Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



26.12.2009

Joulurauhaa kiireiden jälkeen




Jouluvalmistelut ja kaikki muu siihen liittyvä hässäkkä ovat ohjelmoineet meikäläisen elämää viimeiset 1,5 viikkoa aivan totaalisesti. Tuntuu, että ennen joulua oli suurin piirtein minuuttiaikataulu, mitä pitää ehtiä tekemään. Kummallista hössötystä - varsinkin, kun minun kohdallani joulu meni suurimmaksi osaksi yöt töissä ja päivät nukkuessa. Mutta talli sai kuin saikin joulukuosinsa, hevoset ja kanit jouluherkkunsa, iskä kävi aattoajelulla molemmilla hevosilla ja Niko ahkeroi jäälyhtyjä koko tallin pihan ja sinne vievän tien molemmin puolin. Oli tunnelmallista lähteä illalla pimeällä töihin ja tulla aamulla pimeällä kotiin, kun tallin piha ja tie loistivat jäälyhtyineen. Kaiken tämän kruunasi tietenkin lumi, jota saatiin ennen joulua reilu 20cm:n kerros. Saatiin kuin saatiinkin siis valkea joulu. Pakkanenkin on paukkunut kuin talvella konsanaan. Hyvä niin, kyllä lumi ja pakkanen kuuluvat jouluun ja talveen yleensäkin. Voi, kunpa tästä talvesta saisi nyt nauttia mahdollisimman pitkälle kevääseen. Jollakin lailla minä taidan olla talvi-ihminen. :)


Vihdoinkin metsätiet ovat tälle talvelle siinä kunnossa, että hevosilla on siellä ilo päästellä. Paksu uusi lumikerros tekee metsästä upeannäköisen ja se rauha mikä siellä vallitsee on jotain niin käsittämätöntä. Niinpä hevoset ovatkin saaneet juosta metsätiellä lumen pöllytessä viime päivät oikein urakalla. Aattona iskä tosiaan ajoi molemmat hevoset, Salaman aisakellojen kera ja Aatun ilman aisakellojen kilkatusta. ;) Joulupäivänä hevosillakin oli joulurauha, mutta tapaninpäiväajelut tehtiin tietenkin tänään. Aatu juoksi noin 12 km:n lenkin ja Salama muutaman kilometrin enemmän. On aivan ihana, että hevosilla pystyy ajelemaan hyvin paljolti nyt samoja lenkkejä. Nyt siis treenataan tosissaan ja nautitaan lumesta niin kauan kuin tätä autuutta riittää. Salaman 5-vuotiskausi ja Aatun 3-vuotiskausi ovat nimittäin enää vajaan viikon päässä!


Jos koitetaan muistella kuulumisia myös ajalta ennen joulua, niin valitettavasti joudun muistamaan, että Salama kävi Ylivieskan raveissa 19. päivä. Tamma taivalsi johtavan takana ja juuttui sinne tietenkin sitten myös pussiin. Pussin suu aukesi myöhään, mikä käytännössä tarkoitti sitä aikaa, kun takamatkan hevoset olivat jo lapanneet ohi. Salama kierteli ja kaarteli loppukurviin vielä pääjoukon mukana, mutta siinä vaiheessa tamma tietenkin otti viimeisen keinonsa eli laukan mukaan kuvioihin ja laukkasikin todella turhauttavan typerän hypyn. Maalissa kahdeksas ja viimeiset rahat. Aika ei päätä huimannut, eikä sinällään hevosen eikä kuskin esitys. Oikea takajalka vaikutti jälleen olevan se murheen kryyni, sillä kuskin mukaan hevonen veti sitä taasen. Loistavaa. Kauanhan se taas kestikin, ennen kuin vanha vaiva ilmoitti olemassaolostaan. Jotenkin olin startin jälkeen hevoseen todella pettynyt ja turhautunut sen iänikuisiin vaivoihin ja ongelmiin ja siihen, ettei Salama kulje raveissa yhtään mihinkään. Nyt kun aikaa on kulunut, omistajan mieli hieman rauhoittunut ja kun videokirjastosta on juoksua eestaas tullut selattua, ollaan ehkä taas hieman armollisemmalla kannalla. JOS sitä täysin turhaa loppukurvin laukkaa ei lasketa, niin eihän Salama nyt aivan toivottoman huono ollut, kun kuitenkin pääjoukon mukana pysyi. Tietenkään ei olisi haitannut yhtään, jos se olisi samantien juossut 30 metriä siellä pääjoukon edellä, mutta ehkä ensi kerralla sitten. ;) Voi olla, että jalkaa joutuu nyt tässä välissä vaihteeksi hoidattamaan, sillä seuraava startti on ajankohtainen ehkä vasta tammikuun loppupuolella. Tämä siis senkin vuoksi, että omistaja-valmentaja UNOHTI ilmoittaa Salaman huomenna oleviin Kaustisen raveihin. Ennenkuulumatonta! Puolustaudun kuitenkin sillä, että tulin ilmoittamisaamuna rättiväsyneenä yövuorosta kotiin, eikä siinä vaiheessa käynyt mielessäkään minkäänsortin ravit tai ilmoittautumiset. Mutta voin kertoa, että kyllä ne sitten heti herätessä tuli oikein selvästi mieleen... Prkl. Ylivieskan startin jälkeen ei kuitenkaan enää niin paljon harmittanut kyseinen kömmähdys. Olisi voinut olla hieman eri asia, jos Ylivieskasta olisi tultu kotiin totosijan kanssa. Eli hyvä näin, loppujen lopuksi.


Merin valmennuksessakin pyörähdin Salaman kanssa Ylivieskan startin jälkeisenä päivänä. Hevonen oli hieman väsyneen oloinen, ratsastaja taasen erittäin tympääntynyt edellispäivän ravien jäljiltä. Joten ei saatu oikein mitään kehuttavaa aikaiseksi muuta kuin hyvät taivuttelujumpat kuten nyt tietenkin päätavoite olikin. Molemmat laukat nousi, takaosankäännökset onnistuivat ja loppuverkassa hevonen oli äärettömän rento ja mukava. Siinä ne positiivisimmat asiat muuten ei niin positiivisesta valmennuksesta.


Aatu sai joululahjaksi upeat, ruskeat Wahlstenin ratsastussuitset (Kiitos Jenna!!!) ja uuden sekin, kun herra hajoitti edellisen. Näköjään lahjalistaan olisi Aatun mielestä pitänyt lisätä silmälaputkin, sillä ne ori onnistui sitten tänään tuhomaan. No, siitä selvinnee kuitenkin Saarisella käynnillä... Muutoin Aatun elämä tuntuu olevan ihan raiteillaan. Kovasti me jo odotamme oriin koelähtöä, joka toivottavasti on puolen vuoden päästä jo hyvin ajankohtainen asia. Olisipa se vain hienoa, jos tallissa seisoisi kaksin kappalein starttihevosia. :)


Kiitokset kaikille ystäville hyvän joulun toivotuksista. Toivottavasti uusi vuosi tuo kaikille oikein paljon ihania hetkiä hevosten kanssa ja menestystä ravirintamalla!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti