Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



9.2.2010

Pohjanoteeraus

Niinpä niin. Vaikka Seinäjoen startin jälkeen luulinkin olleeni valmistautunut siihen, ettei Salaman raviuralla nousukiitoa jatku kauan, olin totaalisen väärässä. Nousukiitoa kesti tasan yhden startin verran ja sen jälkeen vastassa oli betoniseinä ja mahalasku. Näin toivotonta esitystä en minäkään kuitenkaan osannut odottaa. Mutta raviurheiluhan tahtoo yllättää, kerta toisensa jälkeen ja aina vain negatiivisimmissa merkeissä. Jos voisi kilpailla myös ravien huonoimman hevosen tittelistä, niin Salama saalisti sen varmasti sunnuntaina Kaustiselta. Tamma oli mätähuono, ravi täysin kateissa, oikea takajalka vaihteeksi perässä vedettävää mallia ja hevonen yksinkertaisesti vain supersurkea.

Salamalla oli Seinäjoen startin jälkeen kaikki hyvin. Se on treenannut kotona valtavan hyvin ja jopa viimeiseen hiittiinkin oltiin aivan tyytyväisiä. Hevonen on ollut virkeä, jaloistaan kerrankin täysin terveen oloinen ja ravi on rullannut lenkeillä siihen malliin, että pessimisti-omistajakin suunnitteli kääntyvänsä optimistiksi. Ei olisi kannattanut. Vaikka raviurheilun yllätyksellisyys onkin kyllä tullut täysin selville, odotin jokatapauksessa Salaman kamppailevan Kaustisella aivan toisen pään kuin häntäjoukon sijoituksista. Mutta sija 11 ja aika 40,0 kertovat kaiken oleellisen. Pettymys. Vitutus. Masennus.

Kaustisella ei siis todellakaan ollut sunnuntaina aisoissa sama Salama kuin viimeksi Seinäjoella tai ylipäätänsä viime aikoina kotona lenkeillä. Oikeastaan se selvisi minulle jo hiittisuoralla tammaa hölkkyytellessäni, mutta kuvittelin viimeiseen asti olevani vainoharhainen kysellessäni kärryillä itseltäni, että "onko tämä nyt vähän kiero? Käyttääkö se taas huonommin tuota oikeaa takajalkaa? Ravasiko se tuon kaarteen vähän huonommin? Onko ohjissa ollenkaan se sama paine kuin Seinäjoen varikolla?" Lämmitys sen viimeistään kertoi. Ei hyvä, ei. Ja startin täydellinen epäonnistuminen kruunasi kaiken. Huono mikä huono. Silti me kaikki olimme aivan ällikällä lyötyjä. Mitä hevoselle tapahtui matkalla tuossa Lampin ja Kaustisen välillä? Kuka sen ehti vaihtaa? Minä en tiedä enää muuta kuin etten ymmärrä tästä touhusta enää pätkän vertaa. Kun kaiken pitäisi olla kunnossa, miksi niin ei todellisuudessa olekaan? Missä on vika jos missään ei ole vikaa? Vastaus: Oikeassa takajalassapa tietenkin! Mutta miksi hevonen kykenee joskus juoksemaan sillä tähtivauhtisia puolikkaita ja joskus ei pääse kuin neljääkymmentä? Vastaus: En tiedä. Mikä jalassa on vikana, kun se aina kipeytyy jostain? En tiedä sitäkään. Voisiko joku ystävällinen ihminen kertoa vastauksia ennen kuin tulen hulluksi ja Hevosurheilussa on myytävänä maailman kultaisin hevonen?

Tällä hetkellä en todellakaan tiedä, mistä sitä taas repisi motivaatiota kävellä aamulla talliin, syynätä jalkoja, istua kärryillä ja miettiä mistä nyt kiikastaa, hoitaa ja kääriä ulospäin aivan terveen näköisiä jalkoja? Aina se motivaatio on jostain löytynyt, mutta kuinka kauan sitä enää löytyy? Mikä tarkoitus jatkuvalla epäonnistumisella on? Kysymyksiä on liikaa ja vastauksia ei ainuttakaan. Pää on hajalla ja takki tyhjä.

Toisen hevosen kohdalla näyttää sentään vähän valoisammalta. Aatun jalka parani lopulta penisilinikuurilla ja Betadine-kääreillä. Ori kävi sairastaukonsa jälkeen eilen lenkillä ja ainakin omistajansa mukaan vanha Aatu oli taas palannut iloisena takaisin. Toivottavasti sen raviuran aikana ilonaiheita olisi enemmän kuin murheita. Murheet (ja se että omistan yhdenkään hevosen) unohtunee ainakin viikonloppuna kun me maailmanmatkaajat lähdetään Titan kanssa Helsinkiin Apassionata-näytöstä ihastelemaan. :)

6 kommenttia:

  1. Älä nyt epätoivoon vaivu ihan täysin... mäkin ootin Salamalta totosijoitusta sen seinäjoen perusteella(lue: pelasin sitä;)), on se vaan noitten hevosten kanssa NIIN ihmeellistä välillä.

    Vaikea sanoa mikä vikana, mutta älä nyt vielä luovuta, se Seinäjoki kuitenki näytti että tammalla on vauhtia ja kestävyyttä kunhan vaan ne palaset loksahtais pysyvästi joku päivä kohdalleen! Ajat sillä ens kesänä jonkun mailin vielä tähtiaikaan!!

    Vaikka se noitten puttejen kans on paljon enemmän tahkoamista ja oikean balanssin löytämistä ym, niin oon jo pitkään sanonu että noita kenokauloja ei enää uusia itelle osteta:) Suokki vaan aina suokki.

    Mitä Vellu sanoi kaustisen startista? Pitäiskö vaan ilmoittaa uudestaan ettei taas kovin pitkää taukoa tuu?

    VastaaPoista
  2. Ei mitään myynti-ilmoituksia! Se on nähty,että tamma menee tähtiaikasia vauhteja, joten olen ihan varma, että löydät ratkaisun sinun pitkän sinnisi ansiosta. Ja suokit ovat kuin viinit, eli paranevat vanhetessaan;)

    Tsemmpiä arjen aherrukseen Miia&Salama!

    VastaaPoista
  3. voisiko olla mahdollista että Salama on jostain muualta kipeä ja se ns. kierrättää vikaa? eli mä tutkisin ja taivuttaisin ainakin ristikkäistä etusta.. ootteko käyttäny hierojaa? jo pelkästään lihaksiston jumitus voi saada ikävää jälkeä. eikä sen tarvii koko hevosen olla jumissa joku "paha" paikka riittää eikä sitä välttämättä päälle päin näy.

    ajattele positiivisesti! sä tunnet hevosen jo niin hyvin että hölkkyyttelemässä ollessa jo tiesit ettei kaikki ole hyvin! sun silmä on siis jo tosi hyvin harjaantunut ja sä olet oppinut jotain hyvin merkittävää. monet nimittäin ei opi katsomaan hevosta edes kovassa vauhdissa onko jossain vikaa vai ei.

    nyt vain taivuttelua tms. ja jos vikaa läyty ni vaikka cedaria, speedway kuuri tms ja sit nokka kohti starttia! vika ei voi kovin suuri olla koska vastahan Salama oli tosi hyvä ja teki uuden ennätyksen!

    Tsemppiä! ja kuten Merja jo sano: Putet vaan paranee vahetessa! :D

    VastaaPoista
  4. Tulikos postissa Horzen kuvasto... oli taas kivasti lilaa sulle ja salamalle:)

    VastaaPoista
  5. Kiitos kaikille kannustuksesta ja neuvoista. Mitä mä ilman teitä tekisinkään? Pettymys oli vain niin armoton, että tuntu jo etten minä enää Salaman kanssa raveihin lähde. Kai se elämä tästä taas kuitenkin voittaa. Nuollaan (syvät)haavat ja sitten katseet eteenpäin. Aina ei yksinkertaisesti voi mennä näin huonosti! Jos tuurit ei käänny Salaman kanssa, niin toivottavasti edes sitten Aatun kohdalla.

    Martta: Voi ei mulle ees tullu Horzen kuvasto! Törkeetä! Oonkohan mä muka tilannu sieltä liian vähän (vai liikaa? ;))? Heti kun Salamakin jotain tarttis, mutta jos kerta lilaa on, niin... Meen tältä istumalta tilaamaan sen kuvaston! Löysitkö sä mitään mukavaa?
    Kuski tuumaili myös Salaman startista, ettei tamma ollu Kaustisella sinne päinkään, mitä se Seinäjoella oli. Oikeaa takasta käski bliistrailla ja vähän kengitysmuutoksia on tällä viikolla tehty.
    Tuurit teille Santun kanssa Ouluun! 7 oikein -lehtikin oli ruunan noteerannu jo silloin Kaustisen startin jälkeen ja nytkin oli vihjeissä maininta hyvin kyytiä ottavasta Santusta!

    Merja: Noh, ehken minä nyt ihan vielä sitä myynti-ilmoitusta rustaa. Mutta jotain tarttis kyllä tämän vuoden aikana vielä tapahtua, että jaksais kaikkien näiden vastoinkäymisten kanssa tahkota. Mutta sovitaan, että Viltsun kanssa sulla on parempi tuuri, ihanaa kun parin vuoden päästä saa seurailla senkin starttailuja. :)

    Käpsy: Totta puhut, että nuo vaivat tuppaa olemaan kiertävää laatua. Vasen etunen rasittuu tuon oikean takasen säästämisen takia. En vain oikein tiä mikä on syy ja seuraus, mutta tuosta takasesta luulen myös etusen silloin tällöin esiintyvien ongelmien johtuvan. Hankalaa on. Taivutuksiin ei tällä hetkellä reagoi, bliistrannu oon silti varmaan kaikk hevosesta löytyvät nivelet. Keskityn nyt kuitenkin tuon oikean takasen hoitamiseen, koska lenkillä se mun mielestä nyt säästää sitä ihan selvästi. Noita lihasongelmiakin oon miettiny ja voi olla, että tamma oikeesti onkin etulavoistaan vähän jumissa. Mutta oliko ne jumissa jo ennen Kaustisen starttia vai jumiutuko ne silloin, kun se "juoksi" miten juoksi eli käytti itteensä ainakin ihan väärin. Vai oliko kroppa edelleen Seinäjoen haamujuoksusta väsyny? Plääh. Käykö sun hevosilla joku hieroja? Tai onko joku, jota voisit suositella? Kiitos kaunis.

    VastaaPoista
  6. Meillä on mm Veli-Matti Heinonen käynyt hieromassa. se on kokkolasta ja taitaa olla tän alueen parhaita hierojia ellei ihan paraskin :)

    eihän se mikään mahdottomuus ole että se olis jumiutunu seinäjoen startista ja sit kaikki vaan kasautu just kaustisen aikaan päällekkäin..

    ootkos huomannu tai onko Aatu ilmottanu onko Salamalla alkanu kiimat jo tälle keväälle? sekin voi vaikuttaa siihen että se on saattanu mennä jumiin "yht`äkkiä" tuo hormooni homma on aina arvoitus tammoilla....

    tää on ihan puhdas ajatusleikki mutta voiskos se takanen vaivata sen takia että se etunen onkin ollut alunperin kipeä ja se säästää sitä ja näin ollen käyttää sit takasta enemmän??

    mä ite teen kilpalu kausilla yleensä niin että ku startti väli on n. viikko-2viikkoa mä pliistraan joko samana iltana jos hepo on kuiva tai sitten seur. pvänä ympäri cedarilla ja aika vahvasti hankaan niin että se on varmasti iholla asti. se on ainakin mun hevosten kohdalla auttanu niin paljon etten vielä ole kertaakaan yhtää omaani joutunu klinikalla käyttää sen takia että piikittää pitäis. noi pliisterithän ei aja piikkittämisen edelle muuten ku ennakoivana hoitona. tarkoitan siis että jos tarpeeks aikaisin pääseen vikaan kiinni selviää sillä pliistraamisella kerran tai pari mut jos se menee pitkä aikaiseksi ni sit ei auta ku piikittää...


    tää on oikeesti mielenkiintoinen ajatusleikki (vaikkakin sulle totisinta totta) taidanpa mennä vielä videokirjastoon katsomaan salaman juoksuja :)

    VastaaPoista