Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



1.3.2016

Alta riman

Samu raveihin lähdössä
 
Jyväskylästä raveista palattiin sunnuntai-iltana Samun kanssa kotiin suuren ihmetyksen vallassa. Taas raviurheilu yllätti. Jälleen kerran Samu sai taustajoukkonsa kovin mietteliäiksi ja hiljaiseksi, mutta ihan eri syystä kuin koskaan aikaisemmin. Killerillä nähtiin rehellisesti sanoen Samun uran huonoin startti. Enkä osaa vieläkään antaa tapahtuneeseen mitään kovin vakuuttavia selityksiä. Elämä on.

Kaiken piti olla kunnossa. Samu on ollut treeneissä ihan normaali itsensä. Jalkojen terveyden osalta ollaan tällä hetkellä aika tyytyväisin mielin ja tuntuu kuin hevosen päähän olisi alkanut edes jossakin määrin järkikin tarttua. Joten mitäpä sitten seuraavaksi. No, jos vaikka henki tai kunto loppuisi. Siihen loppusuoran alkuun juuri. Aivan mahtavaa.

Tukka hyvin, kaikki hyvin.
 
Samulla oli Killerillä nappisarja. Sitä oli pidetty jo jonkin aikaa silmällä ja sinne vähän niin kuin tähdättykin. Ohjelmassa oli siis enintään 14 000€ tienanneiden suomenhevosen täyden matkan ryhmäajo. Samu sai lähtöradaksi numeron 11. Etukäteen suurimpana kysymysmerkkinä oli tietenkin hevosen käyttäytyminen, kilpailusuuntaan lähtöauton perään kääntyminen juuri varikkoportin kohdalla. Ravipäivä alkoi kuitenkin hyvin. Samu oli ravipaikalla yllättävänkin rauhallinen. Lämmityksessä se oli aika menoillaan, mutta ravasi hyvin ja näytti kyllä omaan silmäänikin äärettömän hienolta. Ilmeisesti se innokkuudestaan huolimatta tuntui kuskinkin mielestä mahdolliselta menestyjältä, kun Vellu tavoistaan poiketen intaantui hieman kehumaakin Samua ennakkohaastatteluissa ja muistutti, että Samu on itse itsensä pahin vastustaja.

Vellu ansaitsee ajosuorituksestaan kyllä kaikki mahdolliset ylistyssanat. Hevonen ei ansaitse sitten mitään. Varikolta esittelyyn mentäessä muut valjakot lähtivät kilpailusuunnan vastaisesti ja Vellu käänsi Samun kilpailusuunnan myötäisesti. "Mää esittettäydyn tätä kautta" kuului vaan Samun kärryiltä varikkoportilla seisoskelleelle valvojalle. Vellu tiesi mitä teki. Tällä tavoin Samua ei tarvinnut kääntää radalla kertaakaan. Itse lähtöauton lähestyminenkin meni ihan täydellisesti ja varikkoportti unohtui Samulta kokonaan. Samu lähti takarivistäkin hyvin ja pääsi suoraan toiseen pariin ulos. Paremmin ei olisi voinut enää sujua. Matkavauhti oli maltillista, Samu kyttäsi toisessa ulkoparissa ja hölkötteli helponnäköisesti. Tottapuhuen, Samu ei ole varmaan koskaan saanut niin helppoa ja hyvää juoksua kuin mitä Vellu sille Killerillä tarjoili. Aidan vieressä menoa seuratessa (lue paikallaan ympyrää hermostuneena kiertäen ja ääneen kaikista asioista valittaen) oikein odotti sitä hetkeä, että kuski kääntäisi Samun kolmannelle radalle kiriin. Normaalina Samuna sen olisi pitänyt tuollaisen matkavauhdin ja tuollaisen juoksunkulun jälkeen karata muilta loppukirin turvin maisemiin. Mutta kuinkas sitten kävikään. Vellu käänsi Samun noin 500metriä ennen maalia kolmannelle radalle kiriin kilpakumppanin perään, mutta meno hyytyi askel askeleelta. Edesmenneen pappani kommenttia lainaten maalisuoralla Samulta loppuivat puut pesästä. Mitään kiriä ei koskaan nähty vaan Samu jäi jokaisella askeleella vain kauemmas muista. Hevonen väsyi niin, että häävin varikolle pääsi hölkäten. Esitys oli ihan onneton ja sai kyllä meidät täysin ihmetyksen valtaan.

Samu puhalsi katoksella vielä kävelyttämistenkin jälkeen todella paljon. Se puhalsi normaalia enemmän jo lämmityksen jälkeen, mutta kuvittelin sen johtuneen normaalia innokkaammasta painamisesta. Nyt puuskuttamisesta ei tuumannut tulla ollenkaan loppua. Se oli semmoinen reissu sitten. Tuntui, että jotain täytyi olla pahasti pielessä, mikä selittäisi hevosen noin hirvittävän väsymisen.

Killerillä lämmitykseen lähdössä

Heti seuraavana päivänä iskä käytti Samun Kaustisen klinikalla tutkimuksissa. Iloksemme Olli Kauko olikin siellä juuri eilen eläinlääkärinä. Ihmetys jatkui. Verikoetulokset olivat ihan priimat. Fibrinogeeni 3,4. leukkarit 7,4, hb 158, asat 304. Edellispäivän kivanajo toki näkyy tuloksissa, mutta ovathan nuo silti ihan loistavat! Tällä kertaa olisi todella toivonut vastausten olevan jotain ihan muuta. Olli Kauko kuunteli ja tutki. Keuhkotkin olivat puhtaat, mutta kurkusta löytyi jokseenkin kummallinen noin 5cm pitkä haava. Eläinlääkäri ihmetteli, ettei hevonen ole yskinyt. No ei ole. En tiedä, mistä Samu on kurkkuunsa tuollaisen haavan sitten onnistunut saamaan. Ilmeisesti kurkku on kuitenkin haavan takia tai sen seurauksena ollut ainakin jossakin määrin tulehtunut, vaikka verikoetulokset nyt näyttivätkin jotain ihan muuta. Sitä en tiedä, voiko tuokaan haava selittää hevosen yhtäkkistä kunnottomuutta ja suunnatonta puuskuttamista startin jälkeen. Tai sanotaan nyt, ettei Samu ikinä mistään muistakaan haavoista ole mitään välittänyt, että välittäisikö tuostakaan. Ehkä. Jokatapauksessa kurkun haava kuulemma paranee eikä millekään lääkityksillä ollut tarvetta. Kuulemma kahden viikon päästä saa ajaa surutta uudestaan kilpaa. Jaa-a.

Ajatukset ovat edelleen aika sekalaiset. Hevonen menetti kuukaudessa kuntonsa täysin. Killerin esitys oli sen näköinen, kuin Samua ei olisi puoleen vuoteen ajettu kertaakaan. Olen kuullut myös epäilyjä siitä, että Samu on ruunaamisen myötä menettänyt juoksuhalunsa. Tiedä häntä. Hevonen, joka on aina ollut huippulahjakas ja joka on elämässään osannut yhden asian paremmin kuin mitään muuta - juoksemisen. Hevonen, joka näyttää päällepäin erittäin hyvinvoivalta, treenaa iloisesti ja tuntuu lämmityksessäkin vielä melkein miljoonalta. Sama hevonen muistaa sitten startin aikana, että ai niin, mulla ei ookaan enää munia, ei tämä homma kiinnostakaan. Kuulostaa kummalliselta. Toki voi kestää, että Samu löytää itsensä taas ruunana, mutta miksei se kuitenkaan jaksanut juosta? Oikeastaan olen tässä tapauksessa iloinen siitä, että Samu huohotti startin jälkeen niin kovasti. Olisi tympinyt entistä enemmän, jos hevonen olisi hiljentänyt startissa noin ja sitten tullut täysissä voimissa varikolle. Sillä jokainen tietää, että sitten kun puhutaan hevosen motivaatio-ongelmista loppusuoralla, niin ollaan isojen ongelmien edessä. En suostu vielä uskomaan siihen selitykseen. En niin kovaluontoisen hevosen kohdalla kuin mitä Samu on.

Tämä on ihana ja kamala laji. Rakastettava ja raadollinen. Ja sellainen laji, että voi olla varma, että aina tulee uusia murheita ja ongelmia. Elämä jatkuu. Niin kuin Samun treenitkin. Nenä pystyyn ja uusia kokemuksia kohti.


8 kommenttia:

  1. Kovasti odotin teijän kuulumisia, joten kiitos! ;)

    Katsoin startin, pelasinkin. Tuolla juoksunkululla jo vähän tuulettelinkin Samun voittoa. Hämmästystä oli kyllä ilmassa lopussa - täytyy hevosen olla kipeä, ei se Samu muuten hyytyisi.

    Oon myös sitä mieltä, että jos ruunaus jotenkin veisi juoksuhalut, niin hevonen ei kyllä osaa feikata ja puhaltaa noin. Voisiko se haava tuntua pahalta vasta sitten, ku joutuu starttirasituksessa kovemmalle? Hengen pitäisi kulkea, mutta aristaa... Niin tai näin, tsempit jatkoon! Toivottavasti nähdään teijät pian radalla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isot kiitokset positiivisesta kommentistasi ja pahoittelut, kun näihin vastaaminen on kestänyt luvattoman kauan.

      Ihmetystä ja epävarmuutta on ollut edelleen ilmassa, sillä Samun palautuminen ei ole vieläkään entisenlaista. Ilmaan on heitetty mietteitä mahahaavasta, joka selittäisi osaltaan myös huonoa palautumista. Uskon siihen selitykseen kyllä huimasti enemmän kuin tuohon juoksuhalut kadottaneeseen ruunaamisselitykseen.

      Näin epävarmoin miettein ei ihan vielä tohdita tulla radoille, mutta kesäksi kuntoon ja silleen. :)

      Poista
  2. Ei kai se nyt tosiaan puhaltaisi/palautuisi huonosti, jos vaan juokseminen ei kiinnosta. Vielä ei taida mitään siitepöly ym ongelmia olla, joten jos tuo haava sitten? Ja niinkuin edellisessä Marjo sanoi, niin kurkun kautta kuitenkin hengittää ja rasituksessa varmasti hankalaa. Siitä kielis tuo pitkä puuskutus.. Mutta arvailuja vaan ja tsemit jatkoon täältäkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Nyt luulisi kelien kannalta hengen kulkevan mitä parhaiten, mutta näköjään kaikki on mahdollista. Ja aina voi yllättyä. Ja epäonnistua. Voi olla, että kurkun haava on hankaloittanut hapenottoa nimenomaan äärirasituksessa. Yhtä arvailua tämä touhu todellakin on ja välillä tuumaa kaikkien veikkausten kanssa kyllä järki lähteä. :D Mutta eteenpäin, ei ole muutakaan vaihtoehtoa. Kiitos kovasti tsempeistä ja tästä viestistä ylipäätänsä - mukava huomata sun olevan yhä mukana. :)

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Hyvä kun tunnustit ennen kuin ollaan kaikkia hiuksia revitty päästä. :D Lopeta meidän hevosten pelaaminen. Kiitos. Asia korjattu.

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Ei oikein, on paljon kysymyksiä ja vain vähän vastauksia.

      Poista