältä tauolta. Toivottavasti jatkoa seuraa pian...? :) Komea varsakin teidän vahvuuteen tullut, hienoa nähdä että usko tulevaisuuteen ei ole teillä vastoinkäymisistä huolimatta horjunut! Meidän hevostouhut on jäähdyttelylinjalla ainakin mun opintojen ajan. Tulevana talvena pihasta löytyy ainoastaan yksi kokonaan oma, kesällinen varsa. Toki sillä pari kaveria pihatossa, mutta talli huutaa tyhjyyttään. Aika kummallista, kun enimmillään pihassa on ollut kymmenenkin hevosta....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tyytyväisiä mekin olimme. Tauolta paluut ei oo koskaan helppoja, kun jokaisessa lähdössä nykyään ajetaan niin kovaa. Eipä paljon auta sanoa kilpakumppaneille, että ajelkaa nyt vaan rauhallisesti, kun me vasta taas alotellaan tätä hommaa. :D Toivottavasti jännejalka nyt vain kestää menossa mukana ja päästäisiin starttailemaan säännöllisesti koko syksy.

      Voit uskoa, että usko tulevaisuuteen on tänä vuonna ollut meidän tallissa aika kovalla koetuksella. Tiedän, että vastoinkäymiset kuuluvat tähän lajiin, mutta joskus tuntuu, että jokin kohtuus kaikessa...Tuo Maagikko oli kuitenkin sellainen varsa, josta en vain päässyt yli enkä ympäri. Se oli yksinkertaisesti saatava. Sitä paitsi vaikka Salaman kanssa kaikki menisikin jatkossa kuin toivoisi, niin kestää ainakin kaksi vuotta saada siitä varsa. Ja siinä ajassa olisin luultavasti ehtinyt kyllästyä koko raviurheiluun jänne- ja hankosidepotilaita hoidellessa... Eli Maagikon tehtävä on pitää mun harrastusinto korkealla. :)

      Teillä on tulossa siis vähän helpompi hevostelutalvi. Siitäkin täytyy kuule vain osata nauttia, vaikka oudolta toki saattaakin tuntua. Onneksi sentään varsat jäävät pihaan niin ei aivan tuu vieroitusoireita ja ennenkaikkea ei opi itse liian helpolle. ;) Tsemppiä opiskeluun!

      Poista
  3. Onnea perheenlisäyksestä ja Samun onnistuneesta paluusta. Mielenkiinnolla odotamme tulevaa..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti. Uusi varsa tuo mukanaan onneksi myös uutta intoa ja uskoa koko lajiin, vaikka onhan sen tie ravihevoseksi ihan mahdottoman pitkä ja toivoton näin etukäteen ajateltuna... Vaan äkkiähän se aika varsinkin tässä touhussa kuluu... ;)

      Poista