Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



16.9.2016

Finaalikierros


Samu on nykyään meidän tallin todellinen ilonaihe. Tietenkin vain jo silläkin, että se on ainut hevonen tällä hetkellä, jonka kanssa päästään harrastamaan raviurheilua. Mutta jo nykyisen Samun olemassaolo on suuri ilonaihe! Näinkin vanhana ruunatulla hevosella otti kyllä aikansa "ruunautua", mutta nyt Samu on jo valtavan mukava hevonen. Uskon, että vaikka meidän ihmisten elämä helpottui Samun ruunaamisen myötä paljon, niin eniten Samu hyötyi siitä itse. Nyt sillä on jotenkin helpompi olla. Huolettomampi elämä. Saattavat ne Aatun kanssa edelleen vähän äkäillä toisilleen ja hypellä karsinassa kahdelle jalkaa, mutta ne on niin pientä kismaa aikaisempaan verrattuna, ettei voi kuin huvittuneena katsella.

Ravikäyttäytymisen muuttuminen on kuitenkin se kaikkein paras asia Samun ruunautumisessa. Lahjojen tai vauhtien puolesta sen olisi tietenkin kuulunut iän päivää ollakin ori, mutta kun keskittymiskyky ja palveluhalu hävisivät, niin minkäs teet. Mutta sen minä sanon, että onhan nykyisen Samun kanssa vain eri leppoista käydä raveissa. Päivät vaihtelevat edelleen jonkin verran, mutta kaiken kaikkiaan toimivuus on ollut nyt jo pitkään melkoisen mallillaan.
Viime lauantainen Oulun startti on ehdottomasti myös sarjassa hyviä, onnistuneita, iloisia ravireissuja.

 
 
Samu, iskä ja minä

Samu lunasti Rovaniemen kakkossijallaan paikan Oulun T76-finaalikierrokselle. Koska Niko ajoi Samulle finaalipaikan, olisi mielestäni ollut oikeudenmukaista ajattaa Samua myös itse finaalikierrokselle samalla kuskilla. Ajokiellon takia homma kuitenkin tyssäsi jo suunnitelmaan ja Oulussa Samun kärryille kiipesi tuttuun tapaan Vellu. Sarja oli yhdistetty Huippu- vastaan Haastajadivisioonalaisten kohtaamiseksi tasoitusajon turvin, mikä tarkoitti Samun kohdalla siis kahdenkympin pakkia, numeroa kolmetoista ja lähtöpaikkaa kaksi. Vaikka Samukin on osoittanut olevansa hienossa kunnossa, niin Oulun startti ei tuntunut etukäteen millään muotoa helpolta tehtävältä. Kun kyse on finaalikierroksesta, niin tason hurjuuden kyllä tietää. Kova se oli nytkin. Lisäksi Oulussa takamatkan hevosten kiertämistehtävä tuntuu vielä vähän haastavammalta, kuin monilla muilla radoilla. Mutta ei auttanut. Sieltä se nyt oli vain koitettava lähtöä lähteä ajamaan.


Iloinen raviruuna
 
 
Lämmityksestä tulossa

Samu oli Oulussa rauhallinen. Aivan ihan rauhallinen. Oulussa on niin isot ja tilavat katokset, että jotenkin Samu on vielä astetta rennompi niissä seisoskellessaan. Lämmitys oli tuttuun tapaan neljä kierrosta hölkkää kilpailusuunnan vastaisesti. Kuskin mukaan Samu tuntui jo lämmityksessä poikkeuksellisen hyvältä, mikä oli aika paljon sanottu. Odotuksen hieman nousivat lämmityksen jälkeen, mutta eihän tehtävä edelleenkään yhtään helpommalta vaikuttanut. Startti onnistui toisella yrittämällä. Samu lähti molemmilla lähtöyrityksillä hyvin ja vaikka se oli selvästi aika paineissaankin, niin nykyisessä mielentilassaanhan Samu pyörähtää sitten tarvittaessa tosiaan vaikka takaisinkin volttiin. Näiden hetkien aikana sitä aina muistaa ajatella, että ihan aina homma ei tosiaan ole käynyt näin helposti.


Lähtökiihdytys oli sekava. Moni hevonen laukkasi ja tilanteita oli ensimmäiseen kurviin saakka jos jonkinmoista. Samu pääsi takamatkalta hirvittävän hyvin porukan läpi ja pääsi heti kättelyssä kolmanteen pariin ulos! Etukäteen olin laskenut juoksupaikan olevan ehkä viiden ulkopari, että siihen nähden alku meni enemmän kuin hyvin. Ensimmäinen kierros mentiin paalulta tasaista 28-kyytiä ja viimeisen kierroksen alkaessa kolmas rata melkein ruuhkautui kiriinlähteneistä hevosista. Vähän yllättäen Vellu nosti Samun vetämään kolmannen radan letkaa. Suoraan sanottuna hirvitti, kuinka lyhyestä ja napakasta kiristään tunnettu Samu jaksaisi kilometrin tasaisen kirin kolmannella radalla. Mutta tällä kertaa Samu jaksoi kaiken. Se pääsi takasuoran lopussa pudottautumaan jo johtohevosen rinnalle ja sinnitteli siitä urhoollisesti perille. Johtohevonen karkasi lopussa muilta ja yksi suojaisamman juossut hevonen kiri maalisuoralla Samusta ohi, mutta ruuna ansaitsee silti kolmossijastaan kaikki ylistyssanat. Valtaisan hieno ja rehti kiri hyvätasoisessa lähdössä! Kolmossija tuntui niin upealta saavutukselta. Aikakin oli varsin komea syyskuinen volttinoteeraus 26,3ke.

Kierros jäljellä kiriin lähdössä. Ihan oli tosiravien tuntua, kun Kontio ajoi edessä. :D

Loppusuora. Samu on niin tosissaan. Loppuun asti.

Tuon startin myötä Samun kanssa saatiin sanoa haastajadivisioonalla heiheit. Nyt koitetaan kalastella Samulle syksyn mittaan sopivia tehtäviä tavallisista raveista. Ja sitten todella toivotaan, että ensi talvi on pitkä ja runsasluminen, sillä aika paljon treeniä ollaan suunniteltu Samun talven varalle. Ihan vielä talvi ei ole tulossa, joten päästellään sitten kilpaa. Rupeama jatkuu jo ensi maanantaina ja niinikään taas Oulussa. Sinällään huvittavaa, että puoleen vuoteen ei löydetä Oulusta meidän hevosille lainkaan sopivia sarjoja ja nyt sitten ei muualla tarvitse käydäkään. :)

Loppuun vielä suurensuuri KIITOS Tuuli Nikille kaikista Oulun ravipäivän kuvista. Onhan nämä laadultaan pikkuisen parempaa luokkaa kuin omat otokseni. Onni on tuollainen superkuvaaja-ihminen tuttavapiirissä. :)

Samun kanssa

6 kommenttia: