Lits läts

Hengissä ollaan blogin hiljaiselosta huolimatta. Ehkäpä olisi kuitenkin olisi aika raapustaa tänne kuitenkin muutama sananen todistusaineistoa hengissäolemisesta. Niin monena päivänä olen jo usean viikon ajan päättänyt, että tänään mun täytyy ehtiä päivitellä blogiin kuulumiset, mutta kun ei vain ehdi. Ei sitten millään. Asiaa siis olisi, mutta ei kai niitä kaikkia vanhoja asioita enää jaksa oikein muistellakaan. Eletään sitten tätä hetkeä.

Purnausaihe numero yksi. Tämä hel....in syksy. AINA sataa. Ihan aina. Ja ei siinä mitään, satakoot, mutta jatkuva viikko(vai kuukausi)tolkulla jatkunut sade tekee jokapaikasta kuravelliä. Ja siihen pohjattomaan rapakkoon uppoaa ihmiset, hevoset, motivaatio ja harrastamisenilo. Hevosten tarhaaminen vaikuttaa tällä hetkellä lähinnä kahluuttamiselta. Aamuisin tarhanportilla meinaa itsellekin iskeä epätoivo, kun koittaa maanitella hevosia mutajärveen päiväksi seisomaan; "Täällä on nyt vähän märkää ja hieman upottaa, pikkusen on rapastakin ja vähän tuota vettäkin sataa. Mutta minä tuon kuule teille tänne tarhaan heiniä kellumaan, niin hupasestihan täällä päivä kuluu".
Voi kökköjen kökkö tätä syksyä. Ja se syksyn pimeys on myös asia, joka yllättää joka vuosi vain yhä uudelleen. Minun päivätyöläiselämäni päättyy tähän viikkoon, eikä sitä enää hevosten iltatreenamisen kannalta olisi montaa päivää pidempään voinutkaan jatkaa. Matkailu avartaa ja työhön on haettu hurjasti uusia oppeja dialyysistä viimeiset seitsemän viikkoa. Silti paluu tuttuun työhän tuntuu mukavalta. Tervetuloa takaisin elämään teho-osasto, vuorotyö, pitkät työvuorot, pitkät vapaat. Ja tervetuloa talvi, täällä niin odotettaisiin...

Harmilla ei ole syysmasennusta!

Hevoset sitten. Ne pitävät tiukasti arjessa kiinni, sillä lenkillä niiden kanssa yksinkertaisesti vain pitää käydä. Ja on käytykin. Aatu huilasi Tampereen klinikkareissun jälkeen viikon verran, mutta on ollut taas parisen viikkoa ihan normaalitreenissä. Samu on aisoissa joka toinen päivä. Se on vahvistunut ja kehittynyt paljon, mutta silti tulevaa työmäärää sen kohdalla ajatellessa meinaa iskeä epätoivo. Paljon on vielä töitä edessä ja monta lenkkiä tehtävänä. Mutta itselle kärryillä varsan kehittymisen seuraaminen on hyvin antoisaa ja mielellään Samun kanssa lenkille lähteekin. Kummasti se kolmas täysipainoinen treenihevonen on kuitenkin kesän ja syksyn aikana lopullisesti paikkansa löytänyt, vaikka viime vuonna tuntui, ettei kolmatta ehtisi millään enää treenaamaan. Järjestelykysymyksiä. Kyllähän aikaa löytyy, mutta se on vain jostain muualta sitten pois. Hiittireissuja Kaustiselle on jatkettu, hevoskokoonpanot vain välillä vaihtelevat, kun Samunkin on kuitenkin tärkeä päästä välillä juoksemaan hiitintapaista hölkkälenkkiä.

Salama oli 1,5 viikkoa sitten startissa Seinäjoella. Tamma palasi sinne reilun kuukauden sairas- ja huoltotauolta, jona aikana ajoin sillä lähes pelkästään vain kävelylenkkejä. Ennen Seinäjokea tammalla ei ajettu yhtään hiitiä, mitä nyt kotona metsätiellä päästin edellisviikolla muutaman hassun vedon jotta edes henki olisi auki. Seinäjoella tapahtuikin jotain aivan ainutlaatuista: Surkea lähtörataarvontatuuri kääntyi!!!! Salama sai mailin ryhmään numeron yk-si. Se ei ole koskaan uransa aikana saanut ryhmäajossa ykkösrataa, mutta niitä takarivin paikkoja on kyllä ollut sitten senkin edestä. Hiljaisista viimestelyistä huolimatta odotin Salamalta Seinäjoelle hyvää panosta. Lämmityksessä se oli kerrankin Vellun mukaan oikein paineissaan. Starttiin riisuttiin kengät pois, joka ehkä oli siinä kelissä jälkeenpäin ajateltuna kuitenkin virhe. Tai mistä sen tietää. Toki Seinäjoellakin satoi vettä ja oli jonkin verran kuraista, mutta riisuivat siellä muutkin kelistä huolimatta hevosiltaan kenkiä pois. Salama ei kuitenkaan ravannut startissa lainkaan niin hyvin kuin lämmityksessä - tiedä sitten oliko syy kengättömyydessä vai vähän eri vauhdeissa. Oli miten oli, ravi räpätti, eikä hevonen jotenkin uskaltanut missään vaiheessa kunnolla ruveta juoksemaan. Ykkösradalta Salama jäi lähtökiihdytyksessä kolmanteen pariin sisälle, sieltä Vellu nosti sen ekan puolikkaan jälkeen toiselle radalle ja toisen puolikkaan jälkeen kolmannelle. Hevonen tuli tasaisesti ja rehdisti nyt maaliin saakka ollen tasaisessa totorintamassa viides. Voittaja oli mennyt menojaan, mutta lähtöjen tasaisuutta kuvaa silti se, ettei kakkos- ja viitossijan välillä ollut montakaan metriä väliä. Salaman ajaksi tuli 29,1aly. Hämmentävien Jyväskylän ja Ylivieskan starttien jälkeen Seinäjoki tarjosi kuitenkin pelkkää hyvää; sisukas, yritteliäs, periksiantamaton, loppuun saakka taisteleva Salama palasi takaisin kurkuunpääntulehdusepisodin jälkeen. Ja se oli ehdottomasti kaikkein tärkein asia. Startin jälkeen Salama palautui tavoilleen poiketen ihan muutamassa minuutissa, mikä laittoi tietenkin miettimään, saiko hevonen itsestään kaikkea mahdollista lainkaan ulos? Noh, ehkä se hiittaamattomuus jossakin näkyi. ;)



Hevosissa ei ole mitään kuvaamista syksyisin, joten tässä sitten Harmia kerrakseen.

 

 
Syksy karsii ravitarjontaakin kesän jälkeen aika radikaalisti. Nyt tuntuu, että kaikki ravit, saatikka sopivat sarjat, ovat melko kaukana. Ja syksypimeillä, vesisateilla ei ole jostain syystä edes niin kovaa poltetta tehdä hirveän monen sadan kilometrin ravireissuja mihinkään. Tuntui vähän, eikä niin vähänkään, turhalta ja typerältä kuskata yhtä starttihevosta nyt sitten vaikka Jyväskylään ja toista vaikkapa Kuopioon. Joten päätettiin, että kokeillaan käydä vain yhdessä paikassa  - mutta kahdella hevosella. Ja ensi maanantaina Kuopiossa nähdään sitten (toivottavasti) meidän tallin kaikki kaksi starttihevosta viivalla, samassa lähdössä! Kuudes lähtö, Aatulla numero neljä ja Salamalla, jonka arpaonni palasi entiselleen, numero yksitoista. Tuleepas aika mielenkiintoista! Vauhdeiltaan Aatu on Salamaan verrattuna eri sarjan hevonen, mutta suoritusvarmuudessaan valtit ovat juuri toisinpäin. Salama saa kärryilleen Jaaran, joka ei olekaan istunut Salkkarin kyydissä 1,5 vuoteen! Mutta Mauri ei olekaan  ajanut Salamalla kuin totosijoja, joten siitäpähän sitten herra saa luvan jatkaa... ;) Kävi miten kävi, huippumieleenpainuva ravireissu on tulossa!