Viime viikonloppuna tulevan viikon pakkastiedotuksia seuratessa näytti, että nyt jos koskaan olisi hyvä sauma rokottaa hevoset. Joten tuumasta toimeen, soitto eläinlääkärille ja maanantaina jokainen hevonen sai sitten pakollisen influenssapiikkinsä. Eikä rokotukset olisi kyllä parempaan saumaan voinutkaan sattua, sillä koko viikon on ollut ja tulee vielä pari päivää olemaankin 20-30 asteen pakkasia. Nyt saatiin samaan syssyyn hevosille vähän rennompi viikko rokotusten jälkeen ja ihmiset puolestaan ovat saaneet olla hyvällä omalla tunnolla ajamatta hevosia. Tosin vähän koville tämä treenaamattomuus nyt meikäläisellä ottaa, sillä en todellakaan ole tottunut siihen, että hevoset ovat näinkin kauan kuin nyt neljättä päivää ihan jouten... Sitäpaitsi aurinko on porottanut päivisin niin komeasti, että tuntuu ihan väärältä olla näin komeilla keleillä sisällä.
Maanantaina tosiaan käytiin Salaman kanssa Kaustisen klinikalla hakemassa rokotteita sekä hoidattamassa tamman jalat. Neljä kuukautta se näyttää piikityksen jälkeen kestävän ja laskeskelin, että alkaa olla taas lokakuun jälkeen aika hoidattaa jalat. Varsinkin kun nyt joutuu muutenkin olemaan rokotusten jälkeen löysemmällä. Nyt on taas hevonen huollettu ja minä alan pian luulotella, että Salama tulee reilun kuukauden päästä starttiin. Ehkä. Tai sitten kahden kuukauden päästä. Tai joskus.
 |
| Samu |
Salama ja Aatu tulivat rokotusten jälkeen kuumeeseen, niinkuin niillä kyllä tapana näyttää olevan. Molemmat olivat pari päivää niin niin sairaita että, mutta tänään onneksi käytös alkoi olla taas ihan normaalia ja kuumelukematkin laskeneet. Aatu ottaa nuo rokotukset aina niin itteensä, että nytkin kuume kipusi sillä lähes 40 asteeseen, kaula oli kipeä ja kaikki asiat muutenkin niin niin surkeasti. Samu, joka on karaistunut kaiken maailman bakteereja vastaan, ei huomannut, että rokottamisen jälkeen pitää näytellä muutama päivä nyyryäjää. Samun elämää ei ole rokotukset tai pakkaset haitanneet tuon taivaallista. Samaa rallia se on pitänyt tarhassa kuin aina ennenkin.
Sinällään en tiedä, haittaako tuo pakkanen hevosten elämää lainkaan. Toppaloimet niskassa ulkoillessaan ne näyttävät ainakin ihan tyytyväisiltä, toisin kuin silloin kun oikein tuulee tai sataa. Mutta eiköhän hevoset palaa viikonloppuna taas normaaliarkeen kiinni, sillä mun hermoillehan tosiaan tämä hevosten joutenolo alkaa ottaa. On muka niin paljon ylimääräistä aikaa, kun ei ole hevosia tarvinnut ajaa. Kummallista. No, ehkä se on tervettä tehdä välillä jotain muutakin. Oriiden karvanvaihtoa pakkanen ei ole ainakaan häirinnyt ollenkaan. Aatulla operaatio alkaa olla ihan loppusuoralla, suurinpiirtein puoli hevosta on jo ihan kesäkarvalla. Samukin tiputtaa ahkerasti karvaansa pois, mutta jokseenkin loppumattomalta luonnonvaralta tuo suomenhevosten karva kuitenkin tuntuu...
 |
Meillä ei koskaan aikaisemmin ole ollut tarhat näin ympäriinsä poljettuja kuin nyt
- kiitos Samun, joka on joka päivä liikekannalla! |
Jaahas, ja mikäs loimi siellä on tuolla 2-vuotiaalla?;)
VastaaPoistaHöh, 2-vuotiaalla on se Kimberly-merkkinen PUNA-MUSTARUUDULLINEN (katso tarkasti...) high-neck toppaloimi. :D Edelleen oon katkera, että se on kyllä mun silmään ihan täysin musta vain, ja kanttauksetki siniset. Mutta hyvänmallinen loimi kyllä muuten, tosin se on jo Samulle pieni, kokoa 145cm. Myyn sen helmikuun lopussa halvalla pois...
VastaaPoistaMä ostan sen! Jos siis HALVALLA ja oripoika ei oo sitä kovin onnistunu tuhoaan.;) On nimittäin just Liinan näkönen takki. Luulen että Liinalle menee 145 takit loppuelämän, että tervetuloa meidän varastoille 155 loimia kattoon. Löytys se hansbo ja kaikkea muutaki..
VastaaPoistaHyvä, asia selvä! Samu ei oo vielä ainakaan sitä pahasti tuhonnu, toinen etukiinnityksien pikalukko on hajalla, mutta ostan siihen Saariselta uuden. Maksoin tuosta loimesta 119€ (värin takia...mur), myyn sen 25€:lla. Tykkään kyllä, että tuo on oikeesti hyvän mallinen loimi ja korkeahko kaulaosa on plussaa. Siinä on 300g täyte, mutta ei silti tunnu ollenkaan liian muhkulta suomenhevoselle! Tuun kyllä sinne sun loimivarastolle penkomaan, ihan varmasti! :)
VastaaPoistaJoo, kuulostaa ihan siltä että ostan sen pois.:) Tuuhan ihmeessä penkoon, toki ne sinisävysiä paljolti on, mutta jospa Samu kestäs sen.;) Samalla ajat sitte Liinan. Pitää muuten vielä sitteki kattoa se ens su, ku meillä onki Peetun synttärit sillon, niin vois mennä turhan kiireeksi.. riippuu vähä, katotaan!
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaHei Anne!
VastaaPoistaTottahan toki minä nyt sinut muistan! Olipas kiva, kun löysit tiesi tänne. Omaksi ilokseni olen tänne kirjoitellut vähän päiväkirjaa silloin kuin aikaa ja inspiraatiota sattuu löytymään. :)
Joskus oon miettinytkin, mitä sulle ja sun varsalle kuuluu! Elääkö Aihetar vielä? Kesällä 2006 oltiin todellakin samassa tilanteessa eikä kumpikaan sitten saanut sitä haluamaansa Siporilaista... Jonkilainen pistos tuntuu vieläkin jossain sisällä, kun katselee Heporin voittokulkua. Sillä ihan samanlaista valiodivisioonatasoahan ne miedän varsatkin olisi tottakai olleet! :D Mutta elämällä on tapana järjestyä kuitenkin aina jotenkin. Sinä sait kuin saitkin varsasi ja Salaisuus tosiaan tuli minun elämääni sitten Nopsan (ja varsan) kuoltua. Nyt on oma talli ja siellä oman Salaisuuteni lisäksi nuo kaksi iskän oripässiä. :D Tekemistä ainakin riittää. Välillä tuntuu hyvältä ja välillä on niitä päiviä, että turhauttaa kaikenmaailman raviurheiluun liittyvät vastoinkäymiset. Toivon kovasti, että pääset ruunasi kanssa radoille tänä vuonna! :) Sillä on sitäpaitsi aivan äärettömän kaunis nimi!
Ollaanpas yhteyksissä! :)
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista