Unelmista totta

Vettä sen kuin sataa ja sataa. Muistaakseni joskus on ollut myös sellaisia aurinkoisia syksyjäkin, mutta tänä kesänä aurinko varmaankin sai tarpeekseen ja häipyi nyt sitten koko syksyksi näkyvistä. Ainakin siltä tuntuu taas muutaman päivän jatkuvan satamisen ja harmauden jälkeen. Mutta. Onneksi tallissa kaikki on tällä hetkellä kaikkea muuta kuin harmaata ja menestyksen aurinko paistoi meidän talliin viime viikolla.

Viime viikko alkoi Salaman Seinäjoen startilla ja päättyi lauantaina Aatun Oulu-Express finaaleihin. Kerrassaan uskomattoman hieno viikko olikin ja se on totaalisesti sarjassamme niitä, joita muistellaan moneen otteeseen sitten niinä lukuisina epäonnen hetkinä ja ammennetaan uskoa ja voimaa tulevaan. Joten antaa sataa vaan, tällä hetkellä minua ei masenna enää mikään! :)

Kuten jo aikaisemmin kerroin, Salamalla oli Seinäjoella urakkana ensimmäistä kertaa mailin ryhmäajo. Ja tottakai silloin kun kyseessä on vastaava matka ja lähetystapa, toivotaan myös ennätyksen parannusta. Jo ennakkoon lähtö oli mielestäni paperilla helpompi kuin Salaman juoksemat startit aikoihin ja vähän pärjäämismielellä minä kyllä hevosta maanantaina autoon pakkasinkin. Mutta kun eihän näistä koskaan tiedä. Eikä mikään ole niin epävarmaa kuin raviurheilu! Seinäjoella kaikki oli kuitenkin hevosella kunnossa ja Salkkari lämmitteli ihan normaalin oloisena. Kuski haaveili jo Kuopiossa Salamalla kengittä ajamisesta ja vaikka minä olin melkoisen skeptinen ennakkoon kenkien riisumisen suhteen, se kuitenkin nyt Seinäjoella tehtiin ja Vellu nappasi tammalta lämmityksen jälkeen kaikki kengät pois. Olisipahan ainakin kokeiltu. Kuski luotti, että hieman ahdasliikkeinen Salama vain hyötyy kenkien riisumisesta ja omistaja taas oli ihan varma, että ei hyödy. No, näin jälkikäteen myönnettäköön kuskille tämä voitto tuloksella 6-0. Hevonen oli avoin jaloin loistava!!!!



Salama



Salamalla oli viimeinen lähtö, takarivin paikka ja numero 10. Sieltä tamma sai juoksupaikakseen kolmannen parin ulkona. Kärki veti alun reipasta ja kierroksen väliaikakin oli vielä 28,0. Kun maaliin oli matkaa 700 metriä, Salama laittoi vilkun oikealle ja se rynnisti hienolla kirillä hetkessä kärkiparin rinnalle. Tämä pätkänopeus oli siis todella uusi ilmiö, sillä normaalisti Salamalla menee puoli kierrosta jo pelkkään kiihdyttämiseen. No, nyt ei mennyt. Loppukurvin Salama kiritti kolmannella radalla kärkiparia ja loppusuoralla kuski antoi tamman mennä. Ja viisas Salamahan tiesi työnsä ja  lipui maalisuoralla voittoon ilman hätäpäivää. Ajaksi tuli ennätystä sivuava 28,9aly, joten nyt Salama omaa sitten saman ennätyksen sekä mailin ryhmäajosta että täyden matkan voltista. :D Kuvastaisiko tämä edes sitten sitä tamman tasavauhtisuutta? ;)

Jälkikäteen on helppo sanoa, että ainahan voitot ovat helppoja, mutta Seinäjoella nähtiin varmasti Salaman tähänastisen uran paras startti. Jotenkin vain hevonen oli nyt hyvä ja tietenkin porukka sellainen, että se oli voitettavissa. Aikaisemmin olen ollut todella epäileväinen mailinmatkojen suhteen (siis niidenKIN suhteen..) ja uskonut, etteivät ne ole tasavauhtisen Salkkarin matkoja lainkaan. Mutta ainakaan kokeilustartti ei olisi voinut paremmin mennä. Kaikista iloisimmaksi asiaksi koin kuitenkin sen, kuinka hyvä Salama oli nyt Seinäjoella lyhyellä starttivälillä, sillä Kuopion startistahan oli vain kolme päivää. "Aikaisemmassa" elämässä Salama on ollut sen verran vaivainen hevonen, ettei sen kanssa ole voinut kuvitellakaan starttaavansa näin tiiviisti. Mutta tällä hetkellä hevonen vaikuttaa terveeltä ja jospa ne kaikki turhat lastentaudit olisi nyt todellakin taaksejäänyttä elämää. Toki Salaman jalat vaativat extrasyynäystä nyt ja jatkossakin, mutta ehkä me pikkuhiljaa alamme päästä tamman terveystilanteen suhteen niskan päälle. Kilpahevosen päänhän Salama on aina omannut, mutta kaiken maailman vaivat ovat jaksaneet vastustaa todella pitkään. Tämän vuoksi tasaisen mukavasti mennyt kesä on ollut Salaman kohdalla melkoinen ilonaihe, mutta siitä huolimatta oli ihanaa, että se sai vielä täydellisen onnistumisen voiton myötäkin! :)

Maanantain jälkeen paiskittiinkin sitten varsinaisella työmaalla ahkerasti töitä - ja meikäläinen koitti olla ajattelematta, mitä kaikkea tuleva lauantai voisikaan pitää sisällään. Mutta kun perjantai-iltana rasvailin Aatun valjaita ja pakkasin starttikamppeita kasaaan sekä puunasin itse hevosta edustuskuntoon, hiipi se todellisuus kuitenkin minunkin ymmärrykseen. Oulu Express -finaalit!! Ja mitä kaikkea ne tällaisilla tavallisille harrastelijoille merkitsikään. Meille sellaisilla asioilla oli valtavan suuri merkitys, mitä "isot raviherrat" varmaan pitävät jokapäiväisinä tapahtumina. Mutta meille oli suuri asia, että Aatu juoksi ensimmäisenä meidän tallin hevosena V75-lähdössä, että se oli yksi niistä kahdestatoista 4-vuotiaasta jotka selvittivät tiensä Oulu-Express-finaaliin, että meidän Aatu asteli numero 12 selässään ikäluokkalähdön esittelyyn 50 metrin välein kuuluttajan erikseen esitellessä hevoset, että Aatu taisteli kilpakumppaneidensa kanssa 10000 euron ykköspalkinnosota ja uudesta 12000 arvoisesta Umesläp-telitrailerista. Tämä kaikki oli suurta unelmaa. Ja täytyy todeta, että kesän vastoinkäymisten myötä unelman eläminen todeksi tuntui ihan käsittämättömältä! Välillä kun ei ole ollut lainkaan varmaa, ajetaanko Aatulla koko vuonna enää kilpaa.

Oulu Express -unelman eläminen oli sellainen tapahtuma, jonka tavallinen tyttö muistaa loppuelämänsä. Ja siksi olin etukäteenkin koittanut psyykata itseäni siihen, että voisin vain nauttia upeasta elämyksestä jännittämättä ja seurata ihan silmät auki hienoa ikäluokkalähtöä. Ennen lähtöä Merja vielä piti mulle jonkinsortin hengitysharjoituksia - ja todettakoot nyt, että niistä varmaan jotain apua olikin, sillä minä en pyörtynyt ja sitä paitsi katsoin koko lähdön ihan livenä!!! Hah!



Samu



Aatu todellakin lähti matkaan takarivin uloimmalta paikalta numerolla 12. Se pääsi suhteellisen sujuvasti matkaan ja juoksupaikaksi muodostui 4. ja 3. pari ulkona ikäluokan hallitsijan Tähen Topeliuksen vetäessä lähtöä. Viimeisellä takasuoralla kärkiviisikko repi eroa muuhun porukkaan ja tuossa kärkiviisikossa viiletti myös Aatu. Loppukaarteessa kuski haki latua vähän sisältä ja ulkoa ja loppusuoran Aatu kirikin sitten kolmatta rataa pitkin totokamppailuun mukaan. Tähen Topelius oli ylivoimaisen hyvä ja Virin Camilla seurasi sen perässä yhtä selväksi kakkoseksi, mutta kolmossijasta käytiin tasainen kamppailu, joka päättyi Tuokkolan Tahvon eduksi. Aatu kiri aivan sen rinnalle, mutta maali tuli vastaan metriä liian aikaisin ja meidän sijoituksemme oli neljäs. Koko Aatun taustatiimi oli valtavan tyytyväistä sakkia lähdön jälkeen. Kaiken kesän surun ja murheen jälkeen menestys Oulu Expressissä tuntui kerrassaan hienolta! Ja jotenkin minä jaksoin olla erityisen iloinen siitä, että Aatu pystyi palaamaan tasolleen sairastelujen jälkeen näin nopeasti ja osoittamaan koko ravikansalle olevansa vuoden 2011 nelivuotiaiden ikäluokkahevonen! Aatulla oli Oulussa myös kerrassaan vakuuttava fanijoukko, jolle suuri kiitos mukanaolosta ja kannustuksista. :)

Raviurheilu on mielestäni todella unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen. Välillä molemmat ovat olleet kadoksissa, mutta viime viikon jälkeen allekirjoitan tuon väittämäni taas todeksi. Omista unelmista ei vain saa koskaan päästää irti!

Koska hevosten terveystilanne näyttää tällä hetkellä kohtuullisen hyvältä, on uusia startteja taas suunnitelmissa. Salama jatkaa kauttaan sunnuntai-iltana Oulussa tammasarjassa ja Aatun kanssa käydään toivottavasti ensi viikon tiistaina Teivossa kriteriumkarsinnoissa. Samu taas jatkaa "kauttaan" kotona hyssytellen ja välillä Kaustisen radalla lenkkeillen. Varsa on ollut nyt kolmesti Kaustisella mukana. Tie ravihevoseksi vain on niin kovin kovin pitkä, että ehkä sitten 200 ratakäynnin (ja 20 klinikkareissun) jälkeen voidaan jo puhua ravihevosesta. ;) Mutta siihen Samunkin kohdalla kuitenkin tähdätään! Ja niihin unelmiinhan uskotaan!

Tällä hetkellä ei paljon huvita edes valokuvata (heti kun muuten muka olisi ehtinyt),
 kun jokapaikka on rapaista ja hevose seisovat pihalla sadeloimet niskassa...
Blogitekstejä täytyy kuitenkin jollain tapaa koittaa "piristää",
joten siirsin sitten tähän tekstiin kamerasta jotain sinne jämähtäneitä kuvia...
Olkoot tämä viimeinen vaikka muisto siitä, miltä kesällä näyttää,
kun kaikki ei ole märkää ja rapaista. :D