Talvitarhailukuvia

Pimeän ja vesisateisen alku"talven" ei aikana ei ollut yhtään

edes kiinnostusta kuvata hevosia.

Nyt tilanne on täysin eri, kun oikea talvi tuli.

Luonto on nyt niin puhdasta, valkoista ja ihanaa,

että kamerakin piti pitkästä aikaa kaivaa esille.

Tallitöiden ohessa näpsin aamupäivällä muutamia

kuvia hevosten möllötellessä tarhassa.

Oli jotenkin pimeä päivä ja kuvat ovat kai siitä

johtuen kuitenkin vähän harmaita, mutta olkoot.

Samu leikkii päivät pitkät pallollaan, aina siihen asti,

kunnes pallo lentää aidan toiselle puolella Samun ulottumattomiin.

Aatu lienee myös ikuinen lapsi

(eikö miehet yleensäkin ole?) ja se innostuu kyllä yhä

juoksemaan pallo suussaan tarhaa edestakaisin silloin,

 kun pallo sen tarhassa sattuu olemaan.

Hevosten leikkiä on ihana seurata. Sitä voisi katsoa vaikka kuinka kauan.

Huomaattehan Samun Kimberly-toppaloimen,

joka piti välttämättä saada koska on puna-musta-ruudullinen.

Niin, minäkään en ole koskaan vielä nähnyt niitä ruutuja,

en edes sitä punaista väriä, mutta koitan kestää

- kun ei tämä loimi mahdu Samulle kuitenkaan, kuin tämän talven.

Samu ottaa päivän aikana tarhassa yleensä aika tavalla liikettä.

Ja silloin kuin Salama ja Aatu ovat lenkillä,

Samu ottaa vielä vähän enemmän liikettä...

Nuorena sitä näyttää jaksavan.

 Samua on aika mahdotonta saada "järkevästi" kuvattua.

Joko se pelaa pallopelejään tai sitten juoksee aidan viereen puhuttelemaan

ja sitten kuvat ovat tällaisia. Korva.

Puut ovat lumisena vain niin käsittömättömän upeita.

Tässä kuvassa siis niitä upeita puita ja Aatun äkkilähtö...

Heiniä on rynnättävä syömään sillä sekunnilla,

kun ne ilmaantuvat tallista kantajansa kera näkyviin.

Muutenhan ruoka-ajalta voi vaikka myöhästyä

ja jää pian kokonaan ilman heiniä. Se on Aatun logiikkaa...

Askellaji väärä, mutta hyväksyttäköön nyt tässä.

Lenkillä sitä ei hyväksytä. Ja startissa siitä hylätään

- kuten on huomattu...

Kerkesinpäs ruoka-ajaksi paikalle!

Lähikuvassa mörökölli.

Valjashuoneen ovelta kuvattu.

Samu on hylännyt pallonsa

ja heinäkasa on vienyt voiton!

Niin kauan kuin heiniä on tarhassa jäljellä,

on turha kuvitella hakevansa Aatua lenkille.

Tänään ori kävi Salaman kanssa juoksemassa 18,9km:n lenkin, 

johon kului aikaa 1h 17 min.

Timer GPS tiesi tämän, kun sekin oli samalla lenkillä.

Timer GPS ei vain tiedä sitä (kuten ei moni muukaan),

että hevosten hoitamiseen lenkin jälkeen kuluu

vielä ainakin saman verran aikaa...

Melkein lempeän näköinen Aatu. :)

Ei se kyllä vihainen hevonen muutenkaan ole,

mutta ehkä kuitenkin vähän varottava versio...

Samu taas ei ole missään määrin vihainen.

Eikä edes kuin ihan vähän varottava.

Se vain on hieman erikoinen. Ja hölmö.

Aatu vaihtaa parhaillaan vinhaa vauhtia talvikarvaansa pois,

vaikkei sitä kuvien perusteella uskoisikaan...

Mutta eiköhän se kuukauden päästä jo näytä ihan kelvolliselta.

Myös Samu näyttää aloittavan saman operaation

mikäli irtokarvojen määrä kertonee jotain.

Sillä ei kylläkään edes ole kunnon talvikarvaa, mitä tiputtaa. :)

Hylättyjen heinänkorsien etsintä menossa.

Huuruturpa-Aatu.

Oriit, joiden olemassaolosta ollaan päivästä toiseen onnellisia.

Niinkuin tallin tammastakin, joka pistää oripojat aina säännöllisin väliajoin ruotuun. Salama tekee ihmistä miellyttääkseen mitä tahansa, mutta toisilta hevosilta se ei anele armoa.

Hevosten maailmassa Salama määrää kaapin paikan.